Erityisiä kokemuksia
Henkilökohtainen elämän matkamme antaa meille monia erityisiä kokemuksia, joista tulee uskon ja todistuksen rakennuskiviä.
Minäkin haluaisin tänä erityisenä päivänä lausua oman todistukseni, että tiedän, että presidentti Thomas S. Monson on Herran profeetta maan päällä. Olen kiitollinen tästä tilaisuudesta saada puhua yleiskonferenssissa.
Olen teidän laillanne kiitollinen mahdollisuudestamme osallistua tähän historialliseen konferenssiin, kun me annamme säännönmukaisella ja vakiintuneella tavalla tukemme uudelle profeetallemme, ensimmäiselle presidenttikunnalle ja muille kirkon johtajille.
Tällainen kokemus vahvistaa todistustamme ja kasvattaa uskoamme siihen, että tämä todellakin on Herran tosi ja elävä kirkko.
Henkilökohtainen elämän matkamme antaa meille monia erityisiä kokemuksia, joista tulee uskon ja todistuksen rakennuskiviä. Saamme näitä kokemuksia hyvin erilaisin tavoin ja odottamattomina aikoina. Ne voivat olla voimallisia hengellisiä tapahtumia tai pieniä valaistumisen hetkiä. Jotkin kokemukset tulevat vaikeina haasteina ja raskaina koettelemuksina, jotka saattavat selviytymiskykymme koetukselle. Mikä kokemus sitten onkin, kukin niistä antaa meille mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvuun, suurempaan viisauteen sekä monesti toisten palvelemiseen ymmärtäväisemmin ja rakastavammin. Kuten Herra vakuutti tyynnyttävästi profeetta Joseph Smithille yhden tämän suurimman koettelemuksen aikana Libertyn vankilassa: ”Kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:7).
Kun elämässämme karttuu kokemuksia, ne vahvistavat ja tukevat toisiaan. Samalla tavoin kuin kotimme rakennuskivet tukevat muuta rakennetta, todistuksemme rakennuskivet muodostuvat henkilökohtaisen elämämme kokemuksista, jotka lisäävät uskoamme Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Tämäkin konferenssikokous osoittaa kokemuksia täynnä olevan elämän arvon. Kun seuraamme johtajiemme viisaita neuvoja ja hämmästelemme heidän opetuksiaan ja heissä olevaa henkeä, niin onko mikään ihme, että Herra valitsee vuosien valmistamisen jälkeen valituksi profeetakseen virkaiältään vanhimman apostolinsa?
Patriarkallisessa siunauksessani sanotaan, että minulle annettaisiin erityisiä kokemuksia, jotka vahvistaisivat omaa todistustani. Veljet ja sisaret, ajatelkaa niitä erityisiä kokemuksia, joilla teitä on elämässänne siunattu ja jotka ovat antaneet sydämeenne vakaumusta ja iloa. Muistatteko, kun ensi kerran tiesitte, että Joseph Smith oli Jumalan kutsuma palautuksen profeetta? Muistatteko, kun otitte vastaan Moronin haasteen ja tiesitte, että Mormonin kirja oli todella toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta? Muistatteko, kun saitte vastauksen hartaaseen rukoukseen ja ymmärsitte, että taivaallinen Isänne tuntee teidät ja rakastaa teitä henkilökohtaisesti? Kun tarkastelette näitä erityisiä kokemuksia, eivätkö ne annakin teille kiitollisuuden tunteen ja päättäväisyyttä kulkea eteenpäin uudistuneessa uskossa ja lujuudessa?
Hiljattain sisar Rasband ja minä saimme unohtumattoman kokemuksen. Sain tehtäväksi toimia johtavana virkamiehenä kahdessa vaarnakonferenssissa Perussa. Ollessamme siellä menimme Punon kaupunkiin, joka sijaitsee korkealla Andien vuoristossa Titicacajärven rannalla. Ihastelimme tätä yksinkertaista ja kaunista kaupunkia, joka sijaitsee noin 3 600 metriä merenpinnan yläpuolella tämän Andien järven rannalla. Tapasimme alueella olevia vaarnanjohtajia, ja meillä oli suurenmoinen nuorten takkavalkeailta, johon osallistui satoja nuoria Punon alueelta.
Eräänä aamuna meidät kutsuttiin käymään pienen, paikallisista jäsenistä koostuvan ryhmän luona, joka asui Titicacajärven kelluvilla kaislasaarilla. Siellä asuvat ihmiset tunnetaan Bolivian ja Perun uruintiaaneina.
Meille kerrottiin, että muutamat myöhempien aikojen pyhien perheet olivat liittyneet yhteen ja rakentaneet itselleen uuden pienen kelluvan saaren. Menimme innoissamme saarelle veneellä, ja nämä suurenmoiset jäsenet ottivat meidät lämpimästi vastaan.
Pitelimme sylissämme heidän pienokaisiaan, jotka oli kiedottu mitä kauneimpiin käsin tehtyihin monivärisiin peitteisiin. Söimme kalaa, jota he olivat pyydystäneet järvestä sinä samana päivänä. He olivat valmistaneet sen hyvin huolellisesti ja jakoivat sen auliisti kanssamme. Näimme heidän myytäväksi valmistamansa tavarat sekä käsityöt ja vaihdoimme keskenämme lahjoja.
Kun keskustelimme, saimme tietää, että heidän lapsensa meloivat kanootilla 45 minuutin matkan Punoon seminaariin ja kouluun joka päivä. Olimme iloisia myös siitä, että nämä jäsenet tunsivat hyvin pyhät kirjoitukset, ymmärsivät niitä ja rakastivat niitä. He näyttivät meille innoissaan voimassa olevat temppelisuosituksensa. He olivat saaneet endaumentin ja heidät oli sinetöity Cochabamban temppelissä Boliviassa.
Ennen kuin meidän oli määrä lähteä, yksi äideistä pyysi meitä polvistumaan heidän kanssaan perherukoukseen. Muistan hyvin, kuinka polvistuin pehmoisille kaisloille näiden uskollisten pyhien kanssa. Kun polvistuimme, hän pyysi minua pitämään rukouksen ja pyhittämään heidän uuden saarensa ja kotinsa Melkisedekin pappeuden valtuudella.
Tunsin syvää nöyryyttä siitä, että siellä Titicacajärven kelluvilla saarilla nämä uskolliset myöhempien aikojen pyhien perheet pyysivät minua rukoilemaan pienen Apu Intin saaren puolesta ja pyytämään Herraa siunaamaan Lujanosien ja Jallahuisien koteja ja perheitä.
Kun mietiskelen tätä erityistä kokemusta, jolla Herra siunasi meitä, tiedän, että uskon huoneeseeni on lisätty uusi rakennuskivi. Ajattelen usein tuota kokemusta Punossa jälleen yhtenä muistutuksena patriarkallisen siunaukseni täyttymisestä.
Opin ja liittojen esipuheessa, joka on kirjoitettu vuonna 1831 ja joka ennustaa Herran työn laajenemisen meidän aikanamme, Herra ilmoitti:
”Vaan jotta jokainen ihminen puhuisi Jumalan, Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä,
jotta myös usko lisääntyisi maan päällä,
jotta minun ikuinen liittoni vahvistettaisiin,
jotta heikot ja vähäiset julistaisivat minun evankeliumini täyteyttä maailman äärille.” (OL 1:20–23.)
Veljet ja sisaret, kirkon heikot ja vähäiset jäsenet, kuten te ja minä, viemme evankeliumin maailman ääriin Punoon Peruun ja muihin kaukaisiin paikkoihin. Usko lisääntyy Jumalan liittokansan keskuudessa, ja minä uskon, että meidän kunkin kohdalla voi uskon lisääntyminen tapahtua näiden kallisarvoisten kokemusten muodostaman henkilökohtaisen aarreaitan välityksellä.
Presidentti Monson on sanonut: ”[Herra] käskee. Ja niille, jotka ovat kuuliaisia – olivatpa he viisaita tai yksinkertaisia – Hän ilmoittaa itsensä niissä uurastuksissa, ristiriidoissa ja kärsimyksissä, joita he saavat kokea Hänen ystävinään; ja – – he oppivat omasta kokemuksestaan tuntemaan, kuka Hän on” (lainaten Albert Schweitzerin teosta The Quest of the Historical Jesus,1948, s. 401 artikkelissa ”Mestarin tie”, Liahona, tammikuu 2003, s. 7, kursivointi lisätty).
Näinä päivinä, kun maailmallisuus tunkeutuu elämäämme, kun voi tuntua siltä, että koettelemukset ja vaikeudet hukuttavat meidät alleen, muistakaamme omat erityiset hengelliset kokemuksemme. Nämä uskon rakennuskivet antavat meille varmuuden ja luottamuksen tunteen huolehtivaisesta, rakastavasta taivaallisesta Isästä, Herrastamme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja Heidän todellisesta ja elävästä kirkostaan, joka on palautettu. Todistan niin Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.