Muistaa Hänet aina
Vanhin Gerrit W. Gong
seitsemänkymmenen johtokunnasta
Todistan nöyrästi ja rukoilen, että me muistamme Hänet aina – kaikkina aikoina, kaikessa ja kaikkialla, missä lienemmekin.
Rakkaat veljet ja sisaret, kun olen palvellut Aasiassa, ihmiset ovat joskus kysyneet: ”Vanhin Gong, kuinka paljon ihmisiä asuu kirkon Aasian vyöhykkeellä?”
Olen vastannut: ”Puolet maailman väestöstä – 3,6 miljardia ihmistä.”
Joku on kysynyt: ”Onko vaikeaa muistaa heidän kaikkien nimet?”
Muistaminen – ja unohtaminen – kuuluvat osana jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi kerran kun vaimoni oli etsinyt uutta matkapuhelintaan kaikkialta, hän päätti viimein soittaa siihen eräästä toisesta puhelimesta. Kun vaimoni kuuli puhelimensa hälyttävän, hän ajatteli: ”Kukahan siellä soittaa minulle? En ole antanut tätä numeroa kenellekään!”
Muistaminen – ja unohtaminen – kuuluvat osana myös iankaikkiseen matkaamme. Aika, tahdonvapaus ja muisti auttavat meitä oppimaan, kasvamaan ja vahvistamaan uskoa.
Erään suositun laulumme sanoin:
Joka viikko nauttiessamme sakramentin me lupaamme muistaa Hänet aina. Hyödynnän lähes 400:aa pyhien kirjoitusten kohtaa, joissa mainitaan sana muistaa, ja esitän kuusi tapaa, joilla me voimme muistaa Hänet aina.
Ensiksi, me voimme muistaa Hänet aina luottamalla Hänen liittoihinsa, lupauksiinsa ja vakuutuksiinsa.
Herra muistaa ikuiset liittonsa – Aadamin ajasta siihen päivään asti, jolloin Aadamin jälkeläiset ”ottavat vastaan totuuden ja katsovat ylöspäin, silloin Siion katsoo alaspäin ja kaikki taivaat järkkyvät riemusta ja maa vapisee ilosta”2.
Herra muistaa lupauksensa, myös lupaukset koota hajallaan oleva Israel apunaan Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja lupaukset, jotka on annettu kaikille jäsenille ja lähetyssaarnaajille, jotka muistavat sielujen arvon.3
Herra muistaa kansakunnat ja kansat sekä valaa heihin luottamusta. Näinä kiireen ja levottomuuden aikoina4 ”toiset kerskuvat sotavaunuistaan, toiset hevosistaan, mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme, nimeä”5. Hän ohjaa ”tulevaa, kuten Hän on ohjannut mennyttä”6. ”Vaikeina aikoina”7 me muistamme, ”ettei Jumalan työtä tehdä tyhjäksi vaan ihmisten työ”8.
Toiseksi, me voimme muistaa Hänet aina tunnustamalla kiitollisina Hänen kätensä vaikutuksen kaikkialla elämässämme.
Herran käden vaikutus elämässämme näkyy usein selkeimmin jälkikäteen. Kuten kristitty filosofi Søren Kierkegaard ilmaisi asian: ”Elämä ymmärretään taaksepäin – mutta se täytyy elää eteenpäin.”9
Rakas äitini vietti hiljattain 90-vuotispäiväänsä. Hän todisti kiitollisena Jumalan siunauksesta elämänsä jokaisessa tärkeässä risteyskohdassa. Perhe- ja sukuhistoriat, perheen ja suvun perinteet sekä perhesiteet auttavat meitä nauttimaan menneiden asioiden muistamisesta ja tarjoavat mallia ja toivoa tulevalle. Pappeuden valtuusketjut ja patriarkalliset siunaukset todistavat Jumalan käden vaikutuksesta yli sukupolvien.
Oletteko koskaan ajatelleet olevanne oman elämänne elävä muistokirja – josta kuvastuu se, mitä ja kuinka te päätätte muistaa?
Esimerkiksi kun olin nuorempi, halusin todella kovasti pelata koulun koripallojoukkueessa. Harjoittelin ja harjoittelin. Eräänä päivänä valmentaja osoitti 193 cm pitkää huippusentteriä ja 188 cm pitkää huippulaitahyökkääjää sekä sanoi minulle: ”Voin laittaa sinut joukkueeseen, mutta todennäköisesti et pääse koskaan pelaamaan.” Muistan, kuinka ystävällisesti hän sitten kannusti: ”Mikset kokeilisi jalkapalloa? Siinä olisit hyvä.” Perheeni hurrasi, kun tein ensimmäisen maalini.
Me muistamme ne, jotka ovat antaneet meille tilaisuuden – ja uuden tilaisuuden – osoittaen rehellisyyttä, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kannustusta. Ja meistä voi tulla se, jonka muut muistavat, kun he tarvitsivat apua eniten. Se, että muistamme kiitollisina muiden antaman avun ja Hengen johdattavan vaikutuksen, on yksi tapa muistaa Hänet. Se on yksi tapa laskea monet siunauksemme ja huomata, mitä Jumala on tehnyt.10
Kolmanneksi, me voimme muistaa Hänet aina luottamalla siihen, kun Herra vakuuttaa meille: ”Se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”11
Kun teemme täydellisen parannuksen ja myös tunnustamme ja hylkäämme syntimme, niin kun syyllisyytemme pyyhitään pois, me kysymme Enosin tavoin: ”Herra, kuinka se on tapahtunut?”, ja kuulemme vastauksen: ”Uskosi tähden Kristukseen”12, ja Hänen kutsunsa ”Muistuta minua”13.
Kun olemme tehneet parannuksen ja pappeusjohtajat julistavat meidät kelvollisiksi, meidän ei tarvitse enää jatkaa näiden menneiden syntien tunnustamista yhä uudelleen. Se, että on kelvollinen, ei tarkoita sitä, että olisi täydellinen. Taivaallisen Isän onnensuunnitelma kutsuu meitä olemaan nöyrästi sovussa elämämme matkalla tullaksemme jonakin päivänä täydellisiksi Kristuksessa14, ei kantaen jatkuvaa huolta, ei turhautuneina tai onnettomina tämänhetkisten heikkouksiemme vuoksi. Muistakaa, että Hän tuntee kaiken sen, mitä emme halua kenenkään muun tietävän meistä – ja Hän silti rakastaa meitä.
Toisinaan elämä koettelee luottamustamme Kristuksen armoon, oikeudenmukaisuuteen ja tuomioon sekä Hänen vapauttavaan kutsuunsa antaa Hänen sovituksensa parantaa meidät, kun me annamme anteeksi muille ja itsellemme.
Eräs nuori nainen yhdessä toisessa maassa haki toimittajan paikkaa, mutta työpaikoista päättävä virkailija oli säälimätön. Hän sanoi naiselle: ”Minun allekirjoitukseni takaa sen, ettei sinusta tule toimittajaa vaan saat kaivaa viemäreitä.” Hän oli ainoa nainen, joka miesjoukon kanssa kaivoi viemäreitä.
Vuosia myöhemmin tästä naisesta tuli virkanainen. Eräänä päivänä hänen luokseen tuli eräs mies, joka tarvitsi hakemaansa työpaikkaan hänen allekirjoituksensa.
Nainen kysyi: ”Muistatko minut?” Mies ei muistanut.
Nainen sanoi: ”Sinä et muista minua, mutta minä muistan sinut. Allekirjoituksellasi sinä takasit sen, ettei minusta koskaan tullut toimittajaa. Allekirjoituksellasi sinä lähetit minut kaivamaan viemäreitä, ainoan naisen miesjoukon keskelle.”
Nainen sanoi minulle: ”Tunnen, että minun pitäisi kohdella sitä miestä paremmin kuin hän kohteli minua – mutta minulla ei ole tarvittavaa voimaa.” Toisinaan se voima ei ole meidän sisimmässämme, vaan se löytyy meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovituksen muistamisesta.
Kun luottamus petetään, unelmat pirstoutuvat, sydämet särkyvät yhä uudelleen, kun me haluamme oikeudenmukaisuutta ja kaipaamme armoa, kun kätemme puristuvat nyrkkiin ja kyyneleet täyttävät silmämme, kun kaipaamme tietoa siitä, mistä pitää kiinni ja mistä päästää irti, niin me voimme aina muistaa Hänet. Elämä ei ole niin julmaa kuin miltä se voi joskus näyttää. Hänen ääretön myötätuntonsa voi auttaa meitä löytämään tien, totuuden ja elämän.15
Kun muistamme Hänen sanansa ja esimerkkinsä, me emme loukkaa muita emmekä me loukkaannu itse.
Ystäväni isä työskenteli mekaanikkona. Hänen rehellinen työnsä näkyi jopa silloin, kun hänen kätensä olivat huolellisesti pestyt. Eräänä päivänä temppelissä joku sanoi ystäväni isälle, että tämän tulisi pestä kätensä puhtaiksi ennen kuin palvelee temppelissä. Sen sijaan että olisi loukkaantunut, tämä hyvä mies alkoikin ennen temppeliin menoa jynssätä perheen tiskit käsin erityisen saippuaisessa vedessä. Hän oli esimerkkinä niistä, jotka nousevat Herran vuorelle ja astuvat pyhään paikkaan puhtain käsin ja puhtain sydämin.16
Jos meillä on epäystävällisiä tunteita, tunnemme kaunaa tai mielipahaa tai jos meillä on aihetta pyytää anteeksi muilta, niin nyt on aika tehdä niin.
Neljänneksi, Hän kutsuu meitä muistamaan, että Hän toivottaa meidät aina tervetulleiksi kotiin.
Me opimme kysymällä ja tutkimalla. Mutta ettehän lakkaa tutkimasta, ennen kuin saavutte – T. S. Eliotin sanoin – ”sinne, mistä [aloititte], ja näette paikan ensi kerran”17. Kun olette valmiita, avatkaa sydämenne Mormonin kirjalle – uudelleen – ensi kerran. Rukoilkaa vakain aikein – uudelleen – ensi kerran.
Luottakaa siihen varhaiseen tai hauraaseen muistoon. Antakaa sen avartaa uskoanne. Jumalan avulla ei ole kohtaa, josta ei olisi paluuta.
Muinaiset ja nykyajan profeetat pyytävät hartaasti, ettemme anna inhimillisten heikkouksien, vikojen ja puutteiden – muiden tai omiemme – johtaa siihen, ettemme näe Hänen palautetun evankeliuminsa totuuksia, liittoja ja lunastavaa voimaa.18 Tämä on erityisen tärkeää kirkossa, jossa me kukin kasvamme epätäydellisen osallistumisemme kautta. Profeetta Joseph on sanonut: ”En koskaan väittänyt teille olevani täydellinen, mutta opettamissani ilmoituksissa ei ole mitään erhettä.”19
Viidenneksi, me voimme muistaa Hänet aina lepopäivänä sakramentin ansiosta. Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön lopussa ja ylösnousemuksensa jälkeen suorittamansa palvelutyön alussa – kummallakin kerralla – meidän Vapahtajamme otti leivän ja viinin ja pyysi, että me muistaisimme Hänen ruumiinsa ja verensä20, ”sillä niin usein kuin tämän teette, te muistatte tämän hetken, jonka minä olin teidän kanssanne”21.
Sakramenttitoimituksessa me todistamme Isälle Jumalalle, että olemme halukkaita ottamaan Hänen Poikansa nimen päällemme ja muistamaan Hänet aina ja pitämään Hänen käskynsä, jotka Hän on antanut meille, jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme.22
Kuten Amulek opettaa, me muistamme Hänet, kun me rukoilemme ketojemme, katraidemme ja perhekuntamme puolesta ja kun me muistamme tarvitsevat, alastomat, sairaat ja ahdistetut.23
Viimein kuudenneksi, meidän Vapahtajamme kutsuu meitä muistamaan Hänet aina, kuten Hän muistaa meidät aina.
Uudessa maailmassa ylösnoussut Vapahtajamme kutsui paikalla olleita tulemaan yksitellen, pistämään kätensä Hänen kylkeensä ja tunnustelemaan naulojen jälkiä Hänen käsissään ja jaloissaan.24
Pyhissä kirjoituksissa kuvataan ylösnousemusta näin: ”Jokainen jäsen ja nivel palautetaan – – oikeaan ja täydelliseen muotoonsa” ja ”edes hiuskarva päästä ei joudu hukkaan”.25 Kun näin on, niin miettikää, kuinka meidän Vapahtajamme täydellisessä, ylösnousseessa ruumiissa on yhä haavat Hänen kyljessään ja naulojen jäljet Hänen käsissään ja jaloissaan.26
Toisinaan historian aikana kuolevaisia ihmisiä on teloitettu ristiinnaulitsemalla. Mutta vain meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ruumiissa on yhä merkit Hänen puhtaasta rakkaudestaan. Vain Hän täyttää profetian siitä, että Hänet korotettaisiin ristille, jotta Hän voisi vetää meidät kaikki nimeltä mainiten luokseen.27
Vapahtajamme julistaa:
”Kyllä, he voivat unohtaa, mutta minä en sinua unohda – –.
Katso, minä olen sinut piirtänyt sinut kätteni kämmeniin.”28
Hän todistaa: ”Minä olen se, joka korotettiin. Minä olen Jeesus, joka ristiinnaulittiin. Minä olen Jumalan Poika.”29
Tästä todistan nöyrästi ja rukoilen, että me muistamme Hänet aina – kaikkina aikoina, kaikessa ja kaikkialla, missä lienemmekin.30 Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.