Liahona
Jumalalta saamani viesti
Heinäkuu 2024


”Jumalalta saamani viesti”, Liahona, heinäkuu 2024.

Myöhempien aikojen pyhien kertomaa

Jumalalta saamani viesti

Minulla ei ollut todistusta Mormonin kirjasta, ennen kuin Herra puhui minulle Helamanin kirjan välityksellä.

Kuva
Hymyilevä mies käsivarret ristissä

Valokuva kirjoittajan luvalla

Kun eräs ystävä kutsui minut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon vuonna 2020, suostuin vastahakoisesti. Alkuun minusta tuntui, ettei se ollut oikea paikka, mutta osallistuin edelleen sakramenttikokouksiin. Lopulta minut kastettiin.

En kuitenkaan ymmärtänyt ajatusta omasta todistuksesta, josta muut kirkon jäsenet puhuivat. Lähetyssaarnaajasisaret ja minä olimme lukeneet pyhien kirjoitusten jakeita yhdessä, mutta en ollut koskaan avannut Mormonin kirjaa itsekseni. Huolimatta kirkon jäsenten hyvistä pyrkimyksistä toivottaa minut tervetulleeksi ja pitää minut aktiivisena aloin pian tulla kirkkoon myöhässä, jättää kokouksia väliin ja palata maailmalliseen tilaan.

Sitten eräänä päivänä oloni muuttui levottomaksi. Minusta tuntui, että olin ollut liian epävakaa, maailmallinen ja vihamielinen sitä kohtaan, mikä on Jumalan. Ymmärsin, etten ollut oikealla tiellä. Ollessani tässä mielentilassa vilkaisin vuoteellani olevia pyhiä kirjoituksia.

Pyysin Jumalaa sanomaan minulle jotakin. Pidin pienen rukouksen ja odotin kuulevani edes jotakin. Tarvitsin hieman lohtua ja selkeyttä.

Sitten kuulin jotakin. En tiedä, kuuluiko ääni mielessäni vai korvissani, mutta kuulin sanat ”Helaman 3:27”. Tiesin, että Helamanin kirja on Mormonin kirjassa, joten otin pyhät kirjoitukset esiin ja aloin etsiä sitä kirjaa sisällysluettelosta.

Se, mitä luin seuraavaksi, oli viesti Jumalalta minulle juuri tuona elämäni hetkenä: ”Näin me voimme nähdä, että Herra on armollinen kaikille, jotka vilpittömin sydämin huutavat avuksi hänen pyhää nimeään.”

Tämä kohta muutti käsitykseni omista teoistani ja Mormonin kirjasta. Ymmärsin, että tekoni ja vilpillisyyteni Jumalaa kohtaan olivat olleet väärin ja että minun piti huutaa Häntä avuksi ja tehdä parannus. Tiedän, ettei Jumala kiellä minulta armotekojaan ja siunauksiaan niin kauan kuin olen vilpitön huutaessani Häntä avuksi ja seuratessani Häntä.

Sillä tavoin sain todistuksen Mormonin kirjasta – kirjasta, jonka lukemisesta en aiemmin ollut kiinnostunut. Tiedän, että Jumala elää, että Hän puhuu meille tänä aikana ja että Mormonin kirja on totta.

Tulosta