Luku 38

Henkimaailma

Puhuessaan vanhin Thomas Williamsin hautajaisissa presidentti Brigham Young puhui henkimaailmasta seuraavasti: ”Kuinka usein ihmisten mieleen nouseekaan kysymys: ’Kunpa tietäisin, mihin olen menossa!’ Voitteko saada sen selville? Te menette henkimaailmaan, missä veli Thomas nyt on. Hän, siis hänen henkensä, on nyt siirtynyt korkeammalle olemassaolon tasolle kuin hänen ollessaan tässä ruumiissaan. ’Miksi en näe häntä? Miksi en voi keskustella hänen henkensä kanssa? Kunpa voisin nähdä aviomieheni tai isäni ja keskustella hänen kanssaan!’ Se, että voisitte, ei ole tarkoituksenmukaista, se ei ole oikein. Jos saisitte tämän etuoikeuden, te saattaisitte menettää päämäärän, johon pyritte. Teillä olisi sama uskon koetus, ahdistustenne polku ei olisi niin ankara kulkea, taistelunne ei olisi niin vaikea taistella eikä voittonne niin suuri voitettavaksenne, ja te menettäisitte päämäärän, johon ponnistelette. Se, että esirippu lasketaan eteen, on oikein juuri niin kuin se tapahtuu; että me emme näe Jumalaa, että me emme näe enkeleitä, että me emme keskustele heidän kanssaan paitsi tiukassa kuuliaisuudessa Hänen vaatimuksilleen ja uskossa Jeesukseen Kristukseen.” (DNSW, 28. heinäkuuta 1874, s. 1)

Brigham Youngin opetuksia

Kuolleiden henget menevät henkimaailmaan

Minne te menette, kun jätätte tämän asumuksen? Henkimaailmaan. (DBY, s. 376)

Ovatko niiden jumalattomien ihmisten henget, jotka lähtevät täältä ja menevät henkimaailmaan, jumalattomia siellä? Kyllä. (DNW, 27. elokuuta 1856, s. 3)

Kun henget jättävät ruumiinsa – – ne ovat valmiit näkemään, kuulemaan ja käsittämään hengellisiä. – – Näettekö te henkiä tässä huoneessa? Ette. Otaksukaamme nyt, että Herra koskettaisi silmiänne, niin että näkisitte. Näkisittekö silloin henkiä? Näkisitte, kuten [Elisan] palvelija näki [ks. 2. Kun. 6:16–17], yhtä selvästi kuin nyt näette ruumiissa olevia ihmisiä. Jos Herra sallisi sen ja Hänen tahtonsa olisi, että se tapahtuisi, niin te näkisitte tästä maailmasta erinneet henget yhtä selkeästi, kuin te nyt näette ruumiissa olevat ihmiset luonnollisilla silmillänne. (DBY, s. 376–377)

Jeesus avasi pelastuksen oven henkimaailmassa oleville

Jeesus oli ensimmäinen, joka koskaan on saarnannut vankeudessa oleville hengille, ja Hänellä oli heille pelastuksen evankeliumin avaimet. Nämä avaimet annettiin Hänelle sinä päivänä ja sillä hetkellä, kun Hän astui henkimaailmaan, ja niillä Hän avasi pelastuksen oven vankeudessa oleville hengille. (DBY, s. 378)

Me haluamme uhrata kylliksi tehdäksemme Jumalan tahdon valmistautuessamme tuomaan esiin ne, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumia lihassa ollessaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että henkimaailmassa he eivät voi osallistua Jumalan huoneen toimituksiin. He ovat kestäneet koettelemukset, eikä heidän ulottuvillaan ole sitä mahdollisuutta, että he henkilökohtaisesti osallistuisivat toimituksiin syntiensä anteeksisaamiseksi ja korotuksekseen. Sen vuoksi heidän täytyy luottaa siihen, että heidän ystävänsä, lapsensa ja lastensa lapset suorittavat toimitukset heidän puolestaan, jotta heidät voitaisiin tuoda esiin Jumalan selestiseen valtakuntaan. (DBY, s. 406)

Verratkaa niitä maan asukkaita, jotka ovat meidät aikanamme kuulleet evankeliumin, niihin miljooniin, jotka eivät koskaan ole kuulleet sitä tai joille ei ole tarjottu pelastuksen avaimia, niin tulette oitis samaan johtopäätökseen kuin minäkin: henkimaailmassa on suunnaton työ tehtävänä. (DBY, s. 377)

Ajatelkaa niitä miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä, jotka ovat eläneet ja kuolleet maan päällä kuulematta evankeliumia, ilman valtakunnan avaimia. He eivät olleet valmiit selestiseen kirkkauteen, eikä mikään mahti voinut heitä valmistaa ilman tämän pappeuden avaimia. (DBY, s. 378)

Isä Smith [Joseph Smith vanhempi] ja Carlos [Smith] ja veli [Edward] Partridge, niin, ja jokainen muu kunnon pyhä on aivan yhtä ahkerana henkimaailmassa kuin te ja minä olemme täällä. He näkevät meidät, mutta me emme näe heitä, ellei silmiämme avata. Mitä he siellä tekevät? He saarnaavat, kaiken aikaa he saarnaavat ja valmistavat meille tietä, jotta me voisimme jouduttaa temppeleidemme rakentamista täällä ja muualla. (DBY, s. 378)

Jokaisen uskollisen ihmisen työ jatkuu yhtä kauan kuin Jeesuksenkin työ, kunnes kaikki, mikä voidaan lunastaa, on lunastettu ja luovutettu Isälle. Meillä on suuri työ edessämme. (DBY, s. 378)

Näissä majoissa maan päällä asuvat henget menevät asumuksensa jätet- tyään suoraan tähän henkimaailmaan. Mitä! Suunnaton määrä yhteen koottuja asukkaita, henkiä, jotka ovat kanssakäymisissä keskenään niin kuin täälläkin? Niin, veljet, he ovat siellä yhdessä, ja jos he ovat kanssakäymisissä ja kokoontuvat yhteen heimoina ja yhteisöinä kuten täälläkin, niin se on heidän oikeutensa. Enemmässä tai vähemmässä määrin he epäilemättä yhä näkevät, kuulevat, keskustelevat ja ovat tekemisissä toistensa kanssa, sekä hyvät että pahat. Jos Israelin vanhimmat näinä viimeisinä aikoina menevät saarnaamaan vankeudessa oleville hengille, he ovat yhteydessä heihin aivan samoin kuin vanhimpamme lihassa ollessaan ovat yhteydessä jumalattomiin silloin, kun he menevät heille saarnaamaan. (DBY, s. 378)

Henkimaailma on toimelias paikka, missä on mahdollista kasvaa ja edistyä

Kun te olette henkimaailmassa, kaikki siellä näyttää yhtä luonnolliselta kuin miltä se näyttää nytkin. Henget tuntevat toisensa henkimaailmassa – he keskustelevat, katselevat ja käyttävät kaikkia kanssakäymisen muotoja yhtä läheisesti ja luonnollisesti kuin täällä ruumiissa ollessaan. Siellä, kuten täälläkin, kaikki on luonnollista, ja te ymmärrätte kaiken, kuten nyt ymmärrätte kaiken luonnollisen. Näette siellä, että henget, joista me puhumme, ovat toimeliaita. He eivät nuku. Ja tulette huomaamaan, että he ponnistelevat kaikin voimin – tekevät työtä ja uurastavat ahkerasti kuten kuka tahansa tehdäkseen jotakin tässä maailmassa. (DBY, s. 380)

Henget ovat yhtä tuttuja henkien kanssa kuin ruumiissa olevat ihmiset ovat ihmisten kanssa, vaikka henget koostuvatkin niin hienosta aineesta, etteivät ne ole tämän karkeammasta aineesta koostuvan ruumiin kosketeltavissa. Ne kävelevät, keskustelevat ja pitävät kokouksiaan, ja hyvien miesten henget, kuten Josephin ja vanhinten, jotka ovat hetkeksi jättäneet tämän maan toimiakseen toisessa maailmassa, kokoavat kaikki voimansa ja kulkevat paikasta toiseen evankeliumia saarnaten, ja Joseph ohjaa heitä sanoen: Menkää, veljeni. Ja jos he asettuvat tiellenne, astukaa esiin ja käskekää heidän väistyä. Teillä on pappeus, ja te voitte hajaannuttaa heidät, mutta jos joku heistä haluaa kuulla evankeliumia, saarnatkaa sitä heille. (DBY, s. 379)

Ystävistämme eroamisen ja oman lähtömme suhteen voin sanoa, että olen päässyt lähelle sellaista iankaikkisuuden tuntemusta, että minun on täytynyt käyttää enemmän uskoa halutakseni elää kuin mitä koskaan eläessäni olen käyttänyt elääkseni. Seuraavan asunnon kirkkaus ja ihanuus on sanoin kuvaamaton. Se ei ole niin vaivaista, että meidän vuosiemme karttuessa täytyisi köpötellä eteenpäin ja varoa kaatumasta. Me näemme jopa nuortemme kompastuvan ja kaatuvan usein. Mutta miten erilaista toisella puolella onkaan! Siellä he liikkuvat kepeästi ja kuin salama. Jos haluamme käydä Jerusalemissa tai tässä, tuolla tai muualla – ja oletan, että meille annetaan siihen lupa, jos me sitä halajamme – niin siellä me olemme katselemassa sen katuja. Jos haluamme nähdä Jerusalemin sellaisena kuin se oli Vapahtajan päivinä, tai jos haluamme nähdä Eedenin puutarhan sellaisena kuin se oli luotaessa, niin siellä me olemme, ja me näemme sen sellaisena kuin se oli olemassa hengellisesti, sillä se luotiin ensin hengellisesti ja sen jälkeen ajallisesti, ja se on yhä olemassa hengellisesti. Ja kun me olemme siellä, me voimme nähdä maan niin kuin näkisimme sen luomisen aamun sarastuksessa, tai voimme käydä missä tahansa haluamassamme maan päällä olevassa kaupungissa. Jos me haluamme ymmärtää, miten ihmiset elävät näillä läntisillä saarilla tai Kiinassa, niin me olemme siellä. Itse asiassa me olemme kuin aamun valo – – Jumala on ilmoittanut jotakin vähäistä liikkumisestaan ja voimastaan, ja salaman liike ja vaikutus tarjoaa hyvän kuvan Kaikkivaltiaan kyvystä. (DBY, s. 380)

Kun me siirrymme henkimaailmaan, meillä on osa tätä Hänen voimaansa. Täällä meitä vaivaavat alati erilaiset kivut ja vaivat. Henkimaailmassa olemme vapaat kaikesta tästä, ja meillä on osanamme elämä, kirkkaus ja äly, ja me saamme kuulla Isän puhuvan meille, Jeesuksen puhuvan meille ja enkeleiden puhuvan meille, ja me saamme iloita henkimaailmassa olevien vanhurskaiden ja puhtaiden seurasta ylösnousemukseen asti. (DBY, s. 380–381)

Olettakaamme siis, että joku on sydämeltään paha, täysin antautunut pahuudelle, ja kuolee tässä tilassa. Hänen henkensä astuu henkimaailmaan pahaan suuntautuneena. Toisaalta, jos me kaikin Jumalan meille antamin kyvyin ja voimin pyrimme kehittämään lahjojamme, pyrimme valmistautumaan elämään iankaikkisessa elämässä ja hauta vastaanottaa meidän ruumiimme, kun me näin toimimme, niin minkälaisessa tilassa meidän henkemme astuvat seuraavaan asemaansa? Ne pyrkivät edelleenkin tekemään sitä, mikä on Jumalasta, vain paljon suuremmassa määrin – oppimaan kasvamaan, varttumaan armossa ja totuuden tuntemisessa. (DBY, s. 379)

Jos me olemme uskollisia uskonnollemme, niin henkimaailmaan mennessämme langenneilla hengillä, Lusiferilla ja hänen mukanaan tulleella taivaan sotajoukkojen kolmanneksella ja tämän maan päällä asuneiden pahojen ihmisten hengillä, kaikilla heillä yhdessäkään ei ole mitään vaikutusta meidän henkeemme. Eikö tämä ole suuri etu? On. Kaikki muut ihmislapset ovat enemmän tai vähemmän niiden alaiset. He ovat niiden alaiset samoin kuin he olivat täällä lihassa ollessaan. (DBY, s. 379)

Täällä hän hämmentää ja vainoaa [uskollisia], mutta kun me menemme henkimaailmaan, me olemme siellä Saatanan voiman yläpuolella, eikä hän voi enää vaivata meitä, ja tämä tieto riittää minulle. (DNW, 1. lokakuuta 1856, s. 3)

Jos joku kastetaan syntien anteeksisaamiseksi ja hän kuolee pian sen jälkeen, hän ei ole heti valmis kokemaan sen kirkkauden täyteyttä, joka on evankeliumissa luvattu uskollisille, sillä häntä on hänen henkenä ollessaan koulutettava muissa Jumalan huoneen osissa, niin että hän siirtyy totuudesta totuuteen, älystä älyyn, kunnes hän on valmis jälleen vastaanottamaan ruumiinsa ja astumaan Isän ja Pojan kasvojen eteen. Me emme voi päästä selestiseen kirkkauteen nykyisessä tietämättömyyden ja henkisen pimeyden tilassamme. (DBY, s. 378–379)

Meillä on enemmän ystäviä esiripun tuolla puolella kuin tällä puolella, ja he tulevat tervehtimään meitä suuremmalla ilolla kuin millä vanhempamme ja ystävämme ovat koskaan tervehtineet meitä tässä maailmassa, ja te iloitsette enemmän nähdessänne heidät kuin olette koskaan iloinneet nähdessänne ystävänne tässä elämässä. Ja sitten me kuljemme askelmalta toiselle, ilosta iloon ja yhdestä älystä ja vallasta toiseen, ja onnemme lisääntyy ja syvenee yhä enemmän meidän edetessämme elämän sanoissa ja voimissa. (DBY, s. 379–380)

Kun pääsemme tämän olotilan läpi, sanoisinko seuraavaan huoneeseen, me emme jää sinne. Me jatkamme yhä kulkuamme, teemme kaikkea hyvää, mitä voimme, palvelemme kaikkia, joita meidän sallitaan palvella, ja sen jälkeen siirrymme yhä edelleen, kunnes Herra kruunaa kaikki, jotka ovat olleet uskollisia täällä maan päällä ja kunnes maahan liittyvä työ on saatettu päätökseen ja Vapahtaja, jota me olemme auttaneet, on täyttänyt tehtävänsä ja maa ja kaikki siihen kuuluva luovutetaan Isälle. Silloin nämä uskolliset saavat vastaanottaa siunauksensa ja kruununsa, ja heidän perintöosuutensa erotetaan heitä varten ja annetaan heille, ja he edistyvät edelleen maailma maailman jälkeen ja lisääntyvät iankaikkisesti. (DBY, s. 376)

Opiskeluehdotuksia

Kuolleiden henget menevät henkimaailmaan

• Mihin henki menee, kun ruumis kuolee? (Ks. myös Al. 40:11–14.) Miksi emme voi nähdä henkimaailmassa olevia ja keskustella heidän kanssaan?

Jeesus avasi pelastuksen oven henkimaailmassa oleville

• Mitä tarkoittaa, että Jeesus ”avasi pelastuksen oven vankeudessa oleville hengille”? (Ks. myös LK 138; 1. Piet. 3:18–19.)

• Millä tavalla evankeliumia on saarnattu henkimaailmassa sen jälkeen kun Kristus avasi pelastuksen ovet siellä? (Ks. myös LK 138:30.)

• Miksi evankeliumia saarnataan henkimaailmassa siellä oleville hengille, jos siellä ei suoriteta mitään lihaan liittyviä toimituksia? (Ks. myös LK 138:58–59.) Mitä me voimme tehdä niiden henkimaailmassa olevien hyväksi, jotka eivät ole saaneet pelastuksen toimituksia? Kuinka me voimme osallistua aktiivisesti kuolleiden lunastamiseen, vaikka temppeliä ei olisikaan lähellä?

• Kuinka elämäsi kuolevaisuudessa vaikuttaa elämääsi henkimaailmassa?

Henkimaailma on toimelias paikka, missä on mahdollista kasvaa ja edistyä

• Mitä presidentti Young opetti elämästä henkimaailmassa? Millä tavalla elämä henkimaailmassa on maan päällä elettävän elämän kaltaista? Millä tavalla se on erilaista? Millaisia henkimaailmassa elettävään elämään liittyviä asioita odotat innokkaasti?

• Millainen vaikutus ja voima Saatanalla on henkimaailmassa?

• Miksi hiljattain kastettu henkilö ei ole heti valmis saamaan kirkkauden täyteyttä? Mitä sellaisen henkilön täytyy tehdä valmistautuakseen sellaiseen siunaukseen? Missä se voi tapahtua?

Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana Vapahtaja meni henkimaailmaan aloittamaan kuolleiden keskuudessa suoritettavan pelastustyön.