Onni ja sosiaalisen kanssakäymisen ilo

Presidentti Young tiesi, että todellinen onni tulee vain elämällä vanhurskaasti, mutta hän tiesi myös, että tervehenkinen virkistäytyminen ja huvitteleminen voivat tuoda elämään paljon iloa. Hän piti teatterista, tanssimisesta ja muusta yhteisestä ilonpidosta ja tarjosi pyhille tilaisuuksia nauttia näistä ajanvietteistä uskoen, että ne olivat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille. Hän valvoi työtä, kun Salt Lake Cityssä rakennettiin Social Hallia (seurataloa), jossa järjestettiin tansseja ja teatteriesityksiä. Puhuessaan Social Hallista hän sanoi: ”Se on sali, jossa pidetään hauskaa, ei paikka, jossa nautitaan sakramentti. Me olemme vihkineet sen siihen tarkoitukseen, johon se rakennettiin. – Te tiedätte, mikä henki siinä rakennuksessa vallitsee. Meillä on ollut siellä kuvernöörejä, tuomareita, tohtoreita, lakimiehiä, kauppiaita, matkaajia jne., jotka eivät ole olleet kirkkomme jäseniä, ja mitä on joka ikinen heistä julistanut? Missään juhlassa elämäni aikana minusta ei tuntunut paremmalta kuin täällä’, eivätkä pyhät tunne oloaan yhtä hyväksi missään muussa huvittelupaikassa. – Kaikki ajallaan ja kaikki paikallaan. ” (DNW, 26. maaliskuuta 1862, s. 1).

Brigham Youngin opetuksia

Todellinen onni löytyy vanhurskaudesta ja palvelemisesta

Mikä on ihmisolentojen näköpiirissä oleva päätavoite? Onnellisuus. Antakaa minulle kunniaa, antakaa minulle valtaa, antakaa minulle varallisuutta, antakaa minulle hyvä nimi, antakaa minulle vaikutusvaltaa lähimmäisteni parissa, antakaa minulle kaikki tämä, eikä siitä silti seuraa se, että minusta tulisi onnellinen. Se riippuu täysin siitä, minkä periaatteen nojalla nuo saavutukset on hankittu. (DBY, s. 235)

Kaikki me tavoittelemme onnea. Me toivomme sitä, me luulemme elävämme sen vuoksi, se on päämäärämme tässä elämässä. Mutta elämmekö me siten, että saatamme kokea sen onnen, jota niin suuresti halajamme? (DBY, s. 236)

Missä on onni, todellinen onni? Ei missään muualla kuin Jumalassa. Kun meillä on pyhän uskontomme henki, me olemme onnelliset aamulla, me olemme onnelliset keskipäivällä, me olemme onnelliset illalla, sillä rakkauden ja ykseyden henki on kanssamme, ja me iloitsemme hengessä, koska se on Jumalasta, ja me iloitsemme Jumalassa, sillä Hän on kaiken hyvän Antaja. Jokainen myöhempien aikojen pyhä, joka on kokenut Jumalan rakkauden sydämessään saatuaan syntinsä anteeksi kasteen ja kätten päällepanon kautta, käsittää, että hän on täynnä iloa ja onnea ja lohtua. Hän saattaa olla tuskan, erheen tai köyhyyden vallassa tai vaikkapa vankilassa, mutta silti hän on iloinen. Me tiedämme tämän kokemuksesta, ja jokainen myöhempien aikojen pyhä voi siitä todistaa. (DBY, s. 236)

Pyhät, miltä teistä tuntuu, kun te olette Jumalan voiman ja rakkauden täyttämiä? Te olette juuri niin onnellisia kuin teidän ruumiinne voi kestää. (MSS, 15:48)

Koko maailma tavoittelee onnea. Se ei löydy kullasta ja hopeasta, vaan rauhasta ja rakkaudesta. (DBY, s. 235)

Mikä suo ihmiselle iloa? Se, mikä tarjoaa hänelle rauhaa. (DBY, s. 235)

Jos sydän on iloinen, sisimmässä on kaikki valoisaa ja kirkasta; siellä ei ole murhetta. (DBY, s. 235)

Kun ihminen on ahkera ja vanhurskas, niin hän on onnellinen. (DBY, s. 235)

Maan asukkaat erehtyvät ajatellessaan, etteivät he halua olla kuuliaisia taivaan käskyille, koska ne rajoittavat heidän mukavuuttaan ja nautintojaan, sillä taivaassa tai maan päällä ei ole todellista rauhaa, todellista onnea muilla kuin niillä, jotka palvelevat Herraa. Onni ja ilo tulevat Hänen palveluksessaan, eikä niitä voi löytää mistään muualta. Rauha ja lohtu on siinä, mutta kun sielu on ilon, rauhan ja kirkkauden täyttämä ja on täysin niiden tyydyttämä, ihminen voi silloinkin vain aavistaa, mitä kaikille uskollisille on luvassa. (DNW, 15. heinäkuuta 1857, s. 4)

Meidät on luotu iloitsemaan kaikesta siitä, mistä Jumala iloitsee, perimään kaikki, mitä Hän perii, saamaan haltuumme kaikki se valta, joka Hänellä on hallussaan, kaikki se oivallisuus, joka Hänelle on annettu – Hänen uskolliset lapsensa alistavat kaiken Hänen valtaansa, jotta he Hänen kanssaan pääsisivät kaikesta osallisiksi. Nämä tärkeät seikat tuovat rauhan sydämeen, joka on avoin ymmärtämään. (DBY, s. 237)

Myöhempien aikojen pyhillä on vain yksi tapa olla onnellisia, ja se on yksinkertaisesti se, että he elävät uskontonsa mukaan eli toisin sanoen uskovat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jokaiseen kohtaan, ovat kokosydämisesti kuuliaisia vapauden evankeliumille, joka todellakin tekee meidät vapaiksi. Jos me tahdomme yhdyskuntana totella Jumalan lakia ja noudattaa pelastuksen toimituksia, niin me voimme odottaa löytävämme sen onnen, jota me niin suuresti halajamme. (DBY, s. 236)

Niin kuin olen usein ajatellut ja sanonut, lähden kotoani onnellisena, kun velvollisuus kutsuu, ja palaan onnellisena, sillä suurin iloni ja lohtuni on tehdä se, mitä Herra minulta vaatii ja minkä tiedän olevan velvollisuuteni, olipa se mitä hyvänsä, jos Herra vaatii sitä minulta. Tämä tie suo iloa ja rauhaa. (DN, 6. helmikuuta 1856, s. 4)

Todella onnellinen on se mies tai nainen tai kansa, jolla on Jumalan Pojan evankeliumin oikeudet ja joka osaa arvostaa siunauksiaan. (DBY, s. 236)

Me haluamme nähdä jokaisen kasvot täynnä iloa ja jokaisen silmät kirkkaina tulevan onnen toivosta. (DBY, s. 236)

Sanon, että jos haluat iloita kiihkeästi, liity myöhempien aikojen pyhiin ja elä sitten Jeesuksen Kristuksen opin mukaisesti. (DNSW, 30. kesäkuuta 1874, s. 1)

Ihminen, joka saa kokea, mitä on tuntea Jumalan valtakunta maan päällä ja jolla samanaikaisesti on sydämessään rakkaus Jumalaa kohtaan, on onnellisin kaikista ihmisistä maan päällä. (DBY, s. 235)

Oikeahenkinen virkistäytyminen voi lisätä fyysistä ja hengellistä hyvinvointiamme

Meidän on opittava iloitsemaan siitä, mitä elämä tarjoaa, kuinka viettää maallinen olemassaolomme täällä. Ei ole sitä iloa, lohtua, hyvää mieltä, ei mitään, mitä ihmissydän voi kuvitella kaiken sen ilmoituksen hengen avulla, jonka voimme saada, ei mitään, mikä on omiaan kaunistamaan, tekemään onnelliseksi, mukavaksi ja rauhalliseksi tai mikä ylentää kuolevaisten tunteita, mitä Herralla ei olisi varattuna kansalleen. Hän ei ole koskaan vastustanut heidän iloitsemistaan. Minun tietääkseni Hän ei ole koskaan ilmoittanut oppia, jonka tarkoituksena ei olisi täyttää rauhalla ja kirkkaudella ja kohottaa sydämen jokainen tunne ja toive kaikkien alhaisten, surullisten, kuolettavien, erheellisten ja arvottomien tunteiden yläpuolelle. Herra haluaa meidän elävän niin, että voimme iloita ylempään maailmaan kuuluvasta kirkkauden täyteydestä ja heittää hyvästit kaikelle sille synkälle, pimeälle, kuolettavalle tunteelle, joka on levinnyt maan asukkaiden ylle. (DBY, s. 237)

Onko virkistäytymisessä mitään moraalitonta? Jos näen poikieni ja tyttärieni huvittelevan rupattelemalla, käymällä kylässä, ajelemalla, käymällä juhlissa tai tansseissa, niin onko siinä mitään moraalitonta? Seuraan tarkasti, ja jos kuulen sanan tai näen katseen tai ivallisen hymyn kohdistuvan sellaiseen, mikä on jumalallista, tai huomaan jotakin, mikä on hyvän moraalin ja luonteen arvolle sopimatonta, huomaan sen heti ja sanon: ”Jos jatkat näin, se ei johda hyvään, se on pahaa. Se ei johda elämän ja älyn lähteelle. Seuraa ainoastaan iankaikkiseen elämään johtavaa polkua.” (DBY, s. 237)

Pyhien oikeutena on iloita kaikesta hyvästä, sillä maa ja kaikki, mitä siinä on, kuuluu Herralle [ks. LK 104:14], ja Hän on luvannut kaiken uskollisille pyhilleen, mutta siitä on iloittava ilman himoitsemisen ja itsekkyyden henkeä – ilman halun henkeä, evankeliumin hengessä. Silloin aurinko paistaa suloisesti yllemme, jokainen päivä on täynnä iloa, ja kauneus täyttää kaiken, niin että pyhät saavat iloa, hyvää mieltä ja lepoa. (DBY, s. 237)

Se, että meistä tulee onnellisia, sisältyy ihmisen olemassaoloa koskevaan suureen suunnitelmaan. Olen oppinut olemaan surematta sitä, mille en mahda mitään. Jos voin tehdä hyvää, teen sitä, ja ellen voi saada jotakin, tyydyn olemaan ilman sitä. Tällä tavoin olen onnellinen koko päivän. (DBY, s. 236)

Opetelkaa siis olemaan onnellisia silloin, kun teillä on siihen mahdollisuus. (DBY, s. 235)

Me nautimme nyt virkistäytymisestä. Me kokoonnumme yhteen usein ja palvelemme Herraa laulaen, rukoillen ja saarnaten, paastoten ja nauttimalla yhdessä Herran ehtoollisen sakramentin. Nyt me olemme kokoontuneet sosiaalisena yhteisönä. Mitä varten? Jotta mielemme lepäisi ja ruumiimme saisi virkistystä, joka on soveliasta ja välttämätöntä tasapainon säilyttämiseksi, terveen toiminnan edistämiseksi koko olemuksessa. (DBY, s. 240)

Olen tuon tuostakin sanonut ihmisille huvittelupaikoillamme, että elleivät he voi mennä sinne Herran Henki mukanaan, heidän on parasta pysyä kotona. (DBY, s. 240)

Kaikessa seurustelussanne, tai mitä kanssakäymistä teillä onkin, antakaa kaikkien synkkyyden, tyytymättömyyden, napisemisen, surullisuuden, kurjuuden tunteiden – mielen kaikkien huonojen hedelmien – pudota hiljaa ja huomaamatta puusta ja antakaa niiden sitten maatua nostamatta niitä ylös lähimmäisillenne tarjottaviksi. Mutta kun teillä on iloa ja onnea, valkeutta ja älyä, totuutta ja hyvettä, niin tarjotkaa näitä hedelmiä lähimmäisillenne, niin ne ovat heille hyväksi, ja siten vahvistakaa lähimmäistenne käsiä. (DBY, s. 240)

Meidän tulee etsiä tervettä viihdettä, joka on sopusoinnussa evankeliumin tasovaatimusten kanssa

Rakennutin tämän teatterin yhdyskuntamme nuorison kiinnostuksen herättämiseksi ja tarjoamaan huvitusta pojille ja tytöille sen sijaan että he juoksentelisivat ympäriinsä virkistystä etsien. Jo kauan ennen sen rakentamista sanoin piispoille: ”Järjestäkää juhlia ja raivatkaa huvipuistoja ihmisten iloksi.” (DBY, s. 243)

Onko teatterissa pahaa? Entä tanssisalissa, jumalanpalveluspaikassa, kotona, maailmassa? Kyllä, silloin kun ihmiset missä tahansa näistä paikoista ovat taipuvaisia tekemään pahaa. Pelkästään rupattelemaan kokoontuneiden ihmistenkin keskuudessa on pahaa, jos he lankeavat tekemään pahaa rupatellessaan. (DBY, s. 243)

Teatterilavalla voidaan elävästi esittää paha ja sen seuraukset, hyvä ja sen onnelliset seuraukset ja palkinnot, ihmisen heikkous ja mielettömyydet, hyveen ylevyys ja totuuden suuruus. Näyttämöä voidaan käyttää saarnatuolin apuna painamassa ihmisten mieleen selkeää kuvaa hyveellisestä elämästä ja myös soveliasta kauhua synnin hirvittävyyttä kohtaan ja oikeutettua pelkoa sen seurausten suhteen. Synnin polku okaineen ja salakuoppineen, pauloineen ja ansoineen voidaan kuvata, samoin se, miten niitä voidaan karttaa. (DBY, s. 243)

Ulkopuolinen maailma suosii tragediaa, minä en sitä suosi. En halua murhaa ja kaikkia sen kauheuksia ja siihen johtavia konnuuksia kuvattavan naistemme ja lastemme nähden; en halua, että lapsi palaa kotiin mukanaan – miekan, pistoolin tai tikarin pelko ja kärsii yöllä pelottavista unista. Haluan, että esitetään sellaisia näytelmiä, joiden näkeminen suo katselijoille hyvän olon. Ja toivon, että ne, jotka esiintyvät, valitsevat sellaisia näytelmiä, jotka kehittävät yleisön mieltä ja kohottavat yhdyskunnan kirjallista makua. (DBY, s. 243–244)

Jos haluatte tanssia, tanssikaa, ja tanssinne jälkeen olette aivan yhtä valmiit rukouskokoukseen kuin milloin muulloin tahansa, jos olette pyhiä. Mikäli haluatte anoa jotakin Jumalalta, olette yhtä valmiit tekemään sen tanssiaisissa kuin missä tahansa muualla, jos olette pyhiä. (DBY, s. 243)

[Kuitenkaan] niiden, jotka eivät voi puhtain sydämin palvella Jumalaa tansseissa, ei pidä tanssia. (DBY, s. 243)

Haluan ymmärrettävän selvästi, että viulunsoitto ja tanssiminen eivät ole osa jumalanpalvelustamme. Saatetaan kysyä: Mitä tarkoitusta varten ne sitten ovat? Vastaan: Jotta ruumiini pysyisi henkeni vauhdissa. Mieleni työskentelee kuin uittomies tukilla, kaiken aikaa, ja tästä johtuu, että olen mielistynyt näihin huvituksiin. Ne suovat minulle tilaisuuden heittää kaiken sikseen ja ravistautua irti, niin että ruumiini saa liikuntaa ja mieleni lepoa. Mitä varten? Saadakseni voimaa ja uudistuakseni ja virkistyäkseni ja innostuakseni, niin ettei mieleni uuvu. (DBY, s. 242)

Monet iäkkäät veljemme ja sisaremme eivät isiensä perimätietojen ja väärän uskonnon vaatimusten takia olleet koskaan astuneet tanssisaliin tai teatteriin, ennen kuin heistä tuli myöhempien aikojen pyhiä, ja nyt he näyttävät olevan hanakampia tällaisiin huvituksiin kuin lapsemme. Tämä johtuu siitä, että he ovat monien vuosien ajan olleet vailla huvitusta, jonka tarkoituksena on nostattaa heidän mielialaansa ja tehdä heidän ruumiinsa elinvoimaisiksi ja vahvoiksi, ja kymmenettuhannet ovat vaipuneet ennenaikaiseen hautaan tällaisten ruumiin ja hengen harjoitusten puutteesta. Ne molemmat vaativat ravintoa pysyäkseen terveinä. Jokainen sekä ruumiin että hengen ominaisuus ja kyky on lahja Jumalalta. Älköön koskaan sanottako, että menettelytavat, joiden tarkoituksena on saada aikaan ruumiin ja hengen terve toiminta ja ylläpitää sitä, olisivat helvetistä peräisin. (DBY, s. 242)

Jos haluatte tanssia, juosta kilpaa – tai pelata palloa, tehkää niin ja harjoittakaa ruumistanne ja antakaa mielenne levätä. (DBY, s. 243)

Jos ne, jotka ovat pitäneet liittonsa ja palvelleet Jumalaansa, haluavat jonkinlaista liikuntaa lepuuttaakseen mieltään ja väsyttääkseen ruumistaan, niin menkää ja nauttikaa tanssimisesta ja sallikaa Jumalan tässä tilanteessa niin kuin kaikessa muussakin olla kaikissa ajatuksissanne, niin Hän on siunaava teitä. (DBY, s. 242)

Meidän työmme, meidän jokapäiväinen työmme, koko meidän elämämme on uskontomme piirissä. Niin me uskomme ja niin me pyrimme käytännössä tekemään. Herra sallii kuitenkin sangen paljon sellaista, mistä Hän ei koskaan anna käskyä. – – Herra ei ole käskenyt minua tanssimaan, mutta olen kuitenkin tanssinut, kaikki sen tietävät, sillä elämäni on maailman nähtävissä. Mutta vaikka Herra ei olekaan koskaan käskenyt minua sitä tekemään, Hän on sallinut sen. Minun tietääkseni Hän ei ole käskenyt poikia pelaamaan palloa, mutta Hän sallii sen. Minun tietääkseni Hän ei ole käskenyt meitä rakentamaan teatteria, mutta Hän on sen sallinut, ja voin esittää syyn siihen. Virkistys ja huvitus ovat yhtä välttämättömiä hyvinvoinnillemme kuin vakavammat elämän riennot. (DBY, s. 238)

Olen vakuuttunut siitä, että niillä, jotka tömisyttävät jalkojaan, hakkaavat käsiään, viheltävät ja aikaansaavat muita äänekkäitä ja meluisia mielenilmaisuja teattereissa aiheettomasti ja sopimattomana ajankohtana, ei ole paljoakaan järkeä, eivätkä he osaa erottaa toisistaan iloista tyytyväisyyden hymyä ystävän kasvojen ilahduttamiseksi ja halveksivaa irvistystä, joka syytää kirouksen toisen päälle. (DBY, s. 241)

[Mutta] mielemme laulakoon ilosta, ja levittäytyköön elämä ruumiimme jokaiseen osaan, sillä olemme kokoontuneet sen harjoittamiseksi, sen hyväksi.

Opiskeluehdotuksia

Todellinen onni löytyy vanhurskaudesta ja palvelemisesta

Miksi ihmiset tavoittelevat onnea? Miksi niin monet ihmiset eivät näytä onnistuvan löytämään sitä? Mistä me voimme löytää todellista onnea? Kuinka evankeliumi voi tarjota onnea niillekin, jotka ovat ”tuskan, erheen tai köyhyyden vallassa tai vaikkapa vankilassa”?
Monet uskovat, että kuuliaisuus Jumalan käskyille rajoittaa heidän vapauttaan ja tekee heidät vähemmän onnelliseksi. Millaisia tilanteita olette kokeneet tai nähneet, jotka osoittavat, että tosiasiassa asia on juuri päinvastoin, että kuuliaisuus Jumalan käskyjä kohtaan tekee meidät onnellisiksi, kun taas tottelemattomuus tekee meidät onnettomiksi?
Miltä teistä tuntuu tietäessänne, että teidät on ”luotu iloitsemaan kaikesta siitä, mistä Jumala iloitsee” ja että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus haluavat teidän olevan onnellisia?
Mikä presidentti Youngin sanojen mukaan on ainoa tapa myöhempien aikojen pyhille olla onnellinen? Kuinka evankeliumin mukaan eläminen tekee teidät onnelliseksi?

Oikeahenkinen virkistäytyminen voi lisätä fyysistä ja hengellistä hyvinvointiamme

Miksi presidentti Young mielestänne kehotti ihmisiä virkistäytymään? (Ks. myös LK 136:28.) Kuinka virkistystoimintamme voivat täyttää meidät rauhalla ja kirkkaudella ja kohottaa sydämen jokaista tunnetta ja toivetta?
Mistä velvollisuuksistamme meidän täytyy huolehtia ennen kuin otamme osaa virkistystoimintaan, jos haluamme, että toimintamme tuo meille sekä hengellisiä että fyysisiä siunauksia?
Presidentti Young opetti, että virkistäytymisen täytyy tapahtua oikeassa hengessä. Kuinka me voimme varmistua siitä, että Herran Henki on kanssamme virkistäytyessämme?

Meidän tulee etsiä tervettä viihdettä, joka on sopusoinnussa evankeliumin tasovaatimusten kanssa

Miksi on tärkeää olla mukana monenlaisessa toiminnassa, mukaan lukien viihteellinen ja virkistävä toiminta? Mitkä presidentti Youngin sanojen mukaan ovat musiikin, tanssimisen ja teatterin tuomia etuja? Mitä hän sanoo niille, jotka uskovat, että teatteri ja tanssisali ovat pahuuden paikkoja?
Minkä perusteella meidän tulee valita oikeanlaista viihdettä? Kuinka te voitte varmistua siitä, että Jumala on kaikissa ajatuksissanne silloinkin, kun te osallistutte viihde- tai virkistystoimintaan? Kuinka vanhemmat voivat olla hyvänä esimerkkinä lapsilleen valitsemansa viihteen suhteen?
Miksi virkistäytyminen on ”yhtä välttämätöntä hyvinvoinnillemme kuin vakavammat elämän riennot”?
Kuinka te voitte auttaa tarjoamaan turvallista ja tervettä virkistys- ja viihdetoimintaa itsellenne, lapsillenne ja muille yhteisönne jäsenille?

American Fork brass band — Torvisoittokunta American Forkissa Utahissa vuonna 1866. Pyhät rakastivat musiikkia, ja lähes jokaisella paikkakunnalla oli soittokunta.

cultural hall of Salt Lake City — Presidentti Brigham Young kannusti pyhiä osallistumaan kulttuuritoimintaan ja yhteisiin tapahtumiin. Tässä vuonna 1858 otetussa valokuvassa näkyy Salt Lake Cityn Social Hall, jossa monilla pyhillä oli tilaisuus kehittää kykyjään ja esiintyä.