Turvatkaa siihen Henkeen, joka johdattaa tekemään hyvää
Presidentti Henry B. Eyring
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Kun puhtaasta rakkaudesta palvelemme muita Vapahtajan puolesta, me kasvamme lähemmäksi Häntä.
Olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tänä jumalanpalveluksen, pohdiskelun ja pyhittäytymisen iltana. Olemme rukoilleet yhdessä. Meidän rakastava taivaallinen Isämme on kuullut meitä. Olemme muistaneet Vapahtajaamme, Herraa Jeesusta Kristusta, kun Häntä ylistävät kirkon laulut ovat koskettaneet meitä. Meitä on innoitettu tekemään enemmän auttaaksemme Mestariamme Hänen työssään kohottaa ja auttaa taivaallisen Isämme lapsia.
Kiitollisuutemme siitä, mitä Vapahtaja on tehnyt meidän hyväksemme, lisää meidän haluamme palvella muita. Siitä syystä meidän sydämemme paisuu, kun kuulemme näitä sanoja laulettavan: ”Mä koska paljon sain, mun täytyy antaakin.”1 Mormonin kirjaan tallennetussa suuressa saarnassaan kuningas Benjamin lupasi tämän kiitollisuuden tunteen tulevan (ks. Moosia 2:17–19).
Kun meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen johtaa siihen, että meistä tulee kelvollisia saamaan Hänen anteeksiantonsa ilon, me tunnemme halua palvella muita Hänen puolestaan. Kuningas Benjamin opetti, ettei anteeksiantoa saavuteta yhdessä hetkessä.
Hän on sanonut sen näin: ”Ja nyt, näiden asioiden tähden, joista olen teille puhunut – eli säilyttääksenne syntienne anteeksiannon päivästä päivään, jotta voisitte vaeltaa syyttöminä Jumalan edessä – minä tahdon teidän antavan omaisuudestanne köyhille, kunkin sen mukaisesti, mitä hänellä on, kuten ruokkimalla nälkäisiä, vaatettamalla alastomia, käymällä katsomassa sairaita ja antamalla heille apua sekä hengellisesti että ajallisesti, heidän puutteensa mukaisesti” (Moosia 4:26).
Myös Alman suurenmoinen toveri Amulek opetti sitä totuutta, että meidän täytyy edelleen palvella Häntä säilyttääksemme anteeksiannon: ”Ja nyt, katso, rakkaat veljeni, minä sanon teille: Älkää luulko, että tässä on kaikki; sillä jos te tämän kaiken tehtyänne käännytätte pois tarvitsevat ja alastomat ettekä käy sairaiden ja ahdistettujen luona ja anna omaisuudestanne, jos teillä on, niille, jotka tarvitsevat – minä sanon teille: Jos te ette mitään näistä tee, katso, teidän rukouksenne on turha eikä teitä mitään hyödytä, ja te olette kuin tekopyhät, jotka kieltävät uskon” (Alma 34:28).
Olen tänä iltana ajatellut elämäni naisia. Perheessämme on 31 naista ja tyttöä, alkaen vaimostani ja jatkuen edelleen nuorimpiin, lastenlastemme kolmeen tyttäreen. Jotkut ovat täällä kanssamme tänä iltana. Viisi on alle 12-vuotiaita. Tämä saattaa olla heidän ensimmäinen kokouksensa konferenssikeskuksessa sisartensa kanssa Vapahtajan kirkossa. Jokainen vie tästä kokemuksesta mukanaan erilaisia muistoja ja tekee omia sitoumuksia tänä iltana.
On kolme muistoa ja kolme sitoumusta, joiden rukoilen säilyvän heidän mielessään koko eliniän ja pidemmällekin. Ne muistot koskevat tunteita. Ja sitoumukset koskevat tehtäviä asioita.
Kaikkein tärkein tunne on rakkaus. Te olette tunteneet niiden suurenmoisten sisarjohtajien rakkauden, jotka ovat puhuneet. Ja Hengen välityksellä te olette tunteneet heidän rakastavan teitä ilman että he edes tuntevat teitä, koska he ovat tunteneet taivaallisen Isän ja Vapahtajan rakkauden teitä kohtaan. Juuri siitä syystä he haluavat niin kovasti palvella teitä ja saada teidät vastaanottamaan ne siunaukset, joita Jumala haluaa teille.
Olette tänä iltana tunteneet rakkautta muita kohtaan – ystäviä, koulukavereita, naapureita ja jopa muukalaista kohtaan, joka on vasta tullut teidän elämäänne. Se rakkauden tunne on lahja Jumalalta. Pyhissä kirjoituksissa sitä kutsutaan lähimmäisenrakkaudeksi ja Kristuksen puhtaaksi rakkaudeksi (ks. Moroni 7:47). Te olette tunteneet sitä rakkautta tänä iltana, ja te voitte saada sitä usein, jos tavoittelette sitä.
Toinen tunne, jota olette kokeneet tänä iltana, on ollut Pyhän Hengen vaikutus. Sisaret ovat tänään luvanneet teille, että Pyhä Henki johdattaa teitä huomaamaan, millä tavoin Herra haluaisi teidän palvelevan muita Hänen puolestaan. Te olette Hengen kautta tunteneet, että heidän antamansa lupaus on tullut Herralta ja että se on tosi.
Herra on sanonut: ”Ja nyt, totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Turvaa siihen Henkeen, joka johdattaa tekemään hyvää – niin, tekemään sitä, mikä on oikein, vaeltamaan nöyrästi, tuomitsemaan vanhurskaasti; ja tämä on minun Henkeni” (OL 11:12).
Te olette saattaneet tänä iltana vastaanottaa tuon siunauksen. Esimerkiksi jonkun avun tarpeessa olevan nimi tai kasvot ovat saattaneet tulla mieleenne tämän kokouksen aikana. Se on voinut olla vain hetkellinen ajatus, mutta sen vuoksi, mitä olette kuulleet tänä iltana, te rukoilette tämän johdosta luottaen siihen, että Jumala johdattaa teidät tekemään sitä hyvää, jota Hän haluaa heille. Kun tällaisista rukouksista tulee malli elämäänne, te ja muut muututte paremmiksi.
Kolmas tunne, jota olette tänä iltana tunteneet, on se, että haluatte olla lähempänä Vapahtajaa. Nuorinkin tyttö täällä on varmasti tuntenut laulussa esitetyn kutsun todellisuuden: ”’Minua käy sä seuraamaan.’ Niin Jeesus kutsui lapsiaan.”2
Niinpä näitä tunteita saatuanne ensimmäinen asia, joka teidän täytyy sitoutua tekemään, on ryhtyä palvelemaan tietoisina siitä, että te ette tee sitä yksin. Kun ryhdytte lohduttamaan ja palvelemaan ketä tahansa Vapahtajan puolesta, Hän valmistaa tietä teidän edellänne. Kuten täällä tänä iltana olevat kotiin palanneet lähetyssaarnaajat kertovat teille, se ei tarkoita sitä, että jokaista ihmistä jokaisen oven takana on valmistettu toivottamaan teidät tervetulleiksi tai että jokainen ihminen, jota yritätte palvella, kiittää teitä. Mutta Herra kulkee teidän kasvojenne edellä ja valmistaa tietä.
Yhä uudelleen presidentti Thomas S. Monson on sanonut tietävänsä, että Herran lupaus on totta: ”Ja sen luona, joka ottaa teidät vastaan, minäkin olen, sillä minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)
Yksi tapa, jolla Hän kulkee teidän kasvojenne edellä, on se, että Hän valmistaa sen henkilön sydäntä, jota Hän on pyytänyt teitä palvelemaan. Hän valmistaa myös teidän sydäntänne.
Huomaatte myös, että Herra sijoittaa apulaisia vierellenne – oikealle puolellenne ja vasemmalle puolellenne sekä kaikkialle ympärillenne. Te ette kulje yksin palvellessanne muita Hänen puolestaan.
Hän on tehnyt niin tänä iltana minun hyväkseni. Herra on järjestänyt todistajia kokonaisen pilven (ks. Hepr. 12:1) – sekä puhumaan että laulamaan – yhdistämään ja kasvattamaan sen voimaa, mitä Hän on halunnut minun sanovan. Minun piti vain huolehtia siitä, että voisin sovittaa oman osani Hänen laatimaansa kokonaisuuteen. Toivon ja rukoilen, että tuntisitte kiitollisuutta ja iloa, kun Herra liittää teitä yhteen muiden kanssa Häntä palvelemaan.
Kun saatte usein tämän kokemuksen – ja te saatte – niin minun laillani te hymyilette ymmärtäväisinä aina kun laulamme ”Sua kiitän, Herra korkehin”3.
Hymyilette myös, kun muistatte tämän jakeen: ”Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’” (Matt. 25:40).
Toinen asia, joka teidän täytyy tehdä, on muistaa Herra, kun palvelette Hänen puolestaan. Sen lisäksi että Herra kulkee meidän kasvojemme edellä ja lähettää enkeleitä palvelemaan meidän kanssamme, Hän myös tuntee sen, miten lohdutamme muita aivan kuin lohduttaisimme Häntä.
Jokainen Jumalan tytär, joka kuulee tämän kokouksen sanomat ja uskoo niihin, kysyy: ”Mitä Herra haluaa minun tekevän, jotta auttaisin Häntä auttamaan avun tarpeessa olevia?” Jokaisen sisaren tilanne on ainutlaatuinen. Näin on laita tyttärieni, miniöideni, lasteni tyttärien ja lastenlasteni tyttärien pienessä joukossa. Heille ja kaikille taivaallisen Isän tyttärille toistan sisar Linda K. Burtonin viisaan neuvon.
Hän pyysi teitä rukoilemaan uskossa tietääksenne, mitä Herra haluaisi teidän tekevän omissa olosuhteissanne. Ja sitten hän puhui luvatusta suloisesta lohdusta, jota Herra itse antoi naiselle, jota arvosteltiin siitä, että tämä oli voidellut Hänen päänsä kalliilla öljyllä, kun se olisi voitu myydä köyhien auttamiseksi.
”Mutta Jeesus sanoi: ’Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.
Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole.
Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.
Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki.’” (Mark. 14:6–9.)
Tämä lyhyt pyhien kirjoitusten kohta on suloinen ja viisas neuvo uskollisille sisarille Herran valtakunnassa myrskyisinä aikoina. Te rukoilette tietääksenne, ketä Isä haluaisi teidän palvelevan rakkaudesta Häntä ja Vapahtajaamme kohtaan. Ettekä te odota julkista tunnustusta vaan noudatatte Markuksen evankeliumin kertomuksen naisen esimerkkiä – hänen pyhä tekonsa, jolla hän kunnioitti maailman Vapahtajaa, muistetaan mutta ei hänen nimeään.
Toiveeni on, että sisaret perheessäni tekevät parhaansa rakkaudesta Jumalaa kohtaan palvellakseen avun tarpeessa olevia. Ja kolmas asia, jonka toivon heidän tekevän, on se, että he ovat itse vaatimattomia hyvien tekojensa suhteen. Vielä rukoilen, että he ottavat vastaan Herran neuvon, jonka Hän antoi – ja olen vakuuttunut, että meidän kaikkien on tarpeen kuulla se:
”Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.”
Ja sitten Hän sanoi:
”Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee,
jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:1, 3–4.)
Rukoukseni valtakunnan sisarten hyväksi – missä tahansa heitä onkin tai missä olosuhteissa he ovatkin – on se, että heidän uskonsa Vapahtajaan ja kiitollisuutensa Hänen sovituksestaan johdattaisi heitä tekemään kaiken voitavansa niiden hyväksi, joita Jumala pyytää heitä palvelemaan. Kun he tekevät niin, lupaan, että he etenevät polulla ja heistä tulee pyhiä naisia, jotka Vapahtaja ja meidän taivaallinen Isämme ottavat lämpimästi vastaan ja palkitsevat avoimesti.
Todistan, että tämä on ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kirkko. Hän on noussut kuolleista. Hän on maksanut kaikkien syntiemme hinnan. Tiedän, että Hänen ansiostaan me nousemme kuolleista ja voimme saada iankaikkisen elämän. Presidentti Thomas S. Monson on Hänen elävä profeettansa. Taivaallinen Isä kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Todistan, että kun puhtaasta rakkaudesta palvelemme muita Vapahtajan puolesta, me kasvamme lähemmäksi Häntä. Näin jätän teille tämän varman todistuksen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.