Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Paasto – varma tapa vahvistaa uskoasi Herraan
Älä unohda tätä voimallista evankeliumin periaatetta.
Oletko koskaan miettinyt, voisitko todella luottaa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen?
Olen tuntenut tällä tavoin aiemmin, etenkin kun minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.
Liityin kirkkoon 17-vuotiaana, ja olin perheessämme sekä nuorin henkilö että ainoa kirkon jäsen. Uskoin, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta – olin rukoillut siitä ja tuntenut todella paljon iloa. Halusin elää evankeliumin mukaan, mutta samaan aikaan tunsin itseni suunnattoman yksinäiseksi. Ystäväni ja jotkut perheeni jäsenet kohtelivat minua tylysti kirkkoon liittymisen vuoksi. Minusta tuntui, että minun oli valittava joko suhteeni rakkaisiini tai suhteeni Herraan. Minusta tuntui mahdottomalta saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että olin kulkemassa oikeaa polkua.
Muistin paaston voiman
Eräänä päivänä muistin jotakin, mitä lähetyssaarnaajat olivat opettaneet minulle, kun olin oppimassa evankeliumia: paaston lain.
He olivat kehottaneet minua rukoilemaan ja paastoamaan ja pyytämään taivaallista Isää pehmittämään vanhempieni sydämen, jotta he antaisivat suostumuksensa kasteeseeni. Noudatin lähetyssaarnaajien neuvoja ja tunsin todella paljon rauhaa ja varmuutta olosuhteistani huolimatta. Isäni allekirjoitti lupa-asiakirjan, jonka ansiosta minut voitiin kastaa, vaikka äitini ei vieläkään hyväksynyt asiaa.
Kun pohdin perheeni tämänhetkistä tuen puutetta, muistin sen rauhan ihmeen, jonka olin tuntenut ennen kuin minut kastettiin. Muistin, että taivaalliselle Isälle kaikki on mahdollista (ks. Matt. 19:26) ja että kun käännyn Hänen puoleensa uskossa paastoten ja rukoillen, Hän voi tehdä mahdottomilta tuntuvia asioita mahdollisiksi Kristukseen kohdistuvan uskon avulla.
Kuten opimme kohdasta Hel. 3:35: ”He paastosivat ja rukoilivat usein ja tulivat vahvemmiksi ja vahvemmiksi nöyryydessään ja lujemmiksi ja lujemmiksi Kristuksen uskossa, niin että heidän sielunsa täyttyi ilolla ja lohdutuksella.”
Halusin syventää luottamustani taivaalliseen Isään, täyttää sydämeni ilolla ja tehdä voitavani pehmittääkseni niiden sydämen, jotka eivät tukeneet minua. Niinpä paastosin johdonmukaisesti ja rukoilin helpotusta kohtaamaani yksinäisyyteen.
Ihmeiden kutsumista
Mikään ei muuttunut välittömästi. Minulle kerrottiin, että aiheutin haasteita perheessämme sen vuoksi, että olin kirkon jäsen. Tunsin olevani aivan yksin. Mutta luotin siihen, että taivaallinen Isä kuunteli rukouksiani ja että paastoni toisi siunauksia. Viimein näin ihmeen – vanhempieni sydän pehmeni vähitellen evankeliumia kohtaan.
Tunsin myös uskoni taivaalliseen Isään ja Vapahtajaani voimistuvan. Vahvempi uskoni auttoi minua tietämään, kuinka suhtautua muihin, kun he olivat epäystävällisiä, ja kuinka syventää suhdettani rakkaisiini sekä taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen.
Paastottuani ja rukoiltuani paljon sain vastauksen palvella lähetystyössä. Kuin ihmeen kautta vanhempani menivät kasteelle ennen kuin lähdin palvelemaan, ja minut voitiin myös sinetöidä heihin Manilan temppelissä Filippiineillä muutama kuukausi ennen kuin päätin palvelemiseni.
Paastoaminen tuo edelleen ihmeitä elämääni joka paastosunnuntai. Mutta paastoan myös silloin, kun elämä on epävarmaa ja tarvitsen aivan erityisesti Kristuksen rauhaa.
Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Syvän ahdingon aikoina – – meille luonnollisinta on kääntyä taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa – Mestariparantajan – puoleen, jotta He osoittaisivat ihmeellisen voimansa siunata maapallon ihmisiä.”
Voin rehellisesti todistaa, että paastoaminen on yksi hämmästyttävä tapa kääntyä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen. Paastoaminen muuttaa edelleen elämääni ja uskoani. Toivon, että näet ihmeitä, joita tämä uhraus voi tuoda sinunkin elämääsi.