Iankaikkiset perheet
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Pappeusvelvoitteemme on ottaa oma perheemme ja lähellämme olevien perheet huolenpitomme keskipisteeksi.
Olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tänä iltana Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleisessä pappeuskokouksessa. Tämä on suuri hetki kirkon historiassa. Vuonna 1834, 182 vuotta sitten, Kirtlandissa Ohiossa Yhdysvalloissa kaikki pappeudenhaltijat kutsuttiin kokoontumaan yhteen noin 4 × 4 metrin kokoiseen hirsiseen koulurakennukseen. Kerrotaan, että profeetta Joseph Smith sanoi tuossa kokouksessa: ”Te ette tiedä yhtään enempää tämän kirkon ja valtakunnan kohtaloista kuin äitinsä sylissä oleva lapsi. Te ette ymmärrä sitä. – – Te näette täällä tänään vain pienen kourallisen pappeutta, mutta tämä kirkko täyttää vielä Pohjois- ja Etelä-Amerikan – se täyttää maailman.”1
Tähän kokoukseen on kokoontunut miljoonia pappeudenhaltijoita yli 110 maassa. Ehkäpä profeetta Joseph näki tämän ajan ja sen loistavan tulevaisuuden, joka vielä on edessämme.
Sanomani tänä iltana on yritys kuvailla tuota tulevaisuutta ja sitä, mitä meidän täytyy tehdä ollaksemme osa sitä onnensuunnitelmaa, jonka taivaallinen Isämme on valmistanut meitä varten. Ennen kuin synnyimme, me elimme perheessä yhdessä korotetun ja iankaikkisen taivaallisen Isämme kanssa. Hän sääti suunnitelman, jonka avulla me voimme edistyä ja kehittyä tullaksemme Hänen kaltaisikseen. Hän teki sen rakkaudesta meitä kohtaan. Tuon suunnitelman tarkoituksena oli suoda meille etuoikeus elää ikuisesti siten kuin taivaallinen Isämme elää. Tuo evankeliumin suunnitelma tarjosi meille elämän kuolevaisuudessa, jossa meitä koeteltaisiin. Meille annettiin lupaus, että jos noudattaisimme evankeliumin lakeja ja pappeustoimituksia, niin Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta me saisimme iankaikkisen elämän, suurimman kaikista Hänen lahjoistaan.
Iankaikkinen elämä on sellaista elämää, jota Jumala, taivaallinen Isämme, elää. Jumala on sanonut, että Hänen tarkoituksenaan on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Sen vuoksi jokaisen pappeudenhaltijan suuri pyrkimys on olla avuksi työssä, jossa ihmisiä autetaan kohoamaan iankaikkiseen elämään.
Pappeuden jokaisen ponnistuksen ja pappeuden jokaisen toimituksen tarkoituksena on auttaa taivaallisen Isän lapsia muuttumaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla niin, että heistä tulee täydelliseksi tehdyn perheyksikön jäseniä. Siitä seuraa, että ”kaikkien ihmisten suuri tehtävä on uskoa evankeliumiin, pitää käskyt ja luoda ja tehdä täydelliseksi iankaikkinen perheyksikkö”2 sekä auttaa muita tekemään samoin.
Koska se on totta, kaiken tekemämme keskipisteenä ja päämääränä tulee olla selestinen avioliitto. Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy pyrkiä tulemaan sinetöidyksi iankaikkiseen kumppaniin Jumalan temppelissä. Meidän täytyy myös rohkaista muita tekemään ja pitämään liitot, jotka sitovat aviomiehen ja vaimon yhteen perheensä kanssa tässä elämässä ja tulevassa maailmassa.
Miksi tällä pitäisi olla niin suuri merkitys meille jokaiselle – nuorelle ja vanhalle, diakonille ja ylipapille, pojalle ja isälle? Koska pappeusvelvoitteemme on ottaa oma perheemme ja lähellämme olevien perheet huolenpitomme keskipisteeksi. Jokaisen suuren päätöksen tulee perustua vaikutukseen, joka sillä on perheeseen, jotta se olisi kelvollinen elämään taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen luona. Pappeuden palvelutyössämme ei ole mitään yhtä tärkeää.
Saanen kertoa teille, mitä tämä voisi tarkoittaa tänä iltana kuuntelevalle diakonille perheyksikön jäsenenä ja koorumin jäsenenä.
Hänen perheessään kenties pidetään tai ei pidetä säännöllisesti perherukouksia tai usein perheiltoja. Jos hänen isänsä, joka pitää näitä velvoitteina, kutsuu perheen koolle rukoukseen tai pyhien kirjoitusten lukuhetkeen, diakoni voi kiiruhtaa osallistumaan siihen hymyillen. Hän voi kannustaa veljiään ja siskojaan osallistumaan ja kiittää heitä, kun he tekevät niin. Hän voi pyytää isältään siunausta, kun koulu alkaa, tai jonakin muuna tähdellisenä hetkenä.
Hänellä ei ehkä ole sellaista uskollista isää. Mutta jo se, että hänen sydämessään on halu saada noita kokemuksia, saa hänen uskonsa vuoksi taivaan voimat vaikuttamaan niihin, jotka ovat hänen lähellään. He tulevat tavoittelemaan sellaista perhe-elämää, jota tuo diakoni haluaa koko sydämestään.
Opettaja Aaronin pappeudessa voi nähdä kotiopetustehtävänsä tilaisuutena auttaa Herraa muuttamaan jonkun perheen jäsenten elämän. Herra ehdottaa sitä Opissa ja liitoissa:
”Opettajan velvollisuutena on valvoa aina seurakuntaa ja olla sen kanssa ja vahvistaa sitä
ja katsoa, ettei seurakunnassa ole mitään pahuutta eikä kovuutta toisia kohtaan, ei valehtelemista, panettelua eikä pahan puhumista” (OL 20:53–54).
Samalla tavoin papille Aaronin pappeudessa annetaan tämä tehtävä:
”Papin velvollisuutena on saarnata, opettaa, selittää, kehottaa ja kastaa ja siunata ja antaa sakramentti
ja käydä jokaisen jäsenen kodissa ja kehottaa heitä rukoilemaan ääneen ja salassa ja huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista” (OL 20:46–47).
Saatatte miettiä, kuten minä tein ollessani nuori opettaja ja pappi, kuinka ihmeessä voisin yltää noihin haasteisiin. En ollut koskaan varma, kuinka voisin kehottaa siten, että se veisi perhettä kohti iankaikkista elämää heitä loukkaamatta tai vaikuttamatta arvostelevalta. Olen oppinut, että ainoa kehottaminen, joka muuttaa sydäntä, tulee Pyhältä Hengeltä. Niin käy useimmin silloin kun me todistamme Vapahtajasta, joka oli ja on täydellinen perheenjäsen. Kun me keskitymme rakkauteemme Häntä kohtaan, niin sopusointu ja rauha lisääntyvät kodeissa, joissa käymme. Pyhä Henki on kanssamme palvellessamme perheitä.
Sillä tavalla, jolla nuori pappeudenhaltija rukoilee, puhuu ja kannustaa perheenjäseniä, hän voi tuoda Vapahtajan vaikutuksen ja esimerkin heidän mieleensä ja sydämeensä.
Eräs viisas pappeusjohtaja osoitti minulle ymmärtävänsä sen. Hän pyysi nuorta poikaani ottamaan johdon kotiopetuskäynnillä. Hän sanoi, että perhe saattaisi vastustaa hänen kehotuksiaan, mutta hän ajatteli, että pojan yksinkertainen opetus ja todistus saattaisivat todennäköisemmin tunkeutua heidän paatuneeseen sydämeensä.
Mitä voi nuori vanhin tehdä auttaakseen iankaikkisen perheen luomisessa? Hän on kenties aikeissa lähteä lähetyskentälle. Hän voi rukoilla koko sydämestään, että hän kykenee löytämään, opettamaan ja kastamaan perheitä. Muistan yhä, kuinka eräs komea nuori mies ja hänen ihastuttava nuori vaimonsa sekä heidän kaksi kaunista pientä tytärtään istuivat kerran minun ja lähetystyötoverini kanssa. Pyhä Henki tuli ja todisti heille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu. He uskoivat siinä määrin, että he jopa kysyivät, voisimmeko antaa siunauksen heidän kahdelle pienelle tytölleen, kuten he olivat nähneet tehtävän yhdessä sakramenttikokouksistamme. Heillä oli jo halu saada lapsensa siunatuiksi, mutta he eivät vielä ymmärtäneet, että korkeammat siunaukset olisivat mahdollisia vain Jumalan temppelissä sen jälkeen kun he olisivat tehneet liittonsa.
Tunnen yhä tuskaa ajatellessani tuota avioparia ja noita pieniä tyttöjä, jotka ovat nyt kenties tulleet vanhoiksi ja ovat vailla lupausta iankaikkisesta perheestä. Heidän vanhemmillaan oli ainakin aavistus siunauksista, jotka he voisivat saada. Toivoni on, että jollakin tavoin jossakin heillä on vielä tilaisuus tulla kelvollisiksi olemaan iankaikkinen perhe.
Muut kentälle lähtevät vanhimmat saavat onnellisempia kokemuksia, kuten sai poikani Matthew. Hän ja hänen toverinsa löysivät lesken, joka eli yhdentoista lapsensa kanssa vaatimattomissa oloissa. Poikani halusi heille sen, mitä tekin haluatte – iankaikkisen perheen. Pojastani se näytti mahdottomalta tai sillä hetkellä ainakin epätodennäköiseltä.
Kävin tuossa pienessä kaupungissa vuosia sen jälkeen kun poikani oli kastanut tuon lesken, ja tämä kutsui minut tapaamaan perhettään kirkossa. Minun piti odottaa jonkin aikaa, koska useimmat hänen lapsistaan ja monet lastenlapsensa tulivat eri seurakuntakeskuksista siltä alueelta. Yksi tämän lesken pojista palveli uskollisesti piispakunnassa, monet lesken lapsista olivat saaneet siunauksekseen temppeliliitot, ja hänet on sinetöity iankaikkiseen perheeseen. Kun lähdin tämän rakkaan sisaren luota, hän kietoi kätensä vyötäisilleni (hän oli hyvin lyhyt, joten hän ylsi juuri ja juuri vyötäisilleni) ja sanoi: ”Pyydäthän Mateota tulemaan takaisin Chileen, ennen kuin kuolen.” Tämä sisar oli saanut niiden uskollisten vanhinten ansiosta mahdollisuuden odottaa onnellisena suurinta kaikista Jumalan lahjoista.
On asioita, joita vanhimman täytyy tehdä palatessaan lähetystyöstä, jotta hän olisi uskollinen sitoumukselleen tavoitella iankaikkista elämää itselleen ja rakkailleen. Ei ole tärkeämpää sitoumusta ajassa ja iankaikkisuudessa kuin avioliitto. Olette kuulleet viisaita neuvoja siitä, kuinka asettaa avioliitto etusijalle varhain lähetystyön jälkeisissä suunnitelmissa. Uskollinen pappeudenhaltija tekee sen viisaasti.
Harkitessaan avioliittoa hän näkee, että hän on valitsemassa lapsilleen vanhempia sekä perintöä, jonka nämä saavat. Hän tekee valinnan vilpittömästi etsien sekä rukoillen ja harkiten. Hän varmistaa, että sillä naisella, jonka kanssa hän solmii avioliiton, on samat perhettä koskevat ihanteet kuin hänellä ja sama vakaumus siitä, mikä on Herran tarkoitus avioliitolle, ja että tuo nainen on henkilö, jonka huomaan hän on halukas uskomaan lastensa onnen.
Presidentti N. Eldon Tanner on antanut viisaan neuvon: ”Ne vanhemmat, joita sinun tulee kunnioittaa enemmän kuin keitään muita, ovat tulevien lastesi vanhemmat. Noilla lapsilla on oikeus parhaisiin vanhempiin, mitkä sinun on mahdollista antaa heille – puhtaisiin vanhempiin.”3 Puhtaus on teidän suojanne ja lastenne suoja. Te olette heille velkaa sen siunauksen.
Kuuntelemassa tänään on aviomiehiä ja isiä. Mitä te voitte tehdä? Toiveeni on, että teillä on entistä enemmän halua tehdä välttämättömiä muutoksia, jotta te ja perheenne voitte elää jonakin päivänä selestisessä valtakunnassa. Isänä, jolla on pappeus, te voitte vaimonne vierellänne koskettaa jokaisen perheenjäsenen sydäntä kannustaaksenne heitä odottamaan innolla tuota päivää. Te käytte sakramenttikokouksissa perheenne kanssa, te pidätte perheiltoja, joissa on Pyhälle Hengelle otollinen ilmapiiri, te rukoilette vaimonne ja perheenne kanssa ja te valmistaudutte viemään perheenne temppeliin. Te kuljette heidän kanssaan tietä kohti perheen iankaikkista kotia.
Te kohtelette vaimoanne ja lapsianne siten kuin taivaallinen Isä on kohdellut teitä. Te noudatatte Vapahtajan esimerkkiä ja ohjausta johtaaksenne perhettänne Hänen tavallaan.
”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella,
ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä –
nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; ja osoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota olet nuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan” (OL 121:41–43).
Herra on kertonut isille, joilla on pappeus, millaisia aviomiehiä heidän tulee olla. Hän sanoo: ”Rakasta vaimoasi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun” (OL 42:22). Puhuessaan sekä aviomiehelle että vaimolle Herra antaa käskyn: ”Älä – – tee aviorikosta – – äläkä tee mitään sen kaltaista” (OL 59:6).
Nuorille Herra on asettanut mittapuun. ”Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herralle mieleen” (Kol. 3:20), ja ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” (2. Moos. 20:12).
Kun Herra puhuu kaikille perheessä, Hänen neuvonsa on rakastaa ja tukea toinen toistaan.
Hän pyytää meitä pyrkimään siihen, että jokaisen perheenjäsenen elämä olisi täydellinen, vahvistamaan heikkoja, noutamaan takaisin harhailevat rakkaimpamme ja iloitsemaan heidän uudistuneesta hengellisestä voimastaan.4
Herra pyytää myös, että me teemme kaiken voitavamme auttaaksemme kuolleita sukulaisiamme olemaan kanssamme iankaikkisessa kodissamme.
Ylipappien ryhmän johtaja, joka on tehnyt uutterasti työtä auttaakseen ihmisiä löytämään esivanhempiaan ja viemään nimiä temppeliin, pelastaa niitä, jotka ovat kuolleet. Tulevassa maailmassa kiitetään noita ylipappeja sekä niitä, jotka tarjoavat toimituksia, koska he eivät unohtaneet henkimaailmassa odottavaa perhettään.
Profeetat ovat sanoneet: ”Tärkeintä, mitä koskaan teette Herran työssä, on se, mitä teette oman kotinne seinien sisäpuolella. Kotiopetus, piispakunnan työ ja muut kirkon tehtävät ovat kaikki tärkeitä, mutta tärkeintä kaikista on työ kotinne seinien sisäpuolella.”5
Kodissamme ja pappeuden palvelutyössämme suuriarvoisinta ovat ne pienet teot, jotka auttavat meitä ja rakkaitamme ponnistelemaan kohti iankaikkista elämää. Nuo teot saattavat vaikuttaa tässä elämässä pieniltä, mutta ne tuovat ikuisia siunauksia iankaikkisuudessa.
Kun olemme uskollisia palvelemisessamme auttaaksemme taivaallisen Isän lapsia pääsemään kotiin Hänen luokseen, meistä tulee sen tervehdyksen arvoisia, jonka me kaikki haluamme niin mieluusti kuulla päätettyämme palvelutyömme maan päällä. Nämä ovat ne sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
Siihen ”paljoon” kuuluu lupaus jälkeläisistä ilman loppua. Rukoukseni on, että me kaikki olisimme kelvollisia ja auttaisimme muita olemaan kelvollisia tuohon taivaalliseen siunaukseen Isämme ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kodissa. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.