Vanhempien vastuu

Presidentti Brigham Young rakasti lapsia ja uskoi heidän puhtauteensa Jumalan edessä. Moniin hänen saarnoihinsa sisältyi ohjeita pyhille siitä, kuinka heidän tulee huolehtia lapsistaan. Esimerkiksi hänen pienellä pojallaan oli tapana huitaista lusikkansa ja leipää ja maitoa sisältävä kulhonsa lattialle aina kun ne pantiin hänen eteensä. Lapsen äiti ei tiennyt mitä tehdä. Brigham antoi hänelle neuvon: ”Kun hän seuraavan kerran huitaisee astian kädestäsi, nosta hänet lattialle tuolia vasten sanomatta mitään [ja] jatka sitten askareitasi.” Äiti toimi siten. Ensin lapsi seisoi tuolin vieressä katsoen äitiinsä ja sitten sitä, mitä oli huitaissut lattialle. Lopulta hän konttasi lusikan ja kulhon luokse ja pani ne takaisin pöydälle. Lapsi ei milloinkaan enää huitaissut niitä pöydältä. Presidentti Young sanoi vaimonsa toiminnasta: ”Hän olisi voinut piiskata hänet ja satuttaa häntä, kuten monet muut olisivat tehneet, mutta jos he tietävät, miten toimia, he voivat ojentaa lasta ilman väkivaltaa.” (LBY, s. xxv). Se, että presidentti Young eli opettamiensa periaatteiden mukaan, käy ilmi hänen tyttärensä Susan sanoista, kun tämä kuvasi isäänsä ”ihanteelliseksi isäksi. Liiankin lempeä, hellä, ajattelevainen, oikeudenmukainen ja luja. – – Kukaan meistä ei pelännyt häntä; jokainen meistä ihaili häntä suuresti” (LSBY, s. 356).

Brigham Youngin opetuksia

Vanhemmat ovat Jumalan lasten holhoojia, ja heidän on opetettava ja koulutettava heitä ja huolehdittava heistä

Me olemme lastemme holhoojia. Heidän opettamisensa ja kouluttamisensa on annettu meidän tehtäväksemme, ja jos me emme itse kulje suuntaan, joka pelastaa heidät pahan vaikutukselta, meidät havaitaan kevyiksi, kun meidät punnitaan vaa’alla. (LBY, s. xxiv)

Vanhemmat ovat Herran edessä vastuullisia siitä, miten he kouluttavat ja opettavat lapsiaan, sillä ”lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa. ‒ ‒ Onnellinen on se mies, jonka viini on nuolia täynnä! Hän ei jää tappiolle.” [Ps. 127:3, 5] (DNW, 7. joulukuuta 1864, s. 2)

Vanhemmat, pyrkikää kunnioittamaan lapsianne; kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan. Opettakaa heille totuutta älkää erhettä, opettakaa heitä rakastamaan ja palvelemaan Jumalaa [ks. 5. Moos. 6:5]. Opettakaa heitä uskomaan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja maailman Vapahtajaan. (DNSW, 8. elokuuta 1877. s. 1)

Äidit ovat Kaitselmuksen kädessä kansojen kohtaloita sääteleviä välikappaleita. Jos jonkin kansan äidit opettaisivat lapsensa olemaan sotimatta, lapset kasvaisivat ryhtymättä koskaan sotaan. Jos äidit opettavat lapsilleen: ”Sodi, sodi vihollisiasi vastaan; taistele kahvaa myöten!”, niin he ovat täynnä tätä henkeä. Tästä huomaatte sen, mitä haluan teidän mieleenne teroittaa, että äidit ovat se järjestelmä, joka elähdyttää koko ihmistä ja joka ohjaa ihmisten kohtaloita ja elämää maan päällä. (DBY, s. 199–200)

Me voimme ohjata, johtaa ja leikata nuorta tainta, ja se taipuu meidän suuntaamme, jos sitä viisaasti ja taitavasti hoidetaan. Niinpä, jos me ympäröimme lapsen terveillä ja hyvillä vaikutteilla, annamme hänelle sopivia ohjeita ja talletamme hänen mieleensä totuudenmukaisia perimätietoja, niin saattaa olla, että nämä tekijät ohjaavat hänen jalkansa elämän tielle. (DBY, s. 209)

Vanhempien tulee kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja lempeydessä

Kohdelkoot vanhemmat lapsiaan kuten haluaisivat itseään kohdeltavan ja näyttäkööt heille esimerkkiä, joka on Jumalan pyhien arvoinen. (DNW, 7. joulukuuta 1864, s. 2)

Kasvattakaa lapsenne rakkaudessa ja Herran pelossa; tarkatkaa heidän taipumuksiaan ja luonteenlaatuaan ja kohdelkaa heitä sen mukaisesti. Älkää koskaan salliko itsenne nuhdella tai kurittaa heitä kiivauden puuskassa; opettakaa heitä rakastamaan teitä pikemmin kuin pelkäämään teitä. (DBY, s. 207)

Päivittäisissä elämämme toimissa, olivatpa ne sitten minkälaisia tahansa, myöhempien aikojen pyhien ‒ ‒ pitäisi säilyttää tasainen ja tyyni mieliala sekä kotona että muualla. Heidän ei tule sallia epäonnen ja huonojen olosuhteiden katkeroittaa luonnettaan ja tehdä heitä kärttyisiksi ja murjottaviksi kotona ja saattaa heitä puhumaan vaimolleen ja lapsilleen tavalla, joka on täynnä katkeruutta ja purevaa pisteliäisyyttä ja siten luoda murhetta ja synkkyyttä kotiympäristöönsä, saada perheensä pikemmin pelkäämään kuin rakastamaan heitä. Vihan ei koskaan pidä antaa herätä rinnassamme, ja vihan tunteiden herättämien sanojen ei koskaan tule päästä huuliltamme. ”Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan.” [Sananl. 15:1] ”Raivo on raakaa, viha kuin tulva” [Sananl. 27:4], mutta ”viisaus tekee ihmisen pitkämieliseksi, kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa” [Sananl. 19:11]. (DBY, s. 203–204)

Kulkiessani maailmassa näen, että useimmat vanhemmat ovat innokkaita vallitsemaan ja hallitsemaan lapsiaan. Sikäli kuin olen saattanut havaita, olen nähnyt enemmän vanhempia, jotka eivät ole kyenneet hallitsemaan itseään, kuin olen koskaan nähnyt niitä, jotka eivät ole kyenneet hallitsemaan lapsiaan. Jos äiti haluaa hallita lastaan, oppikoon ensin hallitsemaan itseään ja sitten hän voi saada aikaan sen, että lapsi alistuu täydellisesti hänen tahtoonsa. Mutta jos hän ei hallitse itseään, kuinka hän voi odottaa, että lapsi – joka on ymmärrykseltään alkuasteella – olisi viisaampi, järkevämpi ja parempi kuin aikuiseksi varttunut? (DNSW, 12. heinäkuuta 1870, s. 2)

Vanhempien ei koskaan pidä pakottaa lapsiaan vaan ohjata heitä antamalla heille tietoa sitä mukaa kuin heidän mielensä on valmis sitä vastaanottamaan. Rangaistus saattaa olla välttämätöntä – – mutta vanhempien tulee hallita lapsiaan uskolla mieluummin kuin vitsalla ja ohjata heitä hyvän esimerkin avulla hellästi kaikkeen totuuteen ja pyhyyteen [ks. LK 121:43]. (DBY, s. 208)

Emme voi rangaista lasta sen vuoksi, että hän toimii vastoin meidän tahtoamme, jos hän ei paremmasta tiedä. Mutta kun lapsiamme opetetaan paremmin ja he tietävät, mitä heiltä odotetaan, niin jos he sitten kapinoivat, he tietenkin odottavat saavansa rangaistuksen, ja on täysin oikein, että niin tapahtuisi. (DNSW, 8. heinäkuuta 1873, s. 1)

Sanon täällä vanhemmille, että ystävälliset sanat ja rakkautta osoittavat teot lapsia kohtaan saavat heidän kouluttamattoman luontonsa alamaiseksi paljon paremmin kuin keppi eli toisin sanoen fyysinen rangaistus. Vaikka onkin kirjoitettu: ”Keppi ja nuhtelu antavat viisautta.” [Sananl. 29:15] ja ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.” [Sananl. 13:24], nämä lainaukset viittaavat – – viisaaseen ja harkittuun ojentamiseen. Kun lapset, jotka ovat eläneet vanhempien lempeyden ja rakkauden säteilyssä, tehdään tietoisiksi vanhempien tyytymättömyydestä ja he saavat lempeitä nuhteita vanhempiensa huulilta, he saavat perinpohjaisem- man rangaistuksen kuin mikään heihin kohdistuva ruumiillinen kuritus olisi. (DNW, 7. joulukuuta 1864, s. 2)

Voin nimetä tästä kuulijakunnasta kymmeniä miehiä, jotka keppiä käyttäen ovat karkottaneet lapsensa luotaan. Siellä missä kovuus vallitsee, ei kummankaan osapuolen sydämessä ole rakkautta eikä lasten ja vanhempien välistä tunnetta; lapset pysyttelevät mieluummin erossa isästä kuin ovat hänen kanssaan. (DBY, s. 203)

Lapsista ei voi saada tottelevaisia piiskan tai kepin avulla vaan uskon ja rukouksen avulla ja antamalla heille hyvän esimerkin. (DNW, 9. elokuuta 1865, s. 3)

En usko, että minun pitäisi tehdä auktoriteettiani aviomiehenä tai isänä tiettäväksi raa’alla voimalla vaan korkeammalla älyllä – osoittamalla heille, että pystyn opettamaan heitä. – – Jos Herra on asettanut minut perheen pääksi, toivon olevani sitä kaikessa nöyryydessä ja kärsivällisyydessä, en itsevaltaisena hallitsijana vaan uskollisena kumppanina, lempeänä ja rakastavana isänä, huomaavaisena ja vaatimattomana johtajana. Kunnioitettakoon minua asemassani uskollisen ahkeruuden vuoksi ja Jumalan Hengen avulla täysin kykenevänä toimimaan virassani siten, että olisin pelastavana vaikutuksena kaikille, jotka minun vastuulleni on annettu. (DNW, 23. heinäkuuta 1862, s. 2)

Ajoittain meidän lapsemme eivät ole hyvän hengen vallassa, mutta jos vanhemmilla on hyvä henki, lasten huono henki kestää vain lyhyen hetken. – – Vallitkaa vanhurskaasti ja Jumalaa peläten ja rakastaen, ja teidän lapsenne seuraavat teitä. (DNSW, 7. huhtikuuta 1868, s. 3)

Ystävälliset katseet, ystävälliset teot, ystävälliset sanat ja rakastava, pyhä käytös lapsiamme kohtaan sitoo heidät meihin sitein, joita ei voi helposti murtaa, kun taas väärinkäytökset ja epäystävällisyys karkottavat heidät luotamme ja katkaisevat kaikki pyhät siteet, joiden pitäisi sitoa heidät meihin ja siihen ikuiseen liittoon, johon me kaikki olemme astuneet. Jos minun perheeni ja veljeni ja sisareni eivät ole kuuliaisia minua kohtaan vaikka olen ystävällinen ja elän kiitettävää elämää kaikkien ihmisten ja taivaiden edessä, niin hyvästit kaikelle vaikuttamiselle. (DNW, 7. joulukuuta 1864, s. 2)

Eläkäämme siten, että uskontomme henki elää meissä; silloin meillä on rauha, ilo, onni ja tyytyväisyys, mikä saa aikaan miellyttäviä isiä, miellyttäviä äitejä, miellyttäviä lapsia, miellyttäviä koteja, naapureita, yhdyskuntia ja kaupunkeja. Se on tavoittelemisen arvoista, ja olen sitä mieltä, että myöhempien aikojen pyhien tulisi pyrkiä siihen.” (DBY, s. 205)

Vanhempien tulee johtaa lapsiaan vanhurskaaseen elämään lempeästi ja vakaasti

Teidän pitäisi aina johtaa lapsianne heidän ajatuksissaan ja tunteissaan. Sen sijaan että olisitte heidän kannoillaan piiskan kanssa, olkaa aina edellä, ja sitten voitte sanoa: ”Tulkaa mukaan”, eikä teillä ole mitään käyttöä kepille. He seuraavat teitä mielellään ja pitävät teidän sanoistanne ja tavoistanne, koska te aina lohdutatte heitä ja tuotte heille mielihyvää ja iloa. Jos he ovat vähän tuhmia, pysäyttäkää heidät, kun he ovat menneet riittävän pitkälle. – – Kun he tekevät rikkomuksia ja ylittävät tiettyjä rajoja, me haluamme heidän pysähtyvän. Jos te olette johdossa, he pysähtyvät, sillä he eivät voi juosta ylitsenne, mutta jos te olette perässä, he juoksevat teitä karkuun. (DNSW, 8. joulukuuta 1868, s. 2–3)

Lapsi rakastaa äitinsä hymyä mutta ei kestä hänen vihaista katsettaan. Sanon äideille; älkää salliko lastenne harjoittaa pahan tekemistä, vaan kohdelkaa heitä lempeästi. Jos lapsen on määrä astua tiettyyn suuntaan mutta hän ei näytä halukkaalta sitä tekemään, niin kääntäkää hänet ystävällisesti haluttuun suuntaan ja sanokaa: ”Kas näin, pikkuiseni, sinun täytyy mennä sinne, minne minä sanon.” Lapset tarvitsevat ystävällisellä, rakastavalla tavalla annettua ohjausta ja opetusta siitä, mikä on oikein. (DBY, s. 209)

Meidän ei pidä koskaan langeta tekemään mitään sellaista, mitä emme halua nähdä lastemme tekevän. Meidän tulee antaa heille esimerkki, jota haluamme heidän noudattavan. Ymmärrämmekö me tämän? Miten usein näemmekään vanhempien vaativan kuuliaisuutta, hyvää käytöstä, ystävällisiä sanoja, iloisia ilmeitä, kohteliasta äänensävyä ja kirkkaita silmiä lapselta tai lapsilta, kun he itse ovat täynnä katkeruutta ja moitetta! Miten epäjohdonmukaista ja kohtuutonta tämä onkaan! (DBY, s. 208)

Lapset voidaan sitoa vanhempiinsa iankaikkisin sitein

Ottakoot isä ja äiti, jotka ovat tämän kirkon ja valtakunnan jäseniä, vanhurskaan suunnan ja pyrkikööt kaikella voimallaan olemaan koskaan tekemättä vääryyttä ja tekemään sen sijaan hyvää koko elämänsä ajan. Olipa heillä yksi lapsi tai sata lasta, jos he käyttäytyvät lapsia kohtaan niin kuin heidän pitäisi ja sitovat heidät uskollaan ja rukouksillaan Herraan, niin menivätpä nämä lapset minne tahansa, he ovat iankaikkisin sinetein sidotut vanhempiinsa, eikä mikään mahti maan päällä eikä helvetissä voi erottaa heitä heidän vanhemmistaan iankaikkisuudessa. He palaavat sille lähteelle, mistä he ovat tulleet. (DBY, s. 208)

Opiskeluehdotuksia

Vanhemmat ovat Jumalan lasten holhoojia, ja heidän on opetettava ja koulutettava heitä ja huolehdittava heistä

Missä mielessä vanhemmat ovat presidentti Youngin mukaan vain lasten holhoojia? Kuinka tämä näkökulma vaikuttaa siihen, mitä te ajattelette lasten kasvattamisesta?
Mitä lasten ohjaaminen ”elämän tielle” tarkoittaa? Millaisia asioita vanhemmat voivat tehdä antaakseen lapsilleen tätä ohjausta?
Mikä presidentti Youngin sanojen mukaan on uskollisen vanhemman siunaus? Kuinka se saadaan?

Vanhempien tulee kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja lempeydessä

Kuinka vanhemmat voivat opettaa lapsensa rakastamaan heitä sen sijaan, että nämä pelkäisivät heitä? Miksi tämä on tärkeää?
Miksi jotkut vanhemmat ovat niin ”innokkaita vallitsemaan ja hallitsemaan lapsiaan”? Mitä vanhempien täytyy tehdä, ennen kuin he voivat hallita lapsiaan vanhurskaasti? Kuinka te olette onnistuneet hallitsemaan itsenne vihastumisen hetkinä?
Mikä ero on tottelemattoman lapsen rankaisemisella ja sillä, että teoin tai sanoin kohtelee tottelematonta lasta kaltoin? Milloin ja miten on sopivaa rangaista lasta?
Miksi lempeys on tehokkaampaa kuin fyysinen rangaistus kurinpidossa lapsille?
Mitä arvelette presidentti Youngin tarkoittaneen, kun hän sanoi: ”Kun lapset, jotka ovat eläneet vanhempien lempeyden ja rakkauden säteilyssä, – – saavat lempeitä nuhteita vanhempiensa huulilta, he saavat perinpohjaisemman rangaistuksen kuin mikään heihin kohdistuva ruumiillinen kuritus olisi.”?
Mitkä teot sitovat lapset vanhempiinsa? Mitkä teot ajavat lapset pois vanhempiensa luota?

Vanhempien tulee johtaa lapsiaan vanhurskaaseen elämään lempeästi ja vakaasti

Milloin lapset tarvitsevat ohjausta? Miksi on tärkeää, että lapsille asetetaan rajoja?
Mikä on presidentti Youngin mukaan paras tapa antaa ohjausta lapsille? Mitä vanhemmat voivat tehdä johtaakseen lapsiaan sen sijaan että he pakottaisivat heitä?

Lapset voidaan sitoa vanhempiinsa iankaikkisin sitein

Kuinka te voitte sitoa lapsenne itseenne iankaikkisin sitein?