Apuyhdistyksen oppiaihe, joka muutti perheemme
Oletko koskaan toivonut, että olisi olemassa yksinkertainen ihmekeino, jolla voisi suojella perhettänne joka taholta hyökkäävän pahan vaikutuksilta?
Huomasin asteittaisen muutoksen poikamme Jacobin asenteessa hänen ensimmäisenä yläkouluvuotenaan (nimet on muutettu). Hän oli hyvä nuori mies, mutta hänestä tuli ajoittain töykeä ja kapinoiva. Televisio, videopelit ja Internet tuntuivat olevan hänelle pakkomielle. Hän taisteli jatkuvasti meitä vastaan läksyjensä tekemisestä, huoneensa siistinä pitämisestä ja kotitöissä auttamisesta. Olin nähnyt saman tapahtuvan vanhempien lastemme kohdalla, kun he tulivat teini-ikään, mutta minusta tuntui, että tämä oli vakavampaa. Tiesin kipeästä henkilökohtaisesta kokemuksesta, kuinka jotkut lapset varttuessaan kääntyvät pois kirkosta. Rukoilin hartaasti tietääkseni, kuinka voisin suojella nuorinta poikaamme ja koko perhettämme pahan vaikutuksilta maailmassa.
En tosiaankaan odottanut mitään ihmettä sinä marraskuun sunnuntaina, kun istuuduin Apuyhdistysluokan takaosaan. Sisar Randall, neuvonantaja Apuyhdistyksen johtokunnassa, ilmoitti, että oppiaiheena oli pyhien kirjoitusten tutkiminen, ja ajatellessani omaa perhettäni minut valtasi uuvuttava syyllisyys. ”Ei – taas oppiaihe pyhien kirjoitusten tutkimisesta”, ajattelin. ”Minähän teen jo parhaani.”
Mieheni on hyvä aviomies ja isä, joka on aina suuresti rakastanut perhettään, mutta hän ei viitsinyt vaivautua tutkimaan pyhiä kirjoituksia perheen kanssa. Pidimme aina rukouksen lasten kanssa, ja pyrimme pitämään perheillan säännöllisesti. Mutta aina kun ehdotin pyhien kirjoitusten tutkimista perheenä, hän kieltäytyi harkitsemasta sitä. Koska minä pidin asiaa niin tärkeänä, luin pyhiä kirjoituksia jokaisen lapsemme kanssa iltaisin ennen kuin peittelin heidät vuoteeseen. En tiennyt, mitä muuta voisin tehdä.
Kuitenkin viime aikoina aina kun menin Jacobin huoneeseen lukemaan pyhiä kirjoituksia hänen kanssaan, niin useimmiten hän sanoi: ”Hei, ei nyt. Olen liian väsynyt [tai kiireinen tai mitä tahansa; hänellä riitti tekosyitä]. Luen niitä itsekseni.” Aina kun emme lukeneet pyhiä kirjoituksia yhdessä ja kysyin siitä seuraavana aamuna, hän aina sanoi, että hän oli jotenkin ”unohtanut” lukea. Mietin, kuinka voimakkaasti voin vaatia pyhien kirjoitusten tutkimista, kun hän kuuli isänsä katsovan televisiota toisessa huoneessa.
Kun sisar Randall aloitti oppiaiheensa, odotin kuulevani taas yhden kertomuksen siitä, kuinka ”täydellinen perhe” nauttii pyhien kirjoitusten tutkimisesta. Sen sijaan sisar Randall aloittikin esittämällä kertomuksen Vanhasta testamentista. ”Neljännen Mooseksen kirjan luvussa 21 kerrotaan myrkkykäärmeistä, jotka kävivät israelilaisten kimppuun näiden matkatessa kohti luvattua maata. Käärmeet purivat monia, ja nämä kuolivat. Nähdessään kauhean tuhon israelilaiset tekivät parannuksen ja pyysivät Moosesta rukoilemaan Herraa ottamaan myrkkykäärmeet pois ja parantamaan heidät.”
Sieluni silmin kuvittelin mielessäni perheemme matkaamassa elämän halki, ja yhtäkkiä kimppuumme hyökkää myrkkykäärmeitä omien myöhempien aikojen kyiden muodossa: rikoksia, huumeita, pornografiaa, moraalittomuutta. Tunsin itseni yhtä avuttomaksi kuin israelilaiset.
Sisar Randall selitti, kuinka Herra kehotti Moosesta valmistamaan pronssikäärmeen (vertauskuvana Kristuksesta) ja asettamaan sen tangon päähän. Sitten Mooses lupasi kansalle, että jokaisen, jota käärme oli purrut, tarvitsi vain katsoa pronssikäärmettä, niin hän jäisi eloon. Alma kertoo meille, että tämän lupauksen yksinkertaisuudesta huolimatta ”oli monia, jotka olivat niin paatuneita, etteivät he tahtoneet katsoa; sen tähden he menehtyivät. Nyt syy, miksi he eivät tahtoneet katsoa, on se, etteivät he uskoneet, että se parantaisi heidät.” (Alma 33:20.)
Sisar Randall kertoi meille, että vaikka meidän aikanamme myrkkykäärmeet ilmenevät toisenlaisessa muodossa, mekin voimme katsoa Kristukseen ja pelastua. Meidän aikanamme profeetat ovat kehottaneet meitä lukemaan pyhiä kirjoituksiamme päivittäin sekä henkilökohtaisesti että perheemme kanssa, pitämään sekä henkilökohtaisia rukouksia että perherukouksia, osallistumaan kokouksiimme, maksamaan kymmenykset, tekemään parannusta, olemaan kelvollisia käymään temppelissä ja pitämään perheiltoja. Tämä on meidän tapamme katsoa Kristukseen ja tulla parannetuiksi.
Alkuun ajatuksen yksinkertaisuus tuntui liian helpolta suojaamaan meitä elämän päivittäisiltä kiusauksilta. Mutta kun sisar Randall puhui, sydäntäni kosketettiin ja tunsin Herran puhuvan minulle hänen kauttaan. Käsitin, että kyse oli yksinkertaisesti uskosta. Uskoinko nykypäivän profeettojen ja apostolien sanoja vai kääntyisinkö pois, kuten monet israelilaiset olivat kääntyneet pois pronssikäärmeen luota?
Menin kirkosta kotiin päättäen auttaa perhettäni tulemaan vahvemmaksi perherukouksen ja perheen yhteisen pyhien kirjoitusten tutkimisen avulla. Rukoilin viikkojen ajan, että mieheni pehmittäisi sydämensä. Paastosin. Pidin erityisen perheillan ja kutsuin joukkoomme myös vähemmän aktiivisen naimisissa olevan poikamme ja hänen perheensä. Saimme kuulla Mooseksesta ja myrkkykäärmeistä. Viimein eräänä iltana kysyin mieheltäni, voisimmeko aloittaa uuden vuoden tutkimalla pyhiä kirjoituksia perheenä. Ja uudenvuodenpäivänä mieheni alkoi johtaa päivittäisiä pyhien kirjoitusten tutkimishetkiämme.
Perheemme ei muuttunut täydelliseksi yhdessä yössä, mutta olin ihmeissäni siitä, kuinka paljon kotimme ilmapiiri koheni. Meillä oli vähemmän kiistoja, ja kodissa vallitsi suloisempi henki. En läheskään niin usein menettänyt malttiani tai masentunut. Tunsin aviomiestäni ja Herraa kohtaan läheisyyttä, joka hämmästytti minua. Jacobin asenne muuttui kuitenkin eniten. Hän alkoi muistuttaa meitä kaikkia siitä, että meidän täytyy tutkia yhdessä pyhiä kirjoituksia, ja hän luki auliisti omalla vuorollaan.
Käsitin uudella tavalla sen, kuinka viisasta on seurata profeettoja ja luottaa heidän lupauksiinsa. Minulla on todistus näiden sanojen totuudesta, jotka presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on lausunut: ”Kiireisen perheen vanhemmilta vaaditaan usein yli-inhimillisiä ponnistuksia, että he saisivat kaikki ylös vuoteesta yhteiseen perherukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Kun kaikki on lopulta saatu koolle, halu rukoilla on saattanut kaikota, mutta suurten tulosten vuoksi kannattaa silti yrittää sisukkaasti.”1