Avioliittoa odottamassa
Käsittelen avioliittoon valmistautumista ja kärsivällisyyttä silloin kun odotamme joidenkin siunausten täyttymistä. Suuntaan viestini ensisijaisesti niille, jotka ovat sinkkuja kirkossa.
Itse täytän tänä vuonna 44 vuotta. En ole naimisissa enkä ole ollut naimisissa. Tuntuu usein, että monilla elämä on sujunut helposti: he ovat menneet nuorina naimisiin, ovat perustaneet perheen ja asiat ovat menneet ”suunnitelmien mukaan”. Oma elämäni on taas mennyt eri tavalla. Kun ystäväni menivät parikymppisinä naimisiin, itse muutin Ruotsiin opiskelemaan englannin kieltä Tukholman yliopistossa.
Olen myöhemmin kuitenkin ymmärtänyt, että taivaallinen Isä on toiminut elämässäni tietyllä tavalla viisasta tarkoitusta varten. Meidän aikataulumme ei ole aina samalla linjalla taivaan Isän aikataulun kanssa, emmekä ymmärrä, miksi siunaukset eivät tule silloin kuin olisimme halunneet.
Uskoin olevani valmis menemään naimisiin paljon nuorempana. Minun piti ja pitää vielä valmistautua paljon. Usein muut kirkon jäsenet yrittävät rohkaista meitä sinkkuja esimerkiksi sanomalla: ”Sitten taivaassa saat miehen” tai ”Entäs tuo veli? Olisitko kiinnostunut tuntemaan hänet paremmin?” tai jotakin samankaltaista. Tietoisku: Se ei auta. Minä olen henkilökohtaisesti kyllästynyt näihin puheisiin vuosia sitten. Se on alentavaa. Se kuulostaa siltä, että ”Olet ihan hyvä, mutta et ole tarpeeksi hyvä kuten me muut, koska et saa miestä täällä nyt”.
Minua ei lohduta tai rohkaise se, että ”taivaassa pääsen” naimisiin. Tuntuu, että olen ylijäämä, sekunda. Tiedän, että kun menen naimisiin, se tapahtuu silloin, kun sen on tarkoitus tapahtua. Mikään ei osoita, että se tapahtuisi vasta tämän elämän jälkeen. Ehkä ihmiset luulevat niin, koska he luulevat tuntevansa minut ja mahdollisuuteni päästä naimisiin tämän elämän aikana.
Elämässä on paljon sellaista, mikä voi tuoda iloa ja tarkoitusta elämäämme. Ei se ainoa juttu ole mennä naimisiin niin nuorena kuin mahdollista ja saada lapsia, perustaa perhe. Minun perheeni olen minä ja minun kaksi kissaani. En ole voinut noudattaa kaavaa, jota jäsenet usein toivovat meidän kaikkien noudattavan. Joskus terveysongelmat ovat ongelma, eivät välttämättä itsellemme, vaan muille.
Pitää uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja omaan arvoonsa. Jos olemme uskollisia eläessämme evankeliumin mukaan, meillä on mahdollisuus kaikkiin siunauksiin. Taivaan Isä pitää lupauksensa, siihen voimme luottaa. Matkamme täällä maan päällä on aivan erilainen kuin muiden matkat. Emme voi sanoa, että asiat ovat menneet väärin, koska taivaan Isä pitää aina huolta meistä. Kirkon jäsenistä yli puolet on sinkkuja, eronneita tai leskiä, kuten vanhin Ballard kertoi puheessaan ”Toivo Kristuksessa” (huhtikuun 2021 yleiskonferenssi):
”Kahdentoista apostolin koorumi on neuvotellut yhdessä rukouksen hengessä ja pyrkien ymmärtämään, kuinka auttaa kaikkia, jotka tuntevat olevansa yksin tai tuntevat, etteivät he kuulu joukkoon. Me haluamme auttaa kaikkia, joista tuntuu tältä. Saanen mainita varsinkin ne, jotka ovat tällä hetkellä naimattomia, eronneita tai leskiä.
Veljet ja sisaret, yli puolet kirkon aikuisista nykyään on leskiä, eronneita tai ei ole vielä solminut avioliittoa. Jotkut miettivät mahdollisuuksiaan ja paikkaansa Jumalan suunnitelmassa ja kirkossa. Meidän tulee ymmärtää, ettei iankaikkisessa elämässä ole kyse vain nykyisestä aviosäädystämme vaan opetuslapseudesta ja siitä, että on ’rohkea todistuksessaan Jeesuksesta’. Kaikkien niiden toivo, jotka ovat naimattomia, on sama kuin kaikkien Herran palautetun kirkon jäsenten – päästä osalliseksi Kristuksen armosta ’noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia’.”
Olen kiitollinen uskostani ja toivostani, että saan solmia temppelissä avioliiton rakastamani miehen kanssa silloin, kun sen aika koittaa. Isäni Pekka Santonen sanoo aina: ”Vain rakkaudesta mennään naimisiin.”
Olen täysin samaa mieltä. Rakkaus on tärkein ja suurin arvo ja käsky täällä maan päällä.
Sillä aikaa, kun odotamme siunausten toteutumista, voimme valmistautua. On oltava kärsivällinen ja kestettävä hyvin tätä tilannetta, joka on monelle koettelemus. Hyvin voi sanoa: ”Jos odottaa jotakin hyvää, ei koskaan odota liian kauan.” Joskus odotusaika on tuntunut pitkältä, mutta jos meillä on oikea tärkeysjärjestys, tämä odotus tuntuu myöhemmin vain silmänräpäykseltä ikuisuuden näkökulmasta. Olen kiitollinen evankeliumista ja siitä toivosta, jota voin tuntea. Olkaamme kärsivällisiä. Kaikki järjestyy lopulta. On tärkeää luottaa taivaan Isään.