Iankaikkinen tuomio

”Olen tullut siihen johtopäätökseen”, presidentti Brigham Young julisti, ”että meidät tuomitaan ruumiissa suoritettujen tekojen perusteella ja sydämen ajatusten ja aikeiden perusteella.” (DNW, 17. elokuuta 1869, s. 2; ks. myös LK 137:9) Hän opetti selkeästi, että jokainen mies ja nainen kokee tämän tuomion: ”Joka ainoa älykäs olento tuomitaan – – tekojensa, uskonsa, hala- jamisensa ja rehellisyytensä ja epärehellisyytensä mukaan Jumalan edessä. Jokainen hänen luonteensa ominaisuus arvioidaan oikeudenmukaisesti joko saavutukseksi tai tuomioksi, ja hänet tuomitaan taivaan lain mukaan.” (DNW, 12. syyskuuta 1860, s. 2)

Brigham Youngin opetuksia

Meidät tuomitaan tekojemme, sanojemme ja ajatustemme mukaan sekä sen mukaan, miten me suhtaudumme totuuteen

Tämä maailma on se paikka, jossa meidän on osoitettava kelvollisuutemme. Ihmisen elinaika on koetusaika, jossa me voimme pimeydessämme, heikkoudessamme ja vihollisen vallitessa osoittaa Jumalalle, että me olemme Isän ystäviä ja että me vastaanotamme valkeutta Häneltä ja olemme kelvolliset tulemaan lastemme johtajiksi – tulemaan herrain herraksi ja kuningasten kuninkaaksi – saamaan täydellisen herrauden siihen sukumme osaan, joka kruunataan kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisilla elämillä selestisessä valtakunnassa. (DBY, s. 87)

Minä tiedän, että tuomiopäivä kohtaa pian teitä ja minua, ja ennen pitkää meidän on jätettävä nämä asumuksemme ja mentävä henkimaailmaan. Tiedän myös, että tuomio kohtaa meidät sellaisena kuin olemme kuolles- samme, ja se on pyhien kirjoitusten mukaista; ”kun puu kaatuu, – – niille sijoilleen se jää” (ks. Saarn. 11:3), eli toisin sanoen, sellaisena kuin kuolema meidät jättää, tuomio meidät löytää. (DBY, s. 382)

Kuolema saattaa mahtavimmankin hallitsijan samalle tasolle köyhimmän nälkää näkevän kerjäläisen kanssa, ja molempien on seistävä Kristuksen tuomioistuimen edessä vastaamassa ruumiissa tekemistään teoista. (DBY, s. 445)

Uskokoon jokainen siten kuin haluaa ja noudattakoon oman mielensä vakaumuksia, sillä kaikki ovat vapaat valitsemaan tai hylkäämään; he ovat vapaat palvelemaan Jumalaa tai kieltämään Hänet. Meillä on pyhät kirjoitukset, joissa on jumalallinen totuus, ja me olemme vapaat uskomaan tai kieltämään ne. Mutta meidät saatetaan Jumalan eteen tuomiolle kaikesta tästä, ja meidän on tehtävä tili Hänelle, jolla on oikeus vaatia meidät tilille niistä teoista, joita ruumiissa ollessamme olemme tehneet. (DBY, s. 67)

Aika ja kyky tehdä työtä ovat koko ihmiskunnan pääomaa kaikkialla maailmassa, ja me olemme kaikki Jumalalle velkaa kykymme käyttää aikaa hyödyksi, ja Hän vaatii meiltä tarkan tilinteon tämän kyvyn käytöstä. (DBY, s. 301)

Ihmislapset tuomitaan tekojensa mukaan, olivatpa ne hyviä tai pahoja. Jos ihmisen päivät täyttyvät hyvistä teoista, hänet palkitaan sen mukaisesti. Jos toisaalta hänen päivänsä täyttyvät pahoista teoista, hän saa niiden tekojen mukaisesti. – – Milloin ihmiset ymmärtävät, että tämä on aika, jolloin heidän pitäisi alkaa laskea perusta korotukselleen ajaksi ja iankaikkisuudeksi, että tämä on aika panna alulle ja tuottaa hyvää hedelmää sydämestä Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi, samoin kuin Jeesus teki? (DNW, 13. huhtikuuta 1834, s. 1)

Kaikki, jotka uskovat, joilla on vilpitön sydän ja jotka tuottavat vanhurskasta hedelmää, ovat Jumalan valittuja ja kaiken perillisiä. Kaikki ne, jotka kieltäytyvät tottelemasta Herran pyhiä käskyjä ja Hänen huoneensa toimituksia, tuomitaan heidän omien sanojensa mukaisesti; he tuomitsevat itse itsensä, kuten nytkin. Heidät arvioidaan kelvottomiksi, eikä heillä ole mitään osaa tai arpaa vanhurskaiden kanssa. (DBY, s. 383–384)

”Jos olen melko varma”, joku sanoo, ”että saavutan paremman kirkkauden asteen kuin tämä, en taida viitsiä nähdä vaivaa periäkseni mitään sen enempää.” Voittehan ottaa sen riskin; kaikilla maan päällä elävillä ihmisillä on siihen oikeus. Evankeliumia saarnataan, synti elpyy, jotkut kuolevat ja jotkut taistelevat sitä [evankeliumia] vastaan. Jotkut vastaanottavat sen ja toiset eivät, mutta ihmisten synti on tässä: heille kerrotaan totuus, ja he hylkäävät sen. Tämä on maailman synti. ”Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.” [ks. Joh. 3:19] Niin Jeesus sanoi omana aikanaan. Me sanomme: tässä on elämän ja pelastuksen evankeliumi, ja jokaisella, joka vastaanottaa sen, on kirkkaus, kunnia, kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä. Jos he hylkäävät sen, he ottavat riskin. (DBY, s. 384)

Kun Jumalan tuntemuksen valkeus tulee ihmiselle ja hän hylkää sen, se on hänen tuomionsa. (DBY, s. 383)

Iankaikkisen elämän periaatteet, jotka on pantu meidän eteemme, on suunniteltu korottamaan meidät voimaan ja suojelemaan meidät rappeutumiselta. Jos me haluamme kulkea päinvastaiseen suuntaan ja hyväksyä ja noudattaa periaatteita, jotka johtavat kuolemaan, syy on meidän. Jos me emme saavuta tavoittelemaamme pelastusta, me tulemme huomaamaan, että olemme varmistaneet itsellemme kaikki ne palkinnot, jotka meille tekojemme mukaan kuuluvat, ja että olemme toimineet meille annetun riippumattoman tahdonvapauden mukaisesti, ja meidät tuomitaan omien sanojemme mukaan, riippumatta siitä, vanhurskautetaanko meidät vaiko tuomitaan. (DNW, 17. elokuuta 1859, s. 1)

Meidät tuomitaan sen perusteella, elämmekö ”parhaan [meillä] olevan valkeuden mukaisesti”

Minusta on lapsuudestani tähän päivään asti tuntunut täysin järjettömältä puhua maan asukkaista niin ehdottomasti kadotettuina – puhua minun isästäni ja äidistäni ja teidän, ja puhua meidän esivanhemmistamme, jotka ovat eläneet uskollisesti parhaan heillä olevan valkeuden mukaisesti mutta joilla ei ole keskuudessaan ollut iankaikkista liittoa ja pyhää pappeutta, että he joutuvat helvettiin ja kärventyvät siellä iankaikkisesti. Minusta se on järjetöntä. Se on aina ollut ja yhä on. (DBY, s. 384)

Miehen tai naisen on tunnettava Jumalan tiet, ennen kuin hänestä voi tulla jumalaton. Ihmiset, jotka eivät koskaan ole kuulleet pelastussuunnitelmasta, jotka eivät edes tunne Ihmisen Pojan historiaa tai jotka ovat ehkä kuulleet Vapahtajan nimen ja ehkäpä kuulleet Hänen elämästään maan päällä mutta jotka perimätietojensa ja kasvatuksensa kautta ovat oppineet epäilemään, nämä ihmiset saattavat olla syntisiä, vääriä, pahoja, mutta voidakseen sanan varsinaisessa mielessä olla jumalattomia heidän on ymmärrettävä jumaluutta melkoisesti. (DBY, s. 384)

Mitä kuolevaisuuteen tulee, niin miljoonat maan asukkaat elävät parhaan heillä olevan valkeuden mukaisesti, parhaan heidän hallussaan olevan tiedon mukaisesti. Olen usein sanonut teille, että he saavat tekojensa mukaan ja kaikki, jotka elävät parhaiden heidän hallussaan olevien periaatteiden mukaisesti tai heidän ymmärrettävissään olevien periaatteiden mukaisesti, saavat rauhan, kirkkauden, lohdun, ilon ja kruunun, joka on paljon sen yläpuolella, mitä he odottavat. He eivät ole kadotettuja. (DBY, s. 384)

Jos [ihmisillä] on laki – kenen hyvänsä laatima – ja he toimivat parhaan ymmärryksensä ja tietonsa mukaan, niin he saavat kirkkauden, jota ette pysty edes kuvittelemaan, vaikka minä kuinka kuvailisin sitä. Ette voi käsittää vähäisintäkään osaa siitä Jumalan kirkkaudesta, joka on valmistettu Hänen luotujaan, Hänen kättensä tekoja, varten. (DBY, s. 385)

Sanon jokaiselle papille maan päällä, olipa hän sitten kristitty, pakana vai [muslimi], että teidän pitää elää parhaan teillä olevan valkeuden mukaisesti, ja jos te niin teette, te saatte kaiken sen kirkkauden, jota koskaan olette odottaneet. (DBY, s. 384–385)

Kadotuksen lapsia lukuun ottamatta kaikki perivät lopulta kirkkauden valtakunnan

Jeesuksen opetuslasten oli määrä asua Hänen tykönään. Minne muut menevät? Heille varattuihin valtakuntiin, joissa he elävät ja ovat. Oman lunastuksensa kautta Jeesus tuo esiin Aadamin jokaisen pojan ja tyttären, kadotuksen lapsia lukuun ottamatta, jotka heitetään helvettiin. Toiset kärsivät Jumalan vihaa – he kärsivät kaiken, mitä Herra voi heidän käsistään vaatia eli mitä oikeudenmukaisuus voi heiltä vaatia. Ja kun he ovat kärsineet Jumalan vihaa, kunnes viimeinenkin ropo on maksettu, heidät tuodaan esiin vankeudesta. Onko tämä vaarallinen oppi saarnattavaksi? Jotkut pitävät sitä vaarallisena, mutta on totta, että jokainen, joka ei synnissä eläen hukkaa armon päivää ja josta ei tule perkeleen enkeliä, tuodaan esiin jonkin kirkkauden valtakunnan perillisenä. (DBY, s. 382)

Useampi osoittautuu uskolliseksi kuin luopuu. Tietty osa tätä kansaa menee selestiseen valtakuntaan, kun taas toiset eivät pääse sinne sisään, koska he eivät kestäisi selestistä lakia. Mutta he saavat juuri niin hyvän valtakunnan kuin he halajavat ja ansaitsevat. (DBY, s. 383)

Kaikki nämä eri kirkkaudet on suunniteltu ihmisten kykyä ja tilaa vastaavaksi. (DNW, 13. elokuuta 1862, s. 2)

Raamatussa lukee, että auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa [ks. 1. Kor. 15:40–42]. Opin ja Liittojen Kirjassa [ks. LK 76] näitä kirkkauksia nimitetään telestiseksi, terrestriseksi ja selestiseksi, joka on korkein kirkkaus. Nämä ovat maailmoita, eri osia eli asuinsijoja, meidän Isämme kodissa. Ne miehet tai naiset, jotka eivät tiedä sen enempää Jumalan voimasta ja Pyhän Hengen vaikutuksista kuin että he ovat täysin toisen ihmisen johdettavissa, jotka jättävät oman ymmärryksensä käyttämättä ja panevat uskonsa toisen taskuun, eivät koskaan kykene astumaan selestiseen kirkkauteen ja tulemaan kruunatuiksi, kuten he odottavat. He eivät milloinkaan kykene tulemaan jumaliksi. He eivät pysty hallitsemaan itseään puhumattakaan toisten hallitsemisesta, vaan heitä on joka asiassa neuvottava kuin lasta. He eivät voi vähimmässäkään määrin itse valvoa itseään, vaan Jaakobin, Pietarin tai jonkun muun on valvottava heitä. Heistä ei koskaan voi tulla jumalia eikä heitä voida kruunata hallitsijan kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisilla elämillä. He eivät koskaan voi pitää kädessään kirkkauden, valtiuden ja voiman valtikkaa selestisessä valtakunnassa. Ketkä pitävät? Ne, jotka ovat uskollisia ja joita taivaan tosi itsenäisyys innoittaa, jotka etenevät rohkeasti Jumalansa palveluksessa ja antavat toisten tehdä niin kuin itse haluavat mutta tekevät itse päättäväisesti oikein, vaikka koko ihmiskunta heidän rinnallaan päättäisi tehdä toisin. (DBY, s. 382–383)

Jos synnin vallassa olevien jumalattomien pitäisi astua Isän ja Pojan kasvojen eteen käsi kädessä niiden kanssa, jotka uskovat, että kaikki pelastuvat, ettei Jeesus jätä ketään, heidän tilansa olisi piinallisempi ja sietämättömämpi kuin jos he olisivat siinä järvessä, joka palaa tulta ja tulikiveä. Fatalistien oppi jättää helvettiin pienokaisen, jonka elinikä ei ollut vaaksankaan mittainen, samalla kun avionrikkoja, huorintekijä, varas, valehtelija, valapatto, murhaaja ja kaikenlaiset muut kauhistusten tekijät, jos he vain katuvat hirsipuun juurella tai kuolinvuoteellaan, työnnetään saman opin mukaan Isän ja Pojan kasvojen eteen, mikä – jos he voisivat sinne astua – olisi heille helvettiä. (DBY, s. 385)

Jumalan rangaistus on jumalallinen. Se kestää ikuisesti, koska milloinkaan ei tule aikaa, jolloin ihmisille ei pitäisi langettaa kadotustuomiota, ja tarvitaan aina helvetti, jonne heidät lähettää. Kuinka kauan tuomitut viipyvät helvetissä, sitä minä en tiedä, enkä myöskään tiedä, missä määrin he joutuvat kestämään vaivaa. Jos meidän jollakin tavoin olisi mahdollista arvioida se pahuuden määrä, johon he ovat syyllistyneet, niin saattaisi olla mahdollista määritellä se vaivan määrä, jota he tulevat kokemaan. He saavat ruumiissa tekemiensä tekojen mukaan. Jumalan rangaistus on ikuinen, mutta se ei todista sitä, että jumalaton ihminen pidettäisiin iankaikkisesti rangaistuksen alaisena. (DBY, s. 383)

Opiskeluehdotuksia

Meidät tuomitaan tekojemme, sanojemme ja ajatustemme mukaan sekä sen mukaan, miten me suhtaudumme totuuteen

Presidentti Young opetti, että ”ihmisen elinaika on koetusaika”. Mitä meidän tulee ”osoittaa Jumalalle” kuolevaisen olemassaolomme aikana?
Mistä meitä pidetään vastuullisina tuomiopäivänä? (Ks. myös Al. 12:14; 41:3.)
Ketkä ovat Jumalan valittuja?
Presidentti Young sanoi, että meidät ”tuomitaan omien sanojemme mukaisesti”. Kuinka me voimme tietää, ”vanhurskautetaanko meidät vaiko tuomitaan”?
Presidentti Young opetti, että meidät tuomitaan sen mukaan, kuinka olemme käyttäneet aikaamme. Miksi on niin tärkeää, kuinka olemme käyttäneet aikaamme? Miten tuomitsisitte itsenne nyt sen perusteella, kuinka käytätte aikaanne? Mitä olette oppineet toisilta kirkon jäseniltä, ystäviltä ja lähimmäisiltänne siitä, kuinka käyttää aikaa viisaasti?

Meidät tuomitaan sen perusteella, elämmekö ”parhaan [meillä] olevan valkeuden mukaisesti”

Millaiset tilanteet ja olosuhteet ihmisten elämässä lieventävät Herran tuomiota heidän kohdallaan? Kuinka me voimme soveltaa tätä periaatetta siihen, miten me arvostamme ihmisiä, jotka uskovat eri tavalla kuin me?
Millä ehdolla presidentti Youngin mukaan ihmiset saavat tuonpuoleisessa ”rauhan, kirkkauden, lohdun – – joka on paljon sen yläpuolella, mitä he odottavat”?

Kadotuksen lapsia lukuun ottamatta kaikki perivät lopulta kirkkauden valtakunnan

Miksi jumalattomat, jotka kuolevat synneissään, eivät kestäisi asumista Isän ja Pojan luona? (Ks. myös Morm. 9:3–4; LK 88:22.)
Presidentti Young sanoi, että taivaallisen Isän lapset ”saavat juuri niin hyvän valtakunnan kuin he halajavat ja ansaitsevat”. Kuinka me voimme tietää, elämmekö me arvollisina saamaan sen valtakunnan, jonka me haluamme?
Presidentti Young opetti, että kadotuksen lapsia lukuun ottamatta kaikki ihmiset perivät lopulta kirkkauden valtakunnan. Mitä tämä opettaa teille taivaallisen Isän sitoutumisesta oikeudenmukaisuuteen ja armoon? Mitä se opettaa teille Hänen rakkaudestaan lapsiaan kohtaan?