Uudestisyntynyt
Hengellinen uudestisyntyminen saa alkunsa uskosta Jeesukseen Kristukseen, jonka armosta me muutumme.
Viisitoista vuotta sitten seisoin ensimmäistä kertaa tabernaakkelin puhujakorokkeella vasta hyväksyttynä seitsenkymmenenä. Olin 48-vuotias. Minulla oli tuuheat, tummanruskeat hiukset. Luulin ymmärtäväni, mitä merkitsee tuntea riittämättömyyttä. Viiden minuutin puheeni lopussa paitani oli likomärkä hiestä. Koko tapaus oli melkoinen koettelemus. Nyt jälkeenpäin ajatellen se tuntuu kuitenkin verrattain miellyttävältä kokemukselta.
Kun presidentti Dieter F. Uchtdorf ja vanhin David A. Bednar oli juuri hyväksytty kahdentoista apostolin koorumin jäseniksi, todistus heidän kutsumisensa jumalallisesta alkuperästä tuli minulle kokouksen aikana. Sillä hetkellä minulle annettiin myös ymmärrys Herran Jeesuksen Kristuksen apostolin kutsumuksen ja palvelun tavattomasta pyhyydestä. En osaa sanoin ilmaista tuota ymmärrystä, sillä se tuli Hengeltä hengelle ilman sanoja. Sen ajatteleminen nyt alentaa minut nöyryyden syvyyteen, jollaista en ole milloinkaan ennen kokenut, ja pyydän taivaallista Isääni tukemaan minua enemmän kuin koskaan, jotta voisin kasvaa jonkin sellaisen tasalle, mikä ylittää suuresti luontaiset kykyni, ja voisin keskittyä suuntautumaan ulospäin ja kadottaa itseni teitä palvellessani. Turvaan Häneen ja tiedän, että Hänen armonsa riittää, ja niinpä sitoudun täten varauksetta antamaan kaiken, mitä minulla on ja mitä itse olen, Jumalalle ja Hänen rakkaalle Pojalleen. Sitoudun myös antamaan itseni, uskollisuuteni, palvelutyöni ja rakkauteni ensimmäiselle presidenttikunnalle ja veljilleni kahdentoista koorumissa.
Patriarkallinen siunaukseni, jonka sain 13-vuotiaana rakkaalta isoisältä, sisältää tämän lauseen: ”[Taivaallinen Isäsi] lähetti sinut tulemaan tänä viimeisenä ja loistavana taloudenhoitokautena, jotta voisit syntyä uudessa ja iankaikkisessa liitossa hyvistä, vanhurskaista vanhemmista.” Mitä syvintä arvostusta tuntien myönnän, että tämä on ollut suurena perustavaa laatua olevana siunauksena elämässäni. Lausun kiitokseni vanhemmilleni, ja rakkautta tuntien tunnustan velkani heille ja heidän vanhemmilleen sekä sukupolville ennen heitä. Vähän sen jälkeen kun minut oli kutsuttu seitsemänkymmenen koorumiin, minulla oli tilaisuus seistä erään sellaisen esivanhemman haudalla, joka oli kuollut vuosia ennen syntymääni. Kun mietin uhrauksia, joita Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin vastaanottaminen vaati häneltä ja hänen perheeltään, niin sydämeeni tulvahti kiitollisuuden tunne ja minusta kumpusi päättäväisyys kunnioittaa hänen uhriaan ja hänen jälkeensä tulleiden uhria olemalla uskollinen Jumalalle ja evankeliumin liitoille, kuten hekin olivat.
Kiittäessäni siunauksista liitän mukaan rakkaat veljeni ja heidän puolisonsa, jotka sattumoisin ovat läsnä tänään. Vaimollani ja minulla on neljä poikaa ja yksi tytär, joista jokainen on naimisissa suurenmoisen puolison kanssa, tai kuten on laita nuorimman poikamme osalta, pian solmimassa avioliiton viehättävän nuoren naisen kanssa. Me rakastamme heitä ja lastenlapsiamme ja pidämme arvossa sitä, kuinka he uskollisuutensa ansiosta Vapahtajaa ja Hänen evankeliumiaan kohtaan ovat siunauksena meidän elämässämme. Ylimpänä on vaimoni Kathy, kotimme luoja, elämäni valo, vakaa ja viisas kumppani täynnä hengellistä näkemystä, hyvää huumoria, hyvää tahtoa ja rakkautta. Rakastan häntä sanomattoman paljon, ja toivon osoittavani sen vakuuttavammin tulevina päivinä ja vuosina.
Minulla oli nuorena miehenä onni saada palvella kokoaikaisessa lähetystyössä Argentiinassa kahden poikkeuksellisen lähetysjohtajan, Ronald V. Stonen ja Richard G. Scottin ja heidän vaimojensa Patrician ja Jeanenen ohjauksessa. Kiitän Jumalaa heidän pysyvästä vaikutuksestaan minuun. Valmistuttuani oikeustieteellisestä tiedekunnasta Kathy ja minä sekä lapsemme asuimme peräjälkeen Marylandin, Tennesseen, Virginian ja Pohjois-Carolinan osavaltioissa ja nyt Utahissa. Kolme kallisarvoista vuotta vietimme Meksikossa. Kaikissa näissä paikoissa meitä on siunattu niin kirkossa kuin kirkon ulkopuolella rakkailla ystävillä, jotka ovat rakastaneet ja opettaneet meitä ja lapsiamme sekä ystävystyneet meidän ja lastemme kanssa ja jotka edelleen ovat ystäviämme. Käytän hyväksi tämän tilaisuuden ilmaistakseni kiitollisuuteni heille kaikille julkisesti.
Rakkauteni ja arvostukseni veljiäni kohtaan seitsemänkymmenen koorumissa ja johtavassa piispakunnassa on loputon. Iloitsen siitä, että palvelutyöni jatkossa pitää minut heidän lähellään ja että saamme usein tilaisuuksia palvella yhdessä. Meidän aikanamme annetut ilmoitukset, jotka ovat asettaneet seitsenkymmenet paikalleen kirkossa, muodostavat yhden syvällisimmistä ja kenties aliarvostetuimmista ihmeistä Herran myöhempien aikojen työn historiassa. Seitsenkymmenet ovat avain työn menestykseen nyt ja tulevina vuosina, ja minusta on valtavan kunniakasta, että nimeni on ylipäätään ollut heidän joukossaan. Jumala siunatkoon teitä, veljeni.
Haluan lausua teille oman todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, sekä Hänen äärettömän sovitusuhrinsa voimasta. Niin tehdessäni kerron kokemuksesta, joka minulla oli asuessamme Tennesseessä. Eräänä iltana siellä minulle soitti kotiin mieshenkilö, jota en tuntenut. Hän esittäytyi erään toisen kirkkokunnan äskettäin eläkkeelle jääneeksi papiksi ja pyysi kahdenkeskistä tapaamista kanssani seuraavana sunnuntaina. Kun tapasimme, vieraani sanoi suoraan, että hän oli tullut, koska hän oli huolissaan sieluni parhaasta. Hän otti salkustaan esiin aika pitkän luettelon pyhien kirjoitusten kohtia Uudesta testamentista ja sanoi haluavansa käydä läpi kanssani nämä jakeet ja katsoa, voisiko hän auttaa minua tulemaan pelastetuksi. Yllätyin hieman hänen suoruudestaan, mutta tunsin, että hän oli vilpitön, ja minua liikutti hänen aito kiinnostuksensa minua kohtaan.
Keskustelimme yli tunnin, ja hän Hän kuunteli avoimin mielin, kun selitin jotakin omasta uskostani, sekä luki kanssani Mormonin kirjasta joitakin opetuksia, joita hän ei tuntenut. Huomasimme, että siinä, mihin uskoimme, oli paljon samaa, ja että joistakin asioista olimme eri mieltä. Tunsimme yhdistävää ystävyyttä, ja ennen kuin hän lähti, rukoilimme yhdessä. Muistan vieläkin keskustelumme uudestisyntymisestä. Juuri Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtuva hengellinen uudestisyntyminen on pohjana todistukselleni Hänestä.
Juuri Jeesus sanoi, että Jumalan valtakuntaan pääseminen edellyttää, että ihminen syntyy uudesti – syntyy vedestä ja Hengestä (ks. Joh. 3:3–5). Hänen opetuksensa fyysisestä ja hengellisestä kasteesta auttaa meitä ymmärtämään, että tähän muutoksia edellyttävään uudestisyntymiseen – muutokseen luonnollisesta ihmisestä pyhäksi – tarvitaan sekä omaa toimintaamme että jumalallisen voiman mukaantuloa (ks. Moosia 3:19). Paavali kuvaili uudestisyntymistä tällä yksinkertaisella lauseella: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus” (2. Kor. 5:17).
Miettikää kahta Mormonin kirjan esimerkkiä. Noin vuosisata ennen Kristuksen syntymää kuningas Benjamin opetti kansalleen Vapahtajan tulemista ja sovitusta. Herran Henki sai aikaan niin voimallisen muutoksen ihmisissä, ettei heillä ollut ”enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää” (Moosia 5:2). Uskonsa vuoksi Kristukseen he sanoivat: ”Me olemme halukkaita tekemään Jumalamme kanssa liiton, että teemme hänen tahtonsa ja olemme kuuliaisia hänen käskyilleen – – kaikkina loppuina elinpäivinämme” (Moosia 5:5, kursivointi lisätty). Kuningas vastasi: ”Sen liiton tähden, jonka olette tehneet, teitä kutsutaan Kristuksen lapsiksi, hänen pojikseen ja hänen tyttärikseen; sillä katso, tänä päivänä hän on hengellisesti synnyttänyt teidät; sillä te sanotte, että teidän sydämenne on muuttunut uskon kautta hänen nimeensä” (Moosia 5:7; ks. myös OL 76:24).
Alman tapaus on myös valaiseva. Kun hän ja hänen toverinsa kulkivat ympäriinsä pyrkien hävittämään Kristuksen kirkon, enkeli nuhteli heitä. Sitten seurasi kolme päivää ja yötä, jolloin Alma kuvaili iankaikkisen piinan kiduttaneen häntä. ”Niin, minä muistin kaikki syntini ja pahat tekoni, joiden takia helvetin tuskat piinasivat minua” (Alma 36:12–13). Viimein, tehtyään ”parannusta lähes kuolemaan asti” (Moosia 27:28), kuten hän asian ilmaisi, hänen mieleensä muistui suloinen sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan. Alma rukoili: ”Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana” (Alma 36:18). Hän sai anteeksiannon ja nousi julkisesti tunnustamaan:
”Minä olen tehnyt parannuksen synneistäni, ja Herra on minut lunastanut; katso, minä olen Hengestä syntynyt.
Ja Herra sanoi minulle: Älä ihmettele, että koko ihmissuvun eli miesten ja naisten, kaikkien kansakuntien, sukujen, kielten ja kansojen, täytyy syntyä uudesti, eli syntyä Jumalasta, muuttua lihallisesta ja langenneesta tilastaan vanhurskauden tilaan ja tulla Jumalan lunastamiksi, tullen hänen pojikseen ja tyttärikseen.
Ja niin heistä tulee uusia luotuja.” (Moosia 27:24–26.)
Kun pohdiskelemme näitä esimerkkejä ja muita pyhien kirjoitusten kohtia, käy selväksi, että hengellinen uudestisyntyminen saa alkunsa uskosta Jeesukseen Kristukseen, jonka armosta me muutumme. Tarkemmin sanoen juuri usko Kristukseen Sovittajana, Lunastajana, voi puhdistaa synnistä ja tehdä pyhäksi (ks. Moosia 4:2–3).
Kun tämä tosi usko alkaa juurtua ihmisessä, se johtaa väistämättä parannukseen. Amulek opetti, että Vapahtajan uhri ”on tuova pelastuksen kaikille niille, jotka uskovat hänen nimeensä; tämä on tämän viimeisen uhrin tarkoitus: saada aikaan sydämellinen armo, joka voittaa oikeudenmukaisuuden ja saa aikaan keinon, jolla ihmiset voivat saada parannukseen johtavan uskon” (Alma 34:15, kursivointi lisätty).
Täydellinen parannus edellyttää kuitenkin kuuliaisuuden liittoa. Se on liitto, jonka Benjaminin kansa ilmaisi olevan sitä, että ”teemme [Jumalan tahdon] ja olemme kuuliaisia hänen käskyilleen” (Moosia 5:5). Se on liitto, josta osoituksena on vesikaste (ks. Moosia 18:10), jota joskus pyhissä kirjoituksissa nimitetään ”parannuksen kasteeksi” tai ”kasteeksi parannukseen”, koska se on ratkaiseva askel, parannuksemme lakikivi (ks. esim. Ap. t. 19:4; Alma 7:14; 9:27; OL 107:20).
Sitten – kuten on luvattu – Herra kastaa meidät ”tulella ja Pyhällä Hengellä” (ks. 3. Nefi 9:20). Nefi ilmaisi asian tällä tavoin: ”Sillä portti, josta teidän tulee mennä sisälle, on parannus ja vesikaste; ja silloin tulee teidän syntienne anteeksianto tulen ja Pyhän Hengen kautta” (2. Nefi 31:17).1 Kun olemme siten turvautuneet ”täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan” (2. Nefi 31:19), meidän sisäinen ihmisemme tulee eläväksi (ks. Moos. 6:65), ja ellemme ole vielä täysin syntyneet uudesti, niin olemme varmasti hyvän matkaa hengellisen uudestisyntymisen tiellä.
Nyt Herra kehottaa meitä ottamaan varteen, koska ”on olemassa mahdollisuus, että ihminen joutuu armon ulkopuolelle” (OL 20:32), jopa sellainen, joka on pyhitetty (ks. jakeet 32–34). Kuten Nefi neuvoi: ”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20.)
Saatatte kysyä: Miksi se voimallinen muutos ei tapahdu minussa nopeammin? Teidän tulee muistaa, että merkittävät esimerkit kuningas Benjaminin kansasta, Almasta ja joistakuista muista pyhien kirjoitusten henkilöistä ovat juuri sitä – merkittäviä mutta eivät tyypillisiä.2 Useimpien meidän kohdalla muutokset tapahtuvat vähitellen ja ajan kuluessa. Uudestisyntyminen, toisin kuin fyysinen syntymämme, on enemmänkin prosessi kuin kertatapahtuma. Ja tuossa prosessissa mukana oleminen on kuolevaisuuden keskeinen tarkoitus.
Ja varokaamme antamasta itsellemme oikeutta sattumanvaraisiin pyrkimyksiin. Älkäämme olko tyytyväisiä siihen, että meillä on vain vähäinen taipumus pahantekoon. Nauttikaamme sakramentti kelvollisesti joka viikko ja turvautukaamme jatkuvasti Pyhän Hengen apuun poistaaksemme itsestämme täysin viimeisetkin epäpuhtauden rippeet. Todistan siitä, että kun jatkatte hengellisen uudestisyntymisen tiellä, Jeesuksen Kristuksen sovittava armo poistaa syntinne ja noiden syntien tahran teissä, kiusaukset menettävät vetovoimansa ja Kristuksessa teistä tulee pyhiä kuten Hän ja Isämme ovat pyhiä.
Minä tunnen Jeesuksen Kristuksen elävänä, ylösnousseena Jumalan Poikana.
”[Minä tiedän], että syyttömäksi julistaminen meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta on oikein ja totta;
ja [minä tiedän] myös, että on oikein ja totta, että kaikki ne, jotka rakastavat ja palvelevat Jumalaa koko väkevyydestään, mielestään ja voimastaan, pyhitetään meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta” (OL 20:30–31; ks. myös Moroni 10:32–33).
Minä riemuitsen siitä, että voin lopun elämäni ajan jatkuvasti julistaa Kristusta, julistaa hyvää uutista Kristuksesta kaikessa maailmassa. Todistan Jumalan, meidän taivaallisen Isämme, todellisuudesta ja rakkaudesta – Hänen, jolle Jeesus antoi kaiken kunnian. Rakastan profeetta Joseph Smithiä ja todistan hänestä. Sen ansiosta että Joseph oli henkilökohtaisesti kanssakäymisissä Herran kanssa, että hän käänsi ja julkaisi Mormonin kirjan sekä sinetöi todistuksensa marttyyriverellään, hänestä on tullut Jeesuksen Kristuksen huomattavin ilmoituksensaaja Hänen todellisesta luonteestaan jumalallisena Lunastajana. Jeesuksella ei ole ollut suurempaa todistajaa eikä omistautuneempaa ystävää kuin Joseph Smith. Julistan todistuksenani, että presidentti Thomas S. Monson on kutsuttu profeetaksi ja Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentiksi tänä aikana, ja lupaan uskollisuuteni hänelle ja hänen neuvonantajilleen heidän pyhissä tehtävissään. Rukoilen Jumalan siunauksia meille kaikille. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.