Oikea tärkeysjärjestys
Synnyin ja vartuin Koreassa rakastavassa perheessä, ja liityin kirkkoon ollessani teini-ikäinen. Haluaisin kertoa teille kääntymyskokemuksestani.
Luokkatoverini ja minä olimme yhdessä työskentelemässä koulun kirjastossa pian talviloman jälkeen, kun hän kysyi minulta, kiinnostaisiko minua lähteä kirkkoon hänen kanssaan. Kysyin häneltä, millaisesta kirkosta hän puhui, ja hän kertoi minulle sen olevan lähellä kouluamme. Hän sanoi, että siellä oli hauskaa ja että siellä oli paljon tyttöjä. Olin siihen aikaan 16-vuotias, ja se kirkon kuvaus vetosi minuun. Päätin mennä. Olin parin vuoden ajan alakoulussa käynyt presbyteerisessä kirkossa, ja minulla oli kirkosta hyviä muistoja.
Ystäväni ja minä menimme yhteen lauantain toimintaan, ja jokainen tuli luokseni tervehtimään ja toivottamaan minut tervetulleeksi. Minuun teki vaikutuksen se, että he olivat niin ystävällisiä, että ottivat vastaan lyhyen kaverin, jota eivät tunteneet. Menin seuraavana päivänä kirkkoon, ja minut esiteltiin lähetyssaarnaajille.
Lähetyssaarnaajat opettivat minulle evankeliumin perusperiaatteita sekä kertoivat minulle Jeesuksesta Kristuksesta ja evankeliumin palauttamisesta profeetta Joseph Smithin kautta. Kaikki minulle opetetut asiat olivat järkeenkäypiä ja johdonmukaisia, ja minuun teki vaikutuksen iankaikkinen edistyminen ja pelastussuunnitelma. Olin usein miettinyt sitä, miksi olin täällä maan päällä ja mitkä asiat odottivat minua kuoleman jälkeen. Oli lohdullista tietää, että jos omasta puolestani tekisin kaiken voitavani, Vapahtaja huolehtisi lopusta.
Kaksi kuukautta myöhemmin halusin tulla kastetuksi ja konfirmoiduksi, mutta tarvitsin luvan vanhemmiltani. He olivat buddhalaisia, mutta he luottivat minuun. Tulin siihen tulokseen, että minun olisi paras kysyä ensin äidiltä. Niinpä pyysin lähetyssaarnaajia tulemaan kotiimme päivän aikana. Ennen kuin lähdin kouluun, kerroin äidille, että eräät ulkomaalaiset saattaisivat tulla ja kysyä häneltä jotakin ja että hänen pitäisi vain sanoa kyllä. Ja sitten juoksin ovesta ulos ja kouluun. Kun palasin, äiti kertoi, että hänellä oli käynyt kaksi komeaa amerikkalaista vierasta. Hän kertoi heidän puhuneen hyvää koreaa ja että se oli tehnyt häneen niin hyvän vaikutuksen, että hän oli sanonut kyllä. Niinpä minä sain vanhemmiltani luvan liittyä kirkkoon.
Elämä liittojen pohjalta
Kun meidät kastetaan, me teemme liiton, ja se on alkuna evankeliumin mukaiselle elämällemme. Me teemme ja uudistamme muita liittoja läpi elämämme, kuten sakramentin nauttiminen tai nuorten miesten kohdalla pappeuden saaminen. Elämämme perustuu liittoihin. Taivaallinen Isä odottaa meidän olevan uskollisia tekemillemme liitoille, ja kun me olemme, Hän on uskollinen tekemälleen liitolle siunata meitä.
Haluaisin antaa teille nuorille sellaisen sanoman, että pankaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, opetelkaa ymmärtämään tekemiänne liittoja ja olkaa uskollisia niille silloinkin, kun teitä vaaditaan uhrautumaan. Kun olette uskollisia ja teillä on iankaikkinen näkemys, Herra on siunaava teitä paitsi tulevaisuudessa myös ollessanne maan päällä.
Esimerkiksi ollessani lukiossa päätin olla opiskelematta sunnuntaisin. Minulla oli tapana opiskella lauantaina keskiyöhön asti ja pyytää sitten äitiäni herättämään minut varhain maanantaiaamuina. Pyhitin lepopäivän. Toisinaan minulla oli epämukava olo, koska tiesin luokkatovereideni käyttävän opiskeluun koko päivän. Koreassa hyvään yliopistoon pääseminen on vakava tavoite. Mutta vaikka minulla olisi ollut koe maanantaina, en opiskellut sunnuntaina. Koska minulla oli opiskelua varten yksi päivä vähemmän, minun täytyi todella keskittää huomioni. Luulen, että tämän keskittymisen ansiosta hyödynsin opiskeluaikani paremmin. Lopuksi olin yksi lukioni parhaimpia oppilaita, ja pääsin yhteen arvostetuimmista Korean yliopistoista.
Kun me keskitymme kirkon ja evankeliumin periaatteisiin, silloin voimme soveltaa noita samoja periaatteita kaikkeen, mitä teemmekin, ja voimme saada Herralta tukea ja siunauksia.
Silmämääränä Jumalan kunnia
Yksi pyhien kirjoitusten lempikohtiani on OL 4:5, jossa puhutaan johtajan ominaisuuksista. Siinä kehotetaan pitämään ”silmämääränä vain Jumalan kunnia”. Milloin tahansa teen palvelutyötä kirkossa, kysyn aina itseltäni: Mihin minun katseeni kohdistuu? Kohdistuuko se vain Jumalan kunniaan eikä mihinkään muuhun?
Työskentelin 28 vuotta IBM:n palveluksessa Koreassa. Sinä aikana palvelin myös monissa kirkon tehtävissä, kuten vaarnan toimisihteerinä, vaarnan korkean neuvoston jäsenenä, vaarnanjohtajana, alue-edustajana ja vyöhykeseitsenkymmenenä. Yritin aina pitää perheen, työn, kirkon tehtävien ja oman aikani välisen tärkeysjärjestyksen tasapainossa. Ja pystyin aina tekemään sen, mitä minun tuli tehdä.
Alue-edustajana ja vyöhykeseitsenkymmenenä minun tuli kahdesti vuodessa mennä yleiskonferenssiin Salt Lake Cityyn, ja koska toimin työssä johtotehtävissä, huomasin, ettei yli viikon poissaolo toimistolta käynyt helposti. Päätin lujasti tehdä sen matkan, ja yhtiön johtaja tunsi minut ja luotti minuun, kun sanoin pystyväni huolehtimaan tilanteesta. Kun asetamme asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, pystymme selviytymään ongelmistamme. En halua tinkiä uskonkäsityksistäni edistääkseni työuraani. Kun asenne on tämä, silloin sydämessä on rauha, koska tekee oikein. Sitoumustemme tai liittojemme pitäminen ei ole helppoa ja se vaatii monia uhrauksia, mutta kun pidämme ne, saamamme siunaukset ovat paljon enemmän kuin se, mitä olemme uhranneet.
Astinkiviä
Kuvittele olevasi virran rannalla, ja virran toisella puolella on iankaikkinen onnesi. Tarvitset elämässäsi muutamia astinkiviä päästäksesi virran toiselle puolen. Esimerkiksi päätä lähteä lähetystyöhön, solmia avioliitto temppelissä ja perustaa perhe. Kun valmistaudut kutakin tällaista tapahtumaa varten, olet kulkemassa kohti lopullista päämäärääsi.
Kun Korean Soulin temppelistä ilmoitettiin, olimme kaikki ihastuksissamme. Tiesimme, että ilman temppeliä emme pystyisi saamaan evankeliumiin pohjautuvaa elämäämme täydelliseksi. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin temppeli valmistui, mutta temppelistä koituvat siunaukset vahvistivat jäsenten todistuksen ja uskon perustaa. Kun jäsenet käyvät temppelissä, he sitoutuvat lujemmin evankeliumiin ja he ovat tiellä kohti lopullista päämääräänsä.
Niinpä kehotan teitä nuoria asettamaan elämässänne astinkivinä toimivia välitavoitteita. Ne ovat teille avuksi ja turvaksi. Minä tiedän, että kun olemme uskollisia liitoillemme, silloin elämämme on antoisampaa ja meitä siunataan.