Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen

Usko Jeesukseen Kristukseen oli voimallinen liikkeelle paneva voima presidentti Brigham Youngin elämässä. Hänen uskonsa Vapahtajaan ja Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin sai hänet kestämään suuria vaikeuksia ja koettelemuksia. Tämän uskon avulla hän lähti useita kertoja lähetystyöhön, kesti vaikeuksia Siionin leirillä, pysyi vakaana ja uskollisena evankeliumia ja profeetta Joseph Smithiä kohtaan Kirtlandin vaikeina aikoina, jolloin monet pyhät lähtivät kirkosta. Tämän uskon avulla hän johti pyhät Suolajärven laaksoon ja perusti sinne Jumalan valtakunnan. Hän sanoi: ”Jokaisen, joka on tässä kirkossa, täytyy olla uskollinen. He eivät voi vaeltaa näkemisessä, vaan heidän todellakin täytyy uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen voidakseen nauttia Pyhän Hengen valkeudesta. Kun he laiminlyövät tämän, saa maailman henki heidät valtaansa ja heistä tulee kylmiä ja hedelmättömiä, ja he taantuvat pimeyteen ja hengelliseen kuolemaan” (DNW, 25. huhtikuuta 1855, s. 2)

Brigham Youngin opetuksia

Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on evankeliumin ensimmäinen periaate, ja se voidaan ymmärtää vain Pyhän Hengen voimalla

Evankeliumi, jota me saarnaamme, on Jumalan voima pelastukseksi, ja tämän evankeliumin ensimmäinen periaate on – – usko Jumalaan ja usko Jeesukseen Kristukseen, Hänen Poikaansa, meidän Vapahtajaamme. Meidän on uskottava, että Hän on se Olento, joksi Hänet pyhissä kirjoituksissa kuvataan. – – Meidän on uskottava, että tämä sama Jeesus ristiinnaulittiin maailman syntien edestä. (DBY, s. 153)

Voitte sanoa, että Herra ja Hänen evankeliuminsa eivät ole huomion arvoisia tai voitte kumartaa niitä. (DBY, s. 153)

Evankeliumin periaatteiden ymmärtämiseksi, niiden oikein ymmärtämiseksi, ihmisellä täytyy olla ylhäältä tulevaa viisautta, hänen täytyy olla Pyhän Hengen valistama – – hänen on itse oltava osallinen pelastuksen siunauksista voidakseen jakaa niitä toisille. (DBY, s. 152)

Jokainen totuuden hiukkanen, jonka joku ihminen on saanut, on lahja Jumalalta. Me vastaanotamme nämä totuudet ja kuljemme kirkkaudesta kirkkauteen – – saamme tietoa kaikesta, ja meistä tulee jumalia, Jumalan poikia. Nämä ovat selestisiä. Nämä ovat niitä, jotka Herra on valinnut heidän kuuliaisuutensa takia. He eivät ole torjuneet totuutta, kun ovat sen kuulleet. Nämä ovat niitä, jotka eivät ole torjuneet luotaan evankeliumia, vaan ovat tunnustaneet Jeesuksen ja Jumalan sellaisina kuin he todella ovat, jotka ovat tunnustaneet enkelit sellaisina kuin he todella ovat. Nämä ovat niitä, jotka tekevät työtä ihmissuvun pelastukseksi. (DBY, s. 152)

Usko Kristukseen on Jumalan lahja, joka saadaan uskon, kuuliaisuuden ja vanhurskaiden tekojen avulla

Kun uskotte evankeliumin periaatteisiin ja saatte uskon, joka on Jumalan lahja, Hän lisää uskoa lisäämällä uskoa uskoon. Hän antaa uskon lahjana luoduilleen, mutta Hänen luoduillaan on synnynnäisenä kyky uskoa evankeliumi todeksi tai vääräksi. (DBY, s. 154)

Jos puhumme uskosta käsitteenä, niin se on Jumalan voima, jonka kautta maailmat luodaan ja on luotu, ja se on Jumalan lahja niille, jotka uskovat Hänen käskyihinsä ja ovat niille kuuliaiset. Toisaalta kukaan elävä, älyllinen olento, palveleepa hän sitten Jumalaa tai ei, ei toimi pitämättä jotakin totena. Hän voi yhtä hyvin yrittää elää hengittämättä kuin elää ilman uskon periaatetta. Mutta hänen on pidettävä totuutta totena, oltava kuuliai nen totuudelle, noudatettava totuutta ja käytännössä harjoitettava totuutta saadakseen sen Jumalan voiman, jota nimitetään uskoksi. (DBY, s. 153)

Meidän velvollisuutenamme on luottaa Jumalaamme, ja tämä on perustan laskemista kaikelle muulle, minkä voimme itse tehdä. (DBY, s. 154)

Kun luette ilmoituksia tai kun kuulette Herran teitä koskevan tahdon, niin oman itsenne takia älkää koskaan ottako sitä vastaan epäilevin sydämin. (DBY, s. 155)

Taivaallinen Isämme ei aina ilmoita lapsilleen kaitselmuksensa salaista toimintaa eikä ilmoita alusta asti, mitä tuleva on, sillä heidän on opittava luottamaan Häneen, joka on luvannut käydä meidän taistelumme ja seppelöidä meidät voitolla, jos olemme uskolliset niin kuin Abraham oli uskollinen. (DBY, s. 156)

Kun ihmisillä on tapana filosofoida joka asiasta nojaten vain siihen, mitä me nimitämme ihmisjärjeksi, he ovat alinomaa alttiit erehtymään. Mutta asettakaa ihminen tilanteeseen, jossa hänen on hengissä pysyäkseen pakko uskoa Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin hän joutuu siihen pisteeseen, että hän tietää omakohtaisesti. Onnellisia ovat ne, jotka läpäisevät koettelemukset, jos he pysyvät turmeltumattomina ja säilyttävät uskonsa kutsumukseensa. (DBY, s. 154)

Vanhurskaat teot osoittavat ja vahvistavat uskoa

Selittääkseni, kuinka paljon meidän tulisi luottaa Jumalaan, ja käyttääkseni omasta mielestäni sopivaa ilmaisua sanoisin: meillä on oltava ehdoton luottamus. Minä uskon Jumalaani, ja tämä usko pitää yhtä suorittamieni tekojen kanssa. En luota lainkaan uskoon ilman tekoja. (DBY, s. 155)

Jos ihmiset vain ovat täynnä hyviä tekoja, vakuutan heille, että hädän tullen heillä on uskoa. (DBY, s. 154)

Kun usko versoo sydämessä, hyvät teot seuraavat, ja hyvät teot lisäävät niihin liittyvää puhdasta uskoa. (DBY, s. 156)

Uskoni on, että kun me olemme tehneet kaiken voitavamme, niin Herra on velvollinen eikä tuota pettymystä uskollisille; Hän suorittaa loput. (DBY, s. 155)

Kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa hän ei millään tavoin voi hankkia yhtään mitään hengenpitimikseen, hänellä on silloin oikeus uskoa, että Jumala ruokkii hänet, sillä Jumala voi saattaa vaikka korpin sieppaamaan palan kuivaa lihaa siellä, missä sitä on runsaasti, ja pudottamaan sen nälkään nääntyvälle. Kun en voi ravita itseäni Jumalan minun hallintaani antamin keinoin, niin Hän ehtii silloin käyttämään kaitselmustaan ja epätavallisin keinoin täyttämään tarpeeni. Mutta niin kauan kuin voimme itse auttaa itseämme, velvollisuutemme on tehdä niin. (DBY, s. 155)

Sangen monet hyvät ihmiset, joilla on paljon Herran Henkeä, ovat luonnostaan taipuvaisia epäilyksiin, ja heillä on niin vähän itseluottamusta, että he joskus epäilevät, ovatko he todella pyhiä vai eivät. He epäilevät usein silloinkin kun heidän ei pitäisi. Niin kauan kuin he nöyrästi vaeltavat Jumalan edessä pitäen Hänen käskynsä ja noudattaen Hänen toimituksiaan ja kun heillä on halu antaa kaikkensa Kristukselle ja tehdä kaikkea sitä, mikä edistää Hänen valtakuntaansa, heidän ei milloinkaan tarvitse epäillä, sillä Henki todistaa heille, ovatko he Jumalasta vai eivät. (DBY, s. 155)

Jos myöhempien aikojen pyhät elävät oikeuksiensa mukaisesti ja harjoittavat uskoa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja elävät siten, että heillä jatkuvasti päivästä toiseen on Pyhän Hengen täyteys, niin maan päällä ei ole mitään, mitä he eivät voisi pyytää ja mitä ei heille annettaisi. Herra odottaa saavansa osoittaa suurta armoaan tätä kansaa kohtaan ja vuodattaa sen päälle rikkauksia, kunniaa, kirkkautta ja valtaa, jopa niin, että he omistaisivat kaiken niiden lupausten mukaisesti, jotka Hän on antanut apostoliensa ja profeettojensa kautta. (DBY, s. 156)

Opiskeluehdotuksia