Ole nöyrä
Vanhin Steven E. Snow
seitsemänkymmenen koorumista
Nöyryys tekee meistä parempia vanhempia, poikia ja tyttäriä, aviomiehiä ja vaimoja, lähimmäisiä ja ystäviä.
Kirkossa meitä on siunattu laulukokoelmalla, joka auttaa meitä palvelemaan Jumalaa laulamalla. Kirkon kokouksissamme ”laulut kutsuvat Herran Henkeä, luovat kunnioituksen tunteen, yhdistävät meitä jäseninä ja antavat meille mahdollisuuden ylistää Herraa. Jotkin suurimmista saarnoista on esitetty laulamalla kirkon lauluja.”1
Vain muutama kuukausi kirkon perustamisen jälkeen profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen vaimoaan Emmaa varten. Herra ohjasi tätä valmistamaan pyhien laulujen kokoelman, ”sen mukaan kuin sinulle annetaan, mikä on minulle mieluisaa, käytettäväksi minun kirkossani”2.
Emma Smith laati laulukokoelman, joka ilmestyi ensin tässä Kirtlandin laulukirjassa vuonna 1836.3 Tässä ohuessa kirjasessa oli vain 90 laulua. Monet niistä olivat protestanttisten uskontokuntien lauluja. Niistä ainakin 26 oli säveltänyt William W. Phelps, joka myöhemmin valmisteli laulukirjan painettavaksi ja auttoi sen painamisessa. Kirjassa oli vain sanat; niiden mukana ei ollut nuotteja. Tämä vaatimaton pieni laulukirja osoittautui suureksi siunaukseksi kirkon varhaisille jäsenille.
Englanninkielisen laulukirjamme uusin laitos julkaistiin vuonna 1985. Monet Emman vuosikausia sitten valitsemista lauluista ovat edelleen laulukirjassamme, esimerkiksi ”Hän elää, Vapahtajani” ja ”Niin varma on perustus”.4
Yksi vuoden 1985 laulukirjan uusista lauluista on ”Ole nöyrä”5. Tämän rauhallisen laulun on kirjoittanut Grietje Terburg Rowley, joka kuoli viime vuonna. Hän liittyi kirkkoon vuonna 1950 Havaijissa, missä hän toimi opettajana. Sisar Rowley toimi kirkon musiikkikomiteassa ja auttoi laulujen mukauttamisessa eri kielille. Hänen kirjoittamansa teksti lauluun ”Ole nöyrä” pohjautuu kahteen pyhien kirjoitusten jakeeseen: OL 112:10 ja Et. 12:27. Eterin kirjan jae kuuluu: ”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, – – sillä jos he nöyrtyvät – – ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.”
Kuten kaikki kirkon laulut, ”Ole nöyrä” opettaa puhtaita ja yksinkertaisia totuuksia. Se opettaa meille, että jos me nöyrrymme, rukouksiimme vastataan, tunnemme mielenrauhaa, palvelemme tehokkaammin kutsumuksissamme ja – jos pysymme uskollisina – palaamme lopulta taivaallisen Isämme luo.
Vapahtaja opetti seuraajilleen, että heidän täytyy nöyrtyä pienen lapsen kaltaisiksi päästäkseen taivaan valtakuntaan.6 Kun kasvatamme omia lapsiamme, meidän tulee auttaa heitä pysymään nöyrinä heidän kypsyessään aikuisiksi. Emme saa tätä aikaan murtamalla heidän tahtoaan epäystävällisyydellä tai pitämällä liian ankaraa kuria. Samalla kun tuemme heidän itseluottamustaan ja omanarvontuntoaan, meidän on opetettava heille epäitsekkyyden, ystävällisyyden, kuuliaisuuden, nöyryyden, kohteliaisuuden ja vaatimattomuuden luonteenpiirteitä. Meidän täytyy opettaa heitä iloitsemaan sisarusten ja ystävien menestyksestä. Presidentti Howard W. Hunter opetti, että meidän tulee ”vilpittömästi toivoa toisten menestystä”7. Ellei näin ole, oman edun tavoittelusta ja muiden päihittämisestä sekä kateudesta ja kaunasta toisten voittojen takia voi tulla pakkomielle lapsillemme. Olen kiitollinen äidistä, jolla nähdessään, että aloin poikana olla liian täynnä itseäni, oli tapana sanoa: ”Poikani, hiukkanen nöyryyttä juuri nyt auttaisi pitkälle.”
Nöyryyttä ei kuitenkaan ole varattu opetettavaksi vain lapsille. Meidän kaikkien on pyrittävä tulemaan nöyremmiksi. Nöyryys on välttämätöntä, jotta pääsemme osallisiksi evankeliumin siunauksista. Nöyryyden ansiosta meillä voi olla särkynyt sydän, kun olemme tehneet syntiä tai virheitä, ja sen ansiosta voimme tehdä parannuksen. Nöyryys tekee meistä parempia vanhempia, poikia ja tyttäriä, aviomiehiä ja vaimoja, lähimmäisiä ja ystäviä.
Toisaalta tarpeeton ylpeys voi heikentää perhesuhteita, rikkoa avioliittoja ja tuhota ystävyyssuhteita. On erityisen tärkeää muistaa nöyryys, kun kotona aletaan kiistellä. Ajatelkaa kaikkea sitä murhetta, jonka voitte välttää nöyrtymällä sanomaan: ”Anteeksi”, ”Olin ajattelematon”, ”Mitä sinä haluaisit tehdä?”, ”En todellakaan ajatellut” tai ”Olen hyvin ylpeä sinusta”. Jos näitä pieniä ilmaisuja käytettäisiin nöyrästi, kodeissamme olisi vähemmän kiistoja ja enemmän rauhaa.
Elämä itsessään voi olla ja usein onkin nöyräksi tekevä kokemus. Onnettomuus ja sairaus, läheisten kuolema, ihmissuhdeongelmat ja jopa taloudelliset vastoinkäymiset voivat saada meidät polvillemme. Tulivatpa nämä vaikeat kokemukset ilman omaa syytämme tai väärien päätösten ja huonon harkinnan takia, niin nämä koettelemukset ovat kaikki nöyräksi tekeviä. Jos päätämme olla hengellisesti vastaanottavaisia, pysyä nöyrinä ja ottaa vastaa opetusta, rukouksistamme tulee vilpittömämpiä ja uskomme ja todistuksemme kasvavat voittaessamme kuolevaisen olemassaolon koettelemukset. Me kaikki odotamme innokkaina korotusta, mutta ennen sitä meidän täytyy pysyä uskollisina läpi sen, mitä on kutsuttu ”nöyryyden laaksoksi”8.
Monta vuotta sitten 15-vuotias poikamme Eric sai vakavan vamman päähänsä. Sydäntämme särki, kun hän oli koomassa yli viikon ajan. Lääkärit kertoivat meille, etteivät he osanneet sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Meitä tietysti jännitti, kun hän alkoi palata tajuihinsa. Oletimme, että kaikki olisi nyt kunnossa, mutta erehdyimme.
Kun hän heräsi, hän ei pystynyt kävelemään, puhumaan eikä syömään itsenäisesti. Pahinta oli, että häneltä puuttui lyhytkestoinen muisti. Hän pystyi muistamaan lähes kaikki tapahtumat ennen onnettomuutta, mutta hän ei muistanut onnettomuuden jälkeisiä tapahtumia, ei edes aivan äskettäisiä tapahtumia.
Jonkin aikaa olimme huolissamme, että meillä olisi poika, jolla olisi aina 15-vuotiaan mieli. Kaikki oli ollut pojallemme helppoa ennen onnettomuutta. Hän oli ollut urheilullinen ja suosittu ja menestynyt koulussa. Aiemmin hänen tulevaisuutensa oli näyttänyt valoisalta. Nyt pelkäsimme, ettei hänellä juuri olisi tulevaisuutta, ainakaan sellaista, jonka hän muistaisi. Hän ponnisteli nyt oppiakseen uudelleen ihan pelkkiä perustaitoja. Se oli hänelle hyvin nöyräksi tekevä kokemus. Se teki myös hänen vanhempansa nöyriksi.
Ihmettelimme todellakin, kuinka tällaista voi tapahtua. Olimme aina yrittäneet tehdä oikein. Evankeliumin mukaan eläminen on aina ollut ensimmäisellä sijalla perheessämme. Emme voineet ymmärtää, kuinka jotakin näin kauheaa voi tapahtua meille. Kokemus ajoi meidät polvillemme, kun ymmärsimme pian, että hänen kuntouttamisensa veisi kuukausia tai jopa vuosia. Silti vielä vaikeampaa oli tajuta vähitellen, ettei hän tulisi entiselleen.
Tuona aikana vuodatimme monia kyyneliä ja rukouksistamme tuli voimallisempia ja vilpittömämpiä. Nöyryyden silmin aloimme vähitellen nähdä pieniä ihmeitä, joita poikamme koki tuona vaikeana aikana. Hän alkoi parantua vähitellen. Hänen asenteensa ja katsantonsa olivat myönteisiä.
Nyt poikamme Eric on naimisissa ihanan kumppanin kanssa, ja heillä on viisi suloista lasta. Hän on palavahenkinen kouluttaja ja vaikuttaja yhteiskunnassa sekä kirkossa. Mikä tärkeintä, hänellä on edelleen sama nöyryyden henki, jonka hän oppi kauan sitten.
Entä jos voisimme olla nöyriä jo ennen ”nöyryyden laakson” läpi vaeltamista? Alma opetti:
”Siunattuja ovat ne, jotka nöyrtyvät ilman, että heidän on pakko olla nöyriä.”
”Niin, [he ovat paljon siunatumpia] kuin ne, joiden on pakko olla nöyriä.”9
Olen kiitollinen profeetoista, kuten Alma, jotka ovat opettaneet meille tämän hienon ominaisuuden arvon. Presidentti Spencer W. Kimball, kirkon 12. presidentti, sanoi: ”Kuinka ihminen tulee nöyräksi? Mielestäni häntä tulee muistuttaa jatkuvasti hänen riippuvuudestaan. Riippuvuudesta kenestä? Herrasta. Kuinka voi muistuttaa itseään? Todellisen, jatkuvan, Jumalaa kunnioittavan, kiitollisen rukouksen avulla.”10
Ei pitäisi olla yllätys, että presidentti Kimballin lempilaulu oli ”Sua tarvitsen mä aina”.11 Vanhin Dallin H. Oaks on kertonut, että se oli johtavien veljien yleisimmin laulama alkulaulu temppelissä hänen alkuvuosinaan kahdentoista koorumissa. Hän sanoi: ”Kuvitelkaa mielessänne, mikä hengellinen vaikutus on pienellä joukolla Herran palvelijoita, jotka laulavat tuota laulua ennen rukousta saadakseen Hänen opastustaan suurten tehtäviensä hoitamisessa.”12
Todistan teille nöyryyden tärkeydestä elämässämme. Olen kiitollinen sisar Grietje Rowleyn kaltaisista ihmisistä, jotka ovat kirjoittaneet innoittavia sanoja ja säveltäneet musiikkia, jotka auttavat meitä oppimaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppia, johon kuuluu nöyryys. Olen kiitollinen siitä, että meillä on kirkon laulujen perintö, joka auttaa meitä palvelemaan Jumalaa laulamalla, ja olen kiitollinen nöyryydestä. Rukoilen, että me kaikki tavoittelemme elämässämme nöyryyttä, jotta meistä tulisi parempia vanhempia, poikia ja tyttäriä sekä Vapahtajan seuraajia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.