Yksi ihmisjoukon keskellä
Ponnistelkaamme levollisesti ja päättäväisesti kohti Vapahtajaa uskoen, että Hän välittää meistä ja että Hänellä on voima parantaa ja pelastaa meidät.
Luukkaan evankeliumista luemme naisesta, joka oli kärsinyt kaksitoista pitkää vuotta verenvuototaudista. Hän oli käyttänyt kaikki varansa etsiessään apua lääkäreiltä mutta ei ollut saanut sitä. Ihmisjoukossa nainen lähestyi Vapahtajaa takaapäin ja kosketti Hänen viittansa tupsua. Jeesus halusi tietää, kuka oli koskettanut Häntä, koska Hän tunsi, että Hänestä oli lähtenyt voimaa. Apostolit eivät ymmärtäneet kysymystä ja sanoivat: ”Opettaja, joka puoleltahan tässä ihmiset tunkevat päällesi, ja sinä kysyt, kuka sinua kosketti.”1 Silloin nainen tunnusti hyvin peloissaan ja vavisten, että hän oli koskettanut Jeesusta ja oli heti parantunut. Vapahtaja lähetti naisen rauhassa matkaan ja sanoi, että naisen usko oli tehnyt tämän terveeksi.
Tässä kiinnostavassa pienessä kertomuksessa on paljon opittavaa ja pohdittavaa.
Kuvittelen mielessäni itse väkijoukon. Sen on täytynyt olla kohtalaisen suuri, koska ihmiset tunkivat Jeesuksen päälle. Se on saattanut olla jopa meluisa joukko, kun ihmiset tungeksivat ja tönivät yrittäessään nähdä Hänet paremmin. Mietin, miksi he olivat siellä. Useimmat tulivat luultavasti uteliaisuudesta. Minne Hän sitten menikin, uutiset Hänen tulostaan ja kertomukset Hänen ihmeistään ehättivät Hänen edelleen. Ehkäpä ihmiset odottivat näkevänsä jotakin epätavallista – tapahtuman, josta he eivät halunneet jäädä paitsi. Vaikka sitä ei mainitakaan, väkijoukossa oli todennäköisesti fariseuksia, jotka näyttivät olevan aina lähellä vahtimassa tilaisuutta saada Jeesus ansaan tai vaikeuksiin, nöyryyttää Häntä tai löytää jotakin, jonka perusteella he voisivat tuomita Hänet. Voisiko olla mahdollista, että jotkut väkijoukossa tulivat jopa pilkkaamaan?
Ihmisjoukossa oli eräs nainen. Näen nöyrän naisen, ehkäpä jopa aran naisen lähestyvän Vapahtajaa takaapäin ja sitten tunnustavan kiusaantuneena, että hän oli koskettanut Vapahtajan viitan tupsua. Hän oli nainen, jonka hänen vaikeutensa olivat uuvuttaneet ja köyhdyttäneet. Hän tarvitsi kipeästi apua. Ulkoisesti juuri mikään ei erottanut häntä muista ihmisistä väkijoukossa. Kukaan ei yrittänyt estää häntä etenemästä kohti Jeesusta. Apostolit eivät ainakaan sen enempää huomanneet häntä kuin yrittäneet estää häntä. Mutta oli jotakin, mikä erotti hänet kaikista muista, jotka olivat sinä päivänä väkijoukossa. Vaikka hän oli kätkeytynyt tungeksivaan massaan, hän ponnisteli päättäväisesti ja tyynesti eteenpäin mielessään yksi ainoa tarkoitus: tulla Jeesuksen luokse, koska hän uskoi, että Jeesuksella oli voima parantaa hänet, että Jeesus välitti hänestä ja vastaisi hänen tarpeeseensa. Tässä yhdessä asiassa hän erottautui joukosta.
Väkijoukko tuli katsomaan, mutta nainen tuli parannettavaksi.
Pyhissä kirjoituksissa on muitakin kiinnostavia kertomuksia yhdestä uskollisesta henkilöstä ihmisjoukon keskellä. Alma oli kuningas Nooan jumalattomien pappien keskellä. Näiden miehien kuvataan olleen ylpistyneitä sydämensä kopeudessa, laiskoja ja epäjumalien palvojia, jotka pettivät ihmisiä tyhjillä ja mielistelevillä sanoilla.2 He olivat vääristelleet Herran tiet, koska he eivät olleet halunneet ymmärtää sydämessään.3 Kun Abinadi esitti sanomansa parannuksesta, he pilkkasivat häntä ja ottivat hänet viimein hengiltä. Se oli todellakin paha joukko. Silti, kuten pyhissä kirjoituksissa tuodaan esiin, ”heidän joukossaan oli yksi”4, joka uskoi. Alma yksin hyväksyi ja uskoi sen, mitä Abinadi oli opettanut. Rohkeasti hän jätti joukon seuratakseen Herraa. Tämän yhden ihmisjoukon keskellä olleen miehen vaikutus on mittaamaton nefiläisten historiassa.
Yksi kaikkein tunnetuimpia väkijoukkoja Mormonin kirjassa on se, joka pitää hallussaan suurta ja avaraa rakennusta Lehin näyssä elämän puusta. Rakennus oli täynnä ihmisiä, vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia, jotka pilkkasivat ja osoittivat sormellaan niitä, jotka nauttivat puun hedelmää.5 Valitettavasti jotkut, jotka olivat maistaneet hedelmää, kuuntelivat väkijoukkoa ja ”lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan”6. Oli kuitenkin muita, jotka nauttivat hedelmää eivätkä piitanneet väkijoukosta.7 He olivat niitä, jotka nauttivat elämän puun täysistä siunauksista.
Todellisuudessa nämä kertomukset eivät kerro väkijoukoista vaan yksilöistä näiden ihmisjoukkojen keskellä. Ne kertovat todellisuudessa sinusta ja minusta. Me kaikki olemme tämän maailman ihmisjoukkojen keskellä. Melkein kaikki meistä ovat sen naisen kaltaisia, joka väkijoukosta huolimatta tulee Vapahtajan luo. Meillä kaikilla on uskoa siihen, että pelkkä kosketus lääkitsee särkevää sieluamme ja tuo lievitystä syvimpiin tarpeisiimme.8 Uudet kirkon jäsenet monissa maissa ovat usein Alman kaltaisia. He kuulevat elämän sanat, kun kukaan muu heidän perheessään tai ystäväpiirissään ei. Silti heillä on rohkeutta ottaa evankeliumi vastaan ja suunnata kulkunsa ihmisjoukkojen läpi. Luulen meidän jokaisen ymmärtävän, mitä tarkoittaa nauttia elämän puun täyttymystä tuovaa hedelmää niiden näkyvissä ja kuuluvissa, jotka ivaavat, ja mitä tarkoittaa ponnistella rohkeasti kaikin keinoin ollakseen piittaamatta heistä.
Ponnisteleminen maailman väkijoukkojen läpi voi olla yksinäistä ja vaivalloista. Ne voivat vetää ja kiskoa hyvin voimakkaasti ihmistä, joka haluaa jättää ne jonkin paremman vuoksi, ja niistä irtipääseminen voi olla hyvin vaikeaa.
Kukapa paremmin kuin Vapahtaja voi ojentaa kätensä, tukea ja viimein pelastaa sen yhden ihmisjoukon keskellä? Hän ymmärtää, mitä on kestää epäkunnioittavan ihmisjoukon keskellä ja pysyä silti uskollisena. Maalliset ihmisjoukot eivät tunnusta Häntä vaan sanovat, ettei Hänellä ole ”vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet” eikä ”hahmoa, johon olisimme mieltyneet”9. Kuningas Benjamin sanoo, että maailma pitää ”häntä ihmisenä”10. Jesaja kuvailee edelleen Kristuksen asemaa maailman väkijoukkojen keskellä näillä sanoilla:
”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava – –. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan.”11
Nefi kirjoittaa, että ”pahuutensa tähden maailma ei pidä häntä minkään arvoisena”12.
Silti lopulta tämä Jumalan ainosyntyinen Poika, joka tuomitaan usein väärin ja ymmärretään väärin, nousee esiin yhtenä ihmisjoukon keskellä ”Voideltuna”, maailman Vapahtajana ja Lunastajana. Tämä esiintulo on nöyrästi ennustettu Vapahtajan omissa sanoissa tietyille ylipapeille ja vanhimmille, että ”kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi”13.
Rakkaat veljeni ja sisareni, rukoilen, että jokainen meistä voi turvallisesti kulkea läpi tämän maailman väkijoukkojen. Kaikissa elämäntilanteissa ponnistelkaamme levollisesti ja päättäväisesti kohti Vapahtajaa uskoen, että Hän välittää meistä ja että Hänellä on voima parantaa ja pelastaa meidät. Ottakaamme varteen Hänen elämän sanansa ja nauttikaamme täysin, jatkuvasti ja rohkeasti siitä koituvia hedelmiä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.