Ole todistajana
Te – – voitte – – olla Jumalan todistajana kehittämällä uskon, rakkauden, rauhan ja todistuksen henkeä kotonanne juuri nyt.
Seisoessani tässä puhujakorokkeella näen mielessäni nuorten naisten kasvoja kaikkialta maailmasta. Kuinka rakastankaan teitä! Pidän etenkin siitä, kun lupaan kanssanne, että me ”seisomme Jumalan todistajina aina kaikessa ja kaikkialla”1. Kuinka me voimme tehdä sen? Kun puhun teille, rukoilen, että Henki johdattaa meitä ja todistaa jokaiselle meistä, kuinka voimme olla Jumalan todistajina.
Kun meidän lapsemme olivat lähetyssaarnaajia, he oppivat, että kun olemme Jeesuksen Kristuksen todistajana, Pyhä Henki vahvistaa todistuksemme. Yhdellä tyttäristämme oli lupaava tutkija nimeltään JieLei. Tämä nuoriin aikuisiin kuuluva nainen noudatti jokaista oppimaansa käskyä, olipa se kuinka vaikea tahansa. Hän oli opiskelija, jolla oli vaikeuksia saada rahansa riittämään, mutta hän alkoi maksaa kymmenyksensä kuultuaan siitä laista. Hänen osa-aikainen työnsä edellytti hänen työskentelevän sunnuntaisin, mutta hänellä oli rohkeutta pyytää työnantajaltaan, että tämä siirtäisi hänen työtuntinsa toiseen päivään, niin että hän voisi osallistua sakramenttikokoukseen.
Uutteruudestaan huolimatta JieLeillä ei silti ollut horjumatonta todistusta Mormonin kirjasta. Tyttäremme ja hänen toverinsa tiesivät, että JieLei tarvitsi Hengen todistuksen vahvistamaan sen totuuden, joten he valmistivat hänelle oppiaihetta Pyhästä Hengestä. Kun he työskentelivät sen parissa, se ei jostakin syystä tuntunut aivan oikealta. Kun he rukoilivat asiasta, he saivat innoitusta lähestyä asiaa toisella tavalla, pitää sen sijaan oppitunnin Jeesuksesta Kristuksesta.
Kun sovittu tapaaminen koitti, nämä lähetyssaarnaajat alkoivat opettaa JieLeille Jeesuksesta Kristuksesta. Hän alkoi itkeä liikutuksesta. Hän kysyi yhä uudelleen: ”Mikä tämä tunne oikein on?” Sitten he todistivat hänelle, että se oli Henki. Tapahtui juuri se, minkä he halusivat tapahtuvan. Juuri silloin tyttäremme muisti, että yksi Pyhän Hengen suurenmoisista tehtävistä on olla Kristuksen todistaja. Jeesus itse on sanonut: ”Puolustaja, Pyhä Henki – – todistaa minusta.”2 Tyttäremme ymmärsi, että kun hän oli Jeesuksen Kristuksen todistajana, Pyhä Henki vahvisti sen. Mekin voimme olla todistajina, kun ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksesta, me saarnaamme Kristuksesta”3 ja turvaudumme Häneen saadaksemme syntimme anteeksi.
Mormonin kirjassa vanhurskas kuningas Benjamin kokosi kansansa temppelille voidakseen puhua Kristuksesta ja saarnata Kristuksesta. Hän opetti kansalleen Herran hyvyyttä, voimaa, viisautta, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea sovitusta. Kun hän oli todistajana, Henki todisti heille, että Jeesus Kristus on Vapahtaja, samoin kuin se todisti JieLeille. Sitten kuningas Benjamin neuvoi kansaansa olemaan lujana uskossaan Kristukseen. Kaikki ihmiset huusivat:
”Me uskomme joka sanan, jonka sinä olet puhunut meille – – Herran – – Hengen tähden, joka on saanut aikaan voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää. – –
Ja me olemme halukkaita tekemään Jumalamme kanssa liiton, että – – olemme kuuliaisia hänen käskyilleen kaikessa.”4
Kuningas Benjaminin kansa teki liiton noudattaa Jumalan käskyjä, kuten jokainen meistä on tehnyt. Kun pidätte sen liiton, olette todistajana ikätovereidenne joukossa. Äskettäin omat lapseni puolisoineen muistelivat niitä aikoja vuosien varrella, jolloin he olivat puolustaneet oikeita arvoja vertaisryhmän paineesta huolimatta. Yksi ei halunnut osallistua huutosakkikilpailuun sunnuntaina. Toinen kertoi työnantajalleen, ettei voinut tehdä työtä lepopäivänä. Yksi kieltäytyi katsomasta pornografista elokuvaa ystävänsä luona ollessaan vasta 11-vuotias, toinen kieltäytyi pornolehtien katselusta luokkatovereiden kanssa. Kumpaakin heistä hyljeksittiin jonkin aikaa sen jälkeen. Yksi lapsi kieltäytyi sortumasta huonoon, karkeaan ja törkeään kielenkäyttöön työpaikallaan. Yksi kieltäytyi väkijuomasta, jonka hänen ystävänsä oli varastanut vanhempiensa lukitusta kaapista. Toinen, joka oli luokkansa ainoa myöhempien aikojen pyhä, piti äidinkielen luokassa esitelmän ja päätyi vastaamaan kysymyksiin Mormonin kirjasta. Naimisissa olevat lapsemme kasvattavat edelleen lapsiaan kohdaten maailmallista arvostelua.
Näissä tilanteessa he olisivat voineet tuntea olonsa yksinäiseksi, mutta kun he olivat todistajina, he tunsivat Pyhän Hengen kumppanuuden ja tukea antavan läsnäolon. He olivat myös varustettuja siunauksilla, jotka tulevat kuuliaisuudesta Jumalan käskyille. Hän on luvannut meille: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.”5
Hänen kätensä todella tuki lapsiani, kun he todistivat Jumalasta pysyen lujina Hänen käskyjensä pitämisessä. Heidän esimerkkinsä ovat olleet minulle siunauksena ja vahvistuksena.
Kun olette todistajana omassa kodissanne, te vahvistatte perhettänne. Ajattelemme liian usein, että Nuorten Naisten johtoaiheen sanat ”me valmistaudumme vahvistamaan kotia ja perhettä”6 soveltuu vain nuorten naisten tuleviin tehtäviin vaimona ja äitinä, mutta se soveltuu myös heidän tehtäviinsä tyttärenä ja sisarena kotonaan tässä ja nyt.
Minun äitini auttoi nuoruudessaan vahvistamaan kotiaan ja perhettään. Hän oli vanhin lapsi vähemmän aktiivisessa perheessä, ja hän sai syntymässään uskon lahjan. Hän meni itse Alkeisyhdistykseen ja toimintailtoihin. Hän oli kelvollinen temppeliavioliittoon jo ennen vanhempiaan. Hänestä tuli vaikuttava voima vanhurskauden puolesta, uskollinen todistaja, jonka esimerkki auttoi vahvistamaan hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan. Te nuoret naiset voitte myös olla Jumalan todistajana kehittämällä uskon, rakkauden, rauhan ja todistuksen henkeä kotonanne juuri nyt, mikä valmistaa teitä tekemään saman silloin, kun olette perustamassa omaa tulevaa kotianne. Olen seuraus sellaisesta vanhurskaasta nuoresta naisesta, joka oli luja ja järkkymätön ja teki aina runsaasti hyviä tekoja.7
Todistamme Jeesuksesta Kristuksesta myös silloin, kun riemuitsemme Hänestä. Kun kuningas Benjaminin kansa sai tietää enemmän Jeesuksesta, he sanoivat: ”[Se,] mitä kuninkaamme on meille puhunut, on johdattanut meidät tähän suureen tietoon, minkä tähden me riemuitsemme näin tavattoman suuresti iloiten.”8 Kun riemuitsemme Vapahtajastamme, muistamme Hänet ja Hänen suurenmoiset siunauksensa meille. Me olemme todistajina, kun ilmaisemme kiitollisuutta ja säteilemme iloa. Kuten nuoret naiset lauloivat tämän kokouksen alussa: ”Huomaathan sen, Kuin on Hän uskollinen, Armon ja autuuden tuoja.”9
Kuulin äskettäin kahdesta uskollisesta nuoresta naisesta, jotka olivat Jumalan todistajina eläessään käskyjen mukaan ja säteillessään evankeliumin iloa. Eräs vanhempi lähetyssaarnaaja kertoi tämän tarinan lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa.
Hän kertoi, kuinka oli vuosia aiemmin kotona silittämässä ja katseli samalla saippuaoopperaa ja poltti savuketta, kun oveen koputettiin. Kun hän avasi oven, siellä oli kaksi miestä, joilla oli valkoinen paita ja solmio, ja toinen heistä esitteli itsensä hänen piispakseen. Piispa kertoi, että hän oli rukoillessaan tuntenut innoitusta pyytää tätä sisarta opettamaan nuoria naisia. Sisar kertoi piispalle, että hänet oli kastettu 10-vuotiaana, mutta hän ei ollut koskaan ollut aktiivinen. Sillä ei ollut vaikutusta piispaan. Hän näytti sisarelle oppikirjan ja selitti, missä he tapasivat keskiviikkoiltaisin. Silloin sisar sanoi painokkaasti: ”En osaa opettaa 16-vuotiaita; olen epäaktiivinen ja sitä paitsi tupakoin.” Silloin piispa sanoi: ”Et ole enää epäaktiivinen, ja sinulla on aikaa keskiviikkoon asti lopettaa tupakointi.” Sitten hän lähti.
Sisar sanoi: ”Muistan, kuinka huusin suutuspäissäni, mutta en sitten voinut vastustaa kiusausta lukea oppikirjaa. Itse asiassa olin niin utelias, että luin sen kannesta kanteen ja opettelin sitten sen koko oppiaiheen ulkoa.
Keskiviikon tultua en vieläkään ollut aikonut mennä kirkolle, mutta huomasin ajavani sinne pelosta kankeana. En ollut koskaan aiemmin pelännyt mitään. Olin kasvanut slummeissa, olin kerran ollut pidätettynäkin, ja olin hakenut isäni juoppoputkasta. Ja yhtäkkiä olin siellä toimintaillassa ja minut esiteltiin uutena lehvänsitojien opettajana. Istuin kahden lehvänsitojan edessä ja esitin oppiaiheen sanasta sanaan, jopa ne osat, joissa sanottiin ’Kysy heiltä…’ Poistuin heti oppiaiheen jälkeen ja itkin koko kotimatkan ajan.
Muutama päivä myöhemmin oveeni koputettiin taas, ja ajattelin: ’Hyvä. Piispa tulee hakemaan oppikirjansa takaisin.’ Avasin oven, ja siinä seisoivat nuo kaksi ihanaa lehvänsitojaa. Toisella oli kukkia ja toisella pikkuleipiä. He pyysivät minua tulemaan heidän kanssaan kirkkoon sunnuntaina, ja minä menin. Pidin noista tytöistä. He alkoivat opettaa minulle asioita kirkosta, seurakunnasta ja luokasta. He opettivat minua ompelemaan, lukemaan pyhiä kirjoituksia ja hymyilemään.
Aloimme yhdessä opettaa luokan muitakin tyttöjä, jotka eivät saapuneet paikalle. Opetimme heitä missä tahansa näimme heidät – autoissa, keilahalleissa ja kuisteilla. Puolen vuoden sisällä neljätoista heistä kävi kirkossa, ja vuoden sisällä kaikki nimilistan kuusitoista tyttöä olivat aktiivisia. Me nauroimme ja itkimme yhdessä. Opimme rukoilemaan, tutkimaan evankeliumia ja palvelemaan toisia.”10
Nuo kaksi uskollista nuorta naista olivat todistajina totuudesta ja vanhurskaudesta, hyvyydestä ja evankeliumin ilosta.
Kun sain kutsun Nuorten Naisten ylijohtajaksi ja minut erotettiin tehtävääni, sain siunauksen, että uskoni Jeesukseen Kristukseen vahvistuisi palveluni kautta. Ympärilläni on ollut uskollisia naisia, neuvonantajani ja neuvottelukuntani, muut apujärjestöjen johtokunnat ja jalot edeltäjäni, edelliset Nuorten Naisten ylijohtajat. He ovat olleet todistajina Jeesuksesta Kristuksesta esimerkillisen elämänsä ja epäitsekkään palvelunsa kautta.
Saatuani voimaa näiltä naisilta, perheenjäseniltäni sekä lujilta ja järkkymättömiltä naisilta ja johtajilta kautta maailman tunnen, että ympärilläni on ”todistajia kokonainen pilvi”. Se on auttanut minua juoksemaan ”sinnikkäästi loppuun [sen kilpailun], joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään”11.
Lupaus lisääntyneestä uskosta Jeesukseen Kristukseen, jonka sain siunauksessa tehtävään erottamiseni yhteydessä, on täyttynyt, kun minulla on ollut tilaisuus olla todistajana Hänestä joka päivä ja kaikkialla. Olen puhunut Hänestä, saarnannut Hänestä ja riemuinnut Hänestä. Kun omat sanani eivät ole tuntuneet riittävän, Hänen Henkensä on vahvistanut ne. Kun olen tuntenut pelkoa tai riittämättömyyttä, Hänen kaikkivaltias kätensä on vahvistanut ja tukenut minua. Tiedän, että Hän siunaa meitä kaikkia, kun olemme todistajina. Hän ei ”voi milloinkaan jättää” meitä ”yksin kulkemaan”12. Kulkekaamme eteenpäin uskoen lujasti Kristukseen ja olemalla Hänen todistajinaan aina kaikessa ja kaikkialla. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.