Hän pyytää meitä olemaan Hänen käsinään
Cheryl A. Esplin
ensimmäinen neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa
Todellinen Kristuksen kaltainen palveleminen on epäitsekästä ja keskittyy muihin.
”Niin rakastakaa Te toisianne, Kuin minä teitä Olen rakastanut.”1 Näin lauloi tämä ihmeellinen kuoro, ja näin sanoi Jeesus vain joitakin tunteja ennen suurta sovitusuhriaan – uhria, jonka vanhin Jeffrey R. Holland kuvailee olevan ”kaikkein [merkittävin ilmaisu] puhtaasta rakkaudesta, mitä tämän maailman historiassa on koskaan osoitettu”2.
Jeesus paitsi opetti meitä rakastamaan Hän myös eli siten kuin opetti. Koko palvelutyönsä ajan Jeesus ”kulki ympäri maata, teki hyvää”3 ja ”pyysi hartaasti kaikkia seuraamaan esimerkkiään”4. Hän opetti: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.”5
Presidentti Thomas S. Monson, joka on ymmärtänyt kehotuksen rakastaa ja elänyt sen mukaan, on sanonut: ”Uskon Vapahtajan sanovan meille, että ellemme kadota itseämme palvelemalla muita, omalla elämällämme ei ole kovin paljon tarkoitusta. Ne, jotka elävät vain itselleen, ennen pitkää näivettyvät ja kadottavat – – elämänsä, kun taas ne, jotka kadottavat itsensä palvelemalla muita, kasvavat ja kukoistavat – ja itse asiassa pelastavat elämänsä.”6
Todellinen Kristuksen kaltainen palveleminen on epäitsekästä ja keskittyy muihin. Eräs nainen, joka piti huolta vammautuneesta miehestään, selitti: ”Älkää pitäkö tehtäväänne taakkana; pitäkää sitä tilaisuutena oppia, mitä rakkaus todella on.”7
Puhuessaan BYU:n hartaustilaisuudessa sisar Sondra D. Heaston kysyi: ”Mitä jos pystyisimme todella näkemään toistemme sydämeen? Ymmärtäisimmekö toisiamme paremmin? Jos tuntisimme, mitä muut tuntevat, näkisimme, mitä muut näkevät, ja kuulisimme, mitä muut kuulevat, niin järjestäisimmekö ja käyttäisimmekö aikaa muiden palvelemiseen ja kohtelisimmeko heitä toisin? Suhtautuisimmeko heihin kärsivällisemmin, ystävällisemmin ja suvaitsevammin?”
Sisar Heaston kertoi kokemuksesta, joka hänellä oli hänen palvellessaan Nuorten Naisten leirillä. Hän kertoi:
”Yksi – – hengellisen tuokiomme puhujista – – opetti meitä ’muuttumaan ihmisenä’. Yksi hänen esittämänsä opetus – – oli: ’Ole sellainen, joka tarjoutuu tutustumaan muihin ja palvelemaan heitä – heitä peilit menemään ja katso ikkunan läpi.’
Havainnollistaakseen asiaa hän pyysi yhtä nuorista naisista tulemaan eteen ja seisomaan häntä vastapäätä. Sitten [hän] otti esiin peilin ja asetti sen tuon nuoren naisen ja itsensä väliin, niin että hän [puhuja] katsoi peiliin ja yritti samalla jutella nuoren naisen kanssa. Kuten arvata saattaa, keskustelu ei ollut lähimainkaan tehokasta ja vilpitöntä. Tämä oli vaikuttava havaintoesitys, joka osoitti, kuinka vaikeaa on olla yhteydessä toisiin ja palvella heitä, jos huolehdimme liiaksi itsestämme ja näemme vain itsemme ja omat tarpeemme. [Puhuja] laittoi sitten peilin pois, otti esiin ikkunankehyksen ja asetti sen omien kasvojensa ja nuoren naisen kasvojen väliin. – – Saatoimme nähdä, että nuoresta naisesta oli tullut [puhujan] huomion keskipiste ja että todellinen palveleminen vaatii sitä, että keskitymme muiden tarpeisiin ja tunteisiin. Me huolehdimme usein niin kovin omasta itsestämme ja omasta kiireisestä elämästämme – kun katsomme peiliin yrittäessämme löytää tilaisuuksia palvella – ettemme näe selkeästi palvelemisen ikkunan läpi.”8
Presidentti Monson on usein muistuttanut meitä, että ”ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme, rohkaisuamme, tukeamme, lohdutustamme ja ystävällisyyttämme – ovat he sitten perheenjäseniä, ystäviä, tuttavia tai tuntemattomia”. Hän on sanonut: ”Me olemme Herran kädet täällä maan päällä, ja tehtävämme on palvella ja kohottaa Hänen lapsiaan. Hän on riippuvainen meistä jokaisesta.”9
Viime vuoden tammikuun Liahona-lehdessä lapsia kaikkialla maailmassa kehotettiin seuraamaan profeetta Monsonin neuvoa – olemaan Herran käsinä. Lapsia pyydettiin tekemään palveluksia – isoja ja pieniä. Heitä kannustettiin sitten piirtämään kätensä ääriviivat paperille, leikkaamaan kuva irti ja kirjoittamaan siihen palvelus, jonka he olivat tehneet, ja lähettämään se lehden toimitukseen. Monet teistä, jotka ovat tänä iltana kuuntelemassa, ovat kenties joitakuita niistä tuhansista lapsista, jotka tekivät rakastavan palveluksen ja kertoivat siitä.10
Kun lapset oppivat rakastamaan ja palvelemaan muita ollessaan pieniä, he luovat palvelemisen mallin koko loppuelämälleen. Monesti lapset opettavat meille muille, ettei rakkauden osoittamisen ja palvelemisen tarvitse olla suurta ja mahtipontista ollakseen merkittävää ja vaikuttavaa.
Eräs Alkeisyhdistyksen opettaja kertoi seuraavan esimerkin. Hän sanoi: ”Tänään 5- ja 6-vuotiaiden luokkamme teki rakkauden kaulaketjuja. Jokainen lapsi piirsi paperisuikaleille kuvia: yhden itsestään, yhden Jeesuksesta ja joitakin perheensä jäsenistä ja rakkaistaan. Me liimasimme suikaleista renkaita, jotka kiinnittyivät toisiinsa muodostaen ketjun. Teimme niistä rakkauden kaulaketjuja. Piirtäessään lapset puhuivat perheistään.
Heather sanoi: ’En usko, että siskoni rakastaa minua. Me tappelemme koko ajan. – – Minä vihaan itseänikin. Minun elämäni on ihan huono.’ Sitten hän nojasi päätään käsiinsä.
Ajattelin hänen kotiolojaan ja koin, että ehkä hänen elämänsä todella oli raskasta. Mutta kun Heather oli lopettanut, pöydän toisessa päässä istuva Anna vastasi: ’Heather, minä laitan sinut omaan ketjuuni minun ja Jeesuksen väliin, koska Hän rakastaa sinua ja minä rakastan sinua.’
Kun Anna oli sanonut tämän, Heather konttasi pöydän ali päästäkseen Annan luo ja halasi Annaa.
Oppitunnin päätyttyä Heather sanoi isoäidilleen, joka oli tullut hakemaan häntä: ’Arvaa mitä, mummi? Jeesus rakastaa minua.’”
Kun ojennamme kätemme rakkaudessa ja palvellen, vaikka vain pieninkin tavoin, ihmisten sydän muuttuu ja heltyy, kun he tuntevat Herran rakkauden.
Joskus voi kuitenkin olla vaikeaa vastata moniin pakottaviin tarpeisiin, koska lukemattomat ihmiset kaikkialla ympärillämme tarvitsevat apua ja helpotusta taakkoihin.
Sisaret, joistakuista teistä kuulijoista saattaa tuntua, että teidät on venytetty voimienne äärirajoille huolehtiessanne perheenjäsenten tarpeista. Muistakaa noissa rutiininomaisissa ja usein arkisissa askareissa, että te olette ”Jumalanne palveluksessa”11.
Toiset teistä saattavat tuntea tyhjyyttä, joka voisi täyttyä etsimällä naapurustostanne tai paikkakunnaltanne mahdollisuuksia keventää muiden kuormia.
Me kaikki voimme sisällyttää jokapäiväiseen elämäämme hieman palvelemista. Me elämme riidanhaluisessa maailmassa. Me palvelemme, kun emme arvostele, kun emme suostu juoruilemaan, kun emme tuomitse, kun hymyilemme, kun kiitämme ja kun olemme kärsivällisiä ja ystävällisiä.
Toiset tavat palvella vaativat aikaa, tietoista suunnittelua ja ylimääräistä tarmoa. Mutta ne ovat kaikkien ponnistelujemme arvoisia. Ehkä voisimme aloittaa esittämällä itsellemme nämä kysymykset:
-
Ketä vaikutuspiirissäni olevaa voisin auttaa tänään?
-
Minkä verran minulla on aikaa ja resursseja?
-
Millä tavoin voin käyttää lahjojani ja kykyjäni palvellakseni muita?
-
Mitä voisimme tehdä perheenä?
Presidentti Dieter F. Uchtdorf on opettanut:
”Teidän täytyy tehdä – – sitä, mitä Kristuksen opetuslapset ovat tehneet jokaisena taloudenhoitokautena: neuvotella yhdessä, käyttää kaikkia saatavissa olevia resursseja, tavoitella Pyhän Hengen innoitusta, pyytää Herralta vahvistusta ja kääriä sitten hihat ja ryhtyä työhön.”
Hän sanoi: ”Annan teille lupauksen: jos noudatatte tätä mallia, saatte erityistä opastusta Herran tavalla huolehtimisen kysymyksiin keille, mitä, milloin ja missä.”12
Aina kun mietin, millaista mahtaa olla, kun Vapahtaja tulee jälleen, ajattelen Hänen vierailuaan nefiläisten luona, kun Hän kysyi:
”Onko teillä keskuudessanne sairaita? Tuokaa heidät tänne. Onko teillä rampoja tai sokeita tai ontuvia tai raajarikkoja tai spitaalisia tai surkastuneita tai kuuroja tai millään tavalla vaivaisia? Tuokaa heidät tänne, niin minä parannan heidät, sillä minun käy teitä sääli; sydämeni on täynnä armoa. – –
Ja [Vapahtaja] paransi heidät joka ainoan.”13
Tällä hetkellä Hän pyytää meitä olemaan Hänen käsinään.
Olen tullut tietämään, että juuri rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan antaa elämälle merkityksen. Seuratkaamme Vapahtajamme esimerkkiä ja Hänen kehotustaan ojentaa kätemme auttaaksemme muita rakkaudessa.
Todistan, että tämä presidentti Henry B. Eyringin antama lupaus on tosi, että ”jos [käytämme lahjojamme] jonkun toisen palvelemiseen, [me tunnemme] Herran rakkauden tuota ihmistä kohtaan. [Tunnemme] myös Hänen rakkautensa [meitä] kohtaan.”14 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Huom. 2. huhtikuuta 2016 sisar Esplin vapautettiin ensimmäisen neuvonantajan tehtävästä Alkeisyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa.