Todistus

Vanhin Dallin H. Oaks

kahdentoista apostolin koorumista

Tieto kannustaa kuuliaisuuteen, ja kuuliaisuus lisää tietoa.

Todistus evankeliumista on henkilökohtainen vahvistus, jonka Pyhä Henki tuo sieluumme, että tietyt iankaikkisesti merkittävät asiat ovat tosia ja että me tiedämme niiden olevan tosia. Sellaisia asioita ovat jumaluuden luonne ja meidän suhteemme sen kolmeen jäseneen, sovituksen vaikutus ja palautuksen todellisuus.

Todistus evankeliumista ei ole matkakertomus, sairauskertomus eikä rakkauden ilmaiseminen perheenjäseniä kohtaan. Se ei ole saarna. Presidentti Kimball opetti, että sillä hetkellä kun alamme saarnata toisille, meidän todistuksemme lausuminen päättyy.¹

I

Useita kysymyksiä herää, kun kuulemme muiden todistavan tai kun harkitsemme itse todistuksen lausumista.

Todistuskokouksessa joku jäsen sanoo: ”Minä tiedän, että Isä ja Poika ilmestyivät profeetta Joseph Smithille.” Vierailija ihmettelee: ”Mitä hän tarkoittaa sanoessaan, että hän tietää sen?”
Nuori mies, joka valmistautuu lähetystyötä varten, miettii, onko hänen todistuksensa kyllin vahva, jotta hän voi palvella lähetyssaarnaajana.
Nuori kuulee vanhemman tai opettajan todistuksen. Kuinka tämä todistus auttaa henkilöä, joka kuulee sen?

II

Mitä me tarkoitamme, kun todistaessamme sanomme, että me tiedämme, että evankeliumi on totta? Vertaa senkaltaista tietoa ilmauksiin ”Tiedän, että ulkona on kylmä” tai ”Tiedän, että rakastan vaimoani”. Nämä ovat kolmea erityyppistä tietoa, joista kukin on saatu selville eri tavalla. Ulkolämpötilaa koskeva tieto voidaan todentaa tieteellisin todistein. Tieto siitä, että rakastamme puolisoamme, on henkilökohtainen ja subjektiivinen. Vaikka sitä ei pystytä todistamaan tieteellisesti, se on silti tärkeä. Käsitys siitä, että kaikki tärkeä tieto perustuu tieteellisiin todisteisiin, on yksinkertaisesti väärä.

Vaikka onkin olemassa joitakin ”todisteita” evankeliumin totuuksista (ks. esim. Ps. 19:2; Hel. 8:24), tieteelliset menetelmät eivät tuota hengellistä tietoa. Tätä Jeesus opetti vastatessaan Simon Pietarin todistukseen, että Hän oli Kristus: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” (Matt. 16:17.) Apostoli Paavali selitti tätä kirjeessään korinttilaisille pyhille sanoessaan: ”Vain Jumalan [Hengen kautta voi] tietää, mitä Jumalassa on” (1. Kor. 2:11; ks. myös Joh. 14:17).

Vastaavasti me tiedämme ihmisen keinoin, mitä ihmisessä on, mutta ”ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.” (1. Kor. 2:14.)

Mormonin kirjassa opetetaan, että Jumala ilmoittaa meille totuuden hengellisistä asioista Pyhän Hengen voimalla (ks. Moroni 10:4–5). Nykyajan ilmoituksessa Jumala lupaa meille, että saamme tiedon siten, että Hän kertoo sen meille meidän mielessämme ja sydämessämme Pyhän Hengen kautta (ks. OL 8:1–2).

Yksi suurenmoisimmista asioista meidän taivaallisen Isämme suunnitelmassa lapsiaan varten on se, että jokainen meistä voi omakohtaisesti tietää totuuden tästä suunnitelmasta. Se ilmoitettu tieto ei tule kirjoista, tieteellisistä todisteista tai älyllisestä pohdiskelusta. Pietarin tavoin mekin voimme saada sen tiedon suoraan taivaalliselta Isältämme Pyhän Hengen vahvistuksen kautta.

Kun me hengellisin menetelmin tunnemme hengellisiä totuuksia, niin me voimme olla sen tiedon suhteen aivan yhtä varmoja kuin tutkijat ja tiedemiehet ovat niistä erityyppisistä tiedoista, joita he ovat hankkineet eri menetelmin.

Profeetta Joseph Smith esitti tästä loistavan esimerkin. Kun häntä vainottiin sen vuoksi, että hän kertoi ihmisille näystään, hän vertasi olosuhteitaan apostoli Paavaliin, jota pilkattiin ja herjattiin, kun hän puolustautui kuningas Agrippan edessä (ks. Ap. t. 26). ”Mutta kaikki tämä ei muuttanut hänen näkynsä todellisuutta”, Joseph sanoi. ”Hän oli nähnyt näyn, hän tiesi nähneensä, eikä kaikki vaino taivaan alla voinut sitä muuksi muuttaa – –. Niin oli minunkin laitani”, Joseph jatkoi. ”Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi Persoonaa, ja he todella puhuivat minulle – –. Minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan.” (JS–H 24–25.)

III

Se oli Joseph Smithin todistus. Entä meidän todistuksemme? Kuinka voimme tuntea ja todistaa, että se, mitä hän sanoi, oli totta? Kuinka voi saada sen, mitä kutsumme todistukseksi?

Ensimmäinen askel minkä tahansa tiedon saamiseksi on, että todella haluamme tietää. Seuraava askel hengellisen tiedon kohdalla on, että kysymme Jumalalta vilpittömässä rukouksessa. Kuten nykyajan ilmoituksessa sanotaan:

”Jos pyydät, sinä saat ilmoitusta ilmoituksen päälle, tietoa tiedon päälle, jotta voit tuntea salaisuuksia ja rauhaa tuovia asioita – sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän” (OL 42:61).

Näin Alma kirjoitti siitä, mitä hän teki:

”Katso, minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jotta voisin itse tietää nämä asiat. Ja nyt minä tiedän itse, että ne ovat totta, sillä Herra Jumala on ilmoittanut ne minulle Pyhän Henkensä kautta.” (Alma 5:46.)

Kun halajamme ja etsimme, meidän tulee muistaa, että todistuksen saaminen ei ole passiivista vaan se on prosessi, jossa meidän odotetaan tekevän jotakin. Jeesus opetti:

”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:17).

Toinen tapa yrittää saada todistus tuntuu yllättävältä, kun sitä vertaa menetelmiin hankkia muuta tietoa. Me saamme todistuksen tai vahvistamme sitä lausumalla sen. Joku on jopa esittänyt, että joistakin asioista todistuksen saa paremmin seisaallaan niistä todistamalla kuin polvillaan niistä rukoilemalla.

Henkilökohtainen todistus on perustavaa laatua oleva osa uskoamme. Niin muodoin ne asiat, jotka meidän tulee tehdä saadaksemme todistuksen, vahvistaaksemme sitä ja säilyttääksemme sen, ovat ehdottoman välttämättömiä hengelliselle elämällemme. Jo mainittujen asioiden lisäksi meidän tulee nauttia sakramentti joka viikko (ks. OL 59:9), jotta olisimme kelvollisia lunastamaan sen kallisarvoisen lupauksen, että Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme (ks. OL 20:77). Tuo Henki on tietenkin todistuksemme lähde.

IV

Niillä, joilla on todistus palautetusta evankeliumista, on myös velvollisuus kertoa siitä. Mormonin kirja opettaa, että meidän tulee olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”, missä lienemmekin (Moosia 18:9).

Yksi vaikuttavimmista opetuksista koskien todistuksen lahjaa ja velvollisuutta lausua se on Opin ja liittojen luvussa 46. Kuvatessaan erilaisia Hengen lahjoja tämä ilmoitus esittää:

”Pyhä Henki antaa toisten tietää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden.

Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina.” (Jakeet 13–14; ks. myös Joh. 20:29.)

Niillä, joilla on lahja tietää, on itsestään selvä velvollisuus lausua todistuksensa, jotta hekin, joilla on lahja uskoa heidän sanoihinsa, saisivat iankaikkisen elämän.

Meillä ei ole koskaan ollut suurempaa tarvetta julistaa uskoamme yksityisesti ja julkisesti (ks. OL 60:2). Vaikka jotkut tunnustavatkin olevansa ateisteja, niin on monia, jotka ovat avoimia vastaanottamaan lisää totuutta Jumalasta. Näille vilpittömille etsijöille meidän tulee todistaa Jumalan, iankaikkisen Isän, olemassaolosta, meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta tehtävästä sekä palautuksen todellisuudesta. Meidän tulee olla uskollisia todistuksessamme Jeesuksesta. Meillä jokaisella on monia tilaisuuksia ilmaista hengelliset vakaumuksemme ystäville ja naapureille, työtovereille ja satunnaisille tuttaville. Meidän tulee käyttää nämä tilaisuudet ilmaistaksemme rakkautemme Vapahtajaamme kohtaan, todistuksemme Hänen jumalallisesta tehtävästään sekä päättäväisyytemme palvella Häntä.² Myös meidän lastemme tulee usein kuulla meidän lausuvan todistuksemme. Meidän tulee vahvistaa lapsiamme myös kannustamalla heitä näkemään itsensä oman kasvavan todistuksensa valossa, ei ainoastaan stipendien, urheilusuoritusten tai muiden koulutoimintojen kautta saamiensa tunnustusten valossa.

V

Me elämme aikana, jolloin jotkut vääristelevät niiden uskonkäsityksiä, joita he kutsuvat mormoneiksi, ja jopa solvaavat meitä niiden vuoksi. Kun kohtaamme sellaisia väärinkäsityksiä, meillä on velvollisuus puhua suoraan selventääksemme oppiamme ja sitä, mihin me uskomme. Meidän tulee itse esittää omat uskonkäsityksemme, sen sijaan että antaisimme muiden saada viimeisen sanan niiden vääristelemiseksi. Tähän tarvitaan todistusta, joka voidaan ilmaista kahden kesken jollekulle tuttavalle tai julkisesti pienemmälle tai suuremmalle kuulijakunnalle. Kun me todistamme tuntemastamme totuudesta, meidän tulee uskollisesti noudattaa kehotusta puhua ”lempeydessä ja sävyisyydessä” (OL 38:41). Meidän ei pidä koskaan olla röyhkeitä, kiivaita tai herjaavia. Kuten apostoli Paavali opetti, meidän tulee puhua totuutta rakkaudessa (ks. Ef. 4:15). Kuka tahansa voi olla eri mieltä meidän henkilökohtaisesta todistuksestamme, mutta kukaan ei voi kumota sitä.

VI

Lopuksi käsittelen kuuliaisuuden ja tiedon välistä suhdetta. Jäseniä, joilla on todistus ja jotka toimivat sen mukaan kirkon johtajiensa johdolla, syytetään toisinaan sokeasta kuuliaisuudesta.

Tietenkin meillä on johtajia ja tietenkin me olemme riippuvaisia heidän päätöksistään ja ohjeistaan kirkon johtamisen ja tarvittavien pappeustoimitusten suorittamisen suhteen. Mutta mitä tulee evankeliumin totuuden oppimiseen ja tuntemiseen – omaan henkilökohtaiseen todistukseemme – meillä jokaisella on Pyhän Hengen voimallisen todistuksen kautta suora suhde Jumalaan iankaikkiseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tätä arvostelijamme eivät voi ymmärtää. Heitä hämmentää, että voimme olla yhtä seuratessamme johtajiamme ja kuitenkin itsenäisiä tietäessämme omakohtaisesti.

Kenties se hämmennys, jota jotkut tuntevat, voidaan selittää sen tosiasian pohjalta, että meillä jokaisella on Jumalan luo kaksi eri väylää. Profeettamme sekä muiden johtajien kautta meillä on johtamisen väylä. Tämä väylä, joka koskee oppia, toimituksia ja käskyjä, johtaa kuuliaisuuteen. Meillä on myös henkilökohtaisen todistuksen väylä, joka johtaa suoraan Jumalan luo. Tämä väylä koskee Hänen olemassaoloaan, meidän suhdettamme Häneen ja Hänen palautetun evankeliuminsa totuutta. Tämä väylä johtaa tietoon. Nämä kaksi väylää ovat toisiaan täydentäviä: tieto kannustaa kuuliaisuuteen (ks. 5. Moos. 5:27; Moos. 5:11), ja kuuliaisuus lisää tietoa (ks. Joh. 7:17; OL 93:1).

Me kaikki toimimme tiedon pohjalta eli olemme kuuliaisia tiedolle. Olipa kysymys tieteistä tai uskonnosta, meidän kuuliaisuutemme ei ole sokeaa, kun toimimme sen tiedon pohjalta, joka sopii toimintamme aiheeseen. Tiedemies saa luotettavan raportin tietyn kokeen sisällöstä tai olosuhteista ja toimii sen pohjalta. Uskontoon liittyvissä asioissa uskovan tietolähde on hengellinen, mutta periaate on sama. Myöhempien aikojen pyhien kohdalla, kun Pyhä Henki antaa sielullemme vahvistuksen palautetun evankeliumin totuudesta ja nykyajan profeetan kutsumisesta, meidän päätöksemme seurata niitä opetuksia ei ole sokeaa kuuliaisuutta.

Kaikessa todistamisessamme meidän täytyy välttää ylimielisyyttä ja ylpeyttä. Meidän tulee muistaa Mormonin kirjan nuhteet kansalle, joka tunsi siinä määrin ylpeyttä suuremmista asioista, joita Jumala oli heille antanut, että he ahdistivat lähimmäisiään (ks. MK Jaak. 2:20). Jaakob sanoi, että se oli iljettävää Hänestä, joka on luonut kaiken lihan, koska ”yksi olento on hänen silmissään yhtä kallisarvoinen kuin toinenkin” (MK Jaak. 2:21). Myöhemmin Alma varoitti: ”Älkää pitäkö yhtä lihaa toista korkeammassa arvossa, eli yksi ihminen älköön luulko olevansa toisen yläpuolella” (Moosia 23:7).

Päätän todistukseeni. Tiedän, että meillä on taivaallinen Isä, jonka suunnitelma tuo meidät maan päälle ja tarjoaa olosuhteet ja päämäärän iankaikkiselle matkallemme. Tiedän, että meillä on Vapahtaja Jeesus Kristus, jonka opetukset määrittävät suunnitelman ja jonka sovitus antaa varmuuden kuolemattomuudesta ja mahdollisuuden iankaikkiseen elämään. Tiedän, että Isä ja Poika ilmestyivät profeetta Joseph Smithille palauttaakseen evankeliumin täyteyden näinä myöhempinä aikoina. Ja tiedän, että meitä johtaa tänä päivänä profeetta, presidentti Thomas S. Monson, jolla on avaimet valtuuttaa pappeudenhaltijoita suorittamaan toimituksia, jotka ovat edellytyksenä edistymisellemme kohti iankaikkista elämää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.