Todistuksen saaminen Isästä Jumalasta, Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä
Sen, mitä Pyhä Henki on kertonut minulle, Hän voi kertoa teille – – kuuliaisuutenne ja halujenne mukaan.
Teidän tavallanne minäkin arvostin osallistumista juhlakokoukseen. Mutta ajattelin, että voisin esittää avuksi yhden seikan opista. Kun kohotimme kätemme juhlakokouksessa, se ei ollut vain osoitus yksityisestä ja henkilökohtaisesta sitoutumisestamme, jopa liitosta, tukea ja pitää kunniassa lakeja, toimituksia ja käskyjä sekä Jumalan profeettaa, presidentti Thomas S. Monsonia. Arvostin kovasti sitä, että sain olla teidän kanssanne kohottamassa oikean käteni.
Veljeni ja sisareni, muutaman viime kuukauden aikana minulla on ollut nöyräksi tekevä kokemus, joka on antanut minulle tilaisuuden pohdiskella kiitollisuudella elämän lahjaa. Tämän kokemuksen kuluessa olen mietiskellyt jatkuvasti todistustani Jumalasta, iankaikkisesta Isästämme, ja Hänen vanhimmasta Pojastaan, Vapahtajastamme ja Lunastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, sekä sitä, kuinka sain todistuksen Isästä ja Pojasta.
Ihmiset kaikkialla maailmassa jokaisen uskonnon ja vakaumuksen piirissä etsivät ja pyrkivät saamaan selville: Kuka on Jumala? Mikä on Hänen suhteensa Jeesukseen Kristukseen? Ja mikä on meidän suhteemme Heihin?
Tiedän varmasti, että taivaallinen Isämme ja Jeesus Kristus elävät. Sovitus on todellinen. Isä Jumala ja Jeesus Kristus ovat eri olentoja, erillisiä ja kuolemattomia. He tuntevat meidät yksilöinä, ja He kuulevat vilpittömät rukouksemme ja vastaavat niihin. Vapahtaja todisti Uuden maailman asukkaille: ”Minä todistan Isästä, ja Isä todistaa minusta, ja Pyhä Henki todistaa Isästä ja minusta.”1 Pyhä Henki on todistanut minulle, että nämä asiat ovat totta.
Todistukseni sai alkunsa nuoruudessani, kun pohdin 13 profeetallista lausuntoa, joita kutsutaan Uskonkappaleiksi ja jotka Joseph Smith kirjoitti. Opimme ne ulkoa Alkeisyhdistyksessä. Ne kuvaavat Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin perususkonkäsityksiä. Ensimmäisessä näistä lausunnoista sanotaan: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.”2
Joseph Smith tunsi jumaluuden kolmen jäsenen luonteen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Ollessaan 14-vuotias poika hän halusi tietää, mihin monista kristillisistä kirkoista hänen pitäisi liittyä. Hän luki Raamatusta, Uuden testamentin Jaakobin kirjeestä: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta.”3 Kuuliaisesti hän polvistui rukoukseen, ja Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus kävivät hänen luonaan. Hän kuvaili Heitä kahdeksi persoonaksi, ”joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan [yläpuolellaan] ilmassa. Toinen heistä [Isä Jumala] puhutteli [häntä], kutsuen [häntä] nimeltä, ja sanoi, toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”4
Omasta nuoruudestani lähtien Joseph Smithin kokemus on ollut minulle oppaana – ja se voi olla meille kaikille. Nuori profeetta sai tietää totuuden taivaallisesta Isästämme ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, koska hän etsi tietoa pyhistä kirjoituksista taivaallisen Isänsä tahdosta ja noudatti sitä sitten uskollisesti.
Tämän mallin antoi ja siitä oli täydellisenä esimerkkinä Vapahtaja, kuten Raamatussa kerrotaan. Kun Jeesus oli 12-vuotias poika, Hänen äitinsä Maria ja Hänen maallinen isänsä Joosef löysivät Hänet opettamasta temppelissä. Jeesus kysyi heiltä: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”5 Mutta Jeesus ei puhunut Joosefista. Hän puhui kirjaimellisesta ja iankaikkisesta taivaallisesta Isästään.
Tapa, jolla Isä Jumala esitteli Poikansa monessa tilanteessa, on merkittävä: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. – – Ja taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.’”6 Ja jälleen Kirkastusvuorella ”pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!’”7
Kun Jeesus ilmestyi Amerikan mantereella, Isä esitteli Hänet samalla tavoin: ”Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, jossa minä olen kirkastanut nimeni – kuulkaa häntä.”8 Ja lähes kaksi vuosituhatta myöhemmin samat sanat sanottiin nuorelle Joseph Smithille: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”9
On erityisen merkittävää, että aina kun taivaallinen Isä haluaa esitellä meille Poikansa, Hän käskee meidän kuunnella – ”kuulla” Jeesuksen sanoja.
Kuka on tämä Jeesus? Hän osallistui Isänsä kanssa maailman luomiseen ja oli vastuussa Isänsä ohjauksessa kaiken luomisesta maan päälle. ”Ja maailmoja luvutta olen minä luonut; ja nekin minä loin omaa tarkoitustani varten; ja minä loin ne Pojan kautta, joka on minun Ainosyntyiseni.”10 Jeesus Kristus on Isän Ainosyntyinen lihassa. Hän on Välimiehemme Isän luona. Hän on Vapahtaja, joka antoi henkensä meidän puolestamme ja ajaa asiaamme Isän edessä. Siksi me rukoilemme taivaallista Isää Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jeesus, Poika, ei ole sama olento kuin Isänsä, mutta Hän on Isänsä kaltainen. Hänkin on kirkastettu olento, jolla on voima ja valtuus.
Minusta on hyvin valaisevaa ja koskettavaa pohtia, kuinka Jeesus puhuu Isälleen. Jeesuksen suuressa esirukouksessa, joka on Raamatussa Johanneksen evankeliumissa, on päivänselvää, että Jeesus tunnustaa olevansa Poika. Kuunnelkaa Hänen sanojaan, kun Hän ilmoittaa taivaalliselle Isälleen päättäneensä kuuliaisesti maanpäällisen palvelutyönsä:
”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. – –
Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille [opetuslapsille], ja he – – uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. – –
Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. – –
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”11
Vapahtajan palvelutyön kuluessa opetuslapsista oli todellakin tullut yhtä, mutta ei fyysiseltä ruumiiltaan. Heistä tuli yhtä tarkoituksen ja rakkauden ykseydessä. Sellaisesta Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ykseydestä pyhissä kirjoituksissa puhutaan. Hekin ovat erillisiä olentoja, mutta He ovat yhtä tarkoituksessa, rakkaudessaan meitä kohtaan ja työssä, jota He tekevät puolestamme.
Vapahtaja rukoili myös:
”Isä, kirkasta sinä nyt minut – – [sillä kirkkaudella], joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä. – –
Silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
– – Koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.”12
Voi, kuinka Jeesus halusikaan meidän tuntevan Isän siten kuin Hän tunsi. Hän rukoili:
”Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä [opetuslapset] – – ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”13
Jeesus osoitti suuren rakkautensa niitä kohtaan, jotka päättävät seurata Häntä, rukoillessaan heidän varjeltumisensa puolesta: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.”14 Hän rukoili meidän puolestamme, veljet ja sisaret.
Ja sitten Vapahtajamme pyytää hellästi, että he – meitä tarkoittaen – olisivat jälleen Hänen luonaan: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.”15
Valmistautuessaan sovitusuhriinsa Jeesus rukoili Isäänsä Getsemanen puutarhassa ottaessaan päälleen koko ihmiskunnan synnit, murheet ja kärsimykset. Noina yksinäisinä tunteina Hän teki jälleen selväksi, ettei Hän ollut tekemässä omaa työtään. Hän rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”16 Tänä Hänen itsensä ja meidän kaikkien kannalta mitä ratkaisevimpana hetkenä Hän ei puhunut itselleen eikä luottanut omaan voimaansa. Hän pyysi Isältään, kaikkivaltiaalta Jumalalta, tukea ja apua, niin että Hän voisi tehdä Isänsä tahdon, ja Hänen Isänsä lähetti taivaasta enkelin, ”joka vahvisti häntä”17. Minulle rakkaus, jota Isä osoittaa Poikaansa ja meitä kaikkia kohtaan, on hyvin rakasta.
Vapahtaja oli ollut Isänsä asialla ajasta ennen maailman perustamista viimeisiin hetkiin ristillä. Hän vei päätökseen työn, joka Hänet oli lähetetty tekemään. Siksi emme ihmettele, kenelle Hän puhui, kun Hän ristillä ”sanoi: ’Se on täytetty’”18 ja ”huusi kovalla äänellä: ’Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.’ Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.”19 Me tiedämme, että Hän rukoili taivaallista Isäänsä.
Todistan, että Vapahtajamme elää. Hän on Isän Ainosyntyinen, ja Hän tulee jälleen tänne maan päälle hallitsemaan. Hän on Jeesus Kristus, Israelin Pyhä, ”täynnä armoa ja laupeutta ja totuutta. – – Hän on se, joka tulee ottamaan pois maailman synnit, eli jokaisen ihmisen synnit, joka uskoo lujasti hänen nimeensä.”20 Hän on kirjaimellinen Jumalan Poika, joka nousi kuolleista kolmantena päivänä tuoden ylösnousemuksen todellisuuden kaikille, jotka tulevat maailmaan. Todistan myös, että Jumala, iankaikkinen Isämme, elää ja rakastaa meitä jokaista, sillä me olemme Hänen lapsiaan. Hänen rakkautensa on niin suurta, että Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, ”jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”21.
Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina minä todistan, että se, mitä on pyhissä kirjoituksissa, on totta, ja että sen, mitä Pyhä Henki on kertonut minulle, Hän voi kertoa teille. Se voidaan ilmoittaa teille kuuliaisuutenne ja halujenne mukaan. Vapahtaja opetti meille palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa tämän suuren totuuden, joka soveltuu meihin kaikkiin: ”Mitä tahansa te pyydätte Isältä minun nimessäni, mikä on oikein, uskoen saavanne, katso, se teille annetaan.”22 Todistan, että minä todella tiedän nämä asiat, ja tiedän varmuudella, että nämä asiat, joista olen puhunut, ovat totta. Rukoukseni on, että te tavoittelisitte tätä samaa varmuutta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.