Kirkon organisaatio ja hallinto

Seitsemännelläkymmenennelläseitsemännellä ikävuodellaan presidentti Brigham Young järjesti pappeuden antaakseen sen työlle selvemmän suunnan, yhdistääkseen pyhiä sekä kootakseen Israelin lampaat ja pitääkseen heistä huolta. Presidentti Youngin apulaisneuvonantaja, vanhin George Q. Cannon, kiitteli hänen viimeisen suuren työnsä vaikutusta. Hän sanoi, että presidentti Young ”pani pappeuden järjestykseen, jollaisessa se ei ollut koskaan ollut sen jälkeen kun kirkko perustettiin maan päälle. Hän määritteli apostolien, – – seitsenkymmenten, – – ylipappien, – – vanhinten, – – vähäisemmän pappeuden tehtävät selkeästi ja selväpiirteisesti ja voimallisesti – Jumalan voimalla – tavalla, joka on viety aikakirjoihin niin erehtymättömällä kielellä, että kenenkään ei ole tarpeen olla epätietoinen siitä, kenen päällä Jumalan Henki lepää” (CHC, osa 5, s. 507).

Brigham Youngin opetuksia

Jumala ilmoittaa tahtonsa kirkolle kirkon presidentin kautta

Jumalalla on vain yksi puhetorvi, jonka kautta Hän ilmoittaa tahtonsa kansalleen esittäessään opinkohtia, jotka koskevat Jumalan valtakunnan edistämistä ja edelleen rakentamista maan päällä ja ilmoittaessaan mielensä ja tahtonsa. Kun Herra haluaa antaa kansalleen ilmoituksen, kun Hän haluaa ilmoittaa sille uusia opinkohtia tai haluaa sitä kurittaa, Hän tekee sen tähän virkaan ja kutsumukseen määräämänsä miehen kautta. Muut kirkon virat ja kutsumukset ovat avuksi ja hallintoa varten, Kristuksen ruumiin rakentamiseksi ja pyhien tekemiseksi täysin valmiiksi jne. Kukin presidentti, piispa, vanhin, pappi, opettaja, diakoni ja jäsen kuuluu omaan järjestykseensä ja toimii asemassaan ja pappeuden asteessaan elämän sanan palvelijoina ja paimenina, jotka kaitsevat Jumalan lammastarhan eri osia ja ryhmiä kaikkialla maailmassa ja ovat apuna kannattamassa koko kirkon presidenttikunnan käsiä. (DBY, s. 137)

Ensisijaisesti ja ennen kaikkea meidän on pyrittävä saamaan ja pitämään hallussamme evankeliumin henki, huolehtimaan Israelin kokoamisesta, Siionin lunastamisesta ja maailman pelastamisesta, ja sen tulisi olla ensimmäisen presidenttikunnan, Israelin vanhinten ja kirkon ja Jumalan valtakunnan jokaisen virkamiehen sydämen ylimpänä haluna. (DBY, s. 137)

Kaikkien opinkohtien paikkansapitävyydestä päätettäessä, saatettaessa päätös voimaan, on tarpeen saavuttaa yksimielisyys äänestyksessä, uskossa ja päätöksenteossa. Koorumina kolmen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen on oltava yhtä äänestyksessään. Kahdentoista apostolin on oltava yksimielisiä äänestyksessään voidakseen saada aikaan vanhurskaan päätöksen missä tahansa heidän ratkaistavakseen tulevassa asiassa, kuten voitte lukea Opin ja Liittojen Kirjasta. Milloin tahansa näette näiden koorumien julistusten olevan yksimielisiä, voitte tietää niiden olevan totta [ks. LK 107:27]. Kun vanhimmat kokoontuvat yhteen uskollisina ja totuudellisina ja kun he ovat yhtä mieltä mistä tahansa asiasta, voitte tietää sen olevan totta. (DBY, s. 133)

Herra Kaikkivaltias johtaa tätä kirkkoa, eikä Hän koskaan salli teitä johdettavan harhaan, mikäli teidän havaitaan täyttävän velvollisuutenne. Voitte mennä kotiin ja nukkua yhtä suloista unta kuin sylilapsi äitinsä käsivarsilla ilman mitään vaaraa siitä, että johtajanne veisivät teidät harhaan, sillä jos he yrittäisivät niin tehdä, Herra ottaisi heidät nopeasti pois maan päältä. Johtajanne yrittävät elää uskontonsa mukaan siinä määrin kuin he pystyvät. (DBY, s. 137)

Kahdellatoista apostolilla on hallussaan pappeuden avaimet Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maailmassa

Jumalan Pojan järjestyksen mukaisen iankaikkisen pappeuden avaimet sisältyvät apostolin kutsumukseen. Kaikki pappeus, kaikki avaimet, kaikki lahjat, kaikki temppelipyhitykset ja kaikki se, mikä valmistaa pääsemään takaisin Isän ja Pojan kasvojen eteen, kuuluu, sisältyy tai sanoisinko sijoittuu apostolinviran piiriin. (MS, 15:489)

Palattuamme Missourista veljeni Joseph Young ja minä lauloimme saarnattuamme eräässä kokouksessa, ja kokouksen päätyttyä veli Joseph Smith sanoi: ”Tulkaa, lähtekää kanssani meille.” Me menimme ja lauloimme hänelle kauan aikaa ja keskustelimme hänen kanssaan. Silloin hän otti puheeksi ne kaksitoista ja seitsenkymmenet, ja ensimmäisen kerran eläissäni ajattelin sitä. Hän sanoi: ”Veljet, aion kutsua kaksitoista apostolia. Luulen, että kokoonnumme pian yhteen ja valitsemme kaksitoista apostolia, ja valitsemme seitsemänkymmenen koommin niiden joukosta, jotka ovat olleet Siionissa.” – – Vuonna 1835 tammikuun viimeisenä tai helmikuussa – – meillä oli päivästä toiseen jatkuvia kokouksia, ja sinä aikana [14. helmikuuta] veli Joseph kutsui kaksitoista apostolia. (DBY, s. 141–142)

Apostolin kutsumuksena on vahvistaa Jumalan valtakuntaa kaikkialla maailmassa. Tämän vallan avaimet ovat apostolilla eivätkä kenelläkään muulla. Jos apostoli pitää kutsumuksensa kunniassa, hän on Herran sana kansalleen kaikkina aikoina. (DBY, s. 139)

Olen yrittänyt osoittaa teille, veljet, niin lyhyesti kuin mahdollista pappeuden järjestyksen. Kun mies asetetaan apostoliksi, hänen pappeudellaan ei ole päivien alkua eikä elämän loppua, niin kuin ei Melkisedekin pappeudellakaan, sillä näillä sanoilla puhuttiin pappeudesta eikä miehestä. (DBY, s. 141)

Kahdentoista apostolin velvollisuutena ja etuoikeutena on saada Pyhä Henki olemaan alati kanssaan ja elää niin, että heillä aina on ilmoituksen Henki, jotta he käsittäisivät velvollisuutensa ja ymmärtäisivät kutsumuksensa. Tämä on myös kirkon ensimmäisen presidenttikunnan velvollisuus ja oikeus. (DBY, s. 139–140)

Herran Jeesuksen Kristuksen apostolilla on pyhän pappeuden avaimet, ja sen voima on sinetöity hänen päänsä päälle, ja tämän kautta hänet on valtuutettu julistamaan ihmisille totuutta, ja jos ihmiset sitten vastaanottavat sen, hyvä on, mutta jos he eivät vastaanota, synti on heidän oman päänsä päällä. (DBY, s. 136)

Vähäisempi pappeus kuuluu siis, kuten huomaatte, apostolinviran toimialaan, koska se, jolla on apostolinvirka, on oikeutettu toimimaan ylipappina, korkean neuvoston jäsenenä, patriarkkana, piispana, vanhimpana, pappina, opettajana ja diakonina sekä tarpeen vaatiessa missä tahansa muussa kirkon virassa ja kutsumuksessa. (DBY, s. 140)

Ilmoituksesta, johon viittasin, voitte lukea, että kun ne kaksitoista kutsuttiin ja asetettiin, heillä oli sama voima ja valtuus kuin kolmella ensimmäisen presidenttikunnan jäsenellä, ja lukiessanne edelleen havaitsette, että tästä pappeudesta on välttämättä versottava lisäyksiä ja avuja [ks. LK 107:22–26]. Seitsemälläkymmenellä on sama voima ja valtuus. [He saavat tehtävien puitteissa annettua delegoitua valtuutta] Jumalan valtakunnan perustamiseen, vahvistamiseen, säätelyyn, asettamisiin ja järjestämiseen maan päällä kaikessa sen täyteydessä. Meillä on ylipappien koorumi, ja ylipappeja on sangen paljon. He muodostavat paikallisen elimen. He pysyvät kotosalla, mutta seit- senkymmenet matkustavat ja saarnaavat, ja samoin tekevät myös ylipapit kutsuttaessa. Heillä on täsmälleen sama pappeus kuin seitsenkymmenillä ja niillä kahdellatoista ja ensimmäisellä presidenttikunnalla on, mutta onko heidät asetettu toimimaan tämän pappeuden koko valtuudella ja voimalla ja kaikkia sen avaimia käyttäen? Ei, heitä ei ole. He ovat kuitenkin Jumalan ylipappeja, ja jos he pitävät kunniassa pappeuttaan, he saavat jonakin päivänä kaiken sen valtuuden ja voiman, joka ihmisten on mahdollista saada. (DBY, s. 140)

Piispanvirka kuuluu Aaronin pappeuteen ja pitää hallussaan valtuutta palvella ajallisissa ja hengellisissä asioissa

[Johtavan] piispan virka kuuluu vähäisempään [Aaronin] pappeuteen. Piispa on Aaronin pappeuden korkein virkamies, ja – – hän saa osakseen enkelien palvelusta, jos hänellä on uskoa ja hän elää siten, että hän voi saada osakseen ne siunaukset, jotka Aaronilla oli. (DBY, s. 143)

Piispa on kutsumuksensa ja tehtävänsä mukaisesti koko ajan kirkon piirissä. Häntä ei kutsuta matkustamaan muualle saarnaamaan, vaan hän on kotona; hän ei ole muualla maailmassa vaan pyhien kanssa. (DBY, s. 144)

Piispojen tulisi kaikessa olla täydellisiä esimerkkejä seurakunnilleen. (DBY, s. 144)

Jos piispa toimii kutsumuksensa ja virkansa mukaisesti ja pitää sitä kunniassa, hänen seurakunnassaan ei ole ketään, joka ei olisi työllistetty parhaaksi hyödyksi. Hän huolehtii siitä, että kaikki elävät siten kuin heidän pitäisi, vaeltavat nöyrinä Jumalansa edessä. Hänen seurakunnassaan ei ole yhtäkään, jota hän ei tunne, ja hän on selvillä kaikkien elämäntilanteesta, käytöksestä ja asenteista [ks. 1. Tim. 3:1–4]. (DBY, s. 145)

Piispojen tulee erottaa niitä, joihin he luottavat, joiden he tietävät olevan rehellisiä, vartijoiksi vartiotorneihin ja antaa heidän ottaa selville, keillä on kärsimyksiä. (DBY, s. 145)

Jokainen piispa hoitakoon uskollisesti seurakuntansa ja huolehtikoon siitä, että jokaisella miehellä ja naisella on hyvä, pysyvä ja tuottava työ, että sairaista ja vanhuksista huolehditaan asianmukaisesti, jottei kukaan kärsisi. Jokainen piispa olkoon hellä ja lempeä isä seurakunnalleen jaellen lohdun ja rohkaisun sanoja siellä, neuvon ja opastuksen sanoja täällä ja nuhteen sanoja toisaalla, missä ne ovat tarpeen, ilman puolueellisuutta, viisaasti tuomiten ihmisen ja ihmisen välillä, kaikista huolehtien ja kaikkien hyvinvointia vilpittömästi etsien, valvoen Jumalan lammastarhaa tosi paimenen silmin, etteivät sudet ja koirat pääse laumaa raatelemaan. (DBY, s. 144–145)

Sanon sille piispalle – – tämä on teidän tehtävänne ja kutsumuksenne. Älkää salliko seurakunnassanne olevan yhtäkään pyhien asuinsijaa, josta teillä ei olisi tietoa. (DBY, s. 146)

Piispojen tulee opettajiensa kautta valvoa, että jokainen siihen kykenevä perhe heidän seurakunnassaan lahjoittaa köyhille sen, mitä he muuten olisivat paastopäivänä kuluttaneet. (DBY, s. 145)

Kirkkokuri voi auttaa ihmisiä palaamaan takaisin vanhurskauteen

Meille ei koskaan tulla antamaan valtuuden avaimia toimiaksemme hallitsijoina, ennen kuin hallitsemme aivan samoin kuin Jumala hallitsisi, jos Hän itse olisi täällä. (DBY, s. 146)

Kun taivasten valtakunta on järjestetty maan päälle, sillä on oleva jokainen virkamies, laki ja toimitus, joka on tarpeen niiden käsittelemiseksi, jotka ovat kapinallisia tai jotka rikkovat sen lakeja, sekä niiden hallitsemiseksi, jotka haluavat toimia oikein, mutta eivät täysin pysy oikeassa suunnassa. Kaikki nämä voimat ja valtuudet ovat olemassa tämän kansan keskuudessa. (DBY, s. 146)

Piispat, onko teillä oikeudenkäyntejä? Ovatko veljet teidän seurakunnassanne vieraantuneet toisistaan? ”Ovat.” Mitä heidän pitäisi tehdä sellaisissa tapauksissa? Heidän pitäisi noudattaa annettuja ohjeita ja saada heti paikalla aikaan sovinto veljiensä kanssa. Arvelen olevan mahdollista osoittaa, että suurin osa veljien välisistä vaikeuksista syntyy pikemminkin väärinkäsityksistä kuin häijyydestä tai pahansuopaisuudesta, ja sen sijaan, että osapuolet puhuisivat asiasta keskenään pyhille soveltuvassa hengessä, he kiistelevät keskenään, kunnes he aikaansaavat todellisen rikkeen ja vetävät päälleen synnin. Kun olemme tehneet hyvää yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa ja sitten teemme jotakin väärin, niin kuinka yleistä onkaan, veljeni ja sisareni, että tätä yhtä väärää tekoa tuijotetaan koko päivän eikä kertaakaan ajatella tehtyä hyvää. Ennen kuin tuomitsemme toisiamme, meidän tulisi tutkia kunkin sydämen aietta, ja jos se on paha, silloin tätä ihmistä pitää kurittaa ja ryhtyä tekoihin hänen saattamisekseen takaisin vanhurskauteen. (DBY, s. 149–150)

Haluaisin nähdä korkean neuvoston ja piispojen ja kaikkien tuomareiden olevan täynnä Pyhän Hengen voimaa, niin että kun joku astuu heidän eteensä, he voivat lukea tämän ihmisen mielen ja ymmärtää häntä ja voivat antaa tapauksessa nopean ja oikeudenmukaisen päätöksen. – – Haluaisin piispoilla ja muilla virkamiehillä olevan riittävästi Jumalalta tulevaa voimaa ja viisautta, jotta he olisivat täysin selvillä jokaisen heidän eteensä mahdollisesti saatettavan tapauksen todellisesta luonteesta. (DBY, s. 133)

Voitte kuvaannollisesti puhuen hakata jotakuta vanhinta nuijalla päähän, eikä hän tajua muuta kuin että olette ojentanut hänelle siirappiin kastetun oljen imeskeltäväksi. Sitten on toisia, joiden sydän on murtua, jos sanotte heille sanan tai kuritatte heitä oljenkorrella. Heidän tunteensa ovat herkät kuin sylilapsen ja sulavat kuin vaha liekin edessä. Heitä ette saa nuhdella ankarasti, vaan teidän on ojennettava kutakin hänessä olevan hengen mukaisesti. Joillekin saatatte puhua koko pitkän päivän, eivätkä he tiedä, mistä te puhutte. On olemassa monenlaisia ihmisiä. Kohdelkaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat. (DBY, s. 150)

Kun te nuhtelette toisianne, kun veljet tapaavat teitä ja sanovat: ”Tämä on sinussa vikana”, niin teidän tulee ystävällisesti ottaa nuhde vastaan ja kiittää siitä ja avoimesti tunnustaa rike ja myöntää, että saatatte usein tehdä väärin tietämättänne, ja sitten sanoa: ”Toivon teidän valistavan mieltäni, ottavan minua kädestä, jotta voimme kulkea käsi kädessä ja vahvistaa ja tukea toinen toistamme.” Mitä! Heikkouksinenneko? Niin. Odotatteko näkevänne täydellisen ihmisen? Ei niin kauan kuin olette täällä. (DBY, s. 150)

Sallikaa minun sanoa veljille ja sisarille, että kun joku johtajistanne kurittaa teitä, älkää suhtautuko siihen niin kuin vihollinen sen tekisi, vaan ottakaa se aina vastaan ystävän eikä vihollisen kädestä tulleena hyvänä tekona. Jos teidän johtajanne olisivat vihollisianne, he jättäisivät teidät rauhaan vikoinenne. Jos Herra rakastaa teitä, teitä kuritetaan [ks. Hepr. 12:6]; ottakaa se ilolla vastaan. (DBY, s. 133)

Opiskeluehdotuksia

Jumala ilmoittaa tahtonsa kirkolle kirkon presidentin kautta

Kuinka Herra käyttää kirkon presidenttiä ja ensimmäisen presidenttikunnan neuvostoa ja kahdentoista apostolin koorumia kirkon johtamiseen? Kuinka johtajat, joilla on muita virkoja kirkossa, auttavat heitä? (Ks. myös LK 107:21–38; 132:7.)
Miksi me voimme uskoa ja luottaa täydellisesti kirkon johtaviin koorumeihin? (Ks. myös LK 107:27.)
Miksi Herra ei salli profeetan johtaa kirkkoa harhaan? Minkä lupauksen presidentti Young antoi niille, jotka suorittavat velvollisuutensa? (Ks. myös LK Virallinen julistus 1.)

Kahdellatoista apostolilla on hallussaan pappeuden avaimet Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maailmassa

Mitkä ovat apostolinviran pappeuden avaimet?
Mitkä ovat apostolien tehtävät? (Ks. myös LK 107:23–24, 33, 58.)
Keskustelkaa apostolin kutsumuksen ja muiden Melkisedekin ja Aaronin pappeuden virkojen suhteesta. (Ks. myös LK 107:58.)
Mitkä ovat nykyään seitsenkymmenten tehtävät, kun he toimivat ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koommin johdolla? (Ks. myös LK 107:34.)

Piispanvirka kuuluu Aaronin pappeuteen ja pitää hallussaan valtuutta palvella ajallisissa ja hengellisissä asioissa

Mitä avaimia, voimia ja valtuuksia piispalla on hallussaan? (Ks. myös LK 84:26–27; 107:13–17.) Mitä tehtäviä piispalla on Aaronin pappeuden johtajana ja seurakunnan johtavana ylipappina?
Mitä Brigham Youngin mukaan tekee piispa, joka hoitaa uskollisesti seurakuntansa? (Ks. myös 1. Tim. 3:1–7.)
Kuinka me voimme koti- ja kotikäyntiopettajina olla suuremmaksi avuksi kirkosta huolehtimisessa?

Kirkkokuri voi auttaa ihmisiä palaamaan takaisin vanhurskauteen

Miten presidentti Young kuvasi rikkomuksentekijöitä?
Presidentti Young sanoi, että ”suurin osa [ihmisten] välisistä vaikeuksista syntyy pikemminkin väärinkäsityksistä kuin häijyydestä tai pahansuopaisuudesta”. Millaisia neuvoja hän antoi väärinkäsitysten selvittämiseksi?
Mitä presidentti Young haluaisi nähdä kurinpitoneuvostoissa? (Ks. myös LK 107:71–84; 134:10.) Kuinka Jumalalta tuleva voima ja viisaus voivat auttaa niitä, jotka langettavat tuomioita kurinpitoneuvostoissa? (Ks. myös LK 121:41–42.)
Millä tavoin niiden, jotka toimivat kirkon kurinpitoneuvostoissa, tulee ”lukea” kurinpitoneuvoston eteen tuotua henkilöä ja ”ymmärtää häntä”?
Mitä presidentti Young sanoi siitä, että kutakin on ”ojennettava hänessä olevan hengen mukaisesti”? (Ks. myös 3. Ne. 18:28–32.)
Kuinka meidän presidentti Youngin sanojen mukaan pitäisi vastata, kun johtajamme oikaisevat meitä? (Ks. myös LK 95:1.)