Tullaan tutuiksi
Lähetyssaarnaaja kasvamassa – John Kay Glenrothesista Fifestä Skotlannista
Eräänä koleana tammikuun aamuna Alison Kay avasi oven ja löysi kaksi lähetyssaarnaajaa seisomassa sateessa. Hän kutsui heidät sisään. Myöhemmin hän sai tietää, että he olivat olleet tekemässä työtä kylmässä säässä, vaikka oli heidän valmistautumispäivänsä. Pian hänet kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseneksi.
John oli nelivuotias, kun hänen äitinsä Alison liittyi kirkkoon. Siitä asti John on halunnut olla sellainen kuin lähetyssaarnaajat.
Kymmenyksiä ja säästöjä
John alkoi maksaa kymmenykset, kun hänen äitinsäkin alkoi. Kun hän kuuli humanitaarisen avun rahastosta ja jatkuvasta koulutusrahastosta, hän alkoi lahjoittaa rahaa niihinkin.
Eräänä päivänä lähetyssaarnaajat tulivat käymään. John kysyy lähetyssaarnaajilta mielellään, mistä nämä ovat kotoisin, millaisia heidän perheensä ovat ja kuinka monia ihmisiä he opettavat ja kastavat. Mutta sinä päivänä hän kysyi heiltä, kuinka he kustansivat lähetystyönsä. Lähetyssaarnaajat selittivät, että vanhemmat ja sukulaiset antavat usein tukea. ”Minä haluan kustantaa itse oman lähetystyöni”, John sanoi. Kymmenenvuotiaana hän on hyvää vauhtia valmistautumassa lähetystyötään varten muutenkin kuin yhdellä tavalla.
Tekee ahkerasti työtä
Sen lisäksi että John elää evankeliumin mukaan ja säästää rahojaan, hän tietää, että ahkeran työnteon oppiminen auttaa häntä tulemaan suurenmoiseksi lähetyssaarnaajaksi. ”Johnia on hyvin helppo opettaa”, hänen äitinsä sanoo. John on oppinut neulomaan, silittämään, pesemään vaatteita, ompelemaan napin, kitkemään puutarhaa, pesemään auton ja valmistamaan aterioita. Hänen tavallisia kotitöitään on huoneensa siivoaminen ja pesukoneen täyttäminen.
Mistä John pitää?
-
Äidin lihamurekkeesta
-
Judosta
-
Ratsastamisesta
-
Lemmikkimarsustaan Saturnuksesta
-
Kertomuksesta Danielista leijonien luolassa
-
Pelaamisesta kavereiden kanssa
-
Kiipeilemisestä isän kanssa
-
Kuvaamataidosta (hänen lempiaineensa koulussa)
-
Pizzasta
-
Kiipeämisestä heidän takapihansa isoon puuhun, jonne hän menee ajattelemaan
Jakaa hymyjä
John kertoo, että hän yrittää tehdä kodista onnellisen puhumalla ystävällisesti perheensä kanssa, varsinkin isosiskonsa Phoeben kanssa. ”Me yritämme kuunnella toisiamme”, hän sanoo.
Johnin äiti sanoo: ”John ei ole oma itsensä, ellei hän kotona viheltele tai laulele.” Äiti on kiitollinen Johnin huolehtivasta luonteesta, koska hän itse kärsii masennuksesta. ”John osaa kohdella minua juuri oikein”, hän kertoo. ”Hän on mitä uskollisin ja vastuuntuntoisin, ja hänellä on sydän täynnä rakkautta.”
John odottaa innolla saavansa Melkisedekin pappeuden paitsi voidakseen palvella lähetystyössä myös voidakseen antaa siunauksia perheelleen. Toistaiseksi hän rukoilee heidän puolestaan ja piristää heitä aurinkoisella luonteellaan.