Tosi ja elävä kirkko
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on tosi ja se elää edelleen.
Kun olemme hyväksyneet Thomas S. Monsonin profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi sekä kirkon presidentiksi ja D. Todd Christoffersonin apostoliksi ja kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi, olemme nähneet ja tunteneet osoituksen siitä, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on sekä tosi että elävä. Herra puhui niille, joiden kautta Hän palautti kirkon myöhempinä aikoina. Hän sanoi heistä, että he ”saisivat voiman laskea tämän kirkon perustuksen ja tuoda sen esiin, pois hämärästä ja pois pimeydestä, koko maan päällä ainoan toden ja elävän kirkon, johon minä, Herra, olen mieltynyt, puhuen kirkosta yleensä enkä yksilöistä.
Sillä minä, Herra, en voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin.
Kuitenkin sille, joka tekee parannuksen ja pitää Herran käskyt, annetaan anteeksi,
ja siltä, joka ei tee parannusta, siltä otetaan sekin valo, jonka hän on saanut, sillä ei minun Henkeni ainaisesti kiistele ihmisen kanssa, sanoo Herra Sebaot.”1
Tämä on tosi kirkko, ainoa tosi kirkko, koska siinä on pappeuden avaimet. Vain tämän kirkon haltuun on Herra antanut voiman sinetöidä maan päällä ja sinetöidä taivaassa, kuten Hän teki apostoli Pietarin aikana. Ne avaimet palautettiin Joseph Smithille, joka sitten valtuutettiin antamaan ne kahdentoista koorumin jäsenille.
Kun profeetta Joseph murhattiin, kirkon viholliset luulivat, että kirkko lakkaisi olemasta. He luulivat, että se oli kuolevaisen ihmisen aikaansaannos ja tuhoutuisi siksi hänen mukanaan. Mutta heidän toiveensa raukesivat. Kirkko oli tosi kirkko, ja sillä oli myös voima elää edelleen – silloinkin kun ne, jotka oli valittu johtamaan sitä jonkin aikaa, kuolivat.
Olemme tänään nähneet osoituksen siitä, että tämä on tosi ja elävä kirkko. Pappeuden avaimet ovat kuolevaisten hallussa, mutta Herra on valmistanut keinon, jonka avulla avaimet säilyvät toimivina maan päällä niin kauan kuin ihmiset uskovat sekä siihen, että avaimet ovat maan päällä, että siihen, että ne annetaan edelleen Jumalan tahdosta Hänen valitsemilleen palvelijoille.
Jumalan kansa ei ole aina ollut kelvollinen saamaan sitä ihmeellistä kokemusta, jonka meillä on tänään ollut. Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen apostolit jatkoivat niiden avainten käyttämistä, jotka Hän oli jättänyt heille. Mutta jäsenten tottelemattomuuden ja uskon puutteen vuoksi apostolit kuolivat, eikä avaimia annettu edelleen seuraajille. Kutsumme sitä murheellista vaihetta luopumukseksi. Jos sen ajan kirkon jäsenillä olisi ollut tilaisuus ja tahto käyttää uskoa, kuten te olette käyttäneet uskoa tänään, Herra ei olisi ottanut pappeuden avaimia pois maan päältä. Tämä on siis historiallisesti merkittävä ja iankaikkisesti tärkeä päivä maailman historiassa ja taivaallisen Isämme lapsille.
Meidän velvollisuutenamme on pysyä kelvollisina siihen uskoon, jota tarvitsemme täyttääksemme lupauksemme tukea niitä, jotka on kutsuttu. Herra oli hyvin mieltynyt kirkkoon palautuksen alussa, kuten Hän on nykyäänkin. Hän kuitenkin varoitti jäseniä silloin, kuten Hän varoittaa nykyäänkin, ettei Hän voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin. Tukeaksemme niitä, jotka on kutsuttu tänään, meidän täytyy tutkistella elämäämme, tehdä parannus, mikäli tarpeen, luvata pitää Herran käskyt ja seurata Hänen palvelijoitaan. Herra varoittaa meitä, että ellemme tee niin, Pyhä Henki vetäytyy pois, me menetämme saamamme valon emmekä pysty pitämään tänään antamaamme lupausta tukea Herran palvelijoita Hänen tosi kirkossaan.
Meidän jokaisen täytyy tehdä yksilöllinen arvio. Ensiksi meidän tulee arvioida, kuinka syvästi tunnemme kiitollisuutta jäsenyydestä Jeesuksen Kristuksen tosi kirkossa. Toiseksi, meidän tulee Pyhän Hengen voimasta tuntea, millä tavoin voimme pitää käskyt paremmin.
Profetian kautta tiedämme, ettei totista ja elävää kirkkoa oteta enää pois maan päältä, vaan että se tulee paremmaksi. Elämämme muuttuu paremmaksi, kun harjoitamme parannukseen johtavaa uskoa, muistamme aina Vapahtajan ja yritämme entistä uutterammin pitää Hänen käskynsä. Pyhissä kirjoituksissa on lupauksia siitä, että kun Herra tulee jälleen kirkkoonsa, Hän havaitsee sen valmistautuneen hengellisesti Häntä varten. Tämän tulisi tehdä meistä sekä päättäväisiä että optimistisia. Meidän täytyy parantaa suoritustamme. Me voimme tehdä sen. Ja me teemme sen.
Erityisesti tänä päivänä olisi viisasta päättää tukea uskollamme ja rukouksillamme kaikkia niitä, jotka palvelevat meitä valtakunnassa. Olen omalta osaltani tietoinen kirkon jäsenten uskon voimasta niiden tukemiseksi, jotka on kutsuttu. Muutamana viime viikkona olen tuntenut voimallisesti sellaisten ihmisten rukoukset ja uskon, joita en tunne ja jotka tuntevat minut vain henkilönä, joka on pappeuden avainten kautta kutsuttu palvelemaan. Teidän tukea antava uskonne on siunauksena presidentti Thomas S. Monsonille. Samoin hänen perheelleen vuodatetaan siunauksia teidän uskonne ja rukoustenne ansiosta. Kaikki ne, joille te osoititte hyväksyntänne ja tukenne tänään, saavat Jumalan tuen oman uskonsa ja teidän uskonne ansiosta.
Jokaisella jäsenellä on tilaisuuksia antaa tukensa Jumalan nimessä suoritetun palvelun kautta. Kirkko on voimallinen vaikuttaja jäsentensä ja kaikkien ihmisten siunaamiseksi kautta maailman. Kirkko on esimerkiksi tehnyt merkittävää humanitaarista työtä eri puolilla maailmaa. Kaikki se on mahdollista sen ansiosta, että jäsenet ja ystävät uskovat siihen, että Jumala elää ja että Herra haluaa auttaa kaikkia avun tarpeessa olevia, joita Hän pystyy auttamaan uskollisten opetuslastensa välityksellä.
Lisäksi juuri kirkon ja siinä olevien toimitusten myötä sinetöimisvoiman siunaukset yltävät henkimaailmaan. Tämä on tosi ja elävä kirkko, joka auttaa jopa niitä, jotka eivät enää ole elossa. Kun teillä on uskoa etsiä esivanhempienne nimiä ja kun menette Herran huoneeseen tarjotaksenne heille sijaistoimituksia, niin te tuette tätä suurta työtä, jonka tarkoituksena on tarjota pelastus kaikille taivaallisen Isän lapsille, jotka tulevat tähän maailmaan.
Haluaisin puhua muutamista syistä, joiden perusteella olen kiitollinen todesta ja elävästä kirkosta. Sitten esitän muutamia tapoja, joilla olen huomannut kirkkoa valmistettavan Vapahtajan paluuta varten. Ja lopuksi lausun todistukseni siitä, kuinka olen tullut tietämään, että tämä on tosi ja elävä kirkko.
Kaikkein eniten olen kiitollinen siitä, että olen kokenut sen puhdistavan voiman, jonka saa pappeuden voimalla suoritettujen toimitusten kautta. Olen tuntenut anteeksiantoa ja puhdistumista valtuudella toimitetun kasteen kautta. Olen tuntenut sisälläni sitä paloa, jonka tekee mahdolliseksi vain Jumalan palvelijoiden lausumat sanat: ”Ota vastaan Pyhä Henki.”
Kiitollisuuden tunteeni on lähtöisin myös perheeni saamista siunauksista. Juuri sinetöimisvoima ja meidän sitä koskeva tietomme muuttavat perhe-elämämme täällä ja odotuksemme perhe-elämän ilosta tulevassa maailmassa. Ajatus ja toivo siitä, että minulla voi olla iankaikkisia ihmissuhteita, kantaa minut läpi eron ja yksinäisyyden koetusten, jotka kuuluvat kuolevaiseen olemassaoloon. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskollisille on luvattu, että iankaikkisuuksissa meillä voi olla perhesuhteita ja perheet voivat laajeta. Tämä varmuus muuttaa kaiken kanssakäymisemme perheessä pysyvästi parempaan suuntaan.
Esimerkiksi itse olen siinä vaiheessa elämääni, että en pysty pitkien välimatkojen vuoksi tutustumaan hyvin lastenlapsiini enkä aikanaan lasteni lastenlapsiin. On myös henkilöitä, joilla ei ole koskaan ollut tilaisuutta solmia avioliittoa, sekä vanhempia, joilla on sama kaipuu kuin minulla olla jollakin tavoin lähellä perhettä. Iankaikkisia perheitä koskevan tiedon palautuksen ansiosta olemme toiveikkaampia ja ystävällisempiä kaikissa perhesuhteissamme. Suurimmat ilot tässä elämässä samoin kuin tulevissa maailmoissa keskittyvät perheisiin. Olen hyvin kiitollinen siitä varmuudesta, joka minulla on, että jos olemme uskollisia, niin sama yhteisyys, josta nautimme täällä tässä elämässä, on oleva meillä ikuisesti tulevassa maailmassa, iankaikkisessa kirkkaudessa.2
Voin nähdä merkkejä profetoidusta kirkon täydelliseksi tekemisestä. Esimerkiksi kun matkustan ja tutustun kirkon jäseniin, huomaan, että heidän elämässään tapahtuu vakaata edistymistä. Sovitus muuttaa ja ylentää jäseniä heidän koruttomassa uskossaan ja kuuliaisuudessaan. Olen usein kokouksissa ilmeisen vaatimattomien ihmisten kanssa, joiden suodaan opettaa oppiaiheita ja pitää saarnoja, joissa on samanlaista voimaa kuin se, mikä annettiin Lehille ja Nefille ja Helaman pojille. Muistatte kertomuksen:
”Ja tapahtui, että Nefi ja Lehi saarnasivat lamanilaisille niin suurella voimalla ja valtuudella, sillä heille oli annettu voima ja valtuus, niin että he voivat puhua, ja myös se, mitä heidän tuli puhua, annettiin heille.”3
Olen varma, että presidentti Gordon B. Hinckleyn toistuvasti esittämä toive täytetään. Hän opetti, että kaikki, jotka tulevat kirkkoon, voitaisiin pitää täysin aktiivisina, jos heitä ravitaan Jumalan hyvällä sanalla. Muistan hänen sanoneen, että viimeiset sanat, jotka hän voisi lausua palvelutyönsä päätteeksi, olisivat ”aktiivisena pitäminen, aktiivisena pitäminen, aktiivisena pitäminen”. Hänen sanansa elävät edelleen presidentti Monsonin johtajuudessa ja meissä kaikissa, kun olemme kelvollisia saamaan Lehin ja Nefin voiman ravita Jumalan hyvällä sanalla. Olen varma, että teissä kuten minussakin herättävät edelleen ihmetystä ne nöyrät myöhempien aikojen pyhät, jotka yhä suuremmalla voimalla käyvät kotiopetuksella ja kotikäynneillä ja puhuvat kirkkoon kuulumattomille ystävilleen.
Olemme vuosikausia muistaneet presidentti David O. McKayn sanat: ”Jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja.” Olen varma, että tulee päivä, jolloin tulemme jäsenten uskon ansiosta näkemään suurempia ihmisjoukkoja, jotka kutsutaan kuulemaan Jumalan sanaa ja jotka sitten tulevat totiseen ja elävään kirkkoon.
On toinenkin asia, jossa tapahtuvasta edistymisestä olen varma. Perheet kaikkialla kirkossa etsivät keinoja vahvistaa ja suojella lapsiaan ympärillä olevaa pahuutta vastaan. Joissakin tapauksissa nuo vanhemmat yrittävät epätoivoisesti tuoda takaisin joitakuita perheensä jäseniä, jotka ovat kulkeneet harhaan. Olen varma, että Jumala yhä kasvavassa määrin palkitsee heidän ponnistelunsa. Ne, jotka eivät koskaan anna periksi, huomaavat, ettei Jumalakaan ole koskaan antanut periksi ja että Hän auttaa heitä.
Suuri osa siitä avusta tulee niiltä, jotka on kutsuttu palvelemaan kirkossa. Tavoittamisen henki kasvaa niin, että monet tuntevat nuoren piispa Thomas Monsonin tavoin innoitusta käytännön tavoin kutsua ja kannustaa niitä, jotka hetken aikaa eivät ehkä tunnista niitä siunauksia, joita Jumalalla on heidän varalleen. Vielä tänäkin päivänä presidentti Monson muistaa ihmisiä, joiden pelastamisen eteen hän teki työtä ollessaan heidän piispansa. Toiveeni olisi, että meillä kaikilla olisi luottamus siihen, että Jumala opastaa meitä auttaessamme ja hakiessamme niitä, jotka Jumala haluaisi meidän tuovan mukanamme mennessämme kotiin Hänen luokseen.
Vielä yksi asia, missä näen tapahtuvan edistystä valtakunnassa, on halu ja kyky auttaa köyhiä ja avun tarpeessa olevia. Olen nähnyt hämmästyttävää myötätunnon kasvua kirkon jäsenten keskuudessa luonnonmullistusten uhreja kohtaan eri puolilla maailmaa. Huomaan kuolinilmoituksissa perheiden pyytävän, että lahjoitukset osoitetaan jatkuvaan koulutusrahastoon tai kirkon humanitaariseen apuun.
Profeetta Joseph Smith näki tämän loistavan edistyksen. Hän sanoi, että kun henkilö todella kääntyy, hän haluaa vaeltaa ympäri maailmaa huolehtien taivaallisen Isän lapsista.4 Niin alkaa jo käydä monien kirkon jäsenten keskuudessa. Minusta huomionarvoista on se, että avun tarpeessa oleville antamisen malli ulottuu niihin, joilla itsellään on vähän, eikä siihen tunnu vaikuttavan se, elämmekö hyviä vai vaikeita taloudellisia aikoja. Se on minulle osoitus siitä, että sovitus toimii yhä tehokkaammin jäsenten keskuudessa.
Todistukseni siitä, että tämä on tosi ja elävä kirkko, sai alkunsa lapsuudessani. Yksi varhaisimpia muistojani on konferenssikokouksesta, jota ei pidetty tällaisessa paikassa vaan vuokratussa hotellihuoneessa. Siellä puhui eräs mies, jota en tuntenut ja jonka nimeä en tiedä tänäkään päivänä. Tiesin vain, että hän oli henkilö, jonka joku pappeudenhaltija oli lähettänyt pieneen piiriimme lähetyskentällä. En tiedä, mitä hän sanoi. Mutta sain voimallisen, varman todistuksen, ennen kuin olin kahdeksan, jo ennen kuin minut kastettiin, että kuulin Jumalan palvelijaa Jeesuksen Kristuksen tosi kirkossa. Asiaan ei vaikuttanut vuokrahuone eikä pienen seurakunnan koko, vaan se oli todistus siitä, että olin sinä hetkenä saanut siunauksen olla tosi kirkon kokouksessa.
Kun teinivuosinani muutin perheeni kanssa kirkon järjestettyihin vaarnoihin, tunsin ensimmäistä kertaa pappeuskoorumien ja rakastavan piispan voiman. Muistan yhä ja pystyn yhä tuntemaan sen varmuuden, jonka sain, kun istuin pappien koorumissa piispan vieressä ja tiesin, että hänellä oli Israelin tosi tuomarin avaimet.
Sama todistus tuli varhain elämässäni kahtena sunnuntaina, kerran Albuquerquessa New Mexicon osavaltiossa ja toisen kerran Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa. Kummallakin kerralla olin läsnä päivänä, jolloin piiri järjestettiin vaarnaksi. Kaikesta päätellen tavalliset miehet, jotka tunsin hyvin, kutsuttiin vaarnanjohtajiksi. Niinä päivinä nostin käteni, kuten te teitte tänään, ja sain todistuksen siitä, että Jumala oli kutsunut palvelijansa ja että minua siunattaisiin sen vuoksi, että he palvelivat ja että minä annoin heille tukeni. Olen nyt tuntenut tuon saman ihmeen lukemattomia kertoja kautta kirkon.
Noiden vaarnanjohtajien tehtävään hyväksymistä seuranneina päivinä ja kuukausina näin, että heidät kohotettiin kutsumuksensa tasolle. Olen nähnyt saman ihmeen presidentti Monsonin palvelutyössä, kun hän otti vastaan kutsun johtaa profeettana ja kirkon presidenttinä sekä käyttää kaikkia pappeuden avaimia maan päällä. Minun läsnäollessani hän on saanut ilmoitusta ja innoitusta, mikä vahvistaa minulle, että Jumala pitää kunniassa niitä avaimia. Olen nähnyt omin silmin. Ne ovat sen pappeuden avaimia, joka Herran sanojen mukaan ”on vailla alkua tai loppua”5.
Lausun teille vakaan todistukseni, että tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi ja elävä kirkko. Taivaallinen Isä vastaa teidän hartaisiin rukouksiinne saada tietää se itse. Te voitte saada todistuksen siitä, että ne kutsumukset, joille tänään annoitte hyväksyntänne ja tukenne, ovat tulleet Jumalalta. Sen lisäksi voitte tietää, että tässä kirkossa suoritetaan toimituksia, jotka voivat puhdistaa sieluja ja sitoa maan päällä ja taivaassa, kuten Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen aikoina. Ne avaimet ja toimitukset on nyt palautettu täyteydessään profeetta Joseph Smithin kautta ja ne on annettu edelleen hänen seuraajilleen. Jeesus on Kristus. Hän elää. Minä tiedän sen. Todistan, että Thomas S. Monson on Hänen elävä profeettansa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on tosi ja jatkaa elämäänsä. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.