Huoli yhdestä
Jeesus Kristus on suurin esimerkkimme. Hän oli väkijoukkojen ympäröimä ja puhui tuhansille, mutta Hän kantoi aina huolta yhdestä.
Olen kiitollinen tilaisuudesta olla kanssanne tänään tässä upeassa konferenssikeskuksessa. Niin laaja kuin tämä yleisö onkin, tunnen itseni nöyräksi, kun käsitän, että täällä on vain murto-osa niistä miljoonista, jotka näkevät, kuulevat ja lukevat tässä suurenmoisessa konferenssissa puhutut sanat.
Me tulemme tietysti kaipaamaan rakasta presidenttiämme Gordon B. Hinckleyä. Olemme kuitenkin kaikki parempia ihmisiä hänen vaikutuksensa ansiosta. Kirkko on voimakkaampi hänen opastuksensa ansiosta. Maailma on todellakin parempi paikka sen takia, että oli olemassa sellainen johtaja kuin presidentti Gordon B. Hinckley.
Haluaisin sanoa muutaman sanan uudesta ensimmäisestä presidenttikunnastamme.
Olen tuntenut presidentti Monsonin pitkän aikaa. Hän on voimallinen mies Israelissa, ja hänet asetettiin ennalta johtamaan tätä kirkkoa. Hänet tunnetaan hänen kiehtovista kertomuksistaan ja vertauksistaan, mutta me, jotka tunnemme hänet parhaiten, ymmärrämme, että hänen elämänsä on käytännöllinen ja esimerkillinen malli noiden kertomusten soveltamisesta käytäntöön. Vaikka hänen edukseen onkin luettava se, että monet tämän maailman suurista ja mahtavista tuntevat hänet ja kunnioittavat häntä, niin ehkäpä vielä suurempi kunnianosoitus on, että monet vähäpätöiset sanovat häntä ystäväksi.
Presidentti Monson on läpikotaisin ystävällinen ja myötätuntoinen. Hänen sanansa ja tekonsa ovat esimerkkinä siitä, kuinka hän välittää yhdestäkin ihmisestä.
Presidentti Eyring on viisas, oppinut ja hengellinen mies. Hänet tunnetaan ja häntä kunnioitetaan paitsi kirkossa niin myös muiden uskontokuntien jäsenten keskuudessa. Hän on sellainen mies, että kun hän puhuu, kaikki kuuntelevat. Hän on tuonut lisää merkittävyyttä nimeen Eyring.
Tunsin presidentti Uchtdorfin, kun palvelin vyöhykkeenjohtajana Euroopassa. Siitä hetkestä kun tapasin hänet, tunnistin hänessä miehen, jossa on suunnattomasti hengellistä syvyyttä ja valtavasti kyvykkyyttä. Tiesin, että Herra pitää hänet mielessään. 23 vuotta sitten minulla oli kunnia esittää hänelle Herran kutsu palvella vaarnanjohtajana Frankfurtissa. Kun olen seurannut häntä vuosien varrella, olen huomannut, että kaikki hänen johdollaan on onnistunut. Herra on hänen kanssaan. Kun ajattelen presidentti Uchtdorfia, mieleeni tulee kaksi sanaa: Alles wohl – tämä saksan kielen ilmaisu tarkoittaa: ”Kaikki on hyvin.”
Jeesuksen Kristuksen todelliset opetuslapset ovat aina kantaneet huolta yhdestä. Jeesus Kristus on suurin esimerkkimme. Hän oli väkijoukkojen ympäröimä ja puhui tuhansille, mutta Hän kantoi aina huolta yhdestä. ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan”1, Hän sanoi. ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.”2
Tämä opetus koskee kaikkia, jotka seuraavat Häntä. Meitä käsketään etsimään niitä, jotka ovat kadonneet. Meidän on määrä olla veljiemme vartijoita. Me emme voi laiminlyödä tätä Vapahtajamme antamaa tehtävää. Meidän täytyy kantaa huolta yhdestä.
Tänään haluaisin puhua niistä, jotka ovat kadoksissa – jotkut siksi, että he ovat erilaisia, jotkut siksi, että he ovat uupuneita, ja jotkut siksi, että he ovat harhautuneet.
Jotkut ovat kadoksissa, koska he ovat erilaisia. Heistä tuntuu, etteivät he kuulu joukkoon. Ehkä siksi, että he ovat erilaisia, he huomaavat luisuvansa pois laumasta. He saattavat näyttää erilaisilta tai toimia, ajatella tai puhua eri tavalla kuin heidän ympärillään olevat, ja joskus se saa heidät olettamaan, etteivät he sovi joukkoon. He päättelevät, ettei heitä tarvita.
Tähän väärinkäsitykseen liittyy erheellinen uskomus, että kaikkien kirkon jäsenten pitäisi näyttää samanlaisilta, puhua samalla lailla ja olla samanlaisia. Herra ei kansoittanut maailmaa persoonallisuuksien eloisalla orkesterilla vain arvostaakseen maailman pikkolohuiluja. Jokainen soitin on kallisarvoinen ja antaa osansa sinfonian monimuotoiseen kauneuteen. Kaikki taivaallisen Isän lapset ovat jossakin määrin erilaisia, ja silti jokaisella on oma kaunis äänensä, joka tuo kokonaisuuteen lisää syvyyttä ja rikkautta.
Tämä luomakunnan moninaisuus sinällään on todiste siitä, kuinka Herra arvostaa kaikkia lapsiaan. Hän ei pidä yhtä lihaa toista korkeammassa arvossa, vaan Hän ”kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia – – kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”3.
Muistan nuoruudestani vanhemman pojan, joka oli fyysisesti ja henkisesti vammainen. Hänellä oli puhevika ja hän käveli vaivalloisesti. Pojilla oli tapana tehdä hänestä pilkkaa. He kiusasivat ja härnäsivät häntä, kunnes hän joskus itki.
Voin yhä kuulla hänen äänensä: ”Te ette ole kilttejä minulle”, hän sanoi. Ja siitä huolimatta he ivasivat häntä, tönivät häntä ja tekivät hänestä pilaa.
Eräänä päivänä en enää kestänyt sitä. Vaikka olin vain seitsenvuotias, Herra antoi minulle rohkeutta nousta ystäviäni vastaan.
”Älkää koskeko häneen”, minä sanoin heille. ”Lakatkaa kiusaamasta häntä. Olkaa ystävällisiä. Hän on Jumalan lapsi!”
Ystäväni perääntyivät ja lähtivät tiehensä.
Mietin silloin, vaarantaisiko rohkeuteni suhteeni heihin. Mutta kävikin päinvastoin. Siitä päivästä lähtien ystäväni ja minä lähennyimme. He osoittivat enemmän myötätuntoa poikaa kohtaan. Heistä tuli parempia ihmisiä. Tietääkseni he eivät koskaan enää härnänneet häntä.
Veljet ja sisaret, jos meillä olisi enemmän myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin me, niin monet ongelmat ja murheet nykyajan maailmassa kevenisivät. Kodeistamme ja kirkostamme tulisi varmasti pyhempiä ja taivaallisempia.
Jotkut ovat kadoksissa, koska he ovat uupuneita. On helppoa tuntea lannistuvansa. Ei ole mikään ihme, että väsymme, kun ajatellaan kaikkia niitä paineita ja vaatimuksia, joita kohdistuu aikaamme, ja stressiä, jota koemme joka päivä. Monet tuntevat masentuvansa, koska he eivät ole yltäneet mahdollisuuksiensa tasolle. Toiset tuntevat yksinkertaisesti olevansa liian heikkoja tekemään osuuttaan. Ja kun lauma sitten menee eteenpäin, niin vähitellen – melkein huomaamatta – jotkut jäävät jälkeen.
Jokainen on tuntenut itsensä jossakin vaiheessa väsyneeksi ja uupuneeksi. Minä huomaan nyt tuntevani niin useammin kuin ollessani nuorempi. Joseph Smith, Brigham Young ja jopa Jeesus Kristus tiesivät, mitä on olla väsynyt. En halua aliarvioida taakkaa, jota kirkon jäsenet kantavat harteillaan, enkä vähätellä heidän kohtaamiaan emotionaalisia ja hengellisiä koettelemuksia. Ne voivat olla raskaita ja usein vaikeita kantaa.
Minulla on kuitenkin todistus Jeesuksen Kristuksen evankeliumin uudistavasta voimasta. Profeetta Jesaja julisti, että Herra ”virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voiman”4. Kun tunnen itseni väsyneeksi, muistan profeetta Joseph Smithin sanat:
”Emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet; ja eteenpäin, eteenpäin voittoon! Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti. Maa puhjetkoon laulamaan.
– – Metsät ja kaikki aukean puut ylistäkööt Herraa – – ja kaikki Jumalan lapset huutakoot iloaan!”5
Teitä kirkon jäseniä, jotka pysyttelette syrjässä riittämättömyyden tunteiden vuoksi, pyydän teitä astumaan esiin, tarttumaan työhön ja ahkeroimaan. Silloinkin kun teistä tuntuu, ettei voimastanne ole juurikaan hyötyä, kirkko tarvitsee teitä. Herra tarvitsee teitä. Muistakaa, että Herra valitsee usein sen, ”mikä maailmassa on heikkoa,”6 toteuttamaan tarkoituksiaan.
Kaikkia, jotka ovat uupuneita, lohduttakoot Vapahtajan lohduttavat sanat: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”7 Luottakaamme tuohon lupaukseen. Jumalan voima voi täyttää henkemme ja ruumiimme tarmolla ja elinvoimalla. Kehotan teitä tavoittelemaan tätä siunausta Herralta.
Lähestykää Häntä, niin Hän lähestyy teitä, sillä Hän on luvannut: ”Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, [ja] he vaeltavat eivätkä väsy.”8
Kun me osoitamme huolenpitoa uupuneille, me autamme heikkoja, nostamme hervonneita käsiä ja vahvistamme voimattomia polvia.9 Huolehtivat kirkon johtajat ovat tietoisia yksilöllisistä rajoituksista, mutta innokkaita hyödyntämään jäseniä näiden voimien ja kykyjen mukaan. Johtajat opettavat ja tukevat, mutta he eivät tuo painetta juosta nopeammin tai tehdä työtä enemmän kuin voimat antavat myöten.10
Muistakaa: joskus ne, jotka aloittavat hitaimmin, päätyvät pisimmälle.
Jotkut ovat kadoksissa, koska he ovat harhautuneet. Herraa lukuun ottamatta me kaikki olemme tehneet virheitä. Kysymys ei ole siitä, kompastummeko ja kaadummeko, vaan pikemminkin siitä, kuinka me reagoimme. Jotkut harhautuvat pois laumasta tehtyään virheitä. Se on valitettavaa. Ettekö tiedä, että kirkko on paikka, jossa epätäydelliset ihmiset kokoontuvat yhteen – jopa kaikkine kuolevaisuuden heikkouksineen – ja tulevat paremmiksi? Joka sunnuntai jokaisessa seurakuntakeskuksessa kautta maailman on kuolevaisia, epätäydellisiä miehiä, naisia ja lapsia, jotka kokoontuvat yhteen veljeydessä ja rakkaudessa pyrkien tulemaan paremmiksi ihmisiksi, oppimaan Hengeltä ja rohkaisemaan ja tukemaan muita. Tietääkseni yhdenkään seurakuntakeskuksemme ovella ei ole kylttiä, jossa lukee: ”Rajoitettu sisäänpääsy: vain täydellisille ihmisille”.
Vajavaisuuksiemme vuoksi me tarvitsemme Herran kirkkoa. Siellä opetetaan Hänen lunastavia oppejaan ja toimitetaan Hänen pelastavia toimituksiaan. Kirkko kannustaa ja motivoi meitä olemaan parempia ja onnellisempia ihmisiä. Se on myös paikka, jossa me voimme kadottaa itsemme muiden palveluksessa.
Herra tietää, että me teemme virheitä. Siitä syystä Hän kärsi syntiemme vuoksi. Hän haluaa meidän nousevan takaisin pystyyn ja pyrkivän toimimaan paremmin. Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
Teille, jotka olette harhautuneet, koska teitä on loukattu: Ettekö voisi panna syrjään loukkausta ja vihaa? Ettekö voisi täyttää sydäntänne rakkaudella? Teille on paikka täällä. Tulkaa, liittykää laumaan, pyhittäkää kykynne, lahjanne ja taitonne. Teistä tulee sen ansiosta parempia, ja esimerkkinne on siunauksena muille.
Niille, jotka ovat harhautuneet opillisten huolien vuoksi, sanomme: Me emme voi pyytää anteeksi totuutta. Me emme voi kieltää oppia, jonka Herra itse on antanut meille. Tämän periaatteen kohdalla emme voi tehdä myönnytyksiä.
Ymmärrän, että toisinaan ihmiset ovat eri mieltä opista. He menevät jopa niin pitkälle, että sanovat sitä typeräksi. Mutta toistan apostoli Paavalin sanat. Hän sanoi, että joskus hengelliset asiat voivat näyttää ihmisistä typeryydeltä. Siitä huolimatta hulluus on ihmisiä viisaampi”11.
Totuudessa Hengen asiat ilmoitetaan Hengen avulla. ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.”12
Me todistamme, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on täällä maan päällä tänä päivänä. Hän opetti Isänsä oppia: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”13
Tiedän, että jokainen meistä kantaa huolta jostakusta rakkaastaan. Rohkaiskaa, palvelkaa ja tukekaa heitä. Rakastakaa heitä. Olkaa heille ystävällisiä. Joissakin tapauksissa he palaavat. Toisissa he eivät palaa. Mutta kaikissa tapauksissa olkaamme aina sen nimen arvoisia, jonka otamme päällemme, nimittäin Jeesuksen Kristuksen nimen.
Kaikille, jotka asuttavat tätä kaunista maailmaa, minä kohotan ääneni ja lausun vakavan todistukseni, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus, Vapahtajamme ja Kuninkaamme! Hän palautti totuutensa ja evankeliuminsa profeetta Joseph Smithin välityksellä. Hän puhuu profeetoilleen ja apostoleilleen. Presidentti Thomas S. Monson on Herran voideltu ja johtaa Hänen kirkkoaan tänä päivänä. Siitä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.