Kuulemmeko ja huomaammeko vastaukset rukouksiin?
Rukous on keino olla yhteydessä taivaalliseen Isäämme. Hän on käskenyt meitä rukoilemaan päivittäin, sillä Hän todella haluaa pitää yhteyttä meihin.
Meille on myös luvattu, että taivaan Isä vastaa rukouksiimme. Aina ei kuitenkaan tunnu siltä, että saamme vastauksia, vaikka rukoilemmekin päivittäin.
Pysähdymmekö kuuntelemaan?
Kun puhumme ystävillemme, se on harvoin yksipuolista puhetta. Harvemmalla meistä on kuitenkaan rutiinia pysähtyä kuuntelemaan vastauksia rukouksiin.
Rukouksen jälkeen voisikin olla hyvä pysähtyä hetkeksi ihan vain kuuntelemaan tai lukemaan esimerkiksi pyhiä kirjoituksia. Pyhät kirjoitukset ovat yksi taivaan Isän tavoista puhua lapsilleen.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, millaisessa ympäristössä rukoilee. Rukoileminen voi olla vaikeaa ympäristössä, jossa on melua tai muita häiriötekijöitä. Rukoilla voi missä tahansa, ja joskus hädän keskellä on pakko rukoilla stressaavassa ympäristössä. Mikäli on mahdollisuus valita, kannattaa asettua rauhalliseen paikkaan. Tunnen ihmisiä, jotka rukoilevat suihkussa, sillä siellä kukaan ei tule keskeyttämään rukousta.
Pysähtyä kannattaa muutenkin kuin rukouksen jälkeen. Pysähtyminen ja rauhoittuminen tekee hyvää kullekin meistä silloin tällöin. Hiljentyä voi esimerkiksi kirkossa, temppelissä, omassa kodissa tai luonnossa. Apuna voi käyttää esimerkiksi hengitysharjoituksia, meditaatiotekniikoita tai rauhallista liikuntaa, kuten joogaa tai kävelyä, jos tällaiset toimintamallit tuntuvat omilta. Tärkeintä on, että pysähtyy.
Tunnistammeko vastaukset?
Joskus meistä voi tuntua, ettemme saa vastauksia rukouksiimme, sillä emme tunnista vastauksia. Ehkä emme ole tarpeeksi yksityiskohtaisia rukouksissamme emmekä siksi saa yksityiskohtaisia vastauksia. Kun mainitsemme nimiä, paikkoja ja tilanteita, rukoukset ovat paljon tarkempia ja vastaukset niihin on helpompi tunnistaa.
Joskus taas emme tunnista vastauksia siksi, että ne eivät miellytä meitä. Ehkä Jumalan vastaus on, että meidän pitää odottaa hetki. Ehkä Jumalan vastaus on, ettemme saa tiettyä siunausta. Näitä vastauksia on vaikea nähdä ja hyväksyä.
Jumalalla on kuitenkin aina syy, miksi Hän kieltää jonkin siunauksen tai antaa meidän odottaa sitä. Hän tuntee meidät täydellisesti ja tietää meidän tarpeemme. Ehkä Hänellä on jotakin parempaa mielessä meitä varten. Ehkä Hän haluaa meidän oppivan jotakin tai kehittyvän Kristuksen kaltaisissa ominaisuuksissa. Ehkä Hän haluaa, että joudumme odottamaan tai työskentelemään jonkin asian eteen kovemmin siksi, että lopulta sen saatuamme osaamme arvostaa saamiamme siunauksia enemmän.