Kuinka pääsisin kirkkoon?
Vuonna 1997 huomasin olevani La Victoriassa Venezuelassa työkomennuksella, jonka piti kestää 10 päivää. Kun käsitin, etten pääsisi palaamaan kotiin Italiaan niin pian kuin olin olettanut, aloin etsiä myöhempien aikojen pyhien kappelia, jotta voisin mennä sunnuntaina kirkkoon.
Eräänä päivänä lounasaikaan ystävystyin erääseen nuoreen italialaiseen insinööriin, joka tiesi missä kappeli on Maracayssa. Hän teki minulle kartan. Minulla oli auto käytössäni, mutta valitettavasti en ollut vielä käynyt terveystarkastuksessa, joka vaaditaan väliaikaisen ajoluvan saamiseksi.
Olin uusi sillä alueella, osasin espanjaa vain niukasti ja useat ihmiset olivat varoittaneet minua käyttämästä joukkoliikennettä yksin. Minulla oli pulma. Kun pääsiäissunnuntai lähestyi, halusin tosiaankin uudistaa liittoni osallistumalla sakramenttiin. Ellen ajaisi, kuinka pääsisin kirkkoon Maracayhin? Jos ajaisin, ottaisin sen riskin, että minut pysäytettäisiin ajamasta ilman ajolupaa.
Kun harkitsin vaihtoehtojani, mieleeni tuli 12. uskonkappale: ”Me uskomme, – – että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.” Tiesin, että minun tuli autolla ajamisen sijaan noudattaa maan lakia (ks. OL 58:21), vaikka niin tekeminen merkitsisikin jäämistä pois kirkosta.
Muutama päivä sen jälkeen siirryin hotelliin, jossa useat työtoverini asuivat. Lauantaiaamuna kävelyn jälkeen palasin hotellille ja yritin yhä keksiä, kuinka pääsisin kirkkoon seuraavana päivänä. Kulkiessani vastaanottotiskin ohi näin yllätyksekseni espanjankielisen Liahonan.
”Kuka täällä on kirkon jäsen?” kysyin. Joku vastasi, että lehti kuului hotellin eräälle työntekijälle. Vastaanottovirkailija meni toimistoonsa ja pyysi tätä henkilöä tapaamaan minut. Kun juttelimme kirkosta, tämä hyvä veli kertoi minulle, että La Victoriassakin oli seurakunta ja että kappeli sijaitsi vain lyhyen kävelymatkan päässä hotellilta. Hän kertoi minulle, että hän tulisi mielellään seuraavana aamuna luokseni ja menisi minun kanssani kirkkoon. Mikä ilo!
Loppujen lopuksi olin La Victoriassa vielä kaksi kuukautta. Sinä aikana sain monia ystäviä osallistuessani iloisena kokouksiin ja toimintoihin. Pian pääsiäisen jälkeen sain laillisen ajoluvan, jonka ansiosta pääsin käymään vaarnakonferenssissa Maracayssa.
Venezuelassa ollessani todistukseni siitä, kuinka tärkeää on noudattaa maan lakia – silloinkin kun se on hankalaa – vahvistui. Sain myös todistuksen siitä, että kirkon julkaisut ovat tehokas tapa jakaa Herran siunauksia muille.