Diakoni, 12 vuotta

Vanhin John M. Madsen

seitsemänkymmenen koorumista

Jokainen meistä Jumalan poikana voi täyttää tehtävänsä ja kohtalonsa.

Rakkaat pappeusveljeni, kun aloitan, haluaisin osoittaa sanani jokaiselle 12-vuotiaalle diakonille, joka on tässä yleisessä pappeuskokouksessa. Missä lienettekin, haluan kiittää teitä läsnäolostanne ja kertoa teille tai virkistää muistianne tapauksesta, joka sattui presidentti Gordon B. Hinckleylle, kun hän oli 12-vuotias diakoni, kuten tekin olette.

Hänen elämäkerrassaan lukee: ”Pian sen jälkeen kun hänet oli asetettu diakoniksi, hän meni ensimmäiseen pappeuskokoukseensa isänsä kanssa. – – Hän tunsi olonsa hieman orvoksi etsiessään paikkaa 10. seurakunnan kappelin takarivissä, kun – – [hänen isänsä], (joka palveli vaarnan johtokunnassa) meni paikalleen korokkeelle. Kokouksen alussa 300–400 paikalla ollutta miestä nousi laulamaan William W. Phelpsin voitonriemuista hymniä – – ’Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran! / Voideltu profeetta hän on Jeesuksen. Kansat ja kuninkaat viel kiittää hänt kerran / Työstänsä viimeisen armotalouden.’”

Tuota tapausta muistellen presidentti Hinckley sanoi: ”Jotakin tapahtui sisimmässäni kuullessani noiden uskon miesten laulavan. Se kosketti sydäntäni. Se antoi minulle tunteen, jota oli vaikea kuvata. Tunsin suurta liikuttavaa voimaa, sekä emotionaalista että hengellistä. En ollut koskaan ennen tuntenut sellaista minkään kirkkoon liittyvän kokemuksen yhteydessä. Sain sydämeeni vakaumuksen, että mies, josta he lauloivat, oli todella Jumalan profeetta. Minä tiesin silloin Pyhän Hengen voimasta, että Joseph Smith oli todella Jumalan profeetta.”¹

Samoin kuin tuo presidentti Hinckleyn kokemus 12-vuotiaana diakonina oli sellainen, ”jonka hän muistaisi lopun ikänsä”², rukoilen, että teidän kokemuksenne on sellainen, että muistatte sen lopun ikänne.

Pyydän teitä nyt katsomaan tätä merkittävää valettua pronssiveistosta nimeltä Diakonien penkki. Teille, jotka ette näe sitä, Diakonien penkki kuvaa viittä diakonia istumassa kirkon penkissä huomaamatta, että kukaan katselisi heitä.

Kun katsotte näitä viittä diakonia, mitä näette? Nyt kun luen kahden kirkon entisen presidentin sanoja, esitän kysymyksen hieman toisin: Mitä voitte nähdä?

Presidentti Joseph Fielding Smith on opettanut: ”Nuoremme – – ovat taivaan aatelia, oivallinen ja valittu sukupolvi, jolla on jumalallinen kohtalo. Heidän henkensä on varattu tulemaan esiin tänä aikana, jolloin evankeliumi on maan päällä ja jolloin Herra tarvitsee uskollisia palvelijoita viemään eteenpäin suurta myöhempien aikojen työtään.”³

Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”Me kasvatamme kuninkaallista sukupolvea – – jolla on erityisiä tehtäviä.”⁴

Näiden profeetallisten sanojen valossa, jos laajennamme näkemystämme penkillä istuvia viittä diakonia laajemmalle käsittämään kaikki Aaronin pappeuden nuoret miehet, niin mitä voitte nähdä?

Rukoilen ja luotan siihen, että me kaikki voimme nähdä heidän jumalalliset mahdollisuutensa, että voimme nähdä heidän menevän eteenpäin pyhän pappeuden haltijoina ja lähetyssaarnaajina saarnaamaan ”ikuista evankeliumia”⁵ Hengen kautta⁶ ”maan kansakunnille”⁷, että voimme nähdä heidät uskollisina aviomiehinä ja isinä sekä uskollisina palvelijoina ja johtajina kirkossa ja Jumalan valtakunnassa näinä myöhempinä aikoina.

Jotta voisimme nähdä selkeämmin tämän valitun kuninkaallisen sukupolven jumalallisen kohtalon, meidän ei tarvitse muuta kuin mietiskellä 12-vuotiasta Jeesusta, joka meni vanhempiensa kanssa Jerusalemiin pääsiäisjuhlille⁸.

Kuka tämä 12-vuotias poika oli? Mikä oli Hänen tehtävänsä ja kohtalonsa? Ja kuinka hän pystyi täyttämään sen?

Me julistamme, ja pyhät kirjoitukset vahvistavat sen, että Hän oli ja on Jeesus Kristus, ”elävän Jumalan Poika”⁹, että Hän ”tuli maailmaan – – ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä”¹⁰, ”jotta pelastus voisi tulla ihmislapsille, niin, uskon kautta hänen nimeensä”¹¹, että nuorena Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä”¹², että Hän ”kasvoi veljiensä kanssa ja varttui voimakkaaksi ja odotti Herralta palvelutyönsä ajan tulemista”¹³, ja että ”häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan”¹⁴. Hän kohtasi todellakin ”kaikenlaisia – – koetuksia”¹⁵, ”mutta ei langennut niihin”¹⁶. Ja kun Jeesus kohtasi Lusiferin, ”kaikkien valheiden isän”¹⁷, ”kaiken synnin alkuunpanijan”¹⁸, Häntä ei suojellut ainoastaan Hänen pyhien kirjoitusten tuntemuksensa vaan myös Hänen ehdoton kuuliaisuutensa Hänen Isänsä sanalle ja tahdolle¹⁹, ja Hän käski sanoen: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”²⁰

Mitä nyt tulee siihen, kuinka Hän kykeni täyttämään tehtävänsä ja kohtalonsa, ajatelkaa näitä sanoja, jotka Jeesus lausui:

”Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut.

Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.”²¹

Se että jokainen meistä Jumalan poikana²² voi täyttää tehtävänsä ja kohtalonsa, käy selväksi näistä Herran sanoista profeetta Joseph Smithille: ”Totisesti, näin sanoo Herra: Tapahtuu, että jokainen sielu, joka hylkää syntinsä ja tulee minun luokseni ja huutaa avuksi minun nimeäni ja tottelee minun ääntäni ja pitää minun käskyni, – – [voi] tulla Isän luokse minun nimessäni ja ajan tullen saada hänen täyteydestään.”²³.

Todistan siitä samalla kun todistan myös, että presidentti Thomas S. Monson on todella Jumalan profeetta ja että hän ja hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kaksitoista apostolia koorumissaan ovat profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.