Pimeydestä onnellisuuteen

Helen Hughes, Durham, Englanti

Kun toistin mielessäni temppelitoimitusten sanoja, tapahtui jotakin ihmeellistä.

Kuva

Kädet ristissä kirjan päällä

Vuonna 1988 menin muutamien muiden englantilaisten opettajien kanssa Sudaniin opettamaan erääseen kouluun. Lapset olivat ihastuttavia, ja me sopeuduimme nopeasti kehitysmaassa asumisen ankariin olosuhteisiin. Työnantajamme osoittautui kuitenkin painostavaksi johtajaksi, joka vainosi jokaista, jonka hän jollakin tavoin koki olevan häntä vastaan. Minua hän vihasi siitä päivästä lähtien, jolloin puolustin jotakuta, jota hän oli kohdellut kaltoin.

Yhtenä päivänä hän kutsui minut toimistoonsa. Yli puolen tunnin ajan hän syyti päälleni kaikenlaista sanallista väkivaltaa ja uhkailua. Lähdin huoneesta sokkitilassa. Minulla ei ole muistikuvaa siitä, kuinka selviydyin loppupäivästä koulussa. En pystynyt koko iltana saamaan hänen kauheita sanojaan pois mielestäni.

Nukkumaanmenon aikaan istuin vuoteellani ja luin pyhiä kirjoituksia. Sitten polvistuin ja rukoilin hartaasti lohtua ja huojennusta, mutta en tuntenut saavani sitä. Menin vuoteeseen, mutta en saanut unta. Nousin ylös vielä kahdesti, luin ja polvistuin rukoilemaan, mutta turhaan.

Ajattelin: ”No, taivaallinen Isä ei aina vastaa rukouksiimme sillä tavoin ja silloin kuin haluamme.” Alistuin kokemaan kurjan, unettoman yön.

Mutta kun jälleen menin vuoteeseen, ajattelin: ”On vielä yksi asia, jonka voin tehdä.” Aloin toistella mielessäni temppelitoimitusten sanoja. Kun tein niin, tapahtui todellinen ihme. Minusta virtasi pois kaikki kurjuus ja pimeys, ja mitä ihmeellisin rauha ja ilo virtasivat sisään ja täyttivät koko olemukseni.

Nousin rukoilemaan kiittäen taivaallista Isää silmät kyynelissä. Sitten menin takaisin vuoteeseen ja nukahdin. Seuraava päivä, jonka olisi pitänyt olla täynnä pelkoa ja kurjuutta, oli onnellisin päivä, minkä olen koskaan viettänyt koululuokan kanssa.

Ymmärsin, että Herra oli halunnut minun pohtivan temppelitoimituksia. Pyhille, jotka ylittivät tasangot saatuaan siunauksensa Nauvoon temppelissä, presidentti Brigham Young (1801–1877) sanoi: ”Herran huoneessa tekemänne liiton tuli palakoon sydämessänne kuin sammumaton liekki.” Kun temppeliliittomme palavat sydämessämme ja mielessämme, mekin saamme voimaa, rauhaa ja lohtua.