Kirja sisälsi vastaukset
Katsoessani Amazonin viidakosta kertovaa dokumenttiohjelmaa sain tietää, että useiden eri uskontojen lähetyssaarnaajat olivat kertoneet Amerikan alkuperäisasukkaille Jeesuksesta Kristuksesta. Aloin ihmetellä, kuinka näiden ihmisten miljoonat esivanhemmat pelastuvat, kun he eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, evankeliumista tai kasteen kaltaisista pelastavista toimituksista. Jos Vapahtaja tuli pelastamaan koko ihmiskunnan, miksi niin monet kautta historian oli jätetty Hänen loistavan sanomansa ulkopuolelle?
Etsin vastauksia Raamatusta, mutten pystynyt löytämään mitään siihen viittaavaa, että Vanhassa maailmassa olisi edes tiedetty Amerikan mantereen sivilisaatioista. Yksikään pastori, pappi tai Raamatun tutkija ei osannut vastata kysymyksiini.
Eräänä päivänä eräs kuulemani laulu kosketti minua. Opin laulun omalla kielelläni portugaliksi, ja yrittäessäni kovasti kääntää sitä englannin kielelle muistin, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan naapurini Jesuinan luona kävi usein amerikkalaisia lähetyssaarnaajia. Kysyin häneltä, voisivatko lähetyssaarnaajat kääntää sen minulle. Seuraavana päivänä he jättivät käännöksen, jonka mukana oli viesti: ”Oli mukavaa, kun pystyimme auttamaan. Haluaisimme jonakin päivänä tavata.”
Kun viikon kuluttua tapasin lähetyssaarnaajat, he kutsuivat minut käymään heidän kirkossaan. Mutta minä en pitänyt mormoneista. Perheeni jäsenet ja muiden tutkimieni kirkkojen johtajat arvostelivat mormoneja ja nimittivät heitä vaaralliseksi lahkoksi. He esittivät monia järjettömiä väitteitä, joiden uskoin olevan totta. Eräänä sateisena sunnuntaina sen jälkeen minussa heräsi kuitenkin suuri halu käydä mormonien kirkossa – osoittaakseni vastavuoroisesti heille ystävällisyyttä mutta myös uteliaisuudesta. Ensimmäisessä kokouksessa ihmiset menivät puhujakorokkeelle ja todistivat tietävänsä, että kirkko ja Mormonin kirja olivat totta ja että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Lähdin kokouksesta jokseenkin sekavin tuntein ja menin pyhäkouluun.
Kun opettaja mainitsi Raamatun kohtia tai kertomuksia, olin innokas osallistumaan. Mutta kun hän puhui Mormonin kirjasta, pysyin vaiti ja mietteliäänä. Miksi jokin toinen kirja, jos meillä oli jo Raamattu? Ennen lähtöäni opettaja kiitti minua osallistumisestani ja yllätti minut sitten antamalla minulle oman Mormonin kirjansa.
Kun palasin kotiin, menin huoneeseeni, polvistuin lattialle ja aloitin vilpittömän keskustelun taivaallisen Isän kanssa. Kerroin Hänelle, että tunsin jotakin erityistä mormonikirkkoa kohtaan, mutta etten halunnut vastustajan johtavan minua harhaan. Rukoilin, että Hän auttaisi minua selvittämään hämmennykseni ja näyttäisi minulle, mikä kirkko oli tosi.
Jälkeenpäin tunsin suurta halua lukea Mormonin kirjaa. Rukoilin jälleen voimaa ja ohjausta. Rukoukseni aikana tunsin voimakkaan ja hyvän tunteen – sisäistä lämpöä. Tiesin, etten ollut sillä hetkellä yksin. Eräs ajatus tuli heti mieleeni: ”Lue se kirja!”
Avasin kirjan ja aloin lukea. Ennen kuin olin saanut johdannon luettua, kyyneleet vierivät poskilleni Herran ilmoittaessa minulle Amerikan alkuperäisasukkaiden mysteerin. Tuntui kuin Mormonin kirja olisi valmistettu erityisesti vastaamaan minun huolenaiheisiini. Tunsin suurta iloa, kun sain kysymyksiini vastauksen. Oli kuin Amerikan mantereen muinaiset asukkaat olisivat puhuneet haudoistaan kertoakseen minulle elämästään ja todistaakseen, että hekin tunsivat Jeesuksen ja että Hän oli kärsinyt heidänkin puolestaan.
Hämmästyneenä löydöstäni etsin käsiini lähetyssaarnaajat ja kuuntelin heidän opetuksensa. Pääsiäissunnuntaina 31. maaliskuuta 1991 laskeuduin kasteen vesiin – paras päätös, minkä olen koskaan tehnyt.
Tunnen valtavaa kiitollisuutta taivaallista Isää kohtaan Hänen armostaan ja suuresta viisaudestaan. Tiedän, että Hän on oikeudenmukainen, ettei Hän ole unohtanut ketään lapsistaan ja että Hän on halukas ilmoittamaan suunnitelmansa koko ihmiskunnalle. Tiedän, että Mormonin kirja on pyhä kirja. Se on totta.