Vanhurskaat perinteet
Auttavatko perheessämme luodut perinteet lapsiamme seuraamaan eläviä profeettoja?
Niin kauan kuin pystyn muistamaan, isälläni oli aina vasemmassa kädessään kaunis rubiinisormus. Se annettiin edelleen ainoalle veljelleni. Siitä taitaa tulla suvussamme perinne – perintö, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Siitä tulee hyvä perinne, johon liittyy suloisia muistoja.
Meillä jokaisella on perheessämme perinteitä. Jotkut niistä ovat aineellisia. Joillakin niistä on syvällinen merkitys. Tärkeimmät perinteet liittyvät tapaan, jolla elämme elämäämme, ja ne jäävät meidän jälkeemme vaikuttaen lastemme elämään ja muokaten sitä. Voimme lukea Mormonin kirjasta lamanilaisista, joihin heidän isiensä perinteet vaikuttivat suuresti. Kuningas Benjamin kertoi, että he olivat kansa, joka ei tiennyt mitään evankeliumin periaatteista, ”eivätkä edes usko niihin, kun niitä opetetaan heille, isiensä perimätietojen tähden, jotka eivät ole oikeita” (Moosia 1:5).
Minkälaisia perinteitä meillä on? Jotkin niistä ovat saattaneet tulla esivanhemmiltamme, ja nyt siirrämme niitä omille lapsillemme. Ovatko ne sellaisia, mitä haluamme niiden olevan? Perustuvatko ne vanhurskaisiin tekoihin ja uskoon? Ovatko ne luonteeltaan enimmäkseen aineellisia vai ovatko ne iankaikkisia? Luommeko tietoisesti vanhurskaita perinteitä, vai eteneekö elämämme vain omalla painollaan? Luommeko perinteitämme kaikuna maailmassa kaikuville koville äänille, vai onko niiden innoittajana Hengen hiljainen vieno ääni? Auttavatko perheessämme luodut perinteet lapsiamme seuraamaan eläviä profeettoja, vai tekevätkö ne sen heille vaikeaksi?
Kuinka meidän tulisi päättää, millaisia perinteitä meillä tulee olla? Pyhät kirjoitukset antavat meille suurenmoisen mallin. Kohdassa Moosia 5:15 sanotaan: ”Sen tähden minä tahdon teidän olevan lujia ja järkkymättömiä, tekevän aina runsaasti hyviä tekoja.”
Rakastan tätä, koska tiedämme, että perinteet muodostuvat ajan myötä, kun toistamme samoja toimintoja yhä uudestaan. Kun olemme lujia ja järkkymättömiä tehdessämme sitä, mikä on hyvää, perinteemme pohjautuvat tukevasti vanhurskauteen. Mutta minulla on kysymys. Kuinka määrittelemme, mikä on hyvää, tai mikä vielä tärkeämpää, mikä on tarpeeksi hyvää? Toinen pyhien kirjoitusten kohta, joka antaa meille vähän lisätietoa, on 3. Nefi 6:14. Siinä puhutaan ihmisistä, ”jotka olivat kääntyneet tosi uskoon; eivätkä he tahtoneet luopua siitä, sillä he olivat vahvoja ja lujia ja järkkymättömiä, haluten hyvin tarkasti pitää Herran käskyt”.
Saamme tietää, että kääntymisemme ”tosi uskoon” edeltää kykyämme pysyä vahvana, lujana ja järkkymättömänä käskyjen pitämisessä. Tämä kääntyminen on luja usko Jeesukseen Kristukseen meidän Lunastajanamme. Siitä todistetaan Mormonin kirjassa, joka on ”toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”. Se julistaa Raamatun rinnalla Jeesuksen Kristuksen jumalallisuutta ja tehtävää sekä elävän taivaallisen Isän todellisuutta. Jokainen profeetta näissä pyhissä kirjoissa antaa henkilökohtaisen todistuksensa näistä asioista sekä opettaa, kuinka meidän tulee elää elämäämme, jotta voimme päästä osallisiksi sovituksesta ja löytää henkilökohtaisen rauhan ja onnen.
On vain yksi tie henkilökohtaiseen kääntymiseen. Se tapahtuu Hengen todistuksen kautta, kun tutkimme juuri näitä pyhien kirjoitusten kohtia, jotka todistavat Jeesuksesta Kristuksesta. Se tapahtuu, kun rukoilemme ja kun paastoamme. Se tapahtuu vain silloin kun meillä on voimakas halu tuntea totuus. Meidän vaikuttimenamme täytyy olla se, että pyrimme avoimesti etsimään totuutta sen sijaan että yrittäisimme puolustella tekojamme etsimällä vikoja pyhistä kirjoituksista, profeettojen opetuksista tai kirkosta itsestään. Meidän pyrkimyksemme tulee kohdistua Hengen tulkintojen kuulemiseen eikä maailman ymmärrykseen. Meidän on oltava halukkaita avaamaan sydämemme ja mielemme, hyväksymään Herran tapa – ja jos se on tarpeen, muuttamaan elämäämme. Henkilökohtainen kääntymisemme tapahtuu, kun alamme elää Herran haluamalla tavalla – lujina ja järkkymättöminä – pitäen kaikki käskyt, eikä vain niitä, jotka tuntuvat mukavilta. Sitten siitä tulee jalostava tapahtumasarja, kun pyrimme joka päivä hiukan parempaan kuin edellisenä päivänä. Niin perinteistämme tulee vanhurskaita perinteitä.
Kehotan meitä kaikkia miettimään hetken elämässämme olevia perinteitä ja sitä, kuinka ne saattavat vaikuttaa perheeseemme. Meidän perinteemme, jotka liittyvät lepopäivän viettoon, perherukoukseen, pyhien kirjoitusten tutkimiseen perheen kesken, palveluun ja toimintaan kirkossa sekä kunnioituksen ja uskollisuuden malleihin kotona, vaikuttavat suuresti lapsiimme ja heidän tulevaisuuteensa. Jos vanhemmuutemme perustuu pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen opetuksiin, emme voi joutua harhaan. Jos sydämemme joka kerta haasteen kohdatessamme kääntyy ensiksi ja aina taivaallisen Isämme puoleen etsimään ohjausta, olemme turvallisessa paikassa. Jos lapsemme tietävät, millä puolella me olemme, ja olemme aina Herran puolella, tiedämme olevamme siellä missä meidän pitääkin olla.
On tärkeää, että työskentelemme johdonmukaisesti näiden asioiden parissa. Emme ole täydellisiä siinä, eikä perheemme aina reagoi myönteisesti, mutta me rakennamme vahvaa perustaa vanhurskaille perinteille, joihin lapsemme voivat luottaa. He voivat vaikeuksien tullessa pitää kiinni siitä perustasta, ja he voivat palata sille perustalle, jos he sattuisivat joksikin aikaa eksymään.
Elämänsä lopussa isäni antoi meille, lapsilleen, paljon enemmänkin kuin punaisen rubiinisormuksen. Hänen kehonsa oli lopen uupunut, mutta todellisuudessa hän oli vankka kuin pylväs, esimerkki vanhurskaudesta ja totuudesta. Hänen elämänsä koostui perinteistä, jotka vahvistavat meitä tänä päivänä, vaikkei hän enää ole joukossamme. Hän oli luja ja järkkymätön, ”haluten hyvin tarkasti pitää Herran käskyt”.
Voimmeko tehdä sen lastemme takia? Minkä perinnön annamme heille tänä päivänä? Millainen se on huomenna? Se voi alkaa meistä. Onko heidän sydämensä ja elämänsä täynnä perinteitä, jotka auttavat heitä hyväksymään Herran ja myöhempien aikojen profeetat ja seuraamaan heitä? Voimmeko perheenä olla oikeutettuja luvattuihin siunauksiin, ”jotta Kristus, Herra Jumala Kaikkivaltias, voi sinetöidä teidät omikseen, niin että teidät voitaisiin johdattaa taivaaseen, jotta saisitte ikuisen pelastuksen ja iankaikkisen elämän” (Moosia 5:15)?
Veljet ja sisaret, tiedän, että voimme! Tiedän, että Jumala rakastaa meitä ja odottaa, että saisi auttaa meitä tulemaan luokseen. Jokainen meistä voi tietää, että nämä asiat ovat totta. Tiedän, että ne ovat! Tiedän, että Jumala elää ja että Jeesus Kristus on Hänen Poikansa ja meidän Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta. Pyhät kirjoitukset sisältävät sen ja todistavat siitä. Ja meillä on tänä päivänä tosi ja elävä profeetta – presidentti Thomas S. Monson. Häntä on valmisteltu ja hänet on tuotu esiin tänä aikana johtamaan Herran kirkkoa.
Kun meistä tulee ”lujia ja järkkymättömiä” Herran käskyjen pitämisessä, me varmistamme sen, että saamme taivaan siunaukset itsellemme ja perheellemme.
Rukoilen, että voimme tuntea sen syvällä sydämessämme ja elämässämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.