Kuolemaa ei enää ole

Vanhin Paul V. Johnson

seitsemänkymmenen koorumista

Kaikille niille, jotka ovat murehtineet jonkun heille rakkaan kuolemaa, ylösnousemus on suuren toivon lähde.

Viikko sitten oli pääsiäinen, ja ajatuksemme keskittyivät jälleen Herran Jeesuksen Kristuksen sovitusuhriin ja ylösnousemukseen. Tänä menneenä vuonna olen ajatellut ja pohtinut ylösnousemusta tavallista enemmän.

Miltei vuosi sitten tyttäremme Alisa kuoli. Hän oli taistellut syöpää vastaan lähes kahdeksan vuotta – hänelle oli tehty useita leikkauksia, hän oli saanut monia erilaisia hoitoja, kokenut jännittäviä ihmeitä ja syviä pettymyksiä. Katsoimme, miten hänen fyysinen vointinsa heikkeni, kun hän lähestyi kuolevaisen elämänsä loppua. Oli tuskallista nähdä sen tapahtuvan kallisarvoiselle tyttärellemme – sille kirkassilmäiselle pienokaiselle, joka oli varttunut lahjakkaaksi, suurenmoiseksi naiseksi, vaimoksi ja äidiksi. Luulin, että sydämeni murtuisi.

Viime vuonna pääsiäisen aikaan, hieman yli kuukausi ennen kuolemaansa Alisa kirjoitti: ”Pääsiäinen muistuttaa kaikesta siitä, mitä toivon itselleni. Että jonakin päivänä parannun ja jonakin päivänä minusta tulee terve. Jonakin päivänä sisälläni ei ole yhtään metallia tai muovia. Jonakin päivänä sydämeni on vapaa pelosta ja mieleni on vapaa ahdistuksesta. En rukoile, että tämä tapahtuisi pian, mutta olen hyvin iloinen siitä, että todella uskon ihanaan tuonpuoleiseen elämään.”¹

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus takaa juuri ne asiat, joita Alisa toivoi, ja juurruttaa meihin jokaiseen vastauksen kysymykseen, mihin meidän toivomme perustuu.² Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi ylösnousemuksen olevan ihmiskunnan historian suurin tapahtuma.³

Jeesuksen Kristuksen sovitus saa aikaan ylösnousemuksen⁴ , ja se on ratkaisevan tärkeä suuressa pelastussuunnitelmassa. Me olemme taivaallisten vanhempien henkilapsia.⁵ Kun tulemme tähän maanpäälliseen elämään, meidän henkemme yhtyy ruumiiseemme. Me koemme kaikenlaisia kuolevaiseen elämään liittyviä iloja ja haasteita. Kun ihminen kuolee, hänen henkensä erkaantuu hänen ruumiistaan. Ylösnousemuksen ansiosta ihmisen henki ja ruumis voivat jälleen yhdistyä, tosin tällä kertaa ruumiista tulee kuolematon ja täydellinen⁶ – ei altis kivulle, sairaudelle tai muille ongelmille.

Ylösnousemuksen jälkeen henki ei enää koskaan erkaannu ruumiista, koska Vapahtajan ylösnousemus on tuonut täydellisen voiton kuolemasta. Jotta saavuttaisimme iankaikkisen päämäärämme, meillä täytyy olla tämä kuolematon sielu – henki ja ruumis – yhdistettynä ikiajoiksi. Kun henki ja kuolematon ruumis on liitetty erottamattomasti yhteen, me voimme saada ilon täyteyden.⁷ Itse asiassa ilman ylösnousemusta emme voisi koskaan saada ilon täyteyttä vaan olisimme ikuisesti onnettomia.⁸ Myös uskolliset, vanhurskaat ihmiset pitävät henkensä eroa ruumiistaan vankeutena. Me vapaudumme tästä vankeudesta ylösnousemuksen kautta, joka on lunastus kuoleman siteistä eli kahleista.⁹ Mitään pelastusta ei ole ilman sekä meidän henkeämme että meidän ruumistamme.

Meillä jokaisella on fyysisiä, henkisiä ja emotionaalisia rajoituksia ja heikkouksia. Nämä haasteet, joista jotkin näyttävät nyt niin hankalilta, voitetaan lopulta. Yksikään näistä ongelmista ei kiusaa meitä ylösnousemuksemme jälkeen. Alisa tutki selviytymisprosentteja niiden osalta, joilla oli samantyyppinen syöpä kuin hänellä itsellään, eivätkä prosentit olleet rohkaisevia. Hän kirjoitti: ”Mutta parannuskeino on olemassa, joten en pelkää. Jeesus on jo parantanut minun syöpäni ja teidän. – – Minä parannun. Olen iloinen siitä, että tiedän tämän.”¹⁰

Voimme korvata sanan syöpä millä tahansa muulla fyysisellä, henkisellä tai emotionaalisella vaivalla, jonka saatamme kohdata. Ylösnousemuksen ansiosta nekin on jo parannettu. Ylösnousemuksen ihme, lopullinen parantuminen, on nykyajan lääketieteen voiman ulottumattomissa. Mutta se ei ole Jumalan voiman ulottumattomissa. Me tiedämme, että se voi tapahtua, koska Vapahtaja on noussut kuolleista ja Hän toteuttaa myös meidän kaikkien ylösnousemuksen.¹¹

Vapahtajan ylösnousemus osoittaa, että Hän on Jumalan Poika ja että se, mitä Hän on opettanut, on totta. ”Hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi.”¹² Ei voisi olla mitään voimallisempaa todistetta Hänen jumalallisuudestaan kuin se, että Hän tuli esiin haudasta kuolemattomassa ruumiissa.

Meillä on tieto niistä, jotka todistivat ylösnousemuksesta Uuden testamentin aikoina. Niiden naisten ja miesten lisäksi, joista kerrotaan evankeliumeissa, Uusi testamentti vakuuttaa meille, että itse asiassa sadat ihmiset näkivät ylösnousseen Herran.¹³ Ja tämän lisäksi Mormonin kirja kertoo monista sadoista: ”Väkijoukko meni pistämään kätensä hänen kylkeensä – – ja [he] näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät varmasti ja todistivat, että se oli hän, jonka profeetat olivat kirjoittaneet tulevan.”¹⁴

Noiden muinaisten todistusten lisäksi ovat myöhempien aikojen todistukset. Itse asiassa tämän taloudenhoitokauden alkunäytöksessä Joseph Smith näki Isän ja ylösnousseen Vapahtajan.¹⁵ Elävät profeetat ja apostolit ovat todistaneet ylösnousseen, elävän Kristuksen todellisuudesta.¹⁶ Niinpä me voimme sanoa: ”Ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi.”¹⁷ Ja jokainen meistä voi olla osa niiden todistajien pilveä, jotka tietävät Pyhän Hengen voimasta, että se, mitä juhlimme pääsiäisenä, on todella tapahtunut – että ylösnousemus on todellinen.

Vapahtajan ylösnousemuksen todellisuus voittaa sydämemme murheen ja korvaa sen toivolla, koska sen myötä tulee varmuus siitä, että kaikki muutkin evankeliumin lupaukset ovat aivan yhtä todellisia – lupaukset, jotka ovat aivan yhtä ihmeellisiä kuin ylösnousemus. Tiedämme, että Hänellä on voima puhdistaa meidät kaikista synneistämme. Tiedämme, että Hän on ottanut päälleen kaikki meidän heikkoutemme ja kipumme sekä epäoikeudenmukaisuudet, joita olemme kärsineet.¹⁸ Tiedämme, että Hän on noussut kuolleista ”parantaminen siivissään”¹⁹. Tiedämme, että Hän voi tehdä meidät eheiksi riippumatta siitä, mikä meissä on särkynyt. Tiedämme, että Hän ”pyyhkii [meidän silmistämme] joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”²⁰ Tiedämme, että meidät voidaan tehdä ”täydellisiksi Jeesuksen – – kautta, joka sai aikaan tämän täydellisen sovituksen”²¹, jos me vain osoitamme uskoa ja seuraamme Häntä.

Innoittavan Messias-oratorion loppupuolelle Händel sävelsi kauniin musiikin apostoli Paavalin sanoihin, joissa riemuitaan ylösnousemuksesta:

”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,

yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

– – Silloin toteutuu kirjoitusten sana: – Kuolema on nielty ja voitto saatu.

Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? – –

Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!”²²

Olen kiitollinen niistä siunauksista, joita me saamme Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja ylösnousemuksen ansiosta. Kaikille niille, jotka ovat laskeneet hautaan lapsen tai itkeneet puolison arkun ääressä tai murehtineet vanhemman tai jonkun heille rakkaan kuolemaa, ylösnousemus on suuren toivon lähde. Kuinka voimalliselta tuntuukaan kokemus saada nähdä heidät jälleen – ei vain henkinä vaan ylösnousseen ruumiin saaneina.

Kaipaan sitä, että saan nähdä jälleen äitini ja tuntea hänen lempeän kosketuksensa ja katsoa hänen rakastaviin silmiinsä. Haluan nähdä isäni hymyn ja kuulla hänen naurunsa sekä nähdä hänet ylösnousseena, täydellisenä olentona. Uskon silmin näen Alisan täysin kaikkien maallisten huolien tai kuoleman pistimen ulottumattomissa – ylösnousseen, täydelliseksi tehdyn Alisan voitokkaana ja täynnä iloa.

Muutamia pääsiäisiä sitten hän kirjoitti yksinkertaisesti: ”Elämä Hänen nimensä kautta. Niin paljon toivoa. Aina. Kaikessa. Rakastan sitä, mistä pääsiäinen muistuttaa minua.”²³

Todistan ylösnousemuksen todellisuudesta. Jeesus Kristus elää, ja Hänen ansiostaan me kaikki tulemme elämään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.