Perheen opettaminen

”Eläkäämme siten, että uskontomme henki elää meissä. Silloin meillä on rauha, ilo, onni ja tyytyväisyys, mikä saa aikaan miellyttäviä isiä, miellyttäviä äitejä, miellyttäviä lapsia, miellyttäviä koteja, naapureita, yhdyskuntia ja kaupunkeja. Se on tavoittelemisen arvoista, ja olen sitä mieltä, että myöhempien aikojen pyhien tulisi pyrkiä siihen. ” (DBY, s. 204)

Brigham Youngin opetuksia

Perhe on ajaksi ja iankaikkisuudeksi säädetty jumalallinen instituutio

Jos jokainen myöhempien aikojen pyhäksi tunnustautuva todella olisi pyhä, olisi kotimme paratiisi. Siellä ei kuultaisi, tunnettaisi ja toteutettaisi mitään muuta kuin Jumalamme nimen ylistystä samalla kun täyttäisimme velvollisuutemme ja noudattaisimme Hänen käskyjään. (DBY, s. 203)

Kun mies ja nainen ovat saaneet temppelipyhityksensä ja sinetöimisensä [temppelissä iankaikkisuudeksi] ja heille sen jälkeen syntyy lapsia, nämä lapset ovat valtakunnan ja kaikkien sen siunausten ja lupausten laillisia perillisiä ja ainoita [laillisia perillisiä] tämän maan päällä. (DBY, s. 195)

Sinetöintitoimitus on suoritettava täällä – – nainen mieheen ja lapset vanhempiin jne., kunnes sukupolvien ketju on sinetöintitoimituksissa saatettu täydelliseksi aina isä Aadamiin asti. Sen tähden meidän on käsketty kokoontua yhteen, tulla esiin Baabelista ja pyhittää itsemme ja rakentaa Jumalamme Siion – – kunnes maa on pyhitetty ja valmis Jumalan ja enkeleiden asuinsijaksi. (DBY, s. 407)

Vanhempien tulee opettaa lapsiaan pitämään Jumalan käskyt

Näemme pikkulapsen äitinsä käsivarsilla. Mitä varten tämä lapsi on täällä? Mikä on tämän pienen lapsen luomisen tarkoitus? – Näettehän tämän perustan, tämän lähtökohdan, älyn idun, joka piilee tässä pienokaisessa, jonka on määrä kasvaa ja varttua miehuuteen [tai naiseuteen], sitten enkeliksi ja yhä eteenpäin kohti iankaikkista korotusta. Mutta tässä on perusta. – – Täällä on ensimmäinen paikka, missä me opimme. Täällä olemme vuoren juurella. (DBY, s. 205–206)

Olen usein ajatellut ja sanonut: ”Miten tarpeellista onkaan, että äidit, jotka ovat lastensa ensimmäisiä opettajia ja jotka painavat ensimmäiset vaikutteet heidän nuoreen mieleensä, ovat ehdottomia.” Miten huolellisesti heidän tulisikaan varoa, etteivät he koskaan herätä väärää käsitystä lapsen mielessä! Heidän ei koskaan pidä opettaa heille mitään, minkä he eivät tiedä olevan joka suhteessa oikein. Heidän ei koskaan pidä, varsinkaan lapsen kuullen, sanoa sopimatonta sanaa. (DBY, s. 206–207)

Äidit alkakoot opettaa lapsiaan silloin, kun nämä vielä ovat heidän sylissään. Opettakaa heitä silloin rakastamaan Herraa ja pitämään Hänen käskynsä. (DBY, s. 206)

Jos te äidit elätte uskontonne mukaan, te opetatte alati ja perusteellisesti rakkaudessa ja Jumalan pelossa elämän ja pelastuksen tietä lapsillenne. Kun te ohjaatte heidät sille tielle, jota heidän tulisi kulkea, he eivät vanhanakaan siltä poikkea [ks. Sanani. 22:6]. Lupaan teille tämän; se on yhtä totta kuin auringon paiste, se on iankaikkinen totuus. Tätä velvollisuutta me emme täytä. (DBY, s. 206)

Kasvattakaa lapsenne rakkaudessa ja Herran pelossa. Tarkatkaa heidän taipumuksiaan ja luonteenlaatuaan ja kohdelkaa heitä sen mukaisesti. Älkää koskaan salliko itsenne nuhdella tai kurittaa heitä kiivauden puuskassa. Opettakaa heitä rakastamaan teitä pikemmin kuin pelkäämään teitä, ja olkoon alituisena huolen kohteenanne, että lapsille, jotka Jumala laupeudessaan on teille suonut, opetetaan varhain Jumalan ilmoitusten tärkeys ja pyhän uskontomme periaatteiden kauneus, jotta he kasvaessaan miehiksi ja naisiksi aina vaalisivat niitä rakkaudella eivätkä koskaan hylkäisi totuutta. (DBY, s. 207)

Vanhemmat, opettakaa lapsillenne käskyin ja esimerkin avulla, miten tärkeätä on lähestyä armon istuinta. Opettakaa heille, miten elää, miten hankkia luonnosta elämän tarpeet, ja opettakaa heille elämän lait, jotta he osaisivat pitää itsensä terveinä ja pystyisivät palvelemaan toisia. Ja kun opetatte heille evankeliumin periaatteita, opettakaa heille, että ne ovat todet, taivaasta meidän pelastukseksemme lähetetty totuus, ja että evankeliumi sisältää kaiken totuuden, olkoonpa se taivaassa, maan päällä tai helvetissä. Opettakaa heille myös, että hallussamme on iankaikkisen elämän avaimet ja että heidän on toteltava ja noudatettava tähän pyhään pappeuteen liittyviä toimituksia ja lakeja, jotka Jumala on ilmoittanut ja palauttanut ihmislasten korotukseksi. (DBY, s. 207)

Ellemme näe vaivaa kasvattaaksemme lapsiamme, opettaaksemme heille näitä ilmoitettuja totuuksia ja ohjataksemme heitä, on tuomio oleva meidän, vanhempien, päällä ainakin jossakin määrin. (DBY, s. 207)

Kun vanhemmat johtavat oikean esimerkin avulla, he auttavat osoittamaan perheelleen oikean suunnan

Me emme koskaan saa sallia itsellemme sitä, että opetamme lapsillemme yhtä ja teemme toista. (DBY, s. 206)

Meidän ei pidä koskaan langeta tekemään mitään sellaista, mitä emme halua nähdä lastemme tekevän. Meidän tulee antaa heille esimerkki, jota haluamme heidän noudattavan. Ymmärrämmekö me tämän? Miten usein näemmekään vanhempien vaativan kuuliaisuutta, hyvää käytöstä, ystävällisiä sanoja, iloisia ilmeitä, kohteliasta äänensävyä ja kirkkaita silmiä lapselta tai lapsilta, kun he itse ovat täynnä katkeruutta ja moitetta! Miten epäjohdonmukaista ja kohtuutonta tämä onkaan! (DBY, s. 208)

Jos vanhemmat näyttävät lapsilleen jatkuvasti esimerkkiä, joka on jäljittelemisen arvoinen ja taivaallisen Isämme hyväksymisen arvoinen, niin he kääntävät lastensa tunteiden virran ja vuoksen, ja lopulta nämä halajavat vanhurskautta enemmän kuin vääryyttä. (DBY, s. 208)

Ottakoot isä ja äiti, jotka ovat tämän kirkon ja valtakunnan jäseniä, vanhurskaan suunnan ja pyrkikööt kaikella voimallaan olemaan koskaan tekemättä vääryyttä ja tekemään sen sijaan hyvää koko elämänsä ajan. Olipa heillä yksi lapsi tai sata lasta, jos he käyttäytyvät lapsia kohtaan niin kuin heidän pitäisi ja sitovat heidät uskollaan ja rukouksillaan Herraan, niin menivätpä nämä lapset minne tahansa, he ovat iankaikkisin sinetein sidotut vanhempiinsa, eikä mikään mahti maan päällä eikä helvetissä voi erottaa heitä heidän vanhemmistaan iankaikkisuudessa. He palaavat sille lähteelle, mistä he ovat tulleet. (DBY, s. 208)

Lapsemme tulevat rakastamaan totuutta, jos me vain elämme uskontomme mukaan. Vanhempien tulee menetellä niin, että heidän lapsensa voivat sanoa: ”Isäni ei koskaan pettänyt tai käyttänyt hyväkseen lähimmäistään. En tiedä isäni koskaan ottaneen mitään, mikä ei kuulunut hänelle, ei ikinä. Ei, vaan hän sanoi: ’Poikani tai tyttäreni, ole rehellinen, tosi, hyveellinen, ahkera, viisas ja täynnä hyviä tekoja.”’ Tällaiset vanhempien lapsille antamat opetukset pysyvät lasten mielessä alati, elleivät he tee syntiä Pyhää Henkeä vastaan. (DBY, s. 209)

Me voimme ohjata, johtaa ja leikata nuorta tainta, ja se taipuu meidän suuntaamme, jos sitä hoidetaan viisaasti ja taitavasti. Jos me siis ympäröimme lapsen terveillä ja hyvillä vaikutteilla, annamme hänelle sopivia ohjeita ja talletamme hänen mieleensä totuudenmukaisia perimätietoja, niin saattaa olla, että nämä tekijät ohjaavat hänen jalkansa elämän tielle. (DBY, s. 209)

Itsekuri ja lempeä kuritus auttavat luomaan vahvoja perheitä

Ankaran itsekurin kautta saavutettu hengellinen voitto itsestämme ja meitä ympäröivistä vaikutteista on ensimmäinen tavoitteemme, ensimmäinen työmme, ennen kuin voimme tasoittaa lapsillemme tien kasvaa synnittä pelastukseen. (DBY, s. 203)

Mitä lupasit pikku tytöllesi, jos hän tekisi niin ja niin? Lupasitko hänelle lahjan hyvästä käytöksestä? ”Kyllä.” Oletko muistanut sen? ”En ole, olen unohtanut sen täysin”, sanoo äiti. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, lupasitko rangaista häntä? ”Kyllä.” Piditkö sanasi? Ellet pitänyt, lapsi päättelee omassa mielessään, että äiti puhuu sellaista, mikä ei ole totta – hän sanoo tekevänsä sitä tai tätä eikä kuitenkaan tee. Äidit voivat helposti oppia sen, etteivät lastensa kanssa ollessaan koskaan anna heille vääriä vaikutelmia. Harkitkaa ennen kuin puhutte. – Jos haluatte antaa heille lahjoja, antakaa; jos lupaatte rangaista, pitäkää sananne, mutta olkaa huolellisia! (DBY, s. 210)

Vanhempien ei koskaan pidä pakottaa lapsiaan vaan ohjata heitä antamalla heille tietoa sitä mukaa kuin heidän mielensä on valmis sitä vastaanottamaan. Kurittaminen saattaa olla välttämätöntä ajallaan, mutta vanhempien tulee hallita lapsiaan uskolla mieluummin kuin vitsalla ja ohjata heitä hyvän esimerkin avulla hellästi kaikkeen totuuteen ja pyhyyteen. (DBY, s. 208)

Voin nimetä tästä kuulijakunnasta kymmeniä miehiä, jotka keppiä käyttäen ovat karkottaneet lapsensa luotaan. Siellä missä kovuus vallitsee, ei kummankaan osapuolen sydämessä ole rakkautta eikä lasten ja vanhempien välistä tunnetta; lapset pysyttelevät mieluummin erossa isästä kuin ovat hänen kanssaan. (DBY, s. 203)

Päivittäisissä elämämme toimissa, olivatpa ne sitten minkälaisia tahansa, myöhempien aikojen pyhien ja erityisesti niiden, joilla on tärkeä asema Jumalan valtakunnassa, pitäisi säilyttää tasainen ja tyyni mieliala sekä kotona että muualla. Heidän ei pidä sallia epäonnen ja huonojen olojen katkeroittaa luonnettaan ja tehdä heitä kärttyisiksi ja murjottaviksi kotona ja saattaa heitä puhumaan – tavalla, joka on täynnä katkeruutta ja purevaa pisteliäisyyttä ja siten luoda murhetta ja synkkyyttä kotiympäristöönsä, saada perheensä pikemmin pelkäämään kuin rakastamaan heitä. Vihan ei pidä koskaan antaa herätä rinnassamme, ja vihan tunteiden herättämien sanojen ei koskaan pidä päästä huuliltamme. ”Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan.” [Sananl. 15:1] ”Raivo on raakaa, viha kuin tulva” [Sananl. 27:4], mutta ”viisaus tekee ihmisen pitkämieliseksi, kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa” [Sananl. 19:11]. (DBY, s. 203–204)

Näette, kuulette ja koette – jotkut teistä elleivät kaikki – lasten keskuudessa koko joukon kiistelyä, ja esitän teille tulevaisuuden varalle muutaman sanan, jotta teillä olisi lapsia, jotka eivät ole riitaisia eivätkä riidanhaluisia. Ensimmäinen askel on, että itse olette aina hyvällä tuulella. Älkää koskaan menettäkö malttianne tai käykö kärttyiseksi. – Heissä on niin paljon elinvoimaa, että voima suorastaan pakottaa heidän luissaan. Heissä on sellainen määrä elinvoimaa – elämää, voimaa ja toimintaa – että heidän on purkauduttava, ja niin lapset riitelevät keskenään. Älkää te itse menettäkö malttianne. Olkoon teillä aina myötätuntoa heitä kohtaan ja lohduttakaa heitä. Olkaa lempeitä ja rakastavia. (DBY, s. 209–210)

Kokemus on opettanut minulle, että miesten, naisten ja lasten välisten, vanhempien ja lasten välisten, veljien ja sisarten välisten ja sisarten ja veljien välisten pikku riitojen ja kiistojen suurimpana vaikeutena on ymmärryksen puute toisia kohtaan. (DBY, s. 203)

Opiskeluehdotuksia

Perhe on ajaksi ja iankaikkisuudeksi säädetty jumalallinen instituutio

Miksi perheiden sinetöiminen iankaikkisuudeksi on niin tärkeää? (Ks. myös LK 128:18.) Kuinka perhesuhteiden iankaikkisen tärkeyden ja jumalallisen luonteen ymmärtäminen auttaa meitä ollessamme kanssakäymisissä perheemme jäsenten kanssa?
Mitä me voimme tehdä vahvistaaksemme sukupolvien välisiä siteitä perheessämme? Kuinka teidän tekemisenne vaikuttavat esi-isiinne ja jälkipolviinne?

Vanhempien tulee opettaa lapsiaan pitämään Jumalan käskyt

Kenellä on suurin vastuu lasten opettamisesta? Milloin vanhempien tulee alkaa opettaa lapsiaan vanhurskaiksi? Millaisia neuvoja presidentti Young antoi vanhemmille siitä, mikä on heidän roolinsa heidän lastensa ensimmäisinä opettajina?
Presidentti Young sanoi, että vanhempien tulee kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja Herran pelossa. (Ks. myös LK 68:25–28.) Kuinka te voitte opettaa lapsia rakastamaan ja kunnioittamaan taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta?
Mitä periaatteita presidentti Young esitti vanhemmille heidän lastensa opettamisesta? Mitä saattaa tapahtua, jos vanhemmat eivät opeta lapsiaan asianmukaisesti?

Kun vanhemmat johtavat oikean esimerkin avulla, he auttavat osoittamaan perheelleen oikean suunnan

Miksi esimerkki on niin voimallinen tapa opettaa lapsia? Millaisen esimerkin te annatte ympärillänne oleville lapsille?
Presidentti Young sanoi, että lapset ”palaavat sille lähteelle, mistä he ovat tulleet”. Miksi tämä lupaus saattaa olla erityisen lohduttava sellaisille vanhemmille, joiden lapset harhaantuvat? Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen harhaantuneita lapsia haluamaan palata perheensä luokse?
Mitä myönteisiä arvoja te olette oppineet vanhemmiltanne? Millaisia arvoja te haluatte lastenne oppivan teiltä? Kuinka te voitte opettaa näitä arvoja? Mitä todisteita teillä on siitä, että teidän lapsenne oppivat arvoja teiltä?
Kuinka ”totuudenmukaiset perimätiedot” auttavat lapsianne sitoutumaan voimakkaammin vanhurskauteen? Mitä vanhurskaita perinteitä te olette vahvistaneet perheessänne? Millaisia vanhurskaita perinteitä te haluaisitte noudattaa perheessänne?

Itsekuri ja lempeä kuritus auttavat luomaan vahvoja perheitä

Mikä ero on lasten ”pakottamisella” ja heidän ”ohjaamisellaan”? Miksi lasten ohjaaminen on tehokkaampaa, kun lapsille opetetaan vanhurskautta?
Miksi on ensiarvoisen tärkeää ”säilyttää tasainen ja tyyni mieliala”, kun olemme tekemisissä toisten ihmisten, varsinkin lasten, kanssa?
Riiteleminen ja tappelu ovat joskus tavanomainen osa perhe-elämää. Miksi sellainen on vahingollista perheelle? (Ks. myös Moosia 4:14.) Mikä presidentti Youngin mukaan on niiden pääsyy? Kuinka te voitte edistää parempaa ajatustenvaihtoa ja ymmärrystä perheessänne? Mitä te olette tehneet auttaaksenne perheenne jäseniä osoittamaan rakkautta toinen toistaan kohtaan useammin?