Unelmana Kajaanin sukukeskus
Halu höystettynä uskolla ja toiminnalla avaa uusia näköaloja.
Veli Tauno Komulainen Kuhmosta pohtii suuria ajatuksia. Hänen mielestään mikään ihan tavallinen ei ole paras keino viedä ilosanomaa eteenpäin. Tällä hetkellä hänen ajatuksiaan kuumentaa sukukeskus. Veli Komulainen sanookin, että yhteys verhon toiselle puolelle on nyt tosi vahva. Hän toimii tällä hetkellä temppeli- ja sukututkimusneuvojana Kajaanin seurakunnassa.
Vuonna 2005 Kuhmossa ja Kainuussa alkoi sukututkimuksen laajempi yhteistoiminta. Komulaisten naapurissa olevalle koululle kokoontui silloin 18 eri suvun edustajat pitämään yhteisen sukututkimukseen keskittyvän näyttelyn sekä lukuisia luentoja.
Veli Komulainen oli alun infotilaisuudessa ja mietti vielä sieltä palatessaan, onkohan tämä nyt sen väärti, mutta yö teki tehtävänsä. Aamuun mennessä Herra oli innoittanut ja opettanut puhtailla ajatuksilla, mitä pitäisi tehdä.
Loppujen lopuksi tapahtumassa oli mukana sukujen edustajien lisäksi Kuhmon kaupunki kirjaston voimin sekä Kainuun museo voimistelusalin kokoisella osastolla esittelemässä Kainuun historiaa. Juhlatapahtuma kesti yhdeksän päivää.
Veli ja sisar Komulainen toimivat yhteyshenkilöinä koululla. ”Pidimme luennon täydelle luokalle aiheesta ’Mikä voima saa ihmiset tekemään sukututkimusta?’ Piirsimme luokan suurelle taululle kaavion elämän tarkoituksesta eli pelastussuunnitelman. Jokaiseen kohtaan luimme sopivan pyhien kirjoitusten kohdan. Lopuksi kerroimme, että sukututkimus on valmistavaa työtä, niin että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saada temppelissä tarvittavat toimitukset iankaikkisuutta varten”, kertoo veli Komulainen tuosta ajasta. Ihmiset ymmärsivät ja alkoivat toimia.
Tietokoneohjelmat olivat silloin tulossa voimakkaasti mukaan. Varsinkin oman pojan avulla suomennettu PAF-ohjelma sai vankan jalansijan kirkon ulkopuolisten sukututkijoiden keskuudessa Kuhmossa. Kun ohjelmalla oli kysyntää, Komulaiset antoivat varmuuskopion mukaan, niin että sukututkijat saattoivat jatkaa sen hyödyntämistä.
Sukututkimustietojen vaihto mm. muistitikkujen avulla usean vuoden ajan toi Komulaisille mittavan arkiston toisten tekemiä tutkimuksia. ”Tämä menettelytapa oli menestystarina.”
”Toimittajat ovat vähän kuin ystäviä”
Tauno Komulainen tuli Kuhmossa alun perin tutuksi kyläpäällikkönä useiden kyläyhdistysten kautta. Kotona on käynyt seitsemän eri toimittajaa jutun teossa.
Juttuihin on yleensä tullut maininta kirkosta. ”Toimittajat ovat vähän kuin ystäviä”, kertoo veli Komulainen ja antaa heti perään valaisevan esimerkin.
”Lieksasta, naapuripitäjästä, oli tullut paikallislehti Kuhmolaisen toimitukseen vanha mies. Hänellä oli mukanaan Venäjältä peräisin olevia sukututkimustietoja, joita ei niin vain mistään löytäisi. Keskusteltuaan toimittajien kanssa asiasta yksi toimittajista otti yhteyttä minuun ja kysyi, voisiko lähettää miehen meille. Mies saapui. Kahden tunnin kuluttua mies oli lähdössä. Kysyin, minne hän nyt menee. Hän totesi, että nyt voin mennä kotiin, kun paperit ovat perillä.”
Kirjasto kerääntyy
”Käsissämme on nyt yli viisikymmentä eri sukuseurojen julkaisemaa kirjaa ja lukuisia vihkosia yksittäisiltä harrastajilta. Lisäksi on suuret määrät tutkimuksia sähköisessä muodossa. Yksi näistä on Pohjois-Suomen Korhoset, erittäin hyvin toimitettu kirja, joka käsittää noin 1 300 sivua mm. Sotkamon ja Kainuun Korhosia”, kertoo veli Komulainen.
Lisää sukuseurojen julkaisemia kirjoja on valmisteluvaiheessa, ja ne tulevat aikanaan lisäämään saatavilla olevaa tutkimusmateriaalia. Ei siis ihme, että Tauno Komulainen miettii, mitä nyt tekisi tällä merkittävällä sukututkimusaineistolla muiden Jumalan lasten siunaamiseksi.
Toimintakeskus yhdistämään polkuja
”Entäpä, jos saataisiin ihmiset tulemaan ja viihtymään, puhumaan toistensa kanssa, tuntemaan, ettei ole yksin. Vaikka jauhamaan myllyllä jyviä ja maistamaan yhdessä siitä tehtyä puuroa tai paikkaamaan sukkia sen lisäksi että on käytettävissä nämä mittavat sukutiedostot”, miettii veli Komulainen innostuneena.
”Ihmiset kulkevat erilaisia polkuja. Toimintakeskus voisi yhdistää nuo polut ja lähentää ihmisiä. Sinne olisi helppo tulla mukaan vaikka pari kertaa kuukaudessa.”
Veli Komulaisen tuumaukset ovat johtaneet tiettyyn suuntaan. ”Mitäpä, jos Kajaanin seurakuntaan järjestettäisiin sukukeskus, vaikka pilottikokeiluna? Lupahan siihen tarvitaan, sen lisäksi asiakirjaskanneri ja viljamylly. Sellainen keskus, jossa uskon voima yhdistyy väliverhon molemmin puolin kutsuen kaikkia taivaallisen Isän lapsia tulemaan Kristuksen luo. Pelastussuunnitelma on tärkein sanoma, minkä voimme jakaa. Presidentti Nelson on innostanut kutsumaan – me autamme”, toteaa veli Komulainen mutkattomasti.