Liahona
Anna minulle lyhty, jotta voin astua turvallisesti pimeään
Heinäkuu 2024


Julkaistaan vain sähköisenä

Anna minulle lyhty, jotta voin astua turvallisesti pimeään

Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella 8. joulukuuta 2023 pidetystä promootiopuheesta. Koko puhe on osoitteessa speeches.byuh.edu.

Seuraavat askeleenne saattavat hyvinkin olla kohti tuntematonta. Mutta jos ”[tartut] Jumalan käteen”, tiedän, että Hänen johdatuksensa ”on sinulle parempi kuin lyhty ja turvallisempi kuin tuttu tie”.

Jeesus Kristus pitelee lyhtyä ja näyttää tietä

Pelastamassa sitä, mikä on kadonnut, Michael T. Malm

Rakkaat ystäväni, on ilo olla kanssanne täällä tässä kauniissa paikassa ja on kunnia puhua teille näin merkittävänä päivänä elämässänne.

Kun valmistelin ajatuksia kerrottavaksi teille, en tietenkään koskaan kuvitellut, että lausuisin ne sinä päivänä, jolloin minut nimitettäisiin kahdentoista apostolin koorumin uusimmaksi jäseneksi. Minusta on tyrmistyttävää edes sanoa niin. Tuo kutsu tuli eilen. Nukuin viime yönä hyvin vähän, kuten voitte hyvin kuvitella. Tajuan nyt mitä erikoisimmalla tavalla, etten ole koskaan valmistellut muille sanoja, jotka sopivat niin täydellisesti tiettyyn hetkeen omassa elämässäni. Jumala, joka on kaiken yläpuolella ja jolle eilinen kutsu ei ole yllätys (niin suuri yllätys kuin se onkin minulle ja varmasti kaikille, jotka tuntevat minut hyvin), ohjasi minut näiden sanomien ääreen teitä varten. Mutta ne ovat tällä hetkellä myös erittäin paljon minua varten. Ja tulen tarvitsemaan niitä kipeästi seuraavien viikkojen, kuukausien ja hyvinkin vuosien aikana.

Apostolina oleminen merkitsee sitä, että on Herran Jeesuksen Kristuksen erityinen todistaja. Olen erittäin tietoinen siitä, että minun pitää kasvaa kaikilla mahdollisilla hyvillä tavoilla tullakseni sellaiseksi palvelijaksi, jollaiseksi Vapahtaja haluaa minun tulevan. Riittämättömyyteni, heikkouteni ja puutteeni ovat minulle tuskallisen selkeitä, mutta uskon Isäni kärsivällisyyteen, Jeesuksen Kristuksen armoon ja Pyhän Hengen ohjaukseen.

Haluaisin lukea joitakin runoilija Minnie Louise Haskinsin kirjoittamia sanoja:

”Sanoin miehelle, joka seisoi vuoden portilla: ’Anna minulle lyhty, jotta voin astua turvallisesti pimeään.’

Ja hän vastasi: ’Astu tuntemattomaan ja tartu Jumalan käteen. Se on sinulle parempi kuin lyhty ja turvallisempi kuin tuttu tie.’

Niin tein, ja Jumalan käden löydettyäni astuin iloisena yöhön,

ja Hän talutti minua kukkuloita ja nousevaa aamua kohden.”

Seuraavat askeleenne saattavat hyvinkin olla kohti tuntematonta – ja elämässänne on todellakin monia sellaisia kynnyksiä, kun edessä on paljon kartoittamatonta. Mutta jos ”[tartutte] Jumalan käteen”, tiedän, että kuten runossa luvataan, Hänen johdatuksensa ”on [teille] parempi kuin lyhty ja turvallisempi kuin tuttu tie”.

”Tartu Jumalan käteen”

Mitä tarkoittaa se, että ”tarttuu Jumalan käteen”? Ehkäpä se tarkoittaa sitä, että osoitamme Sarpatin lesken kaltaista uskoa, kun hän käytti viimeiset vähäiset varansa ruokkiakseen profeetta Elian. Hän tarttui Jumalan käteen hämmästyttävän luottavaisena, eivätkä hänen jauhoruukkunsa ja öljypullonsa ehtyneet vaan tarjosivat ravintoa, joka pitäisi hänet ja hänen poikansa elossa nälänhädän ajan (ks. 1. Kun. 17). Tai ehkä se näkyy pilkahduksena Naamanin, spitaalia sairastaneen sotilaskomentajan, empivässä mutta lopulta nöyrässä kuuliaisuudessa, kun hän totteli profeetta Elisaa ja kylpi seitsemän kertaa Jordanissa, jotta parantuisi (ks. 2. Kun. 5). Se saattaa tuoda mieleen Jeesuksen äidin Marian, joka otti vastaan hämmästyttävästi elämää mullistaneen vastuun ja lausui voimallisen pienen lauseen: ”Minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38).

Jumalan käteen tarttuminen tarkoittaa varmastikin jatkuvaa pyrkimystä päästä lähelle taivaallista Isäämme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja tuntea Heidän täydellisen rakkautensa tuomaa iloa. Se tarkoittaa ymmärryksen pyytämistä siitä, että He ovat kanssamme aina, että huomaamme Heidän läsnäolonsa, kun se kohottaa elämäämme, ja koemme sitä iloa ja kiitollisuutta, jota sellainen kumppanuus varmasti herättää. Se tarkoittaa ”ajattelemista selestisesti”, katsomista eteenpäin ”nousevaan aamuun”, jota kohden Jumala niin kärsivällisesti johtaa meitä, ja omistautumista tuohon kirkkaaseen tavoitteeseen. Ystäväni, jos pyrimme siihen, että meitä johtaa pelkästään Jumalan käsi eikä mikään muu vaikutus, me saamme voimaa kohdata tulevaisuutemme tuntemattomat asiat vahvistusta antavaa uskoa ja kestävää luottamusta osoittaen.

”Jumalan käden löytämistä”

Miten me sitten pääsemme siihen pisteeseen? Kuinka voimme löytää Jumalan käden ja, kuten runossa kuvaillaan, ”astua iloisena yöhön”? Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on täynnä valoa, joka voi auttaa ja auttaakin meitä ”löytämään Jumalan käden”.

Jeesus Kristus, rakas Vapahtajamme, on ylimaallinen valon lähde elämässämme. Hän itse on vakuuttanut meille: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.) Elämän valo! Sitä Hän on. Sitä Hän tarjoaa meille. Hänen valonsa ansiosta me voimme todella valita toivon ja ilon elämän hämmentävien myrskyjen keskellä. Jos olette oivaltaneet tämän, tulette tuntemaan Hänen valonsa ihmeen, joka voi läpäistä minkä tahansa synkkyyden.

Tämän lyhdyn valon hyödyntäminen elämässämme tarkoittaa sitä, että oivallamme sen, mitä presidentti Russell M. Nelson on kuvannut päivittäisen parannuksenteon iloksi. Hän on sanonut meille: ”Parannus on loistokas lahja. Se on tapahtumasarja, jota ei pidä milloinkaan pelätä. Se on lahja, joka meidän tulee ottaa vastaan ilolla – jopa avosylin – ja käyttää sitä päivästä päivään, kun pyrimme tulemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi.” Se, että toistuvasti käännymme takaisin Jumalan puoleen joka kerta, kun eksymme kurssista, vapauttaa meidät synnin ja kurjuuden kahleista, joihin vastustaja tukahduttaisi meidät. Me voimme oppia nauttimaan mahdollisuudesta tehdä päivittäin – jopa jatkuvasti – parannusta ja tehdä sen vilpittömästi kiittäen.

Myös pyhät kirjoitukset ovat kallisarvoinen valonlähde elämässämme. Hollantilainen taidemaalari Vincent van Gogh kirjoitti kerran kirjeessään veljelleen: ”Et tiedä, kuinka paljon Raamattu vetää minua puoleensa. Luen sitä päivittäin, mutta haluaisin oppia sen ulkoa ja katsoa elämää tuon lauseen valossa: ’Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.’” Kun katson hänen maalaustensa monitahoista kauneutta ja erityisesti hänen pyörteileviä valon kuvauksiaan, kuvittelen, että hän kuvasi taiteessaan maailmaa tuon toiveen mukaan tarkastella elämää Jumalan sanan valon avulla.

Valaisevatko ja muokkaavatko pyhien kirjoitusten sanat tapaa, jolla te katsotte maailmaa? Ehkäpä olette jo omaksuneet tuon läheisyyden Jumalan sanan kanssa – ehkä ette. Missä hyvänsä olettekin henkilökohtaisen pyhien kirjoitusten tutkimisenne kohdalla, kannustan teitä jatkamaan etsimistä ja oppimista. Meidän ei ole koskaan liian myöhäistä avata sydäntämme pyhille kirjoituksille ja antaa niiden valon ohjata meitä. Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, opettaa: ”Me sanomme, että pyhät kirjoitukset sisältävät vastaukset jokaiseen kysymykseen, koska pyhät kirjoitukset voivat johdattaa meidät jokaisen vastauksen luo. Ne [pyhät kirjoitukset] asettavat meidät asemaan, jossa voimme saada innoitusta vastataksemme mihin tahansa opilliseen tai henkilökohtaiseen kysymykseen, liittyipä tuo kysymys suoraan tutkimaamme aiheeseen pyhissä kirjoituksissa tai ei. Se on suurenmoinen totuus, jota monet eivät ymmärrä.”

Kuin majakka myrskyssä, temppeli on horjumaton valonlähde ja turvallisuuden vertauskuva. Temppelipalvelun muuttumaton oppi tarjoaa vakaata pysyvyyttä sekasorron ja epävarmuuden maailmassa. Temppelissä tekemämme liitot antavat meille voimaa, Jumalan voimaa, ja täyttävät meidät Herran valolla. Me lähdemme temppelistä Hänen nimensä päällämme, Hänen kirkkautensa ympärillämme ja Hänen enkeliensä varjeluksessa.

Presidentti Nelson on opettanut meille, että ”liiton solmiminen Jumalan kanssa muuttaa suhteemme Häneen ainiaaksi. Se siunaa meitä aiempaa suuremmalla rakkaudella ja armolla. Se vaikuttaa siihen, keitä me olemme ja kuinka Jumala auttaa meitä tulemaan sellaisiksi mitä meistä voi tulla.” Tällaisten liittojen solmiminen ja pitäminen on todellakin sitä, että ”tarttuu Jumalan käteen”. Ellei temppeli vielä täytä teitä valolla ja rauhalla, kannustan teitä käymään siellä useammin. Etsikää Jumalaa Hänen pyhässä huoneessaan. Sillä ”se, mikä on Jumalasta, on valoa; ja se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (OL 50:24).

Tämä kallisarvoinen pyhien kirjoitusten kohta pätee kaikkeen evankeliumin valoon. Kun ”tartutte Jumalan käteen”, kun etsitte Kristusta, tutkitte merkityksellisesti pyhiä kirjoituksia ja solmitte pyhiä liittoja temppelissä, niin ”nousevan aamun” valo, tuon ”täyden päivän” valo lisääntyy vähitellen. Teistä itsestänne tulee hyvinkin osa tuota valoa.

Elinikäistä palvelemista

Runo, johon olen tänään viitannut, tuli tunnetuksi Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkaan Yrjö VI:n joulusanomassa. Joulukuussa 1939 Eurooppa oli ajautuneena konfliktiin, ja sodan kaiut kajahtelivat miljoonien sydämessä. Kansalaiset miettivät uutta vuotta, jonka aikana oli luvassa säännöstelyä, sähkökatkoksia ja ilmahyökkäyksiä. Monet jo surivat menetyksiä, ja tulevaisuus näytti sisältävän vain pimeyttä.

Tässä yhteydessä kuningas Yrjö VI puhui kansalleen ja lainasi Minnie Louise Haskinsin sanoja: ”Astu tuntemattomaan ja tartu Jumalan käteen. Se on sinulle parempi kuin lyhty ja turvallisempi kuin tuttu tie.” Kuninkaan sanat toivat lohtua, rohkeutta ja kansallisen yhtenäisyyden tunteen ja loivat ilmapiirin sota-ajan hengelle, joka määrittäisi tulevia vuosia. Tulevaisuus toi ihmisille Euroopassa vakavia vaikeuksia ja epävarmuutta vuonna 1939, ja tulevaisuus tuo epäilemättä haasteita ja kasvumahdollisuuksia myös meille. Evankeliumi lupaa meille, että jos Jumala johtaa meitä kätemme Hänen kädessään, meidät johdatetaan läpi elämän koetusten ja kamppailujen Hänen yhä kasvavaan valoonsa.

Kuningas Yrjö VI johti kansansa läpi yhden historian vakavimmista konflikteista. Hänen palveluksensa maalleen vaati suuria henkilökohtaisia uhrauksia – hän otti vastahakoisesti vastaan tehtävän johtaa valtakuntaa vanhemman veljensä luovuttua kruunusta. Johtajuus ja erityisesti julkinen puhuminen eivät tulleet hänelle luonnostaan. Vain pitkällisten ponnistelujen avulla, kuten voittamalla änkytyksensä, hän pystyi palvelemaan kansaansa niin tehokkaasti kuin hän teki.

Muiden johtaminen siten kuin Vapahtaja johti, siten kuin Hän haluaisi meidän johtavan, on palvella heitä. Tuo palveleminen vaatii meiltä usein uhrauksia ja kasvua. Sellainen palveleminen aina jalostaa ja pyhittää meitä muuttaen sydäntämme ja muovaten luonnettamme, jotta tulisimme enemmän esikuvamme Jeesuksen Kristuksen, kaikista suurenmoisimman palvelijan, kaltaisiksi.

Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, opettaa:

”Teidän avaimenne ja minun, jotta voimme yltää mahdollisuuksiemme tasolle palvelijoina, on tuntea Mestarimme, tehdä Hänen puolestaan se, mitä voimme, ja tyytyä jättämään loput Hänen käsiinsä. Saanen antaa teille esimerkin siitä, mitä kohtaatte tulevina päivinä. Teitä repivät toisaalta vaatimukset hankkia leipää pöytään ja katto päänne päälle, huolehtia perheen tarpeista, vastata leskien tai orpojen huutoihin ympärillänne ja samanaikaisesti täyttää sen kutsumuksen vaatimukset, jonka olette ottaneet vastaan kirkossa. Kun niin tapahtuu, tunnette suurta kiusausta nurista, kenties jopa valittaa.

Mutta muistakaa, että te palvelette Mestaria, joka rakastaa teitä, joka tuntee teidät ja joka on kaikkivoipa. Hän ei ole asettanut palvelemisellenne vaatimuksia vaan tilaisuuksia kasvullenne. Voitte rukoilla Häntä luottavaisina ja kysyä: ’Mitä haluaisit minun tekevän seuraavaksi?’ Jos kuuntelette nöyrästi ja uskoen, tunnette vastauksen. Ja jos olette viisaita ja hyviä, ryhdytte tekemään sitä, mitä Mestarinne on käskenyt. Ja jätätte loput Hänen käsiinsä.”

Kun lähdette ”kohti tuntematonta” pitäen lujasti kiinni puhtaista totuuden ja valon lähteistä, olkoon mantranne ”ketä voin palvella?” Muistakaa, että Kristus on neuvonut: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 23:11). Herran silmissä suuruutta ei mitata henkilökohtaisilla saavutuksillamme vaan rakkaudella, jolla kohtelemme Hänen lapsiaan.

Isänne taivaassa uskoo teihin

Todistan rakastavan taivaallisen Isämme todellisuudesta, Isän, joka kuulee jokaisen rukouksenne, Hänen elävän Poikansa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, todellisuudesta ja meidän kaikkien Lunastajan äärettömän sovituslahjan todellisuudesta. Iankaikkista tietoa ja totuutta on palautettu. Sitä palautetaan nyt ja aina siihen loistavaan päivään asti, jolloin Jeesus Kristus tulee takaisin. Teitä jokaista rakastetaan tavoilla, joita ette pysty käsittämään.

Kuinka kiitollinen olenkaan tietäessäni, että teidän kaltaisenne uskolliset ja palvelevat johtajat muovaavat tulevaisuutta. Kuinka monilla lukemattomilla tavoilla te kukin nostattekaan ”hervonneita käsiä” (OL 81:5). Uskon teidän kykyynne palvella ihmiskuntaa. Mikä tärkeämpää, taivaallinen Isänne uskoo teihin. Hän tuntee jokaisen teistä henkilökohtaisesti, ja Hän ojentaa kätensä ja johdattaa teitä kohden ”nousevaa aamua”. Lähtekää, ystäväni, iloiten ja ”tarttukaa Jumalan käteen” ja antakaa Hänen johdattaa teidät turvallisesti tuntemattomaan.

Viitteet

  1. Minnie Louise Haskins, ”God Knows”, 1908; ks. myös Thomas S. Monson, ”Todella nähdä”, Liahona, helmikuu 2005, s. 7.

  2. Minnie Louise Haskins, ”God Knows”.

  3. Russell M. Nelson, ”Ajattele selestisesti!”, Liahona, marraskuu 2023, s. 117.

  4. Russell M. Nelson, ”Neljä lahjaa Vapahtajalta”, Liahona, joulukuu 2019, s. 15.

  5. Vincent van Gogh, kirje Theo van Goghille, maaliskuu 1877.

  6. Dallin H. Oaks, ”Studying the Scriptures” [Pyhien kirjoitusten tutkiminen], puhe Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksen hartaustilaisuudessa, 14. maaliskuuta 1986, s. 18–21, kirkon historian kirjasto.

  7. Russell M. Nelson, ”Ikuinen liitto”, Liahona, lokakuu 2022, s. 10.

  8. Henry B. Eyring, ”Go Forth to Serve” [Lähtekää palvelemaan], Brigham Youngin yliopiston promootiopuhe, 25. huhtikuuta 2002, s. 2, speeches.byu.edu.