Ajallinen vauraus ja Jumalan valtakunta

Presidentti Young oli käytännöllinen mies, joka ei ollut tuhlaavainen ja joka työskenteli ahkerasti hankkiakseen aineellista hyvää perheelleen ja muille. Hän rakensi koteja, perusti liikeyrityksiä ja maatiloja. Mutta hän ei kiinnittänyt sydäntään siihen, mikä on maailmasta, ja varoitti, että ”meidän halajamisemme on usein liian paljon kiinni merkityksettömissä ja katoavaisissa asioissa.” (DNW, 16. heinäkuuta 1856, s. 2) ”Tiedän, että tämän maailman tavoilla, alusta loppuun – – on hyvin vähän tai ei mitään merkitystä ihmisen onnelle.” (DNW, 11. tammikuuta 1860, s. 1) Presidentti Young opetti, että ajallinen vauraus pitäisi pyhittää Jumalan valtakunnan vahvistamiseen.

Brigham Youngin opetuksia

Meidän tulee kiinnittää sydämemme siihen, mikä on Jumalan, eikä siihen, mikä on maailmasta

Kun katselen maan asukkaita ja näen heikkouden ja sanoisinpa mielettömyyden huipun kuninkaiden, hallitsijoiden ja maan mahtavien sydämessä ja niiden sydämessä, joiden pitäisi olla viisaita, hyviä ja jaloja; kun näen heidän matelevan tomussa ja kaipaavan, janoavan, haluavan ja tavoittelevan kaikkea tähän elämään kuuluvaa, niin ajattelen, voi, te mielettömät, kun te kiinnitätte sydämenne kaikkeen tähän elämään kuuluvaan! – – Sillä miehellä tai naisella, joka punnitsee tämän maailman varallisuuden ja ajalliset asiat painavammiksi kuin sen, mikä on Jumalasta, ja iankaikkisuuden viisauden, ei ole silmiä nähdä, ei korvia kuulla eikä sydäntä ymmärtää. (DBY, s. 306–307)

Katselen ympäri koko ihmiskuntaa ja näen ihmisten ahnaasti tavoittelevan, kiistelevän ja riitelevän ja jokaisen pyrkivän ylentämään itseään ja toteuttamaan omia henkilökohtaisia pyrkimyksiään sivuuttamalla yhdyskunnan ja käyttämällä lähimmäisiään astinlautanaan – kaikki he havittelevat, juonitelevat ja vehkeilevät valveilla ollessaan, ja nukkuessaan he näkevät unta: ”Miten voin hyötyä lähimmäisestäni? Miten voin riistää häntä voidakseni nousta menestyksen tikkailla?” Tämä on täysin erheellinen käsitys. – – Se, joka tavoitelee kunniaa ja ylistystä lähimmäistensä kustannuksella, ei ole kelvollinen olemaan viisaiden seurassa. (DBY, s. 307)

Varallisuuden omistaminen ei yksistään tuota onnea, vaikka se tuottaakin mukavuutta silloin, kun sitä voidaan vaihtaa välttämättömiin elintarpeisiin ja ylellisyyteen. Silloin kun varallisuus on hankittu varastamalla tai jollakin muulla epärehellisellä tai kunniattomalla tavalla, paljastetuksi ja rangaistuksi tulemisen pelko riistää omaisuuden haltijalta kaiken inhimillisen onnen. Silloinkin kun varallisuus on kunniallisesti hankittua, sen omistamiseen liittyy karvas ajatus siitä, että kuolema pian riistää sen häneltä ja muut saavat sen haltuunsa. Mitä toiveita näillä ihmisillä on tulevaisuudesta sen jälkeen kun he ovat läpäisseet tämän murheiden maailman? He eivät tiedä mitään tulevaisuudesta, he näkevät vain kuoleman ja helvetin. Vankka lohtu ja sekoittamaton ilo ovat heille tuntemattomat. (DBY, s. 314)

Ei edes maailman kaiken kullan ja hopean omistaminen tyydyttäisi ihmisen kuolemattoman sielun tarpeita. Ainoastaan Herran suoma pyhän Hengen lahja voi aikaansaada hyvän, terveellisen, tyytyväisen mielen. Sen sijaan että tavoittelisitte kultaa ja hopeaa, tavoitelkaa taivaita ja yrittäkää oppia viisautta, kunnes osaatte käyttää luonnon aineita omaksi hyväksenne. Silloin ja vasta silloin te alatte omistaa todellisia rikkauksia. (DBY, s. 305)

Maassa ja maan päällä on mittaamaton määrä omaisuutta ja kultaa ja hopeaa, ja Herra antaa tämän yhdelle ja tuon toiselle – sekä jumalattomille että vanhurskaille – nähdäkseen, mitä he tekevät sillä, mutta se kaikki kuuluu Hänelle. Hän on ojentanut melkoisen osan tälle kansalle, ja uskomme, kärsivällisyytemme ja uutteruutemme avulla me olemme rakentaneet tänne kauniita, mukavia koteja, ja monet tulevat toimeen kohtalaisesti – – Mutta se ei ole meidän, ja meidän täytyy ainoastaan yrittää saada selville, mitä Herra haluaa meidän tekevän sillä, mitä me omistamme, ja sitten mennä ja tehdä se. Jos me teemme enemmän tai vähemmän kuin se, me ryhdymme luvattomiin toimiin. Meidän oikea tehtävämme on tehdä se, mitä Herra haluaa meidän tekevän sillä, mitä Hän suo meille, ja menetellä sen kanssa juuri niin kuin hän määrää, riippumatta siitä, pitääkö meidän antaa kaikki, yksi kymmenesosa vai ylijäämä. (DBY, s. 305)

Miehet ja naiset, jotka yrittävät tehdä itsensä onnellisiksi omistamalla varallisuutta tai valtaa, epäonnistuvat, sillä mikään muu kuin Jumalan Pojan evankeliumi ei voi tehdä maan asukkaita onnellisiksi ja valmistaa heitä nauttimaan taivaasta täällä ja tämän elämän jälkeen. (DBY, s. 315)

Rakkaus rahaan johtaa pettymykseen ja Hengen menettämiseen

Ettekö tiedä, että omaisuutenne omistus on kuin varjo tai kuin aamukaste ennen keskipäivän aurinkoa; teillä ei voi olla hetkenkään vertaa mitään varmuutta sen omistamisesta! Sitä hallitsee Kaitselmuksen näkymätön käsi. (DBY, s. 305–306)

Me emme voi luottaa maallisen omaisuuden pysyvyyteen. Se on katoavaista, ja siihen turvautuminen syöksee toivottomaan pettymykseen jokaisen, joka siihen luottaa. (DBY, s. 306)

Kuinka paholainen leikitteleekään sen ihmisen kustannuksella, joka niin palvoo voittoa! (DBY, s. 306)

Pelkään enemmän vanhimmissamme esiintyvää ahneutta kuin helvetin joukkoja. (DBY, s. 306)

Ne, jotka ovat himokkaita ja ahneita, kärkkäitä tavoittelemaan koko maailmaa, ovat koko ajan levottomia ja alinomaa laatimassa suunnitelmia ja keksimässä, miten saada tämä, tuo ja jotakin muuta. (DBY, s. 306)

Ihmiset ahnehtivat tämän maailman turhuutta. He himoitsevat sydämessään. On totta, että tämän maailman tavaroiden on määrä tehdä olomme mukavaksi, ja ne tekevät jotkut ihmiset niin onnellisiksi kuin he suinkin voivat täällä olla, mutta rikkaudet eivät koskaan voi tehdä myöhempien aikojen pyhää onnelliseksi. Rikkaudet sinänsä eivät voi luoda kestävää onnea, vain ylhäältä tuleva Henki voi sen tehdä. (DBY, s. 306)

Myöhempien aikojen pyhät, jotka kääntävät huomionsa rahan hankkimiseen, kylmenevät pian tunteissaan Jumalan huoneen toimituksia kohtaan. He laiminlyövät rukouksensa, käyvät haluttomiksi maksamaan lahjoituksia, ja kymmenysten laki käy heille liian raskaaksi. Lopulta he hylkäävät Jumalansa, ja taivaan huolenpito näyttää olevan heiltä suljettuna – ja kaikki tämä tämän maailman tavaran himoitsemisen seurauksena, tavaran, joka varmuudella katoaa sitä käsiteltäessä ja joka käytössä haihtuu ja pakenee meitä. (DBY, s. 315)

Kärsivällinen työnteko tuo ajallista omaisuutta ja iankaikkisia rikkauksia

Tämän maailman tavaran omistaminen ei itse asiassa ole vaurautta. Se ei ole rikkautta. Se ei ole enempää eikä vähempää kuin sitä, mikä on yhteistä kaikille ihmisille, väärälle ja vanhurskaalle, pyhälle ja syntiselle. Aurinko koittaa niin pahoille kuin hyvillekin; Herra antaa sateensa niin väärille kuin vanhurskaillekin [ks. Matt. 5:45]. Tämä on meidän silmäimme nähtävissä ja kuuluu päivittäisiin kokemuksiimme. Muinainen kuningas Salomo, vanha viisas, sanoo, ettei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, eikä rikkaus ymmärtäväisten [ks. Saarn. 9:11]. Tämän sanonnan todenperäisyys on päivittäin nähtävissämme. – – Heikot, vapisevat ja voimattomat ovat usein niitä, jotka voittavat taistelun, ja tietämättömät, mielettömät ja ymmärtämättömät kompuroivat rikkauteen. (DBY, s. 308)

Todellinen vauraus piilee taidossa aikaansaada perusaineista tarvikkeita ja mukavuuksia. Kaikki se valta ja arvokkuus, jonka varallisuus voi tarjota, on pelkkää varjoa; tosi olevainen on löydettävissä miljoonien raatavien lihaksista ja jänteistä. Hyvin johdettu työ on todellista voimaa, joka täyttää meidän tarpeemme. Se suo kuninkaallista loistoa mahtimiehille, koulutusta ja varoja uskonnollisille ja poliittisille johtajille ja täyttää tuhansien miljoonien maan poikien ja tyttärien tarpeet. (DBY, s. 309)

Jos työnne olisi oikein suunnattua, yksi kolmasosa tai yksi neljäsosa käyttämästänne ajasta riittäisi elatuksen hankkimiseen. Ihmiset luulevat rikastuvansa kovalla työnteolla, tekemällä työtä kuusitoista tuntia vuorokaudessa, mutta se ei ole totta. Monilla veljistämme on tuskin aikaa mennä kokoukseen. Kuusi päivää on enemmän kuin tarpeeksi työn tekoon. (DBY, s. 311)

Tämä on minun neuvoni myöhempien aikojen pyhille tänä päivänä. Pysähtykää, älkää pitäkö kiirettä. En usko, että löytäisin yhdyskunnastamme yhtäkään miestä, joka ei haluaisi varallisuutta ja joka ei haluaisi omistukseensa kaikkea, mikä edistää hänen mukavuuttaan. Tiedättekö, miten saada sitä? ”Ellen tiedä”, joku sanoo, ”niin toivoisin, että tietäisin, mutta minulla ei juuri näytä olevan onnea. Onni on kutakuinkin minua vastaan.” Sanonpa teille, miksi näin on – teillä on liian kova kiire. Ette käy tarpeeksi kokouksissa, ette rukoile kylliksi, ette lue kylliksi pyhiä kirjoituksia, ette mietiskele tarpeeksi, olette koko ajan menossa ja niin kiireisiä, että ette tiedä, mitä tekisitte ensiksi. Tämä ei ole oikea tapa rikastua. Käytän sanaa ”rikas” vain ajatustenne johdattamiseksi, kunnes me saavutamme iankaikkiset rikkaudet Jumalan selestisessä valtakunnassa. Täällä me kaipaamme rikkautta suhteellisessa mielessä. Me haluamme elämän mukavuuksia. Jos me niitä haluamme, valitkaamme sellainen suunta, että saamme ne. Saanen supistaa tämän yksinkertaiseksi sanonnaksi – yhdeksi kaikkein yksinkertaisimmaksi ja arkipäiväisimmäksi – ”Pidä kulhosi oikein päin”, niin että kun sataa puuroa, saat kulhosi täyteen. (DBY, s. 310)

Kun ihmiset toimivat niiden periaatteiden mukaan, jotka varmistavat heille iankaikkisen pelastuksen, he ovat varmat siitä, että ennemmin tai myöhemmin he saavat kaiken, mitä heidän sydämensä halajaa. Elleivät he saa sitä tänään, he saattavat saada sen huomenna. Elleivät he saa sitä tässä ajassa, he saavat sen tulevassa. (DBY, s. 309)

Meidän tulee olla omavaraisia ja jakaa omastamme köyhille

Köyhät ovat Jumalan kansaa, ja he saavat periä maan. (DBY, s. 316)

Nälässä ja puutteessa olevalla on yhtä suuri oikeus minun ruokaani kuin kenellä tahansa muulla, ja jos hänellä on hyvä sydän, olen yhtä iloinen hänen seurastaan kuin niiden seurasta, joilla on yltäkyllin, tai kuin maan ruhtinasten seurasta. Arvostan heitä kaikkia, en heidän hallussaan olevan varallisuuden tai aseman mukaan vaan heidän luonteensa mukaan. (DBY, s. 317)

Herran köyhät eivät unohda liittojaan, kun taas paholaisen köyhät eivät kiinnitä mitään huomiota lupauksiinsa. (DBY, s. 317)

Olkoot köyhät rehellisiä, olkoot rikkaat anteliaita ja laatikoot suunnitelmiaan köyhien avustamiseksi, Jumalan valtakunnan vahvistamiseksi ja samanaikaisesti omaksi rikastumisekseen, sillä siten Jumalan valtakuntaa rakennetaan. (DBY, s. 317)

Jos köyhillä olisi kaikki rikkaiden ylijäämäomaisuus, niin monet heistä tuhlaisivat sen lihan himoissa ja hävittäisivät itsensä sitä käyttäessään. Tästä syystä Herra ei vaadi rikkaita antamaan kaikkea omaisuuttaan köyhille. On totta, että kun nuori mies tuli Jeesuksen luokse ja halusi tietää, mitä hänen oli tehtävä pelastuakseen, Hän sanoi hänelle lopuksi: ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Ja sangen monet luulevat, että Hän kehotti nuorta miestä antamaan pois kaiken, mitä hänellä oli, mutta ei Jeesus mitään sellaista vaatinut eikä Hän niin sanonut vaan yksinkertaisesti ”jaa rahat köyhille” [ks. Luuk. 18:18–23]. (DBY, s. 317–318)

On häpeäksi jokaiselle miehelle ja naiselle, jolla on kyllin järkeä elääkseen, olla huolehtimatta omista sukulaisistaan, omista köyhistään ja olla järjestämättä heille jotakin sellaista tekemistä, johon he pystyvät. (DBY, s. 318)

Meidän tulee omistaa ajallinen vaurautemme Jumalan valtakunnan vahvistamiseen

Mitä varten rikkaudet ovat? Siunaukseksi, hyvän tekemiseksi. Käyttäkäämme siis se, mitä Herra meille antaa, parhaalla mahdollisella tavalla Hänen valtakuntansa rakentamiseen, totuuden edistämiseen maan päällä, jotta näkisimme ja saisimme kokea Jumalan Siionin siunaukset täällä maan päällä. (DBY, s. 307)

Jos te uutteruudellanne ja kunniallisin toimin hankitte tuhansia tai miljoonia, vähän tai paljon, niin velvollisuutenanne on käyttää kaikkea haltuunne uskottua niin taitavasti kuin ymmärryksenne riittää Jumalan valtakunnan vahvistamiseen maan päällä. (DBY, s. 313–314)

Jos meillä olisi satoja miljoonia rahaa ja me pyhittäisimme nämä varat Jumalan valtakunnan vahvistamiseen ja hyvän tekemiseen Hänen luoduilleen katse kiinnitettynä Hänen kunniaansa, me olisimme yhtä siunattuja ja yhtä etuoikeutettuja pelastukseen kuin köyhä kerjäläinen, joka kerjää ovelta ovelle kulkien. Uskollinen rikas mies on yhtä oikeutettu Jeesuksen Kristuksen ilmoituksiin kuin uskollinen köyhä. (DBY, s. 314)

Meidän on valvottava ja rukoiltava ja tarkkaan seurattava vaellustamme ja elämäämme ja pysyttävä lähellä Jumalaamme, jotta tämän maailman rakkaus ei tukahduttaisi totuuden kallisarvoista siementä, ja meidän on oltava valmiit tarpeen vaatiessa uhraamaan kaikki, jopa henkemmekin, taivaan valtakunnan vuoksi. (DBY, s. 314)

Kavahtakaa, te Israelin miehet, ja varokaa, ettette rakasta maailmaa ja sitä, mikä on maailmasta, sen nykyisessä tilassa, niin että ylimielisyydessänne ja ylpeydessänne unohdatte Herran, teidän Jumalanne. Meidän ei pidä piitata hopeasta ja kullasta ja omaisuudesta, jota jumalaton maailma niin suuresti havittelee, sen enempää kuin piittaamme mullasta tai sorasta, jonka päällä astelemme. (DBY, s. 314)

Vaikka omistaisin miljoonien arvosta rahaa ja omaisuutta, se ei soisi minulle veruketta olla tekemättä sitä työtä, joka minun kutsumuksenani on tehdä voimieni ja kykyjeni mukaisesti, sen enempää kuin yhteiskunnan köyhimmällä jäsenellä on sitä veruketta. Mitä enemmän meitä siunataan varoilla, sitä enemmän meitä siunataan vastuulla. Mitä enemmän meitä siunataan viisaudella ja kyvyillä, sitä suuremmassa määrin meitä vaaditaan käyttämään tuota viisautta ja noita kykyjä vanhurskauden levittämiseen, synnin ja kurjuuden kukistamiseen ja ihmiskunnan olosuhteiden parantamiseen. Se, jolla on vain yksi talentti, ja se, jolla on viisi talenttia, ovat vastaavasti vastuussa [ks. Matt. 25:14–30]. Jos meillä on valtava määrä omaisuutta, meillä on valtava määrä vastuuta. (DBY, s. 315)

Opiskeluehdotuksia

Meidän tulee kiinnittää sydämemme siihen, mikä on Jumalan, eikä siihen, mikä on maailmasta

Miksi on hulluutta kiinnittää sydämemme siihen, mikä on tästä maailmasta? Kuinka me voimme kiinnittää sydämemme siihen, mikä on Jumalasta?
Miksi presidentti Youngin mukaan joitakuita siunataan rikkaudella? Mitkä vaarat odottavat niitä, jotka eivät tee sitä, mitä Herra haluaa heidän tekevän sillä, mitä Hän suo heille? Kuinka voitte tietää, oletteko ”luvattomissa toimissa”? Millaisia kokemuksia teillä on ollut antaessanne ajallisesta omaisuudestanne, kun olette yrittäneet elää evankeliumin mukaan?

Rakkaus rahaan johtaa pettymykseen ja Hengen menettämiseen

Miksi riippuvuus aineellisesta vauraudesta johtaa pettymykseen? Mitä osoituksia olette havainneet siitä, että meidän pitäisi olla presidentti Youngin tavoin huolissamme ihmisten sydämessä ilmenevästä himoitsemisesta? Kuinka me voimme välttää sen kaltaisia ongelmia?
Mitä tapahtuu niille, jotka ”kääntävät huomionsa rahan hankkimiseen”? Kuinka vääränlainen omistautuminen rahalle kääntää ihmiset pois temppelistä, rukouksesta ja kymmenyksistä?

Kärsivällinen työnteko tuo ajallista omaisuutta ja iankaikkisia rikkauksia

Mikä on todellista vaurautta? (Ks. myös LK 6:7.)
Millaisia neuvoja presidentti Young antoi niille, jotka käyttävät suunnattomasti aikaa siihen, että yrittävät saada maallista omaisuutta?
Mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme ”iankaikkiset rikkaudet Jumalan selestisessä valtakunnassa”?
Presidentti Young sanoi: ”Älkää pitäkö kiirettä. – – Tämä ei ole oikea tapa rikastua.” Mitä arvelette hänen tarkoittaneen? Kuinka te voitte soveltaa hänen neuvojaan elämässänne?

Meidän tulee olla omavaraisia ja jakaa omastamme köyhille

Miten meidän pitäisi suhtautua köyhien auttamiseen? Mitä Herra vaatii köyhiltä, ja mitä Hän vaatii rikkailta? (Ks. myös Moosia 4:16–28.)
Miksi luonne on ajallista vaurautta tärkeämpi?
Mikä on velvollisuutemme sukulaisia kohtaan, jotka elävät puutteessa?

Meidän tulee omistaa ajallinen vaurautemme Jumalan valtakunnan vahvistamiseen

Millaisia velvollisuuksia on niillä, jotka saavat ajallista vaurautta?
Kuinka sekä rikkaat että köyhät voivat osallistua auliisti valtakunnan rakentamiseen? Mitä siunauksia on varattu niille, jotka tekevät niin?

Salt Lake City temple under construction — Presidentti Brigham Young opetti, että ajallinen vauraus pitäisi pyhittää Jumalan valtakunnan vahvistamiseen.