Seurakunnasta kuin ”koti”
Alusta aloittaminen uudessa seurakunnassa voi olla pelottavaa. Seuraavassa on viisi neuvoa, joiden avulla tehdä tuntemattomista ihmisistä ystäviä.
Vuosia sitten, kun epäaktiivisuuskauden jälkeen aloin taas käydä kirkossa säännöllisesti, olin varma, että seurakunnassa jokainen tiesi minun olevan katuva syntinen, joka etsi parannusta. Minusta tuntui, että heidän hyvyytensä näkyi heidän kirkkaasta hymystään ja suloisesta todistuksestaan ja että minun syntini vuorostaan tekivät minusta synkän ja säälittävän. Kun muistelen sitä aikaa, käsitän, että uudet ihmiset voivat monissa eri olosuhteissa tuntea herättävänsä liikaa huomiota tai tuntea olonsa erityisen herkiksi. Käveleminen uuteen kokouspaikkaan, istuminen tuntemattomien ihmisten viereen ja laulaminen yksin omasta laulukirjasta voivat olla lannistavia asioita silloin, kun on erityisen vaivautunut.
Naimattomana ja lapsettomana naisena olen huomannut, että alku uudessa seurakunnassa voi olla pelottava. Se hermoja raastava matka tuntemattomia ihmisiä täynnä olevaan kappeliin on kuitenkin sellainen, jonka olen tehnyt yhä uudestaan, kun olen urani vuoksi muuttanut usein. Vuosien mittaan olen oppinut omaksumaan uuden asenteen seurakuntaani kohtaan ja tekemään työtä sen eteen, että lopulta saan niistä tuntemattomista ystäviä ja läheisiä tuttavia. Seuraavat menetelmät voivat auttaa meitä kaikkia tuntemaan olomme kotoisaksi missä tahansa seurakunnassa missä päin maailmaa tahansa.
Muista, miksi tulemme kirkkoon. Kappeli on pyhä ja turvallinen paikka, jonne taivaallisen Isän lapset kokoontuvat palvelemaan Häntä. Siellä voimme olla yhtä rukouksessa, laulussa ja tarkoituksessa. Vältä tuomitsemasta toisia tai olettamasta, että toiset tuomitsevat sinua. Minulle on avuksi muistaa, että jokainen, joka tulee kirkkoon, pyrkii minun laillani pääsemään osalliseksi Vapahtajan sovituksesta ja pitämään Hänen käskynsä.
Esittele itsesi. Olen oppinut etsimään käsiini piispakunnan ja esittelemään heti itseni, jotta he tietävät, että olen uusi. Sen jälkeen otan selvää siitä, kuka on ylipappien ryhmän johtaja, koska hän antaa joillekin ylipapeille tehtäväksi toimia kotiopettajinani. Lisäksi sisarena varmistan, että tiedän, ketkä kuuluvat Apuyhdistyksen johtokuntaan. Myös toimisihteeri tarvitsee osoitteeni ja puhelinnumeroni, niin hän voi pyytää jäsenkorttini aikaisemmasta seurakunnastani. Nämä ihmiset ovat esitelleet minut seurakunnan muille jäsenille, auttaneet minua osallistumaan seurakunnan ja vaarnan toimintoihin sekä antaneet tukea, kun olen saanut jonkin tehtävän.
Minulla oli tapana istua viimeisessä penkissä lähellä ovea, jotta heti loppurukouksen jälkeen voisin rynnätä ulos ennen kuin kukaan puhuisi minulle ja kysyisi minulta, kuka olin. Mutta kokouksiin tuleminen ja niistä poistuminen katse kohti lattiaa – tai kohti uloskäyntiä – ei juurikaan auta kotiutumaan uuteen seurakuntaan.
Niele hermostuneisuutesi ja lähesty edessäsi olevaa ihmistä. Mene puristamaan niiden kättä, jotka opettavat luokissa, joihin osallistut, tai jotka puhuvat sakramenttikokouksessa (voit tavata heidät myöhemmin aulassa). Jos varaat pienen hetken kiertääksesi huoneen ennen kuin käyt istumaan, voit tavata eri henkilöitä ja perheitä joka kerta kun osallistut kokoukseen. Ole kyllin rohkea pyytääksesi kyytiä johonkin seurakunnan toimintaan. On usein helpompaa astua sisään jonkun kanssa kuin yksin. Pyydä seurakunnan jäsenhakemistoa. Se auttaa sinua muistamaan nimiä. Ajan mittaan nimet ja kasvot alkavat yhdistyä eivätkä ihmiset ole enää tuntemattomia. Etkä ole sinäkään.
Palvele. Etsi keinoja, joilla voit auttaa naapureita ja seurakunnan jäseniä, vaikka se olisi niinkin yksinkertaista kuin pidellä ovea auki ja tervehtiä heitä heidän tullessaan sisään. (Tämä auttaa muita muistamaan sinut.) Ilmoittaudu, kun pyydetään vapaaehtoisia. Ota selville, ketkä ovat sairaana tai sairaalassa, ja käy heidän luonaan. Ota vastaan tehtäviä. Mikäli on tarpeen, kerro piispalle tai seurakunnanjohtajalle, mitä muita taitoja sinulla on tehtäväsi lisäksi, ja kerro hänelle, että hän voi tarvittaessa pyytää sinulta apua.
Ole valmis osallistumaan. Pyhäkoulussa sekä pappeuskokouksissa ja Apuyhdistyksen kokouksissa noudatetaan oppiaihesuunnitelmaa. Hanki oppikirjat, lue oppiaiheet etukäteen ja ole valmis lukemaan kohtia pyhistä kirjoituksista tai havainnollistamaan opetettavia periaatteita kertomalla oman elämäsi kokemuksista. Vaikka puhuminen yleisön edessä voi tuntua ylivoimaiselta, tyynnytä pelkosi ja ole valmis lausumaan todistuksesi evankeliumin totuudesta.
Etsi uusia kasvoja. Lähesty toisia siten kuin haluaisit heidän lähestyvän sinua. Jonkin ajan kuluttua huomaat, että ”te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät” (Ef. 2:19). Olet kotona uudessa kirkon perheessäsi.
Seurakuntaperheet ovat avoimia – kenenkään ei pitäisi jäädä ulkopuolelle. Ei ehkä ole aina mahdollista löytää ystävää jokaisesta jäsenestä, mutta jos meitä yhdistää rakkaus evankeliumiin, jos todistuksemme on puhdas, jos olemme halukkaita jakamaan toistemme kuormia ja jos menettelemme halumme mukaan palvella Herraa palvelemalla toisiamme, me olemme perhe. Olen kiitollinen, että riippumatta siitä, minne menenkin tässä maailmassa, niin jokainen seurakunta koostuu muista taivaallisen Isän lapsista. Voin todella todistaa, että se seurakunta, jossa nyt käyn kokouksissa, on minulle paikka, jossa olen hyvin onnellinen.