Pyhien vahvistaminen Hengen lahjojen avulla

Nuorena miehenä Brigham Young etsi hartaasti uskontoa, jossa ilmenisivät kaikki evankeliumin lahjat kuten Uudessa testamentissa kerrotaan. Hän sai ennen kastettaan voimallisen todistuksen kirkosta, kun Pyhä Henki valaisi hänen ymmärryksensä (ks. DNW, 9. helmikuuta 1854, s. 4). Kun Brigham Young tapasi Joseph Smithin ensimmäisen kerran, häntä siunattiin kielten lahjalla (ks. MHBY-1, s. 4–5). Vaikka lahjat ilmenivätkin harvoin hänen elämässään, hän iloitsi aina niistä monista hengellisistä lahjoista, joita hänelle ja myöhempien aikojen pyhille vuodatettiin. Jos meillä on Vapahtajan uskonto, meillä on oikeus saada täsmälleen samat siunaukset kuin muinaisinakin aikoina. Kaikki eivät nähneet näkyjä, kaikki eivät nähneet unia, kaikki eivät saaneet kielillä puhumisen tai kielten tulkitsemisen lahjaa, vaan jokainen sai kykyjensä ja Antajan siunausten mukaan.” (DNW, 27. helmikuuta 1856, s. 3)

Brigham Youngin opetuksia

Herra antaa Hengen lahjoja vahvistaakseen ja siunatakseen meitä, perhettämme ja kirkkoa

Evankeliumin lahjat on annettu uskovan uskon vahvistamiseksi. (DBY, s. 161)

Meiltä kysytään, seuraavatko merkit uskovia meidän aikanamme kuten muinaisina aikoina. Me vastaamme, että ne seuraavat. Sokeat näkevät, rammat kävelevät, kuurot kuulevat, profetian lahja ilmenee, kuten myös terveeksi tekemisen lahja, ilmoituksen lahja, kielillä puhumisen ja kielten selittämisen lahja. Jeesus sanoi, että nämä merkit seuraisivat niitä, jotka uskovat [ks. Mark. 16:17]. Hänen kirkossaan ja valtakunnassaan on aina nämä merkit, jotka seuraavat uskovia kaikkina aikoina, kun tosi kirkko on olemassa. (DNSW, 19. toukokuuta 1868, s. 1)

Olen jo sanonut, että Kristus asetti kirkkoonsa apostoleita ja profeettoja. Hän asetti kirkkoonsa myös evankelistoja, paimenia ja opettajia. Hän antoi myös Hengen lahjoja, kuten eri kielillä puhumisen, sairaiden parantamisen, henkien erottamisen lahjan ja monia muita eri lahjoja. Nyt haluaisin kysyä koko maailmalta, kuka on saanut ilmoituksen siitä, että Herra on lakkauttanut nämä virat ja lahjat kirkossaan? En minä ainakaan. Minä olen saanut ilmoituksen, jonka mukaan niiden on oltava kirkossa ja että ilman niitä ei ole [tosi] kirkkoa. (DBY, s. 136)

Olettakaamme, että olette kuuliaiset evankeliumin toimituksille mutta ette puhu kielillä tänään. Älkää siitä huolehtiko. Olettakaamme, että teillä ei ole profetian henkeä. Ei se mitään. Olettakaamme, että te ette saa mitään erityistä lahjaa, jota seuraisi raju tuulenpuuska, niin kuin kävi helluntaipäivänä. Ei ole mitään erityistä syytä, miksi teidän pitäisi sellainen saada. Helluntaipäivänä siihen oli erityinen tarve. Se oli erityisen koettelevaa aikaa. Ihmisten silmien avaamiseksi oli välttämätöntä, että Kaikkivaltiaan voima ilmaistiin erikoisella ja voimallisella tavalla ja ihmisille tehtiin tiettäväksi, että Jeesus on maksanut velan ja että he itse asiassa olivat ristiinnaulinneet Hänet, josta kuolemansa kautta tuli maailman Vapahtaja. Sillä kertaa tämä oli tarpeen, jotta kansa saataisiin vakuuttuneeksi. (DBY, s. 161–162)

Usko. Kun uskotte evankeliumin periaatteisiin ja saatte sen uskon, joka on Jumalan lahja, Hän lisää uskoa lisäämällä uskoa uskoon. Hän antaa uskon lahjana luoduilleen, mutta Hänen luoduillaan on synnynnäisenä kyky uskoa evankeliumi todeksi tai vääräksi. (DBY, s. 154)

Terveeksi tekemisen lahja. Olen täällä todistaakseni sadoista tapauksista, jolloin miehet, naiset ja lapset on parannettu Jumalan voimalla kätten päällepanemisen kautta. Olen nähnyt monien palaavan kuoleman porteilta ja tulevan takaisin iankaikkisuuden rajoilta, ja olen nähnyt joidenkuiden, joiden henget jo ovat jättäneet ruumiin, palaavan takaisin. Todistan, että olen nähnyt sairaiden paranevan kätten päällepanemisen kautta Vapahtajan lupauksen mukaisesti. (DBY, s. 162)

Pannessani käteni sairaiden päälle odotan Jumalan parantavan voiman ja vaikutuksen virtaavan lävitseni potilaaseen ja sairauden väistyvän. En väitä parantavani jokaista, jonka päälle panen käteni, mutta monet ovat parantuneet siunattuani heidät. (DBY, s. 162)

Kun me olemme valmiit, kun olemme valittuja astioita Herran edessä, voi Kaikkivaltiaasta lähtevä voimavirta kulkea voitelua ja siunausta toimittavan veljen ruumiin lävitse potilaan ruumiiseen, ja sairaat paranevat; päänsäryn, kuumeen tai muun sairauden on väistyttävä. (DBY, s. 162)

Minua lähetetään usein hakemaan, mutta menen harvoin, sillä jokaisen isän, joka on Israelin vanhin, etuoikeutena on omistaa usko parantaa perheensä, aivan yhtä suuressa määrin kuin minulla on etuoikeus omistaa usko parantaa oma perheeni. Ja ellei hän tee sitä, hän ei elä etuoikeutensa mukaan. Hänen olisi aivan yhtä kohtuullista pyytää minua pilkkomaan puunsa ja elättämään hänen perhettään, sillä jos hänellä itsellään olisi uskoa, hän säästäisi minulta sen vaivan, että joudun jättämään muut tehtäväni täyttääkseni hänen pyyntönsä. (DBY, s. 163)

Jos me olemme sairaana ja pyydämme Herraa parantamaan meidät ja tekemään puolestamme kaiken tarpeellisen, niin sen ymmärryksen mukaan, joka minulla on pelastuksen evankeliumista, voisin aivan yhtä hyvin pyytää Herraa saattamaan vehnäni ja maissini kasvamaan ilman, että kynnän pellot ja kylvän siemenet. Minun mielestäni on johdonmukaista, että käytän kaikkia niitä parannuskeinoja, jotka tulevat tietopiiriini, ja pyydän taivaallista Isääni Jeesuksen Kristuksen nimessä pyhittämään tämän parannuskeinon ruumiini parantamiseksi. (DBY, s. 163)

Mutta olettakaamme, että olemme matkalla vuorilla. – – Yksi tai kaksi meistä sairastuisi eikä meillä olisi kerrassaan mitään parantavia lääkeaineita saatavissa. Mitä meidän pitäisi tehdä? Minun uskoni on, että meidän pitäisi pyytää Herraa Kaikkivaltiasta – – parantamaan sairaat. Tämä on meidän etuoikeutemme silloin kun olemme sellaisessa tilanteessa, ettemme voi saada mitään auttaaksemme itse itseämme. Silloin Herra ja Hänen palvelijansa voivat tehdä kaiken. Mutta minun velvollisuuteni on toimia silloin kun se on minun vallassani. (DBY, s. 163)

Me panemme kätemme sairaiden päälle ja toivomme heidän paranevan, ja me rukoilemme Herraa parantamaan heidät, mutta emme voi aina sanoa, että Hän sen tekee. (DBY, s. 162)

Profetia, ilmoitus ja tieto. Jokainen mies ja nainen voi olla ilmoituksen- saaja ja voi saada Jeesuksen todistuksen, joka on profetian henki, sekä ennalta nähdä Jumalan häntä koskevan tahdon. Hän voi karttaa pahaa ja valita sen, mikä on hyvää. (DBY, s. 131)

Minä tiedän, että jos te noudatatte Jeesuksen Kristuksen ja Hänen apostoliensa opetuksia sellaisina kuin ne ovat talletettuina Uuteen testamenttiin, niin jokainen mies ja nainen saa Pyhän Hengen. – – He tietävät nykyiset, tulevaiset ja menneet. He ymmärtävät sen, mikä on taivaasta, sen, mikä on maan päällä ja maan alla, sen, mikä liittyy ajalliseen, ja sen, mikä liittyy iankaikkisuuteen, kukin oman kutsumuksensa ja kykyjensä mukaisesti [ks. LK 88:78–79]. (DBY, s. 161)

Ahkeroikaa saadaksenne tietää Jumalan tahdon. Kuinka te voitte sen tietää? Teitä itseänne henkilökohtaisesti koskevissa asioissa voitte saada sen suoraan Herralta, mutta [kirkon] yleisten asioiden suhteen Hänen tahtonsa saadaan selville asianmukaista tietä ja voidaan saattaa teille tiettäväksi asianmukaisesta lähteestä tulevan yleisohjeen välityksellä. (DBY, s. 136)

Jos Herra Kaikkivaltias ilmaisisi jollekulle ylipapille tai jollekulle muulle kuin kirkon päälle sellaista, mikä on totta, tai sellaista, mikä on ollut ja tulee olemaan, ja näyttäisi hänelle tämän kansan tilan kahdenkymmenen vuoden kuluttua tai uuden opin, josta viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tulee tämän kirkon ja valtakunnan oppi mutta jota ei ole vielä ilmoitettu tälle kansalle; ja tämän ilmoittaa hänelle sama Henki, sama sanansaattaja, sama ääni, sama voima, joka Josephin eläessä antoi hänelle ilmoituksia, se olisi siunaus tälle ylipapille tai yksilölle, mutta hän tuskin voisi ilmaista sitä kenellekään toiselle henkilölle maan päällä, ennen kuin Jumala ilmoittaisi sen oikean lähteen kautta, niin että siitä tulee koko kansan omaisuutta. Kun te siis kuulette vanhimpien sanovan, että Jumala ei ilmoita kirkon presidentille sitä, mitä he itse tietävät, ja puhuvan ihmeellisiä asioita, niin voitte yleensä pitää Jumalan totuutena, että heidän saamansa ilmoitus on paholaisesta eikä Jumalasta. Jos he olisivat saaneet sen oikeasta lähteestä, niin sama voima, joka sen heille ilmoitti, olisi osoittanut heille, että heidän on säilytettävä heille ilmoitetut asiat omassa rinnassaan, ja heillä tuskin olisi mitään halua ilmaista niitä toisille henkilöille. (DBY, s. 338)

Muut lahjat. Lahja nähdä luonnollisilla silmillä on aivan yhtä suuressa määrin lahja kuin kielillä puhumisen lahja. Herra on antanut sen lahjan, ja me voimme tehdä mitä haluamme näkemisen suhteen. Voimme käyttää silmien näkökykyä Jumalan kirkkaudeksi tai omaksi turmioksemme. (DBY, s. 162)

Lahja puhua toisillemme on Jumalan lahja aivan yhtä suuressa määrin kuin profetoimisen lahja, henkien erottamisen lahja, kielillä puhumisen lahja, terveeksi tekemisen lahja tai mikä tahansa muu lahja, vaikka näkö, makuaisti ja puhe ovat niin yleisesti ihmisille annettuja, ettei niihin suhtauduta sellaisina ihmeinä kuin evankeliumissa mainittuihin lahjoihin. (DBY, s. 162)

Voimme käyttää näitä lahjoja ja jokaista muuta Jumalan meille antamaa lahjaa Jumalan ylistykseksi ja kunniaksi, Hänen palvelemisekseen, tai voimme käyttää niitä siten, että tuotamme häpeää Hänelle ja Hänen asialleen (DBY, s. 162). – – Nämä periaatteet ovat oikeat mitä tulee niihin lahjoihin, jotka me saamme sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että käytämme niitä kestääksemme ja saadaksemme korotuksen ja jotta saamamme olemus ei häviäisi vaan kestäisi koko iankaikkisuuden.

Käyttämällä meille annettuja lahjoja tarkoin me voimme varmistua omistamamme ja henkemme asuttaman ruumiin ylösnousemuksesta, ja kun se on noussut ylös, se tehdään puhtaaksi ja pyhäksi. Sitten se kestää koko iankaikkisuuden. (DNW, 27. elokuuta 1856, s. 2)

Ihmeet vahvistavat ja tukevat niiden uskoa, jotka rakastavat ja palvelevat Jumalaa

Ihmeet eli nämä epätavalliset Jumalan voiman ilmenemiset eivät ole epäuskoista varten. Ne ovat pyhien lohduksi ja niiden uskon, jotka rakastavat, pelkäävät ja palvelevat Jumalaa, lujittamiseksi ja vahvistamiseksi, eikä ulkopuolisia varten. (DBY, s. 341)

Olette saaneet minulta sellaisen ajatuksen, että ihmisen silmien edessä suoritetut ihmeet eivät sinänsä saa häntä vakuuttuneeksi siitä, että toinen on Jumalasta, toinen paholaisesta. Mutta jos Herra säätää, että jonkun pitää parantaa sairas, tämä henkilö voi sen tehdä. Mutta tapahtuuko tämä siksi, että jumalaton saataisiin vakuuttuneeksi siitä, että toimituksen suorittaja on Jumalan lähettämä? Ei, se on pyhille tarkoitettu siunaus, eikä jumalattomilla ole mitään tekemistä sen kanssa. Heidän asianaan ei ole edes kuulla siitä. Se on pyhiä varten, erityisesti heidän ja yksinomaan heidän hyödykseen. (DBY, s. 340)

Evankeliumin suunnitelma on laadittu siten, että ihme, jonka tarkoituksena olisi saada ihmiset uskomaan, olisi heille vain tuomioksi. Kun kuulette ihmisten kertovan, mitä he ovat nähneet – että he ovat nähneet aikaansaatavan suuria ja voimallisia ihmeitä ja etteivät he voineet muuta kuin uskoa, niin muistakaa, että riivaajatkin uskovat ja vapisevat, koska eivät muuta voi [ks. Jaak. 2:19]. Kun sydämeltään vilpittömät kuulevat Hyvän Paimenen äänen, he uskovat ja ottavat sen vastaan. On hyvä maistaa sisäisellä makuaistilla, nähdä sisäisillä silmillä ja iloita alati elävän hengen aistimuksista. Kukaan ei vaadi ihmettä, ellei hän ole avionrikkoja [ks. Matt. 12:39], huorin-tekijä, himoitsija tai epäjumalanpalvelija. Toisin sanoen kukaan hyvä, rehellinen ihminen ei koskaan sitä tee. (DBY, s. 340)

Ne, jotka tässä kirkossa ovat olleet näkevinään eniten, tietävinään ja ymmärtävinään eniten ja jotka ovat suuren joukon edessä Israelin Jumalan nimessä todistaneet, että he ovat nähneet Jeesuksen jne., ovat olleet juuri niitä, jotka ovat jättäneet tämän valtakunnan ennen kuin muut, joiden on ollut elettävä uskosta [ks. Al. 32:21]. (DBY, s. 342)

Jumalan johdatus on kaikki ihmettä ihmissuvulle, kunnes se ymmärtää sitä. Ihmeet ovat ihmeitä vain niille, jotka ovat tietämättömiä. Ihmeen oletetaan olevan lopputulos ilman syytä, mutta sellaista ei ole olemassakaan. Kaikilla näkemillämme seurauksilla on jokin syy, ja jos me näemme seurauksen, jonka syytä emme ymmärrä, me sanomme sitä ihmeeksi. (DBY, s. 339)

Minun on luonnollista uskoa, että jos kynnän maan ja kylvän vehnää, saan aikanaan korjata vehnäsadon; se on luonnollinen seuraus. Aivan samoin oli niiden ihmeiden laita, joita Jeesus suoritti maan päällä. Kaanaan häissä Galileassa [ks. Joh. 2:1–11], kun ihmiset olivat juoneet kaiken viinin, he menivät Vapahtajan tykö ja kysyivät Häneltä, mitä heidän pitäisi tehdä. Hän käski heidän täyttää astiansa vedellä, ja sen tehtyään he ammensivat tätä vettä ja havaitsivat sen olevan viiniä. Uskon, että se oli todellista viiniä. En usko, että se tehtiin samalla periaatteella kuin pahat ihmiset näinä päivinä sitä tekevät; ihmiset, jotka käyttäen menetelmiä, joita he nimittävät psykologiaksi, sähkö-biologiaksi, mesmerismiksi jne., vaikuttavat muihin ja saavat heidät uskomaan, että vesi on viiniä, ja muuta saman kaltaista. Vapahtaja muutti veden viiniksi. Hän osasi koota tarpeelliset aineet yhteen, jotta vesi täyttyisi viinin ominaisuuksilla. Ainetta on kaikkialla ympärillämme. Me syömme, juomme ja hengitämme sitä, ja Jeesus, joka ymmärsi eri aineiden kokoamismenetelmän, ei suorittanut ihmettä muille kuin niille, jotka olivat tietämättömiä tästä menetelmästä. Samoin oli laita sen naisen kohdalla, joka parani koskettamalla Hänen vaippansa tupsuja [ks. Matt. 9:20–22]. Nainen parani uskon kautta, mutta Jeesukselle se ei ollut mikään ihme. Hän ymmärsi menettelyn, ja vaikka väkijoukko tungeksi Hänen ympärillään edessä ja takana ja molemmilla sivuilla, niin että Hän sai tuskin raivatuksi tietään sen läpi, niin sillä hetkellä kun nainen kosketti Häntä, Hän tunsi voimaa lähtevän itsestään ja kysyi, kuka Häntä kosketti. Hänelle se ei ollut ihme. Elämän ja kuoleman voimat olivat Hänen vallassaan; Hänellä oli valta antaa henkensä ja valta ottaa se jälleen [ks. Joh. 10:17–18]. Näin Hän sanoo, ja meidän on uskottava tämä, jos uskomme Uuteen testamenttiin kirjoitettuun Vapahtajan historiaan ja apostolien sanoihin. Jeesuksella oli tämä valta itsessään ja itsestään. Isä oli lahjoittanut sen Hänelle; se oli Hänen perintöosansa, ja Hänellä oli valta antaa henkensä ja ottaa se jälleen. Elämän virrat ja lähteet olivat Hänessä, ja kun Hän sanoi ihmisille: ”Elä”, he elivät. (DBY, s. 340–341)

Jos meillä on usko tuntea, että elämän ja kuoleman voimat ovat meidän vallassamme, me voimme sanoa sairaudelle: ”Nuhtelen sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja tulkoon tämän ihmisen ruumiiseen elämää ja terveyttä Jumalalta tämän sairauden parantamiseksi”. Meidän uskomme saa tämän aikaan kätten päällepanon kautta pyhän evankeliumin toimituksen suorittamisella. (DBY, s. 342)

Pyhä Henki paljastaa valtakunnan salaisuudet niille, jotka tavoittelevat parhaita lahjoja ja pitävät käskyt

Mikä on salaisuus? Me emme tiedä, se käy yli meidän käsityskykymme. Kun me puhumme salaisuudesta, me puhumme iankaikkisesta tuntemattomuudesta, sillä se, mikä tunnetaan, lakkaa olemasta salaisuus, ja kaiken sen, mikä tunnetaan, me voimme oppia tuntemaan edistyessämme oman älymme suhteen. Se, mikä on ikuisesti kaiken älymme käsityskyvyn yläpuolella, on salaisuus. (DBY, s. 338–339)

Jos tutkisimme aihetta tarkoin, huomaisimme pian, että vain hyvin vähäinen osa valtakunnan asioista on koskaan ilmoitettu edes opetuslapsille. Jos olisimme valmiit näkemään valtakunnan salaisuudet sellaisina kuin ne ovat Jumalan tykönä, niin me tietäisimme, että vain hyvin pieni osa niistä on paljastettu silloin tällöin. Jumala on Henkensä kautta ilmoittanut monia seikkoja kansalleen, mutta lähes kaikissa tapauksissa Hän on välittömästi sulkenut mielen näyn. Hän sallii palvelijoidensa hetken ajan katsella iankaikkisia, mutta heti kohta näky suljetaan ja heidät jätetään siihen, missä he olivat, jotta he oppisivat toimimaan uskossa, eli kuten apostoli sanoo, vaeltamaan uskossa eikä näkemisessä [ks. 2. Kor. 5:7]. (DBY, s. 339)

Niin pian kuin te todistatte Jumalanne edessä, että olette kelvolliset vastaanottamaan taivasten valtakunnan salaisuuksia – jos haluatte niitä siten nimittää – että olette täynnä luottamusta Jumalaan, että ette milloinkaan paljasta mitään siitä, mitä Jumala teille sanoo, että ette milloinkaan ilmoita lähimmäisellenne sitä, mitä ei pitäisi ilmoittaa; niin nopeasti kuin te valmistaudutte siihen, että teille voidaan uskoa sitä, mikä on Jumalan, sitä on olemassa iankaikkinen määrä teille vuodatettavaksi [ks. Al. 26:22]. (DBY, s. 93)

Veljet, saarnatkaa sitä, mihin me todella uskomme, ja kun tulemme sellaisiin opinkohtiin, joita emme tunne, vaikka meillä olisikin hyvä syy uskoa niihin, [vaikka] filosofiamme opettaa, että ne ovat todet, niin ohittakaa ne ja opettakaa ihmisille vain sitä, mitä me tiedämme. (DBY, s. 338)

Veljille, jotka ovat asuneet täällä jo vuosia, on jo opetettu tarpeeksi heidän valmistamisekseen astumaan sisälle ahtaasta portista ja Uuteen Jerusalemiin ja jotta he olisivat valmiit olemaan pyhien enkelien seurassa, jos he vain elävät sen mukaan. (DBY, s. 339)

Nämä ovat Jumalan valtakunnan salaisuuksia maan päällä: tietää, miten puhdistaa ja pyhittää tunteemme, maa, jonka päällä me seisomme, ilma, jota hengitämme, vesi, jota juomme, talot, joissa asumme, ja kaupungit, joita rakennamme, niin että kun maahamme tulee muukalaisia, he voivat tuntea pyhän vaikutelman ja tunnustaa voiman, joka on heille tuntematon. (DBY, s. 339)

Jos te sanotte haluavanne salaisuuksia, käskyjä ja ilmoituksia, niin vastaan, että tuskin kuluu yhtäkään sapattia teiltä tänne tulevilta ilman, että päällenne vuodatetaan Jeesuksen Kristuksen ilmoituksia kuin vettä maahan. (DBY, s. 343)

Opiskeluehdotuksia

Herra antaa Hengen lahjoja vahvistaakseen ja siunatakseen meitä, perhettämme ja kirkkoa

Mitä ovat Hengen lahjat? Miksi on tärkeää, että niitä esiintyy Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa? (Ks. myös 1. Kor. 12:4–11; LK 46:10–26.)
Kuinka me voimme tietää, milloin Hengen lahjat ilmenevät meidän elämässämme? Kuinka me voimme käyttää niitä siunataksemme muita?
Kenen vastuulla on hengellisten lahjojen ja niiden käytön erottaminen? (Ks. myös LK 46:27; 107:18.) Millä tavalla hengellisten lahjojen käyttäminen kirkon tehtävässä eroaa niiden käyttämisestä henkilökohtaisessa elämässä tai perhepiirissä?

Ihmeet vahvistavat ja tukevat niiden uskoa, jotka rakastavat ja palvelevat Jumalaa

Mitä ihmeet ovat? Mikä on niiden tarkoitus?
Mitä tarkoittaa kuulla Hyvän Paimenen ääni ja ”iloita alati elävän hengen aistimuksista”? Kuinka ihmeet voivat tukea meidän uskoamme ja todistustamme? Miksi Hengen kuiskaukset ovat vakuuttavampia kuin näyttävät voiman osoitukset? Kuinka me voimme paremmin huomata elämässämme tapahtuvat ihmeet? (Ks. myös 2. Ne. 27:23; Et. 12:12.)

Pyhä Henki paljastaa valtakunnan salaisuudet niille, jotka tavoittelevat parhaita lahjoja ja pitävät käskyt

Miksi Jumala presidentti Youngin mukaan ilmoittaa vain hyvin pienen osan valtakunnan asioista? (Ks. myös LK 78:17–18.)
Kuinka me voimme todistaa olevamme kelvolliset vastaanottamaan salaisuuksia? (Ks. myös LK 76:5–10.)
Mitkä presidentti Youngin mukaan ovat Jumalan valtakunnan salaisuuksia? (Ks. myös LK 84:19–22.) Miksi se, mikä on yhdelle salaisuus, voi olla toiselle selkeä ja yksinkertainen totuus? Miksi on joskus houkuttelevaa spekuloida asioilla, joita emme tunne?
Presidentti Young sanoi: ”Tuskin kuluu yhtäkään sapattia teiltä tänne tulevilta ilman, että päällenne vuodatetaan Jeesuksen Kristuksen ilmoituksia kuin vettä maahan.” Kuinka me voimme valmistautua ottamaan vastaan sellaisia ilmoituksia nauttiessamme sakramentin ja pyhittäessämme lepopäivän?

pioneers camping — Nauvoon kohdalle Mississippijoen toiselle puolelle pystytettiin köyhien leirejä vuonna 1847, kuten tässä maalauksessa kuvataan. Köyhät pelastuivat, kun Herra lähetti viiriäisiä taivaalta heidän ravinnokseen.