Kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla
Kun olette todistajina, noudatatte käskyjä ja ponnistelette eteenpäin ”lujina Kristuksessa”, te ette ole koskaan yksin.
On etuoikeus olla edessänne todistamassa Vapahtajasta ja Hänen verrattomasta elämästään. Hän tuli maailmaan osoittaakseen meille, kuinka meidän tulee elää taivaassa tehdyn suunnitelman mukaan – suunnitelman, jonka mukainen elämä tekee meistä onnellisia. Hänen esimerkkinsä osoitti meille tien takaisin kotiin taivaallisen Isämme luokse. Ei kukaan muu koskaan elänyt ole ollut niin luja ja järkkymätön (ks. Moosia 5:15). Hän ei koskaan hämmentynyt. Hän keskittyi Isän tahdon toteuttamiseen, ja Hän pysyi uskollisena jumalalliselle tehtävälleen. Hänestä voidaan todellakin sanoa, että Hän oli uskollinen kaikkina aikoina, kaikessa ja kaikkialla (ks. Moosia 18:9).
Te olette osa sitä ihmeellistä suunnitelmaa, joka esiteltiin kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Teidän tuloanne maailmaan tänä aikana on odotettu siitä asti kun tuo suunnitelma hyväksyttiin. Teidän asemanne ajassa ja paikassa ei ole sattumaa. Teidän ”suuri uskonne ja hyvät tekonne” (ks. Alma 13:3) silloin ovat luoneet perustan sille, mitä voitte saavuttaa tänä aikana, jos olette uskollisia ja kuuliaisia. Olette Jumalan kallisarvoisia tyttäriä, ja teillä on suurenmoinen työ tehtävänä. Voidaksenne täyttää jumalallisen tehtävänne ja elää onnensuunnitelman mukaan teidänkin on oltava lujia ja järkkymättömiä ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (Moosia 18:9).
Joitakin vuosia sitten sain valokuvan kolmesta vajasta, joista kaksi nojasi kolmanteen, pienimpään vajaan. Siinä oli teksti: ”Sinun on oltava voimakas, kun olet viimeisenä tukena.” Teidänkin on oltava voimakkaita. Kun olette uskollisia ja vanhurskaita, toiset hakevat teistä tukea ja voimaa. Helaman kuvailee, kuinka se on mahdollista: ”Ja nyt – – , muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika – – joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).
Teidän uskonne perustuksen täytyy keskittyä lujasti Jeesukseen Kristukseen. Sellainen usko merkitsee, että turvaatte Häneen, luotatte Häneen ja vaikka ette ymmärrä kaikkia asioita, te tiedätte Hänen ymmärtävän. Te tiedätte myös, että te olette Jumalan tyttäriä, että Hän tuntee teidät nimeltä, että Hän kuulee teidän rukouksenne ja että Hän auttaa teitä täyttämään maanpäällisen tehtävänne.
Eräs hyvin tuntemani nuori mies valittiin erään suuren yliopiston oppilaskunnan johtajaksi. Yliopisto lähetti hänet johtajaseminaariin Chicagoon Illinoisiin, jossa valmennettiin ja koulutettiin oppilaskunnan johtajia kaikkialta Yhdysvalloista. Ulkona yliopiston kampuksella he osallistuivat alkajaisiksi peliin, jotta he voisivat tutustua toisiinsa. Oppilaille esiteltiin nykynuorten kohtaamia ajankohtaisia ongelmia, ja heitä pyydettiin esittämään kantansa. Vastauksena esitettyyn aiheeseen heidän piti juosta ruohokentällä olevien puiden luokse alueille, jotka oli merkitty tekstein ”vahvasti samaa mieltä”, ”osittain samaa mieltä”, ”vahvasti eri mieltä” tai ”vähän eri mieltä”.
Tämän harjoituksen lopulla johtaja kysyi: ”Kannatatko esiaviollista seksiä?” Empimättä tämä nuori mies juoksi sen puun luokse, joka oli merkitty tekstillä ”vahvasti eri mieltä”. Hämmästyksekseen hän oli ainoa opiskelija siellä! Kaikki muut opiskelijat nauroivat ja osoittivat häntä sanoen: ”Voi, Jess, oletpa vitsikäs. Tiedämme kaikki, ettet ole tosissasi.” Sillä hetkellä Jess sanoi tienneensä täsmälleen, mitä hänen oli tehtävä, joten hän lausui voimakkaalla äänellä: ”En ole vitsikäs. Olen tosissani!” Seurasi hölmistynyt hiljaisuus, ja sitten joukko hajaantui jättäen Jessin seisomaan yksin sen puun luokse. Hän tunsi olonsa orvoksi, ja on totta, että hän tunsi olevansa outo. Mutta hän ei ollut outo. Hän oli oikeassa. Eikä hän ollut ainoa. Sen viikon aikana monet oppilaskunnan johtajista tulivat luottamuksellisesti hänen luokseen ja sanoivat toivovansa, että olisivat vuosia sitten tienneet sen, minkä hän tiesi. Jess sanoi myöhemmin: ”Se oli helppoa, koska tiesin, etten edustanut vain yliopistoani vaan myös perhettäni, kirkkoa ja Vapahtajaa.”
Todistus siitä, että Jeesus Kristus on Vapahtaja ja Lunastaja, sai aikaan sen, että Jess oli horjumaton ja valmis vastaamaan. Voitte saada samanlaisen varmuuden, kun rukoilette päivittäin, etsitte vastauksia pyhistä kirjoituksistanne ja noudatatte käskyjä. Kun pyritte vilpittömästi saamaan todistuksen, Pyhän Hengen kautta tuleva tieto auttaa teitä haasteissanne, kysymyksissänne sekä mittapuiden mukaan elämisessä. Teillekin tulee olemaan helppoa sitoutua olemaan luja ja järkkymätön kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla.
Se, että on luja ja järkkymätön, merkitsee sitä, että on kuuliainen. Yksi syistä siihen, miksi olette täällä maan päällä, on se, että nähdään, käytättekö vapaata tahtoanne ja teette kaiken, mitä Herra käskee (ks. Abr. 3:25). Kun uudistatte liittonne joka viikko nauttimalla sakramentin, te teette liiton, että muistatte aina Vapahtajan ja pidätte Hänen käskynsä. Kehonne on kallisarvoinen lahja, joka mahdollistaa sen, että voitte käyttää vapaata tahtoanne ja panna uskonne ja kuuliaisuutenne toimintaan. Oletteko koskaan huomanneet, että lähes kaikki Saatanan hyökkäykset kohdistuvat teidän kehoonne? Pornografia, säädyttömyys, tatuoinnit, moraalittomuus, huumeiden käyttö ja riippuvuudet ovat kaikki pyrkimyksiä ottaa haltuun tämä kallisarvoinen lahja. Saatanalta kiellettiin tämä lahja. Kuuliaisuus käskyille ja mittapuille mahdollistaa sen, että jokainen teistä voi olla luja ja järkkymätön suojellessaan näitä kallisarvoisia vapaan tahtonne ja kehonne lahjoja.
Se, että on luja ja järkkymätön, tarkoittaa myös, että kuljette jatkuvasti eteenpäin ”lujina Kristuksessa” (2. Nefi 31:20). Useita vuosia sitten minulla oli tilaisuus juosta Bostonin maraton. Olin harjoitellut kovasti ja tunsin olevani valmistautunut, mutta 32 kilometrin kohdalla on ylämäkiä. Paikalliset kutsuvat jyrkintä ja pisintä ylämäkeä nimellä Murheiden mäki. Kun pääsin sinne asti, olin lopen uupunut fyysisesti. Ylämäki oli pitkä, ja koska olin aloittelija, annoin itselleni luvan tehdä jotakin sellaista, mitä kukaan kokenut juoksija ei ikinä tee – aloin ajatella kielteisesti. Se hidasti tahtiani, joten yritin ajatella myönteisesti ja kuvitella mielessäni maaliviivaa. Mutta kun tein niin, käsitin yhtäkkiä, että olin suurkaupungissa, reitin varrella oli tuhansia ihmisiä, enkä ollut tehnyt mitään järjestelyjä löytääkseni puolisoni maratonin jälkeen. Tunsin olevani hukassa ja yksin ja aloin itkeä. Minulla oli väljä, punainen T-paita, jonka edustaan oli painettu isoilla kirjaimilla sana Utah. Kun katselijat näkivät minun itkevän, he alkoivat huutaa: ”Jatka vain, Utah.” ”Älä itke, Utah.” ”Olet melkein perillä, Utah.” Mutta tiesin, etten ollut ja että olin hukassa. Tiesin myös, että vaikka lopettaisin juoksemisen ja keskeyttäisin kisan, olisin silti hukassa.
Onko jostakusta teistä koskaan tuntunut siltä, että juoksette ylös Murheiden mäkeä ja vaikka reitin varrella on ihmisiä, olette yksin? Siltä minusta tuntui. Joten tein sen, mitä jokainen teistä tekisi – aloin rukoilla siellä keskellä maratonmatkaa. Kerroin taivaalliselle Isälle, että olin yksin ja että olin ylämäessä. Kerroin Hänelle, että olin lannistunut ja pelkäsin ja tunsin olevani hukassa. Pyysin apua ja voimaa olla luja ja päästä kisan loppuun. Jatkaessani juoksuani mieleeni tulivat nämä sanat:
Sä ethän nyt pelkää, soi sana Jumalan,
Kun vierelläs kuljen ja sua talutan,
Sua nostan ja tuen, riennän vahvistamaan.
Käyt suojassa kätten sä Kaikkivaltiaan.
(”Niin varma on perustus”, MAP-lauluja, 43.)
Tuo suloinen vastaus rukoukseeni antoi minulle voimaa jatkaa, kunnes ylitin maalilinjan. Ja peloistani huolimatta mieheni oli paikalla ja kaikki oli hyvin.
Sinä päivänä koin muutakin kuin vain maratonin. Opin joitakin tärkeitä opetuksia. Ensiksikin, älä koskaan pidä ylläsi väljää punaista paitaa, jossa lukee Utah. Toiseksi, opin, että kuinka hyvin valmistautunut arveletkin olevasi, matkalla on ylämäkiä. Opin, että matkan varrella kannustavat ihmiset ovat ehdottoman välttämättömiä. Opin sinä päivänä uudelleen, että emme ole koskaan yksin. Meidän taivaallinen Isämme on vain rukouksen päässä ja Pyhä Henki on kuiskauksen kuuluvilla.
Todistan, että kun olette todistajina, noudatatte käskyjä ja ponnistelette eteenpäin ”lujina Kristuksessa”, te ette ole koskaan yksin. Voitte luottaa Vapahtajan sovituksen mahdollisuuksia antavaan voimaan. Todistan myös, että rakentaminen tälle lujalle perustalle auttaa teitä tulemaan Hänen kaltaisekseen – lujaksi ja järkkymättömäksi kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.