Me emme anna periksi, me emme voi antaa periksi
Elä tasovaatimustesi mukaan. Puolusta sitä, mihin uskot.
Teidän kaikkien kanssa annan kiitollisena tukeni Jumalan tahdolle Hänen kansansa suhteen. Kiitos sinulle, presidentti Monson, sydämesi puhtaudesta.
Kun nuori Joseph Smith kertoi totuuden lehdossa saamastaan pyhästä kokemuksesta, häntä vainottiin ja kohdeltiin huonosti. Vastustaja käytti pilkkaa aseena häntä vastaan. ”Olin tuntematon poika – – kuitenkin korkeassa asemassa olevat miehet kiinnittivät minuun riittävästi huomiota kiihottaakseen yleisen mielipiteen minua vastaan ja herättääkseen katkeran vainon.”1
Joseph kehittyi kärsivällisyydessä, itsehillinnässä ja uskossa, vaikka joka suunnalla oli vihamiehiä. Josephin omin sanoin: ”Pahansuovat ja vehkeilevät henkilöt ovat liittyneet yhteen tuhotakseen viattomat – – siitä huolimatta loistava evankeliumi täyteydessään leviää.”2 ”Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä.”3
Nykyäänkin on niitä, jotka ymmärtävät väärin meidän oppimme ja kyseenalaistavat ne muuttumattomat arvot, joiden mukaan meitä kehotetaan elämään.
Nuori ystäväni Ethan kääntyi eräässä tärkeässä kysymyksessä äitinsä puoleen. Useimpien teini-ikäisten tavoin Ethan haluaa olla itsenäinen, muista riippumaton ja hyvien ystävien ympäröimä. Hän yrittää itse tehdä hyviä valintoja. Hän on tavattoman uskollinen, tekee uutterasti töitä saadakseen hyviä arvosanoja ja tutkii pyhiä kirjoituksia päivittäin. Kaikkien nuorten tavoin Ethan kohtaa valtavia kiusauksia. Niitä tulee vastaan hänen koulunsa käytävillä, Internetissä, elokuvissa ja musiikissa. Niitä voi kuulla huonossa kielenkäytössä ja nähdä provosoivassa pukeutumisessa. Se, mikä on väärin, saadaan usein näyttämään oikealta. Ahdistus ja torjutuksi tulemisen pelko ovat yleisiä teini-ikäisten keskuudessa. Ikätoverien painostus on usein musertavaa. Ethan tunsi, että häntä pommitetaan vastakkaisilla arvoilla.
Tämän kysymyksen hän esitti äidilleen: ”Äiti, täytyykö minun madaltaa tasovaatimuksiani, jotta säilyttäisin ystäväni?”
Tämä on syvällinen kysymys meidän jokaisen pohdittavaksemme kaikissa elämän vaiheissa. Madallammeko me tasovaatimuksiamme sopiaksemme naapurustoomme? Muutammeko me arvojamme, jotta ne soveltuvat tilanteeseen työpaikalla tai jotta olisimme suosittuja koulussa?
Ethanin rakastava äiti vastasi hänelle varmalla äänellä ei.
Minäkin vastaan yksiselitteisesti: ”Älä tee niin, Ethan. Älä koskaan unohda, että sinä olet Jumalan poika. Hän rakastaa sinua. Elä tasovaatimustesi mukaan. Puolusta sitä, mihin uskot. Aina se ei ole helppoa ja saatat jonkin aikaa joutua olemaan yksin. Etsi ystäviä, jotka osoittavat nuhteettomuutta ja luonteenlujuutta, mene sitten heidän luokseen ja ilmaise arvostavasi heidän esimerkkiään. Saatat jopa löytää jonkun, joka on tuntenut olonsa yhtä yksinäiseksi kuin sinä. Rukoile Herralta opastusta ja varjelusta. Hän tukee sinua. Hänestä tulee sinun luotettu ystäväsi, ja tulet huomaamaan, että sinun esimerkkisi vetää puoleensa monia ystäviä, jotka saavat rohkeutta sinun luonteenlujuudestasi.”
Nefi opetti meille voimallisen yksinkertaisen periaatteen kertoessaan isänsä unen elämän puusta. Hän kuvaili puun luokse johtavaa kaitaa ja kapeaa polkua sekä suurta ja avaraa rakennusta. Tämä rakennus oli täynnä ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet tavattoman hienoihin ja muodikkaisiin vaatteisiin. He kaikki pilkkasivat ja osoittelivat sormellaan niitä, jotka olivat nauttimassa hedelmää. He yrittivät saada ihmiset pois polulta ja sisälle rakennukseen. Kaikesta päätellen sisällä olevilla ihmisillä näytti menevän hienosti. Kuinka lähtemätön kuva houkutuksesta! Vanhin Maxwell on esittänyt johtopäätöksen: ”Maailman nauru on vain yksinäisyyttä, joka yrittää säälittävästi saada itsensä vakuuttuneeksi.”4
”Ja suuri oli se väkijoukko, joka meni siihen outoon rakennukseen. – – He osoittelivat ivan sormella minua ja niitä, jotka myös olivat nauttimassa hedelmää, mutta me emme piitanneet heistä.”5
Jakeen lopussa on Nefin voimallinen periaate, vastaus epämieluisaan ikätoverien painostukseen: ”Mutta me emme piitanneet heistä.”
Presidentti Boyd K. Packer on hiljattain tähdentänyt tätä ohjaavaa periaatetta: ”Vaikka olisimme kuinka kaukana muiden tavoista, vaikka tasovaatimuksia vähäteltäisiin kuinka paljon tahansa, vaikka toiset kuinka antaisivat periksi, me emme anna periksi, me emme voi antaa periksi.”6
Tunnistammeko me kiusauksen, kun se on niin hyvin naamioitu?
Olemmeko me halukkaita taistelemaan epäsuosittua taistelua?
Paavali antoi selkeän kehotuksen, ettei meidän pidä olla ”mielistelijöitä, vaan [noudattaa] Kristuksen palvelijoina Jumalan tahtoa koko [sydämestämme]”7.
On koittanut aika, jolloin meidän täytyy asettua horjumattomalle kannalle. Meidän tulee pönkittää hengelliset perustuksemme, kuunnella Jumalan profeettoja ja noudattaa heidän neuvojaan.
Paavali sanoi Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.”8
Vaatii rohkeutta tehdä hyviä valintoja silloinkin, kun muut ympärillämme valitsevat toisin. Kun teemme päivittäin vanhurskaita valintoja pienissä asioissa, Herra vahvistaa meitä ja auttaa meitä valitsemaan oikein vaikeampina aikoina.
Maallistunut maailma ei ota vastaan niitä opetuksia ja arvoja, joita me arvostamme eniten. Jotta säilyttäisimme oman ja lastemme aseman vakaana, palautetun evankeliumin sanoman täytyy olla lujasti juurrutettuna sydämeemme ja sitä tulee opettaa kodissamme.
Nefiläinen profeetta Abinadi opettaa meille ajattomia periaatteita, jotka on kirjoitettu muistiin vain muutamalle Moosian kirjan voimalliselle sivulle ja jotka vastaavat täydellisesti 2000-luvun haasteisiin.
Abinadi oli mies, jonka rohkeus oli horjumaton ja joka puolusti totuutta, kun se oli epäsuosittua. Kun hän kutsui rohkeasti kansaa parannukseen, hän tiesi, että hänen oma henkensä oli vaarassa. Sielunne silmin voitte nähdä katseet vangitsevan kohtauksen, jossa Abinadin ylle on juuri langetettu kuolemantuomio. Hänellä oli mahdollisuus pelastaa itsensä kieltämällä uskonsa ja todistuksensa, mutta sen sijaan hän julisti pelottomana: ”Minä sanon sinulle, että minä en peru sanoja, jotka olen puhunut sinulle tästä kansasta, sillä ne ovat totta.”9
Meidän ei ehkä tarvitse menettää henkeämme totuuden puolustamiseksi, mutta me voimme Abinadin tavoin ryhdistää olemuksemme ja koko sydämestämme ja voimastamme julistaa uskollisesti, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Hän oli ja on Kaikkivaltiaan Poika. Hän elää ja Hän rakastaa meitä.
Kun seuraamme Häntä, pystymme tekemään uhrauksia ja pitämään pyhät liittomme. Herra on sanonut meille: ”Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni. – – Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.”10
Meidän täytyy vahvistaa itseämme. Se varma hengellinen vahvistus sisältyy kahteen sanaan – Jeesus Kristus. Hänestä todistan nöyrästi. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.