Yltäkylläisesti siunattuja
Todistuksemme on vahvistunut. Uskon, että olemme päättäneet entistä lujemmin elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteiden mukaan.
Olen osallistunut konferensseihin kauan aikaa. Mutta uskon, etten ole koskaan tuntenut olevani niin runsaasti siunattu kuin tämän kokouksen aikana. Olemme kuulleet monien tiheästi toisiaan seuraavien puhujien sanomia, mutta jokainen on kosketellut hyvin tärkeää aihetta. Olemme nauttineet tänään uskon, rakkauden ja neuvojen noutopöydän antimista. Omaksukaamme nämä asiat elämäämme.
Veli Ballard, rakas vaimoni joutui useita vuosia sitten sairaalaan. Hän jätti lapsille viestin: ”Rakkaat lapset, älkää antako isän koskea mikroaaltouuniin” – sen jälkeen oli pilkku, ”älkääkä uuniin älkääkä astianpesukoneeseen älkääkä kuivaajaan.” Minua nolostuttaa lisätä tuohon listaan enää mitään muuta.
Luulen sen olleen veli Uchtdorf, joka sanoi: ”Kerroit tänään yleisölle äitisi puolelta saamastasi perinnöstä. Entäpä isäsi puolelta?” Niinpä päätän vain muutamalla sanalla isäni puolen perinnöstä.
Isäni isä tuli Ruotsista ja hänen vaimonsa Englannista. He tapasivat tänne tulossa olleella laivalla. Isänisäni odotti, että isänäitini kasvoi aikuiseksi, ja ehdotti sitten avioliittoa. Heidät vihittiin Suolajärven temppelissä, ja hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Tänään on elämäni onnellisin päivä. Rakkaani ja minut vihittiin ajaksi ja iankaikkisuudeksi pyhässä temppelissä.”
Kolme päivää myöhemmin, 23. huhtikuuta 1898, hän kirjoitti: ”Lähdin junalla Rio Grande Westernin asemalta matkalle kohti Skandinaviaa, jonne minut on kutsuttu lähetyssaarnaajaksi.” Hän lähti Ruotsiin jättäen kolme päivää aiemmin vihityn vaimonsa.
Sain hänen lyijykynällä kirjoitetun päiväkirjansa sedältä, joka valitsi jostakin syystä minut saamaan isänsä päiväkirjan. Useimmin toistuva merkintä päiväkirjassa oli: ”Jalkani ovat märät.” Mutta kauneimmassa merkinnässä sanotaan: ”Menimme tänään Janssoneille. Tapasimme sisar Janssonin. Hän oli valmistanut meille ihanan päivällisen. Hän on hyvä kokki.” Ja sitten hän kirjoitti: ”Kaikki lapset lauloivat tai soittivat huuliharppua tai esittivät pienen tanssin, ja sitten hän maksoi kymmenyksensä. Viisi kruunua Herralle ja yhden toverilleni vanhin Ipsonille ja yhden minulle.” Ja sitten hän luetteli lasten nimet.
Kun luin sen päiväkirjasta, siinä oli vaimoni isän nimi yhtenä perhekuntaan kuuluvista, henkilönä, joka luultavasti lauloi laulun, henkilönä, joka sai vain yhden tyttären, tytön, jonka kanssa minä menin naimisiin.
Sinä ensimmäisenä päivänä, kun näin Francesin, tiesin, että olin löytänyt sen oikean. Herra johdatti meidät yhteen myöhemmin, ja pyysin häntä lähtemään kanssani ulos. Menin hänen kotiinsa hakemaan häntä. Hän esitteli minut, ja hänen isänsä kysyi: ”’Monson’ – sehän on ruotsalainen nimi, eikö olekin?”
Vastasin: ”Kyllä.”
Hän sanoi: ”Hyvä.”
Sitten hän meni toiseen huoneeseen ja toi valokuvan kahdesta lähetyssaarnaajasta korkeine hattuineen ja Mormonin kirjoineen.
”Oletko sukua tälle Monsonille?” hän kysyi, ”Elias Monsonille?”
Vastasin: ”Olen, hän on isoisäni veli. Hänkin oli lähetyssaarnaajana Ruotsissa.”
Francesin isä itki. Hän itki herkästi. Hän sanoi: ”Hän ja hänen toverinsa olivat ne lähetyssaarnaajat, jotka opettivat evankeliumia äidilleni ja isälleni ja kaikille veljilleni ja sisarilleni ja minulle.” Hän suuteli minua poskelle. Ja sitten Francesin äiti itki ja suuteli minua toiselle poskelle. Ja sitten etsin katseellani Francesia. Hän sanoi: ”Menen hakemaan takkini.”
Suloinen Francesini kaatui pahoin muutama vuosi sitten. Hän joutui sairaalaan. Hän makasi koomassa noin 18 vuorokautta. Istuin hänen vierellään. Hän ei liikauttanut lihastakaan. Lapset itkivät, lastenlapset itkivät ja minä itkin. Ei liikahdustakaan.
Ja sitten eräänä päivänä hän avasi silmänsä. Tein nopeusennätyksen rientäessäni hänen vierelleen. Annoin hänelle suukon ja halauksen ja sanoin: ”Sinä heräsit. Rakastan sinua.” Ja hän vastasi: ”Minäkin rakastan sinua, Tom, mutta olemme pahassa pulassa.” Ajattelin: Mitä sinä tiedät pahasta pulasta, Frances? Hän sanoi: ”Unohdin postittaa viimeisen vuosineljänneksen veronmaksumme.”
Sanoin hänelle: ”Frances, jos olisit sanonut tuon ennen kuin annoit minulle suukon ja kerroit rakastavasi minua, olisin saattanut jättää sinut tänne.”
Veljet, kohdelkaamme vaimoamme arvokkuudella ja kunnioittaen. Hän on iankaikkinen kumppanimme. Sisaret, kunnioittakaa aviomiestänne. Hän tarvitsee hyvien sanojen kuulemista. Hän tarvitsee ystävällistä hymyä. Hän tarvitsee todellisen rakkauden lämmintä ilmaisemista.
Jätän nyt hetkeksi oman perheeni. Veljeni ja sisareni, tämä on ollut loistava konferenssi. Viisaat ja innoitetut sanomat ovat ylentäneet meitä. Todistuksemme on vahvistunut. Uskon, että olemme päättäneet entistä lujemmin elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteiden mukaan.
Sen lisäksi että meitä ovat siunanneet täällä pidetyt erinomaiset puheet, niin meitä on kohottanut myös täällä esitetty kaunis musiikki. Kirkossa meidän yltäkylläisenä siunauksenamme ovat ne, jotka jakavat musiikilliset lahjansa meidän kanssamme. Jokainen kuoro on esiintynyt erittäin hyvin näiden kahden päivän aikana.
Ilmaisen suuren rakkauteni kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat osallistuneet ohjelmaan, ja kaikkia teitä kohtaan, jotka olette kuunnelleet. Olen tuntenut teidän rukouksenne puolestani, ja minua on tuettu ja siunattu näinä kahtena kuukautena sen jälkeen kun presidentti Hinckley poistui keskuudestamme. Jälleen kerran – olen kiitollinen osoittamastanne tuesta.
En voi kyllin ilmaista kiitollisuuttani evankeliumin palautuksesta näinä myöhempinä aikoina sekä siitä, mitä se on merkinnyt minun elämässäni. Se, että olemme seuranneet Vapahtajaa ja noudattaneet Hänen evankeliuminsa periaatteita, on vaikuttanut meihin jokaiseen ja muovannut meitä.
Teille, jotka olette vanhempia, sanon – osoittakaa rakkautta lapsianne kohtaan. Te tiedätte rakastavanne heitä, mutta huolehtikaa siitä, että myös he tietävät sen. He ovat hyvin kallisarvoisia. Kertokaa se heille. Pyytäkää apua taivaalliselta Isältämme, kun huolehditte heidän tarpeistaan päivittäin ja kun kohtaatte haasteita, joita väistämättä tulee vanhemmuuden myötä. Te tarvitsette enemmän kuin oman viisautenne kasvattaessanne heitä.
Me kiitämme loistavia nuoriamme, jotka pitävät puolensa maailman pahuutta vastaan ja jotka pitävät käskyt parhaan kykynsä mukaan.
Te, jotka voitte mennä temppeliin – neuvoisin teitä käymään siellä usein. Se auttaa vahvistamaan avioliittoa ja perhettä.
Olkaamme ystävällisiä toisillemme, olkaamme tietoisia toistemme tarpeista ja yrittäkäämme auttaa siinä suhteessa.
Rakkaat veljeni ja sisareni, minä rakastan teitä ja rukoilen puolestanne. Rukoilkaa te minun puolestani. Ja yhdessä me korjaamme ne siunaukset, jotka taivaallinen Isä on varannut meitä kutakin varten. Se on rukoukseni ja pyyntöni, kun lisään todistukseni. Tämä työ on totta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.