Presidenttien opetuksia
Luku 3: Evankeliumin mukainen elämä

Luku 3

Evankeliumin mukainen elämä

Merkittävänä asuttamistoiminnan edistäjänä, yhteiskunnallisena ja kirkollisena johtajana sekä perheensä huoltajana presidentti Brigham Young oli esimerkki elävästä, käytännön evankeliumista. Hän korosti opetuksissaan ja elämässään sitä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ihmiskunnalle osoitettu tie pelastukseen, ja lisäksi ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tosiasioihin perustuva uskonto, ja se sulkee piiriinsä tämän elämän jokapäiväiset toimet ja tosiasiat” (DBY, s. 12).

Brigham Youngin opetuksia

Henkilökohtainen kasvumme evankeliumissa tapahtuu vähä vähältä ja rivi rivin päälle, kun elämme oppimiemme periaatteiden mukaisesti

Me otamme kantaaksemme kaikki ne lait, säännöt, toimitukset ja säädökset, jotka sisältyvät pyhiin kirjoituksiin, ja noudatamme niitä siinä määrin kuin mahdollista, ja sen jälkeen me yhä opimme ja kehitymme, kunnes voimme elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. (DBY, s. 3)

Meillä on elämän ja pelastuksen evankeliumi, joka tekee pahoista ihmisistä hyviä ja hyvistä ihmisistä parempia. (DBY, s. 6)

Keskustellessani äskettäin erään vierailijan kanssa, joka oli palaamassa itävaltioihin, hän sanoi: ”Pidättekö te kansana itseänne täydellisenä?” ”Voi, ei”, sanoin minä, ”ei millään muotoa. – – Oppi, jonka olemme omaksuneet, on täydellinen, mutta mitä ihmisiin tulee, meissä on aivan yhtä paljon puutteellisuuksia kuin voitte kuvitella. Me emme ole täydellisiä, mutta se evankeliumi, jota me saarnaamme, on tarkoitettu tekemään ihmiset täydellisiksi, niin että he saisivat osakseen kirkkauden ylösnousemuksen ja pääsisivät Isän ja Pojan kasvojen eteen.” (DBY, s. 7)

Ihmiset [eivät voi ottaa vastaan lakeja] niiden täydellisyydessä, mutta he voivat vastaanottaa vähän täällä ja vähän siellä, vähän tänään ja vähän huomenna, vähän enemmän ensi viikolla ja vielä vähän enemmän ensi vuonna, jos he käyttävät viisaasti hyväkseen kaiken sen vähän, minkä he saavat. Elleivät he sitä tee, he jäävät varjoon, ja se valo, jonka Herra ilmoittaa, tuntuu heistä pimeydeltä, ja taivaan valtakunta kulkee eteenpäin ja heidät jätetään hapuilemaan tietään. Niinpä jos me haluamme toimia sen tiedon täyteyden perusteella, jonka Herra aikoo vähän kerrassaan ilmoittaa maan asukkaille, meidän on edistyttävä kaiken vähän perusteella niin kuin se on ilmoitettu. (DBY, s. 4)

Haluan – – tähdentää myöhempien aikojen pyhille, miten tarpeellista on tarkoin soveltaa evankeliumin periaatteita elämässämme, käytöksessämme ja sanoissamme ja kaikessa, mitä teemme. Ja jotta voisi tulla tuntemaan totuuden sellaisena kuin se on Jeesuksessa Kristuksessa, se vaatii koko ihmisen, koko elämän pyhittämistä itsensä kehittämiselle. Tässä on täydellisyyden täyteys. Se oli kätkettynä Vapahtajamme luonteessa, mutta vain vähäinen osa siitä ilmaistiin ihmisille, koska he eivät kyenneet vastaanottamaan enempää. Kaiken, mitä he olivat valmiit vastaanottamaan, Hän antoi heille. Kaiken, mitä me olemme valmiit vastaanottamaan, Herra antaa meille. Kaiken, mitä maan kansakunnat ovat valmiit vastaanottamaan, Hän suo heille. (DBY, s. 11–12)

Vapahtajasta on kirjoitettu Raamatussa, että Hän astui kaiken alapuolelle, jotta Hän voisi astua kaiken yläpuolelle. Eikö näin ole laita kaikkien ihmisten suhteen? On varmasti. On siis soveliasta, että me astumme kaiken alapuolelle ja nousemme vähitellen ja opimme vähän tuolloin, vähän tällöin, saamme ”rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle, hiukan siellä, hiukan täällä” [ks. Jes. 28:9–10; LK 98:12] (DBY, s. 60), kunnes me voimme yltää iankaikkisuuteen ja omaksua Hänen kirkkautensa, oivallisuutensa ja voimansa täyteyden. (DBY, s. 3)

Evankeliumin hengellinen ja ajallinen puoli on sama asia

Jumalan silmissä ja myös niiden silmissä, jotka ymmärtävät elämän ja pelastuksen periaatteita, pappeutta, totuuden julistajia ja Jumalan ihmislapsille antamia lahjoja ja kutsumuksia, ei ole olemassa mitään eroa hengellisen ja ajallisen työn välillä – kaikki on yhtä. Mikäli täytän velvollisuuteni, toimin Jumalan tahdon mukaisesti riippumatta siitä, saarnaanko, rukoilenko vai hankinko omien kätteni työllä kunniallisen toimeentulon, tai olenko pellolla tai verstaassa tai harjoitanko kaupankäyntiä tai olenko missä tahansa muualla, minne velvollisuus kutsuu. Palvelen Jumalaa yhtä paljon yhdessä kuin toisessakin asemassa, ja niin on jokaisen laita, kunkin omalla paikallaan, vuorollaan ja ajallaan. (DBY, s. 8)

Jumalalla ei ole mielessään mitään sellaista kuin hengellisen erottaminen ajallisesta tai ajallisen hengellisestä, sillä ne ovat yhtä Herrassa [ks. LK 29:34–35]. (DBY, s. 13)

Meitä on opetettu pitämään hengellisenä työnä kaikkea sitä, mikä liittyy Herran valtakunnan vahvistamiseen maan päällä, olipa sitten kysymyksessä evankeliumin saarnaaminen tai temppelien rakentaminen Hänen nimelleen, vaikka sen suorittaminen vaatiikin selvästi fyysisen ruumiin voimaa. (DBY, s. 13)

Kun temppeli on rakennettu, emme voi edes astua sinne ja suorittaa niitä hengellisiin siunauksiin johtavia toimituksia ilman, että suoritamme ajallista työtä. Ajallisia toimituksia on suoritettava niiden hengellisten siunausten saamiseksi, jotka korkeista Korkeimmalla on varattuna uskollisille lapsilleen. Jokainen teko on ensin ajallinen teko. Apostoli sanoo: usko syntyy kuulemisesta [ks. Room. 10:17]. Mitä sitten olisi kuultava uskon aikaansaamiseksi? Sanan julistusta. Sitä varten meillä täytyy olla julistaja, eikä hän ole näkymätön henki vaan ajallinen, tavallinen ihminen niin kuin me itsekin olemme, ja hän on samojen elämän säädösten ja sääntöjen alainen. Evankeliumin saarnaaminen on ajallista työtä, ja Herraan Jeesukseen Kristukseen uskominen on ajallisen työn seurausta. Kastaminen on ajallista työtä sekä sille, joka kastetaan, että kastajalle. Olen näiden sanojen elävä todistaja, sillä olen saanut monesti jalkani kipeiksi ja uuvuttanut itseni kulkiessani ja saarnatessani, jotta ihmiset evankeliumia kuulemalla saisivat uskon. Ne siunaukset, joita me niin vakaasti halajamme, tulevat osaksemme suorittaessamme vaadittua työtä käsillämme ja siten valmistaessamme kaiken, mikä on tarpeen niiden näkymättömien siunausten vastaanottamiseksi, jotka Jehovalla on lapsiaan varten. (DBY, s. 13–14)

Evankeliumi on päivittäisen elämän opas – käytännön uskonto

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tosiasioihin perustuva uskonto, ja se sulkee piiriinsä tämän elämän jokapäiväiset toimet ja tosiasiat. (DBY, s. 12)

Ikuisuuden ja iankaikkisen korotuksen periaatteista ei ole meille mitään hyötyä, ellei niitä tuoda alas kykyjemme tasolle niin, että me toteutamme niitä omassa elämässämme. (DBY, s. 14)

Minä sovellan evankeliumin nykyhetkeen, ihmisten olosuhteisiin ja tilanteeseen. (DBY, s. 8)

Se järjestelmä, joka saa tällä hetkellä aikaan turvallisuutta ja rauhaa, on paras järjestelmä, minkä mukaan elää, ja paras, minkä mukaan kuolla. Sen mukaan on paras suorittaa liiketoimia, se on paras maatilojen perustamiseksi ja kaupunkien ja temppeleiden rakentamiseksi, ja tämä järjestelmä on Jumalan laki. Mutta se vaatii ehdotonta kuuliaisuutta. Oikea sääntö ja se viiva, jonka Jumala on piirtänyt, jotta ihmiset kulkisivat sitä pitkin, takaa rauhan, lohdun ja onnen nyt sekä iankaikkisen kirkkauden ja korotuksen. Mutta tähän päästään vain ehdottomalla kuuliaisuudella Jumalan lakia kohtaan. (DBY, s. 8)

Toisinaan ajatellessani teille puhumista mieleeni tulee, että osaa kuulijoistani epäilemättä miellyttäisi ja kiinnostaisi suuresti, jos saarnaisin ehdottomasti kaukaisista tulevaisuutta koskevista aiheista tai tarkastelisin menneisyyden historiaa, mutta arvostelukykyni ja minussa oleva ymmärryksen henki opettaa, että jos menettelisin niin, ihmiset eivät saisi jokapäiväisiä velvollisuuksiaan koskevaa opetusta. Tästä syystä en tunne, että minun pitäisi opettaa teitä sadan vuoden kuluttua vaadittavien velvollisuuksien suhteen, vaan sen sijaan esittää ohjeita, jotka liittyvät nykyisyyteen, päivittäiseen vaellukseemme ja kanssakäymiseemme, jotta tietäisimme, kuinka voimme käyttää hyödyksemme kuluvan ajan ja nykyiset mahdollisuutemme ja laskea perustuksen tulevalle onnelle. (DBY, s. 12)

Tehtäväni ihmisten keskuudessa on opettaa heitä heidän jokapäiväisen elämänsä suhteen. Oletan täällä olevan monia, jotka ovat kuulleet minun vuosia sitten sanovan, etten välitä paljoakaan siitä, mitä tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Vanhimmat saattavat saarnata pitkiä saarnoja siitä, mitä tapahtui Aadamin aikoina, siitä, mitä tapahtui ennen luomista, ja siitä, mitä tapahtuu tuhansien vuosien kuluttua nykyhetkestä. He puhuvat siitä, mitä on tapahtunut, ja siitä, mitä vielä tapahtuu, asioista, joista he eivät tiedä. He ravitsevat ihmisiä tyhjällä, mutta se ei ole minun opetusmenetelmäni. Minä haluan opettaa ihmisille, mitä heidän pitäisi tehdä nyt, ja annan tuhatvuotisen valtakunnan pitää itse huolta itsestään. Minun tehtäväni on opettaa heitä palvelemaan Jumalaa ja vahvistamaan Hänen valtakuntaansa. Olen opettanut uskoa, parannusta, kastetta syntien anteeksisaamiseksi ja kätten päällepanoa Pyhän Hengen saamiseksi. Meitä on opetettava siten, että jokapäiväisen elämämme ajallinen näkökohta otetaan huomioon. (DBY, s. 8–9)

Me emme lähde edes kyntämään peltoa ilman, että ottaisimme uskontomme mukaan; me emme astu toimistoon tai myymälätiskin taakse myymään tavaroita, konttoriin tilikirjojen pariin tai minnekään toimittamaan liikeasioita tai suorittamaan niistä mitään ilman, että otamme uskontomme mukaamme. Jos matkustamme rautateillä tai olemme huvimatkalla, Jumalamme ja uskontomme on oltava mukanamme. (DBY, s. 8)

Me haluamme pyhien kasvavan hyvyydessä, kunnes esimerkiksi mekaanikkomme ovat niin rehellisiä ja luotettavia, että tämä rautatieyhtiö sanoo: ”Haluamme ’mormonivanhimman’ veturinkuljettajaksi. Silloin kenenkään ei tarvitse vähääkään pelätä matkustamista, sillä jos hän tietää vaaran olevan käsillä, hän ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin säilyttääkseen hänen haltuunsa uskottujen hengen.” Haluan nähdä vanhimpamme niin täynnä rehellisyyttä, että tämä yhtiö asettaa heidät etusijalle valitessaan veturien rakentajiaan, vartijoitaan, veturinkuljettajiaan, virkailijoitaan ja toimitusjohtajiaan. Jos me elämme uskontomme mukaan ja olemme myöhempien aikojen pyhien nimen arvoisia, me olemme juuri niitä ihmisiä, joiden haltuun kaikki tällainen liiketoiminta voidaan täysin turvallisesti uskoa; ellei sitä voida tehdä, se osoittaa, että me emme elä uskontomme mukaan. (DBY, s. 232–233)

Uskontomme liittää yhdeksi kokonaisuudeksi ihmisen jokaisen teon ja sanan. Kenenkään ei pidä ryhtyä käymään kauppaa, ellei hän tee sitä Jumalassa; kenenkään ei pidä ryhtyä viljelemään maata tai ryhtyä mihinkään muuhun toimeen, ellei hän tee sitä Herrassa. Kenenkään neuvoston jäsenen ei pidä istua kansaa tuomitsemaan, ellei hän tuomitse Herrassa, jotta hän voi vanhurskaasti ja puolueettomasti tehdä eron oikean ja väärän, totuuden ja erheen, valkeuden ja pimeyden, oikeuden ja vääryyden välillä. (DBY, s. 9)

Lukiessamme huolella Vanhaa ja Uutta testamenttia voimme huomata, että suurin osa muinoin ihmiskunnalle annetuista ilmoituksista koski ihmisten päivittäisiä toimia. Me noudatamme samaa linjaa. Raamattuun ja Mormonin Kirjaan sisältyvät ilmoitukset ovat meille esimerkkinä, ja Opin ja Liittojen Kirja sisältää suoria ilmoituksia tälle kirkolle. Ne ovat meille oppaana, emmekä me halua niitä poistaa; me emme halua jättää niitä käyttämättä tai panna niitä syrjään. Me haluamme pitää kiinni Herran Jeesuksen Kristuksen ilmoituksista päivästä toiseen ja pitää Hänen Henkensä kanssamme alati. Mikäli voimme tämän tehdä, me emme enää vaella pimeydessä, vaan me vaellamme elämän valkeudessa. (DBY, s. 12)

Jos me haluamme saada osaksemme Siionin hengen, meidän on elettävä sen arvoisesti. Uskontomme ei ole pelkkää teoriaa. Se on käytännön uskonto, joka tuo iloa jokaiseen sydämeen juuri nyt. (DBY, s. 12)

Siionin rakentaminen on joka suhteessa käytännön työtä. Se ei ole pelkkää teoriaa. Teoreettisella uskonnolla ei ole juuri mitään todellista arvoa, eikä siitä ole hyötyä kenellekään. Perintöosuuden omistaminen Siionissa tai Jerusalemissa pelkästään teoriassa – ainoastaan mielikuvituksessa – olisi samaa kuin ei perintöosuutta olisikaan. Jotta perintöosuudella olisi käytännön merkitystä, jotta siitä tulisi todellisuutta ja siitä olisi hyötyä, siitä pitää saada luovutuskirja. Älkäämme siis levätkö tyytyen pelkkään teoreettiseen uskontoon, vaan olkoon se käytännön uskonto, joka pystyy puhdistamaan meidät, saa meidät elättämään itsemme, pitämään Jumalan rakkauden sisimmässämme ja vaeltamaan jokaisen meitä johdattamaan annetun käskyn, jokaisen lain ja jokaisen sanan mukaan. (DBY, s. 12)

Ja jos minä tänään hoidan niitä asioita, jotka lankeavat tehtäväkseni, ja teen sitten, mitä huominen tuo tullessaan ja niin edelleen, niin iankaikkisuuden tullen olen valmis ryhtymään iankaikkisuuden toimiin. Mutta en olisi valmis siihen toimintapiiriin, ellen pystyisi hoitamaan niitä asioita, jotka ovat ulottuvillani nyt. Teidän kaikkien on opittava toimimaan näin. (DBY, s. 11)

Olemassaolomme nimenomaisena tarkoituksena täällä on tämän maailman ajallisten elementtien käyttö ja maan tekeminen alamaiseksi, Jumalan maan päälle tarkoittamien kasvi- ja eläinorganismien lisääminen. (DBY, s. 15)

Elämä on meitä varten, ja se on meitä varten ottaaksemme sen vastaan tänä päivänä odottamatta tuhatvuotista valtakuntaa. Valitkaamme suunta pelastuaksemme tänä päivänä, ja illan tullen tarkastelkaamme päivän toimia ja tehkäämme parannus synneistämme, jos meillä on syytä siihen, ja rukoilkaamme. Sen jälkeen voimme laskeutua levolle ja nukkua rauhassa aamuun asti, nousta kiitollisina Jumalalle, aloittaa uuden päivän työt ja pyrkiä elämään koko päivän Jumalalle eikä kenellekään muulle. (DBY, s. 16)

Velvollisuutemme huolehtia itsestämme ja perheestämme on tärkeä tapa toteuttaa evankeliumia käytännössä

Olen jatkuvasti yrittänyt saada tämän kansan kulkemaan tietä, joka tekee siitä omavaraisen kansan, sellaisen, joka huolehtii köyhistään, rammoistaan, raajarikoistaan ja sokeistaan ja kohottaa tietämättömät tilasta, jossa heillä ei ole mitään mahdollisuutta havainnoida maailman menoa eikä ymmärtää ihmislasten hallussa olevaa yleistä tietoa, sekä kokoaa heidät yhteen maailman neljältä ääreltä ja tekee heistä älykkään, vauraan ja omavaraisen kansan. (DBY, s. 16)

Minun taisteluni on, ja on vuosikausia ollut se, että saisin ihmiset ymmärtämään, että elleivät he huolehdi itsestään, heistä ei huolehdita, että ellemme me laske perustusta itsemme ravitsemiselle ja vaatettamiselle sekä suojan hankkimiselle, niin me menehdymme nälkään ja viluun. Kesällä saatamme myös kärsiä auringon porottaessa suoraan alastomalle ja suojaamattomalle ruumiillemme. (DBY, s. 16–17)

Ketkä ansaitsevat kiitosta? Ihmisetkö, jotka huolehtivat itse itsestään, vaiko ne, jotka aina luottavat siihen, että Herra suuressa armossaan pitää heistä huolta? On aivan yhtä johdonmukaista odottaa Herran antavan meille hedelmiä, kun emme ole istuttaneet puita, tai huutaa Herran puoleen, että Hän pelastaisi meidät puutteesta, kun emme ole kyntäneet ja kylväneet ja olemme säästyneet sadonkorjuun vaivalta, kuin jos pyytäisimme Häntä pelastamaan meidät oman mielettömyytemme, tottelemattomuutemme ja tuhlauksemme seurauksilta. (DBY, s. 293)

Sen sijaan että kyselisimme, mitä Herra aikoo tehdä hyväksemme, kysykäämme, mitä me voimme tehdä omaksi hyväksemme. (DBY, s. 293)

Koska meillä on tässä laaksossa hedelmällinen maaperä ja meillä on siementä maahan pantavaksi, meidän ei tarvitse pyytää Jumalaa ruokkimaan meitä tai kulkemaan perässämme leivän kanssa kerjäten meitä syömään siitä. Sitä Hän ei tee, enkä minäkään tekisi, jos olisin Herra. Me voimme ravita itsemme täällä, ja jos me joskus joudumme tilanteeseen, jossa emme sitä voi, niin vielä silloinkin Herra ehtii tehdä ihmeen meitä auttaakseen. (DBY, s. 294)

Ellette pysty huolehtimaan aineellisesta elämästänne, kuinka te voitte odottaa, että teillä olisi viisautta saavuttaa iankaikkiset elämät? Jumala on suonut teille teidän olemassaolonne – ruumiinne ja henkenne, ja on siunannut teitä kyvyllä, ja Hän on siten laskenut perustan kaikelle tiedolle, viisaudelle ja ymmärrykselle ja kaikelle kirkkaudelle ja iankaikkisille elämille. Ellei teillä ole kykyä huolehtia omista elämänne tarpeista ja vaimosta ja muutamasta lapsesta, niin mitä tekemistä teillä on taivaallisten kanssa? (DBY, s. 13)

Tarkastelkaa itseänne Apuyhdistyksinä tässä kaupungissa ja kaikkialla vuoristossa. Tarkastelkaa tilaanne. Tehkää itse johtopäätökset ja päättäkää, haluatteko ryhtyä toimeen ja oppia tuntemaan vaikutusmahdollisuutenne ja sitten antaa tuon vaikutuksen toimia tehdäksenne hyvää ja auttaaksenne köyhiä kansan keskuudessa. (DNW, 17. elokuuta 1869, s. 3)

Opiskeluehdotuksia

Henkilökohtainen kasvumme evankeliumissa tapahtuu vähä vähältä ja rivi rivin päälle, kun elämme oppimiemme periaatteiden mukaisesti

  • Miksi Herra opettaa meille evankeliumin totuuksia ”vähän tänään ja vähän huomenna”? (Ks. myös Jes. 28:9–10; 2. Ne. 28:30; LK 98:12.) Mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme enemmän evankeliumin totuuksia? (Ks. Al. 12:9–11.) Mitä saattaisi tapahtua, jos meille annettaisiin enemmän totuuksia kuin me olisimme valmiita ottamaan vastaan?

  • Miksi joissakin tapauksissa on välttämätöntä elää evankeliumin periaatteen mukaan, jotta sen voisi oppia? (Ks. myös Joh. 7:17; LK 93:28.)

  • Kuinka me rajoitamme sitä, mitä Jumala voi opettaa meille?

Evankeliumin hengellinen ja ajallinen puoli on sama asia

  • Presidentti Young sanoi, ettei ole ”mitään sellaista kuin hengellisen erottaminen ajallisesta”. Kuinka näiden sanojen ymmärtämisen pitäisi vaikuttaa suhtautumiseemme päivittäisiin tehtäviimme?

Evankeliumi on päivittäisen elämän opas – käytännön uskonto

  • Presidentti Young opetti pyhiä soveltamaan evankeliumin periaatteita käytännössä heidän päivittäisessä elämässään. Kuinka evankeliumin pitäisi vaikuttaa päätöksiimme, jotka koskevat perhettämme, ammattiamme ja muita tehtäviämme?

  • Mitä arvelette presidentti Youngin tarkoittaneen, kun hän sanoi, että meidän ei pitäisi mennä ”minnekään toimittamaan liikeasioita tai suorittamaan niistä mitään ilman, että otamme uskontomme mukaamme”? Kuinka me voimme ottaa uskontomme mukaamme kaikkialle, minne menemme, ja silti ottaa huomioon toisten uskon? Kuinka me voimme paremmin luottaa siihen, että Henki auttaa meitä ottamaan uskontomme mukaamme kaikkialle?

  • Mikä on lähetystyön ja kirkon tehtäviemme lisäksi tehtävämme yhteiskunnassa?

Velvollisuutemme huolehtia itsestämme ja perheestämme on tärkeä tapa toteuttaa evankeliumia käytännössä

  • Mitä presidentti Young opetti velvollisuudestamme huolehtia itsestämme? Kuinka meistä voi tulla omavaraisia hengellisissä, koulutuksellisissa, fyysisissä, tunneperäisissä ja taloudellisissa asioissa?

  • Miksi omavaraisuus on tärkeä osa evankeliumia?

  • Presidentti Young puhui itsestämme huolehtimisen hyveestä ja välttämättömyydestä. Mitä siunauksia elämäämme tulee tehdessämme niin? Millaisissa olosuhteissa presidentti Youngin sanojen mukaan Herra tekee meitä auttaakseen ihmeen?