Kävikö Lehi täällä?
Mormonin kirja kuvaa elävästi niitä vastoinkäymisiä ja voittoja, joita Lehi ja hänen perheensä kokivat lähdettyään Jerusalemin kodistaan ja matkatessaan erämaan halki. Kun luet, tunnet pystyväsi ymmärtämään heidän kokemuksiaan ja pitämään niitä itsellesi merkityksellisinä. Vaikka emme pystykään jäljittämään Lehin ja hänen perheensä tarkkaa kulkureittiä, voimme silti saada näkemyksen niistä seuduista, joilla he matkasivat ja niin tehdessämme oppia entistä enemmän arvostamaan sitä, mitä he kävivät läpi. Viimeaikaiset tutkimukset antavat meille selkeämmän kuvan joistakin näistä alueista sekä olosuhteista, joita Lehin seurue on voinut kohdata.1
Kun Lehin perhe oli lähtenyt Jerusalemista, he pysähtyivät paikkaan, jota he nimittivät ”Lemuelin laaksoksi” (ks. 1. Nefi 2:14) ja joka oli kolmen päivän matkan päässä Punaisenmeren koilliskärjestä (ks. 1. Nefi 2:5–6). Laakso oli sen ”vesivirran partaalla”, jolle Lehi antoi nimeksi Laman ja joka virtasi alati (ks. 1. Nefi 2:6, 9). Lehi sanoi Lemuelin laaksoa vahvaksi ja lujaksi ja järkkymättömäksi (ks. 1. Nefi 2:10).
Lehin perhe jatkoi matkaansa ”kulkien lähes samaan suuntaan kuin alussa” ”monen päivän ajan” (1. Nefi 16:33). Sitten Ismael kuoli ja ”hänet haudattiin paikkaan, jota kutsuttiin Nahomiksi” (jae 34). Tässä kuvattu paikka sijaitsee sillä seudulla, missä seurue matkasi, ja monien vuosien ajan siihen on liitetty nimen Nahom eri muotoja.
Lähdettyään Nahomista Lehin perhe matkasi ”siitä lähtien lähes itään päin”. Ja he kulkivat ja kärsivät ”paljon ahdinkoa erämaassa” (1. Nefi 17:1).
Kuljettuaan itään päin Lehin seurue olisi saapunut Arabian niemimaan kaakkoisrannalle. Tässä on kuvattuna muutamia paikkoja siltä rannikolta. Koska he olivat juuri taivaltaneet halki karun erämaan, ei ole ihme, että he antoivat tälle paikalle nimeksi Runsaus ”sen monien hedelmien sekä villihunajan tähden” (1. Nefi 17:5).