Päätös vaeltaa kuuliaisuudessa

Presidentti Young johti tuhansien pyhien muuttoa Siioniin antaen usein ohjeita sellaisissakin pienissä yksityiskohdissa kuin se, ettei pitänyt valjastaa väsyneitä eläimiä yhteen levänneiden kanssa. Hän kehotti pyhiä kuitenkin myös osoittamaan tarmokasta omavaraisuutta ja tekemään älykkäitä valintoja. Hän opetti: ”On ehdottoman välttämätöntä, että jokainen mies, nainen ja lapsi, joka ryhtyy tähän työhön ja kokoontuu Siioniin, tekee kaiken voitavansa edistääkseen Jumalan työtä Siionin vahvistamiseksi ja auttaakseen sen lunastamisessa. – – Antaumuksellamme tässä työssä – – on taipumus saada pyhissä esiin voimaa ja omavaraisuutta, jota heissä ei muuten olisi, jos heitä ei jätettäisi selviämään omin voimin.” (LL, s. 220–221) Presidentti Young opetti, että ”ainoa uhri, jonka Herra kansaltaan vaatii, on ehdoton kuuliaisuus omia liittojamme kohtaan.” (DBY, s. 225)

Brigham Youngin opetuksia

Meillä on vapaus valita hyvä tai paha, mutta me emme voi valita valintojemme seurauksia

Kaikilla järjellisillä olennoilla on oma tahtonsa, ja oman valintansa mukaan ne joko pelastuvat tai tulevat tuomituiksi. (DBY, s. 62)

Ymmärtävätkö ihmiset, että on itse asiassa välttämätöntä, että heidän eteensä asetetaan vastakkaisia periaatteita, koska muuten tämä olotila ei olisi koetustila eikä meidän olisi mahdollista harjoittaa meille annettua vapaata tahtoa? Ymmärtävätkö he, että me emme voi saavuttaa iankaikkista elämää, ellemme me oman kokemuksemme perusteella todella tunne ja käsitä hyvän periaatetta ja pahan periaatetta, valkeutta ja pimeyttä, totuutta, hyvettä ja pyhyyttä – myös pahetta, jumalattomuutta ja turmeltuneisuutta? (DBY, s. 66)

Ihminen voi aikaansaada omat tekonsa ja hallita niitä, mutta hänellä ei ole minkäänlaista valtaa niiden seurauksiin. (DBY, s. 63)

Maan päällä ei ole yhtään ihmistä, jolla ei ole sisimmässään kykyä pelastaa tai tuhota itsensä, ja samoin on kansojen laita. (DBY, s. 67)

Vapaalla tahdolla on rajansa; samoin on kaikella ja kaikilla, eikä meidän vapaa tahtomme saa rikkoa tätä lakia. Ihmisen on valittava elämä tai kuolema [ks. He. 14:31], ja jos hän valitsee kuoleman, hän havaitsee, että hänelle on asetettu rajat ja että hänelle annettu vapaa tahto on siinä määrin sidottu, ettei hän voi käyttää sitä lain vastaisesti saattamatta itseään alttiiksi Kaikkivaltiaan ojennukselle ja rangaistukselle. (DBY, s. 63)

Ihminen voi luopua vapaasta tahdostaan tai esikoisoikeudestaan, kuten teki Eesau muinoin, mutta kun hän on siitä luopunut, hän ei voi saada sitä takaisin. Niinpä meidän on oltava varovaisia, ettemme menetä meille annettua tahdon vapautta. Vanhurskaan ja syntisen, iankaikkisen elämän ja kuoleman, onnen ja kurjuuden välinen ero on tämä: korotettujen etuoikeuksilla ei ole mitään ääriä tai rajoja; heidän siunauksensa ovat jatkuvat, eikä heidän valtakunnillaan, valtaistuimillaan, herrauksillaan, hallituksillaan eikä valloillaan ole mitään loppua, vaan ne lisääntyvät iankaikkisesti. Sitä vastoin niiltä, jotka hylkäävät tarjouksen, jotka pitävät halpana Herran tarjoamia armolahjoja ja valmistautuvat tulemaan karkotetuiksi Hänen kasvojensa edestä ja tulemaan paholaisten kumppaneiksi, rajoitetaan heidän vapaa tahtonsa välittömästi, ja heidän toimilleen asetetaan ääret ja rajat. (DBY, s. 63–64)

Herra ei pakota ketään vastaanottamaan evankeliumia, enkä usko, että Hän pakottaa heitä elämään sen mukaan sen jälkeen kun he ovat ottaneet sen vastaan. (DBY, s. 64)

Hän on suonut heille etuoikeuden valita itse omasta puolestaan, olkoonpa se sitten hyvää tai pahaa, mutta valintamme tulos on silti Hänen kädessään. (DBY, s. 62)

Jumalten iankaikkisuuksissa vallitsevat iankaikkiset lait, joiden mukaan Hän ja kaikki muut ovat olemassa, säätävät, että ennen kuin Luoja voi hallita täydellisesti, Hänen on saatava luodun suostumus. (DBY, s. 65)

En aio ajaa ketään miestä tai naista taivaaseen. Sangen monet luulevat voivansa piiskata ihmisiä taivaaseen, mutta sitä ei voi koskaan tehdä, sillä meissä oleva äly on yhtä itsenäinen kuin jumalat. Ihmisiä ei voi ajaa, ja hyttysen silmään mahtuisivat kaikkien niiden ihmislasten sielut, jotka helvetin tulta saarnaamalla ajetaan taivaaseen. (DBY, s. 64)

Voitte tietää, johdetaanko teitä oikeaan vai väärään, yhtä hyvin kuin tunnette tien kotiin, sillä jokainen Jumalan ilmoittama totuus todistaa ihmismielelle omasta totuudestaan, eikä ihmisellä ole mitään Jumalalta tulevaa tehtävää maan päällä ilman tehtävään liittyvää todistetta sen todenperäisyydestä. (DBY, s. 65)

Jos ihminen sydämessään haluaa tehdä Jumalan tahdon, niin onko siitä seurauksena, että häneltä riistetään hänen oikeutensa? Onko miehen kirottava osoittaakseen, että hänellä on valinnan vapaus? Väitän, ettei se ole lainkaan tarpeen sen paremmin kuin varastaminen tai mikään muu vääryys. Voin osoittaa taivaille ja maan asukkaille, että olen syntynyt vapaaksi ja että minulla on vapauteni Jumalan, enkelien ja ihmisten edessä, kun polvistun rukoilemaan – varmasti yhtä lailla kuin jos menisin ulos kiroilemaan. Minulla on oikeus määrähetkinä kutsua perheeni koolle rukoilemaan, ja uskon, että se osoittaa minun olevan vapaa aivan yhtä lailla kuin jos varastaisin, kiroaisin, valehtelisin ja joisin itseni humalaan. (DBY, s. 65)

Mutta tuleeko meistä orjia taipuessamme tuohon ehdottomaan kuuliaisuuteen? Ei, se on ainoa tapa maan päällä, jolla te ja minä voimme tulla vapaiksi. – – Jos joku väittää, etten rukoillessani voi yhtä hyvin käyttää omaa tahtoani kuin kiroillessani, niin se on väärä periaate. – – Mies, joka osoittaa ehdotonta kuuliaisuutta taivaan vaatimuksia kohtaan, toimii oman tahtonsa mukaan aivan yhtäläisesti kuin ollessaan himon orja. – – Kaikki, mitä Herra meiltä vaatii, on ehdoton kuuliaisuus elämän laeille. Ainoa uhri, jonka Herra kansaltaan vaatii, on ehdoton kuuliaisuus omia liittojamme kohtaan, jotka olemme tehneet Jumalamme kanssa, ja tämä merkitsee Hänen palvelemistaan ehyellä sydämellä. (DBY, s. 225)

Kuuliaisuus totuudelle tekee meille mahdolliseksi asua Kaikkivaltiaan kasvojen edessä

Kuuliaisuus on yksinkertaisimpia, jokapäiväisimpiä ja kotoisimpia periaatteita, mitä koskaan olette ajatelleet tai mistä olette mitään tienneet. (DBY, s. 220)

Autuaita ovat ne, jotka tottelevat, kun Herra antaa suoranaisen käskyn, mutta autuaampia ovat ne, jotka tottelevat ilman suoranaista käskyä. (DBY, s. 220)

Jos me kuuntelemme neuvoa, meistä tulee maailman paras kansa; me olemme kuin vuorelle asetettu kirkas valo, jota ei voi kätkeä, tai kuin lamppu lampunjalassa. (DBY, s. 219)

Jos haluatte saada ja tuntea taivaallisen Isämme mielisuosion, tehkää Hänen tahtonsa. (DBY, s. 223)

Jos meidän sydämemme on täynnä totuuden Henkeä, Herran Henkeä, niin olkootpa taivaasta tulevat todet sanat millaiset tahansa, kun Jumala puhuu, kaikkien Hänen alamaistensa tulisi huutaa: ”Halleluja! Ylistys Jumalalle! Me olemme valmiit vastaanottamaan nämä sanat, sillä ne ovat todet.” (DBY, s. 219)

Kuinka kaipaankaan nähdä, että kun veljet kuulevat ylleen vuodatettavan totuuden sanoja, he ovat valmiit vastaanottamaan nuo sanat, koska ne ovat sopusoinnussa heidän tunteidensa kanssa, ja jokainen sielu huudahtaa: ”Näissä sanoissa maistuu sama Henki, joka on minussa; ne ovat minun iloni, ruokani ja juomani; ne ovat iankaikkisen elämän virtoja. Miten sopusoinnussa ne ovatkaan omien tunteideni kanssa eivätkä ristiriidassa.” (DBY, s. 219)

Jos aina pysähtyisitte ja sanoisitte: ”En osaa neuvoa sinua; minulla ei ole sinulle vastausta tässä asiassa, koska minulla ei ole Hengen ilmoitusta”, ja antaisitte auliisti jokaisen maailmassa tietää, että olette tietämätön silloin kun olette, niin te viisastuisitte paljon nopeammin kuin antamalla neuvoja oman arvostelukykynne mukaan ilman ilmoituksen Henkeä. (DBY, s. 219)

Jokainen ihminen Jumalan valtakunnassa antaisi saman neuvon joka asiassa, jos hän odottaisi, kunnes saisi tietää, mikä on Kristuksen mieli sen suhteen. Silloin kaikilla olisi yksi sana ja yksi mieli ja kaikki ihmiset näkisivät silmästä silmään. (DBY, s. 219)

Tämän kansan on tultava yhdeksi sydämeltään ja yhdeksi mieleltään. Ihmisten on tunnettava Jumalan tahto ja tehtävä se, sillä Jumalan tahdon tunteminen on toista, ja meidän tahtomme ja halujemme saattaminen alamaiseksi sille, minkä ymmärrämme olevan Jumalan tahto, on toista. (DBY, s. 221)

Myöhempien aikojen pyhillä, jotka kuuntelevat Herran sanoja, jotka heille on annettu heidän poliittisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioistaan, minä sanon ja sanon sen rohkeasti, että heillä on oleva viisautta, joka on täysin ylivertaista pimeyden lasten tai tämän maailman lasten viisauteen nähden. Tiedän tämän Herran Jeesuksen Kristuksen ilmoitusten perusteella ja omien tekojeni seurausten perusteella. Ne, jotka ovat kuunnelleet heille ajallisissa asioissa annettuja neuvoja, ovat järjestään kohentuneet ajallisesti ja hengellisesti. (DBY, s. 219–220)

Kaikki, jotka saavat iankaikkisen elämän ja pelastuksen, saavat sen ainoastaan sillä ehdolla, että uskovat Jumalan Poikaan ja noudattavat niitä periaatteita, jotka Hän on asettanut. Voimmeko keksiä mitään muita tapoja pelastua tai mitään muuta pelastussuunnitelmaa? Emme. (DBY, s. 223–224)

Tehokkain tapa lujittaa taivaan uskontoa on elää sen mukaan sen sijaan että kuolisi sen puolesta. Luulen voivani varmuudella sanoa, että on monia myöhempien aikojen pyhiä, jotka ovat halukkaammat kuolemaan uskontonsa puolesta kuin elämään uskollisesti sen mukaan. Jumalalle, enkeleille ja ihmiselle ei voida esittää muuta todistetta siitä, että ihmiset uskollisesti elävät uskontonsa mukaan, kuin se, että he todella tekevät parannuksen synneistään, noudattavat kasteen lakia syntien anteeksisaamiseksi ja sen jälkeen jatkavat vanhurskauden tekojen tekemistä päivästä toiseen. (DBY, s. 221)

Luuletteko, että ihmiset tottelevat totuutta, sen vuoksi, että se on tosi, elleivät he sitä rakasta? Ei, eivät he tee sitä. Totuutta noudatetaan silloin, kun sitä rakastetaan. Ainoastaan ehdoton kuuliaisuus totuudelle tekee ihmisille mahdolliseksi asua Kaikkivaltiaan kasvojen edessä. (DBY, s. 220)

Liittyykö tämän kansan kuuliaiseksi tekemiseen jokin erityinen taito? Ainoastaan yksi. Jos te, Israelin vanhimmat, voitte saavuttaa taidon saarnata Pyhä Henki ihmisten sydämeen, teillä on kuuliainen kansa. Tämä on ainoa tarvittava taito. Opettakaa kansalle totuutta, opettakaa sille oikeita periaatteita, osoittakaa sille, mikä on sille parasta, niin ettekö usko, että se noudattaa tätä polkua? Kyllä se noudattaa. (DBY, s. 226)

Me opimme tottelemaan mielellämme ja kestämään kuritusta, kun otamme vastaan totuuden Hengen

Pyhät, jotka elävät uskontonsa mukaan, korotetaan, sillä he eivät koskaan kiellä mitään ilmoitusta, jonka Herra on antanut tai saattaa antaa, vaikka heidän voidaankin kuulla sanovan saadessaan opin, jota he eivät voi täysin käsittää: ”Herra lähetti tämän minulle ja rukoilen, että Hän pelastaa ja varjelee minut kieltämästä mitään, mikä Häneltä tulee ja että Hän antaa minulle kärsivällisyyttä odottaa, kunnes voin sen itsekin ymmärtää.” (DBY, s. 224)

Sellaiset ihmiset eivät koskaan kiellä, vaan he antavat niiden asioiden, joita he eivät ymmärrä, olla rauhassa, kunnes heidän mielensä silmät avautuvat. Tämä on se suunta, jota minä olen poikkeuksetta noudattanut, ja jos on tullut jotakin, mitä en ole ymmärtänyt, olen rukoillut, kunnes olen sen käsittänyt. (DBY, s. 224)

Älkää hylätkö mitään sen vuoksi, että se on uutta tai outoa. Älkääkä nyrpistäkö nenäänne sille tai tehkö pilaa siitä, mikä tulee Herralta, sillä jos teemme niin, me vaarannamme pelastuksemme. (DBY, s. 224)

Uskon, että kansalle, perheelle tai yksityiselle ihmiselle on sietämätöntä helvettiä pyrkiä tarttumaan toisella kädellä totuuteen ja toisella erheeseen, tunnustaa vaeltavansa kuuliaisena Jumalan käskyille ja samanaikaisesti olla sydämin ja käsin kanssakäymisissä jumalattomien kanssa. (DBY, s. 223)

Herra on lähettänyt ihmislapsille lakinsa, käskynsä ja toimituksensa ja vaatii ehdotonta kuuliaisuutta niitä kohtaan, emmekä me halua rikkoa näitä lakeja vaan totella niitä. Me emme halua muuttaa Hänen toimituksiaan vaan noudattaa niitä. Me emme halua rikkoa iankaikkista liittoa vaan pitää sen isiemme kanssa, Jeesuksen kanssa, taivaallisen Isämme kanssa, pyhien enkelien kanssa, ja elää niiden mukaisesti. (DBY, s. 220)

Mistä me tiedämme tottelevamme Häntä? On vain yksi tapa, jolla voimme sen tietää: innoituksen kautta, jonka saamme Herran Hengeltä, kun se todistaa meidän hengellemme, että me olemme Hänen, että me rakastamme Häntä ja että Hän rakastaa meitä. Me tiedämme tämän ilmoituksen hengen kautta. Meillä ei ole mitään sisäistä todistusta ilman ilmoituksen henkeä. Meillä ei ole mitään ulkonaista todistusta, ainoastaan toimituksia kohtaan osoittamamme kuuliaisuuden antama todistus. (DBY, s. 224)

Kaiken sen, mikä on epäpuhdasta, on ennemmin tai myöhemmin kadottava riippumatta siitä, onko epäpuhtaus yksilön, kaupungin, kansakunnan vai hallituksen uskossa ja teoissa. Sen valtakunnan, vallan, voiman tai henkilön, jota eivät puhtaat ja pyhät periaatteet hallitse, on viimein kadottava ja tuhouduttava. (DBY, s. 227)

Kun minulle tarjotaan pelastusta, voin hylätä sen tai ottaa sen vastaan. Ottaessani sen vastaan sitoudun olemaan ehdottoman kuuliainen ja alamainen sen suurelle Aikaansaajalle koko elämäni ajan ja niille, jotka Hän määrää minua opettamaan. Hylätessäni sen seuraan oman tahtoni sanelua mieluummin kuin Luojani tahtoa. (DBY, s. 390)

Jumala on pannut sisimpäämme tahdon, ja meidän tulisi tyytyväisenä sallia sen olla Kaikkivaltiaan tahdon hallinnassa. (DBY, s. 264)

Kansana meitä kuritetaan, kunnes voimme täysin alistaa itsemme Herralle ja todella olla pyhiä. (DBY, s. 226)

Tiedän, että on vaikeata ottaa vastaan kuritusta, sillä mikään kuritus ei ole iloista vaan murheellista sillä hetkellä, kun sitä annetaan [ks. Hepr. 12:11], mutta jos ihminen ottaa kurituksen vastaan ja rukoilee, että Pyhä Henki olisi hänen yllään, jotta hän voisi saada totuuden Hengen sydämeensä, ja hän pysyy siinä, mikä on Herralle mieleen, niin Herra antaa hänelle armoa kurituksen kestämiseen, ja hän alistuu siihen ja ottaa sen vastaan tietäen, että se on hänelle hyväksi. (DBY, s. 227)

Opiskeluehdotuksia

Meillä on vapaus valita hyvä tai paha, mutta me emme voi valita valintojemme seurauksia

Miksi on ”itse asiassa välttämätöntä, että [Jumalan lasten] eteen asetetaan vastakkaisia periaatteita” ja että heillä vapaa tahto?
Presidentti Young opetti, että ”ihminen voi aikaansaada omat tekonsa ja hallita ne, mutta hänellä ei ole minkäänlaista valtaa niiden seurauksiin”. (Ks. myös LK 101:78.) Millaisissa tapauksissa jotkut ihmiset vaativat itselleen valinnanvapautta ja yrittävät samalla välttää valintojensa seuraukset?
Kuinka presidentti Young määritteli vanhurskaan ja syntisen välisen eron? Kuinka me saatamme rajoittaa tai vähentää valinnanvapauttamme? Presidentti Young opetti, että ”korotettujen etuoikeuksilla ei ole mitään ääriä tai rajoja”. Kuinka ehdoton kuuliaisuus itse asiassa lisää meidän vapauttamme?
Miksi Jumala ei ”pakota ketään vastaanottamaan evankeliumia [tai] elämään sen mukaan sen jälkeen kun he ovat ottaneet sen vastaan”? (Ks. myös LK 88:22–25, 32.)
Miksi presidentti Young korostaa, että kuuliaisuus on yhtä lailla valinnan vapauden käyttämistä kuin tottelemattomuuskin? Miksi ehdoton kuuliaisuus ”on ainoa tapa maan päällä, jolla te ja minä voimme tulla vapaiksi”? (Ks. myös Moosia 2:22–24.)

Kuuliaisuus totuudelle tekee meille mahdolliseksi asua Kaikkivaltiaan kasvojen edessä

Miksi kuuliaisuus on ”yksinkertaisimpia, jokapäiväisimpiä ja kotoisimpia periaatteita”? Miksi kuuliaisuus tekee meille mahdolliseksi ”saada ja tuntea taivaallisen Isämme mielisuosion”?
Mitä tarkoittaa tulla ”yhdeksi sydämeltään ja yhdeksi mieleltään”? Kuinka kuuliaisuus auttaa meitä sen saavuttamisessa?

Me opimme tottelemaan mielellämme ja kestämään kuritusta, kun otamme vastaan totuuden Hengen

Mikä on presidentti Youngin mukaan meidän velvollisuutemme, kun emme ymmärrä jotakin oppia tai ilmoitusta? (Ks. myös Saarn. 12:13; Joh. 7:17; Et. 12:6; LK 11:20.)
Mistä me voimme tietää, milloin me olemme kuuliaisia Jumalan tahdolle, ja kuinka me voimme opettaa kuuliaisuutta?
Kuinka halu alistaa tahtomme Kaikkivaltiaan tahdon alaiseksi auttaa meitä tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaiseksi? Mitä tarkoittaa ”täysin alistaa itsemme Herralle”?
Kurittaminen on ojentamista ja puhdistamista. Miksi kuritusta on usein vaikea ottaa vastaan? (Ks. myös Hepr. 12:11.) Mitä presidentti Young opetti siitä, kuinka me voimme kestää kuritusta? Mihin kuritus voi johtaa?