Uskon palauttaminen perheeseen
Lujat perheet muodostavat sen kudoksen, joka pitää yhteiskunnan koossa ja hyödyttää koko ihmiskuntaa.
Koska meillä on tieto suuresta onnensuunnitelmasta1, meillä on tilaisuus sekä myös velvollisuus auttaa palauttamaan usko perheeseen.
Tehtävämme on monin tavoin verrattavissa niihin, jotka tekevät työtä lääketieteen ja tieteellisen tutkimuksen saralla. He määrittelevät vakiintuneiden lakien avulla, kuinka kärsimystä voidaan lievittää ja elämänlaatua parantaa.
Uskonnon alalla uskovaiset miehet ja naiset voivat koeteltujen periaatteiden2 avulla auttaa parantamaan särkyneen sydämen, tuomaan toivon takaisin ja rohkaisemaan ahdistunutta mieltä.
Tutkijoiden menestys on saavutettu noudattamalla lakeja, joita usein kutsutaan luonnonlaeiksi. Entiset ja nykyiset suuret tiedemiehet eivät ole laatineet näihin luonnostaan tapahtuviin prosesseihin liittyviä lakeja, vaan he ovat saaneet ne selville.
Apostoli Paavali esittää kirjeessään korinttilaisille ajatuksia herättävän kysymyksen ihmisen älyllisten kykyjen alkuperästä: ”Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on?”3
Tieto lisääntyy ja ymmärrys karttuu päättelemällä ja oppimalla. Tämän menettelyn avulla tunnistetaan teorioita ja lakeja ja tunnustetaan ne paikkansapitäviksi.
Eräs asia, joka käy selväksi valistuneelle mielelle, on se, että on olemassa lakeja, jotka pitävät elämän ja elolliset olennot tasapainossa. Näiden fysiikan lakien selville saaminen ja noudattaminen saa aikaan edistystä suoden ihmiselle mahdollisuuden nousta korkeammille saavutusten tasoille kuin mikä olisi muuten mahdollista.
Uskon, että tämä oletus pätee myös eettisiin normeihin ja moraaliarvoihin. Velvollisuutemme onkin siis turvata koti oppimiskeskukseksi, jossa näitä hyveitä voidaan juurruttaa rakkauden ilmapiirissä ja esimerkin voimalla.4
Presidentti Thomas S. Monson on opettanut: ”Nuoremme tarvitsevat vähemmän arvostelijoita ja enemmän esimerkkejä.”5
Miettiessäni omaa elämääni ymmärrän, kuinka minussa on kehittynyt arvonanto niitä perusarvoja kohtaan, jotka ovat välttämättömiä terveen luonteen kehittymiselle. Missä minä olen oppinut uskollisuutta, rehtiyttä ja luotettavuutta? Opin nämä ominaisuudet kotona vanhempieni esimerkistä. Kuinka olen oppinut arvostamaan epäitsekästä palvelemista? Opin sen tarkkailemalla äitini omistautumista perheelleen ja nauttimalla siitä. Missä olen oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan Jumalan tyttäriä? Opin sen isäni esimerkistä.
Juuri kotona opin säästäväisen elämäntavan ja työn arvokkuuden periaatteet. Näen vieläkin sieluni silmillä, kuinka äitini vietti monta iltaa kotona ompelemalla poljettavalla ompelukoneella kenkiä lähiseudun kenkätehtaaseen. Hän ei tehnyt sitä siksi, että olisi voinut hankkia jotakin itselleen, vaan auttaakseen rahan hankkimisessa, niin että veljeni ja minä voimme opiskella yliopistossa. Hän kertoi myöhemmin, kuinka tämä palveluksen työ oli hänelle tyydytyksen lähde.
Isäni oli viisas, ahkera mies. Hän opetti minua sahaamaan käsisahalla puutavaraa, kiinnittämään tai vaihtamaan pistokkeen jonkin kodinkoneen sähköjohtoon ja monia muita käytännön taitoja.
Kaikilla näillä opetuksilla oli yhteinen teema: Älä koskaan tyydy mihinkään vähempään kuin parhaaseesi.
Taitoni tehdä tärkeitä päätöksiä kehittyi keskustellessani vanhempieni kanssa ja ottaessani oppia heidän neuvoistaan. Vaikka edellä mainittuihin lisäisi vastuullisuuden, toisten huomioon ottamisen ja rohkaisemisen koulutusmahdollisuuksien hyödyntämiseen, niin luettelo olisi vieläkin puutteellinen.
Tutustuin Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin teinivuosinani. Minut tutustutti siihen Pamela, josta tuli myöhemmin vaimoni. Hän on vaikuttanut siihen, että elämäni on vaihtunut vaatimattomasta sävelmästä huikeaan sinfoniaan.6
Olen nauttinut 67 vuotta avioliiton ja perhe-elämän onnesta – 21 vuotta poikana vanhempieni kodissa ja 46 vuotta aviomiehenä, ja se on huipentunut isänä ja isoisänä olemisen iloon. Mitä enempää ihminen voisi toivoa? Lyhyesti sanottuna sitä, että jokainen saisi nauttia näistä samoista mahdollisuuksista.
Palataksemme Paavalin korinttilaiskirjeessä oleviin opetuksiin löydämme sieltä nämä sanat: ”Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi [jos hänellä on] Jumalan Henki. – – Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.”7
Tiedemiehet saavat tietonsa pääasiassa tutkimalla, kokeilemalla ja käyttämällä älyään.
Kristuksen opetuslapset saavat todistuksensa tutkimalla Hänen sanaansa, tarkkailemalla Hänen tekojaan, panemalla evankeliumin periaatteita käytäntöön sekä saamalla innoituksen henkeä.8
”Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.”9
Vaikka hengelliset totuudet saattavat näyttää vähemmän konkreettisilta, niin nöyrälle sydämelle niiden vaikutus on kiistaton. On tärkeää ymmärtää, että luonnonlakeja ei ole määritelty suosion perusteella. Ne on säädetty todellisuuden kalliolle ja siihen ne nojautuvat.
On olemassa myös moraalisia totuuksia, jotka eivät ole lähtöisin ihmisestä.10 Ne ovat keskeisiä jumalalliselle suunnitelmalle, joka tuo suurta iloa ja toivoa maalliselle matkallemme, jos löydämme sen ja noudatamme sitä.11
Minä esimerkiksi uskon, kuten perhejulistuksessa12 todetaan ja jumalallisessa ilmoituksessa määritellään, että avioliitto ja perhe ovat Jumalan säätämät. Pyhissä kirjoituksissa julistetaan: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”13
Viisaat ihmiset ovat jättäneet menneisyydestä oppimisen perinnön. Meidän täytyy siirtää tuleville sukupolville perheeseen uskomisen perusta sellaisena kuin Jumala sen on määritellyt.14
Emme saa koskaan unohtaa, että vapaus ja ilo kaikilla elämän osa-alueilla koituu siitä, että ymmärtää iankaikkiset evankeliumin periaatteet ja elää niiden mukaisesti. Ne suovat varman perustan, jolle voi rakentaa antoisan ja onnellisen elämän.15
Isän suunnitelmassa esitetyn mallin noudattaminen on tehnyt minulle mahdolliseksi kokea, mitä tarkoittaa elää onnellisena16 ja ”iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä”17.
Vapahtaja opetti: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”18
Suhtautumisemme tai asenteemme voi joskus rajoittaa kykyämme nauttia elämän suurenmoisimmista mahdollisuuksista.
Voidaan kysyä: ”Entä ne, jotka eivät ole saaneet kokea positiivista perheympäristöä?”
Lujat perheet muodostavat sen kudoksen, joka pitää yhteiskunnan koossa ja hyödyttää koko ihmiskuntaa, niitäkin, joista saattaa tuntua, että he elävät epäsuotuisemmissa oloissa.
Niille, jotka elävät uskollisesti19 ja rukoilevat sellaista yhteisyyttä20, luen Helen Steiner Ricen koruttomat, rauhoittavat sanat:
Kun jotain lupaa Jumala,
se aina toteutuu.
Se, minkä Hän on luvannut,
varmasti tapahtuu.
Silloin kun olet pettynyt
ja toivoo raukeaa,
lupaukset muista Jumalan,
niin usko vallan saa.21
Rukoilen, että voimme seistä yhdessä rohkeina ja varmoina vartioimassa Jumalan antamaa perheen lahjaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.