Henkilökohtaisen luopumuksen estäminen

Kirtlandissa ollessaan presidentti Brigham Young kohtasi luopioiden ryhmän, joka punoi juonia profeetta Joseph Smithiä vastaan jopa temppelin seinien sisäpuolella. Hän julisti: ”Nousin ylös ja selkeällä ja voimallisella tavalla sanoin heille, että Joseph oli profeetta, ja minä tiesin sen, ja he voisivat parjata ja panetella häntä mielin määrin, mutta he eivät voisi tehdä tyhjäksi Jumalan profeetan kutsua; he voisivat tehdä tyhjäksi vain oman valtuutensa, katkaista sen langan, joka sitoi heidät profeettaan ja Jumalaan, ja upottaa itsensä helvettiin.” (”History of Brigham Young”, DNW, 10. helmikuuta 1858, s. 386) Kirtlandissa, Missourissa, Nauvoossa ja Utahissa presidentti Young sai nähdä sen tuhon, joka kohtaa niiden elämää, jotka antautuvat luopumukseen. Monet hänen läheisimmistä työtovereistaan osoittautuivat luopioiksi. Hän havaitsi, että usein ”vähäpätöiset asiat” panivat alulle heidän vieraantumisensa totuudesta, ja hän varoitti vakavasti jokaista jäsentä varomaan tarkoin kaikenasteista vääryyttä.

Brigham Youngin opetuksia

Luopumus on sitä, että kääntyy pois kirkosta ja lopulta kieltää uskon

Mitä se on, mikä saa ihmiset kääntymään pois tästä kirkosta? Hyvin vähäpätöiset seikat ovat yleensä alkusyynä heidän poikkeamiselleen oikealta polulta. Jos seuraamme kompassia, jonka neula ei osoita oikeaan suuntaan, niin alun pitäen hyvin pieni poikkeama johtaa meidät jonkin matkaa kuljettuamme kauas sivuun todellisesta kohteesta, johon pyrimme. (DBY, s. 83)

Jos pyhät laiminlyövät rukoilemisen ja rikkovat päivää, joka on erotettu Jumalan palvelemiseen, he kadottavat Hänen Henkensä. Jos mies sallii itsensä joutua vihan valtaan ja kiroaa ja sadattelee käyttäen väärin Jumalan nimeä, hän ei voi säilyttää Pyhää Henkeä. Lyhyesti, jos ihminen tekee jotakin sellaista, minkä hän tietää vääräksi, eikä tee siitä parannusta, hänellä ei voi olla Pyhää Henkeä, vaan hän vaeltaa pimeydessä ja kieltää lopulta uskon. (DBY, s. 85)

Jokaisen älyn periaatteen mukaan on hämmästyttävää, että kukaan mies tai nainen sulkee silmänsä iankaikkisilta asioilta sen jälkeen kun hän on saanut niihin tutustua, ja sallii – – sen, mikä on tästä maailmasta, silmän pyynnin ja lihan himon, kietoa mielensä ja vetää häntä hiuskarvankaan verran syrjään elämän periaatteista. (DBY, s. 82)

Täällä sanottiin tänä aamuna, ettei kukaan ole koskaan luopunut ilman, että olisi tehnyt rikkomuksen. Velvollisuuden laiminlyöminen johtaa synnin tekemiseen. (DBY, s. 82)

Kuulette monien sanovan: ”Minä olen myöhempien aikojen pyhä enkä koskaan luovu.” ”Minä olen myöhempien aikojen pyhä ja sellaisena pysyn kuolinpäivääni asti.” En koskaan julista mitään sellaista enkä aio tehdä niin vastakaan. Uskon oppineeni, että itsestäni minulla ei ole mitään voimaa, mutta olemukseni on järjestetty hankkimaan lisää viisautta, tietoa ja voimaa saamalla vähän sieltä ja vähän täältä. Mutta kun minut jätetään itsekseni, minulla ei ole voimaa, ja viisauteni on hulluutta. Niinpä pysyttelen lähellä Herraa ja minulla on voimaa Hänen nimessään. Uskon oppineeni tuntemaan sen verran evankeliumia, että tiedän, etten itsessäni tai itsestäni ole mitään [ks. Al. 26:12]. (DBY, s. 84)

Kun mies tai nainen, joka on saanut paljon Jumalan voimaa, näkyjä ja ilmoituksia, kääntyy pois Herran pyhistä käskyistä, näyttää siltä kuin hän kadottaisi järkensä, ymmärryksensä ja arvostelukykynsä vanhurskauden suhteen ja joutuu pimeyteen ja hänestä tulee sokean kaltainen, joka hapuilee tietään pitkin seinänviertä [ks. Jes. 59:9–10; 5. Moos. 28:29]. (DBY, s. 82–83)

Monet vastaanottavat evankeliumin, koska he tietävät sen olevan totta, he ovat mielessään vakuuttuneita siitä, että se on totta, voimakkaat puolesta puhuvat väitteet voittavat heidät, ja heidän on järjenmukaisesti pakko myöntää evankeliumin olevan järkisyiden perusteella totta. He taipuvat siihen ja noudattavat sen ensimmäisiä periaatteita, mutta he eivät koskaan pyri saamaan Pyhän Hengen voiman valistusta. Tällaiset poikkeavat usein tieltä. (DBY, s. 86)

Etsiessämme vikoja kirkon johtajista me alamme etäännyttää itseämme kirkosta

Aina kun tämän kirkon jossakussa jäsenessä ilmenee halua asettaa kyseenalaiseksi koko kirkon presidentin oikeus johtaa kaikessa, näette ilmenevän todisteita luopumuksesta – hengestä, joka johtaa eroon kirkosta ja lopulta tuhoon, mikäli sitä suositaan. Aina kun ilmenee halua toimia ketä tahansa tämän valtakunnan laillisesti asetettua virkamiestä vastaan riippumatta siitä, missä virassa hänet on kutsuttu toimimaan, niin, mikäli tämä asenne jatkuu, siitä on samat seuraukset: he ”seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan” [ks. 2. Piet. 2:10]. (DBY, s. 83)

Kun ihminen alkaa etsiä vikoja ja asettaa yhtä ja toista kyseenalaiseksi sanoen: ”Näyttääkö tämä tai tuo siltä, että Herran on sen sanonut?” niin voitte tietää, että siinä ihmisessä on enemmässä tai vähemmässä määrin luopumuksen henki. Tässä valtakunnassa tai maan päällä jokaisella ihmisellä, joka kaikesta sydämestään pyrkii pelastamaan itsensä, on niin paljon tekemistä kuin hän suinkin pystyy tekemään ilman, että hän asettaa kyseenalaiseksi seikkoja, jotka eivät hänelle kuulu. Jos hän onnistuu pelastamaan itsensä, hän on käyttänyt aikansa ja kykynsä hyvin. Pitäkää huoli siitä, että olette itse oikeassa. Pitäkää huoli siitä, että synnit ja mielettömyys eivät ilmene yhdessä nousevan auringon kanssa. (DBY, s. 83)

Monet elättelevät ajatusta, että he kykenevät opettamaan periaatteita, joita ei koskaan ennen ole opetettu. He eivät tajua, että sillä hetkellä, jolloin he antautuvat tämän harhakuvan valtaan, perkeleellä on valta johtaa heidät epäpyhälle alueelle. Vain harvat oppivat tämän läksyn Josephin päivinä, vaikka heidän olisi pitänyt oppia se kauan sitten. (DBY, s. 77–78)

[Sellainen ihminen] esittää vääriä profetioita, mutta hän tekee sen kuitenkin profetian hengen kautta; hän tuntee olevansa profeetta ja osaavansa profetoida, mutta hän tekee sen toisen hengen ja voiman kautta kuin se, jonka Herra hänelle antoi. Hän käyttää lahjaa yhtä suuressa määrin kuin te ja minä käytämme omaamme. (DBY, s. 82)

Yksi ensimmäisistä luopumukseen johtavista askelista on vikojen etsiminen piispastanne, ja kun se askel on otettu eikä siitä ole tehty parannusta, seuraa pian toinen askel, ja vähitellen tämä henkilö irtautuu kirkosta ja hänen loppunsa on siinä. Sallitteko itsenne etsiä vikoja piispastanne? (DBY, s. 86)

Kukaan ihminen ei saa Jumalalta valtaa aiheuttaa häiriötä missään kirkon seurakunnassa. Sellainen valta tulee pahasta lähteestä. (DBY, s. 72)

Ihmiset jättävät yhtä kaikki tämän kirkon, mutta he jättävät sen siksi, että he joutuvat pimeyteen, ja sinä päivänä, jolloin he päättelevät, että tarvitaan demokraattinen äänestys eli toisin sanoen meillä myöhempien aikojen pyhien keskuudessa pitäisi olla kaksi ehdokasta pappeuden johtovirkaan, he päättävät olla luopioita. Jumalan huoneessa ei ole mitään sellaista kuin sekaannus, jakautuminen, kiista, katkeruus, vihamielisyys, häijyys tai asian kaksi eri puolta; asialla on olemassa vain yksi puoli. (DBY, s. 85)

Ne, jotka menettävät Hengen, täyttyvät pimeydellä ja hämmennyksellä

Kun ihmiset kadottavat sen työn hengen, jossa me olemme mukana, he muuttuvat epäuskoisiksi. He sanovat, etteivät he tiedä, onko Raamattu totta, onko Mormonin Kirja totta tai onko olemassa uusia ilmoituksia tai onko olemassa Jumala vai ei. Kun he kadottavat tämän työn hengen, he kadottavat tiedon siitä, mikä on Jumalan ajassa ja iankaikkisuudessa; he kadottavat kaiken. (DBY, s. 83–84)

Ihmiset alkavat luopua, kun he omaksuvat itselleen voimaa, kun he kuuntelevat sen vihollisen kuiskauksia, joka vähitellen johtaa heidät harhaan, kunnes he kokoavat itselleen sitä, mitä he nimittävät ihmisviisaudeksi. Silloin he alkavat erkaantua Jumalasta ja heidän mielensä hämmentyy. (DBY, s. 84)

Mitä myöhempien aikojen pyhillä on, mistä luopua? Kaikki, mikä on hyvää, puhdasta, pyhää, Jumalan kaltaista, korottavaa, ylentävää, avartavaa, niiden älyllisten olentojen ajatuksia ja ominaisuuksia, jotka taivaallinen Isämme on pannut tänne maan päälle. Mitä he saavat tilalle? Voin kiteyttää sen muutamiin harvoihin sanoihin. Nämä ovat sanat, joita käyttäisin: kuoleman, helvetin ja haudan. Nämä he saavat tilalle. Voimme määritellä yksityiskohtaisemmin, mitä he kokevat. He kokevat pimeyttä, tietämättömyyttä, epäilyä, tuskaa, murhetta, surua, tyytymättömyyttä. Heillä ei ole ketään, joka jakaisi surun murheen hetkellä, ei käsivartta, johon nojata suuren onnettomuuden päivänä, ei säälivää silmää, kun he ovat epätoivoisia ja masentuneita, ja tarkoitan kaikkea tätä, kun sanon: kuoleman, helvetin ja haudan. Tämän he saavat tilalle luopuessaan Jumalan Pojan evankeliumista. (DBY, s. 85)

Olette tunteneet miehiä, jotka kirkossa ollessaan olivat toimeliaita, nopeita ja täynnä älyä, mutta sen jälkeen kun he ovat jättäneet kirkon, heidän ymmärryksensä on supistunut, heidän mielensä on pimentynyt ja kaikki on muuttunut heille salaperäiseksi; siinä, mikä on Jumalasta, he ovat tulleet muun maailman kaltaiseksi, joka ajattelee, toivoo ja rukoilee, että nämä ja nuo asiat olisivat siten, mutta eivät tiedä niistä rahtuakaan. Täsmälleen tällainen on niiden asema, jotka jättävät tämän kirkon; he kulkevat pimeään, he eivät kykene arvostelemaan, näkemään tai käsittämään tosiasioita sellaisina kuin ne ovat. He ovat kuin juoppo, joka pitää kaikkia muita pahemmin väkeviin menevänä kuin itseään, ja itseään seutukunnan ainoana raittiina miehenä. Luopiot ajattelevat, että kaikki muut paitsi he itse ovat väärässä. (DBY, s. 84)

Ne, jotka jättävät kirkon, ovat kuin höyhen, jota puhallellaan ilmassa sinne tänne. He eivät tiedä, minne ovat menossa, eivätkä ymmärrä mitään omasta olemassaolostaan. Heidän uskonsa, arvostelukykynsä ja heidän mielensä toiminta ovat yhtä epävakaat kuin ilmassa leijailevan höyhenen liikkeet. Meillä ei ole mitään muuta mihin takertua kuin usko evankeliumiin. (DBY, s. 84)

Me voimme pysyä lujina elämällä uskontomme mukaisesti ja pyrkimällä saamaan Pyhän Hengen

Tuleeko vieläkin olemaan luopumusta? Kyllä, veljet ja sisaret, saatatte odottaa, että ihmisiä tulee kirkkoon, ja sitten luopuu. Voitte odottaa, että jotkut ihmiset juoksevat vain hetken aikaa ja kaatuvat sitten tien varteen. (DBY, s. 85–86)

Miksi ihmiset luopuvat? Tehän tiedätte, että me olemme mainiolla Siionin purrella. Olemme keskellä valtamerta. Myrsky yllättää ja alus taistelee eteenpäin, kuten merimiehet sanovat. ”Minä en aio jäädä tänne”, sanoo joku, ”en usko, että tämä on Siionin pursi.” ”Mutta me olemme keskellä valtamerta.” ”Ei sillä väliä. En aio jäädä tänne.” Hän riisuu takin ja hyppää yli laidan. Eikö hän huku? Hukkuu. Niin käy niiden, jotka jättävät tämän kirkon. Tämä on mainio Siionin pursi. Pysykäämme siinä. (DBY, s. 85)

Jumala on tämän suurenmoisen purren peräsimessä, ja se tuntuu minusta hyvältä. – – Luopukoot ne, jotka haluavat, mutta Jumala pelastaa kaikki, jotka päättävät pelastua. (DBY, s. 86)

Jos ihmiset eläisivät uskontonsa mukaan, ei olisi olemassa mitään luopumusta emmekä me kuulisi mitään valituksia tai moittimista. Jos ihmiset isoaisivat iankaikkisen elämän sanoja ja heidän koko sielunsa keskittyisi Jumalan valtakunnan rakentamiseen, niin jokainen sydän ja käsi olisi valmis ja halukas, työ kulkisi voimallisesti eteenpäin ja me edistyisimme niin kuin meidän pitäisikin. (DBY, s. 84)

Me haluamme elää siten, että Henki on kanssamme joka päivä, päivän joka tunti, päivän joka minuutti, ja jokainen myöhempien aikojen pyhä on oikeutettu siihen, että Jumalan Henki, Pyhän Hengen voima, johdattaa häntä hänen henkilökohtaisissa velvollisuuksissaan. (DBY, s. 82)

Opiskeluehdotuksia

Luopumus on sitä, että kääntyy pois kirkosta ja lopulta kieltää uskon

Presidentti Young määritteli joitakin sellaisia totuudesta vieraannuttavia asioita, jotka tuntuvat arkisilta tai ”vähäpätöisiltä”. Hän vertasi tilannetta kompassiin, ”jonka neula ei osoita oikeaan suuntaan”. Millä tavalla evankeliumi on kuin kunnollinen ja oikeaan suuntaan näyttävä kompassi? Mitä sellaisia vähäisiä poikkeamia oikeasta suunnasta elämässämme saattaa olla, jotka aikaa myöten johtavat meidät harhaan? Millaisia suunnan tarkistuksia meidän pitäisi tehdä?
Mitä varoituksen sanoja presidentti Young esitti niille, jotka sanovat kehuskellen: ”Minä olen myöhempien aikojen pyhä enkä koskaan luovu”? (Ks. myös 2. Ne. 28:25; LK 20:31–34.)
Millaisen profeetallisen varoituksen presidentti Young esitti niille pyhille, jotka saavat ”Jumalan voimaa” ja kääntyvät sitten ”pois Herran pyhistä käskyistä”?
Miksi älyllinen päättely ei riitä pitämään meitä iankaikkiseen elämään johtavalla polulla?

Etsiessämme vikoja kirkon johtajista me alamme etäännyttää itseämme kirkosta

Millä tavoin omien kutsumustemme hoitaminen vahvistaa meitä yksilöinä, perheinä, seurakuntina ja kirkon jäseninä paremmin kuin nykyisten johtajien saaman innoituksen asettaminen kyseenalaiseksi?
Millaisin sanoin presidentti Young varoitti niitä, jotka arvostelevat seurakuntansa johtajia? Mitä me voimme tehdä kirkossa ja kotona tukeaksemme seurakuntamme piispaa, seurakunnanjohtajaa tai muita kirkon johtajia? Miten meidän tulee toimia silloin, kun ilmenee vilpittömiä mielipide-eroja, jotta voisimme tulla yksimielisiksi? (Ks. myös Matt. 18:15; Luuk. 11:34.)
Kirkossa ei presidentti Youngin mukaan voi olla demokraattista äänestystä, jonka avulla valittaisiin kahdesta ehdokkaasta toinen pappeuden johtovirkaan. (Ks. myös LK 28:2, 6–7.) Kuinka yhteisen suostumuksen periaatteen mukaan osoitettu hyväksyminen eroaa demokraattisesta äänestyksestä? (Ks. myös LK 20:65; 26:2.)
Meitä pyydetään osoittamaan tukemme kirkon johtajille. Kuinka halukkuutemme osoittaa tukemme johtajille vahvistaa koko kirkkoa? Kuinka haluttomuutemme osoittaa heille tukemme heikentää kirkkoa?

Ne, jotka menettävät Hengen, täyttyvät pimeydellä ja hämmennyksellä

Mitä presidentti Young tarkoitti sanoessaan, että luopiot omaksuvat itselleen voimaa? Mikä vaara sisältyy siihen, että me turvaamme omaan voimaamme? (Ks. myös He. 4:13.) Miksi jotkut valitsevat ihmisten viisauden sen sijaan, että he valitsisivat Jumalan viisauden, jonka Henki ilmoittaa? (Ks. myös Jes. 29:13–14; 1. Kor. 2:12–14.)
Lukekaa presidentti Youngin vastaukset seuraaviin kysymyksiin: ”Mitä myöhempien aikojen pyhillä on, mistä luopua?” ”Mitä he saavat tilalle?”
Kuinka me voimme käyttää uskoamme auttaaksemme niitä, jotka ovat ”kuin höyhen, jota puhallellaan ilmassa sinne tänne”?

Me voimme pysyä lujina elämällä uskontomme mukaisesti ja pyrkimällä saamaan Pyhän Hengen

Miksi kirkossa ilmenee edelleen luopumusta? Kuinka me voimme estää luopumuksen häivääkään pääsemästä elämäämme? Kuinka muut kirkon jäsenet ja Hengen vaikutus ovat auttaneet teitä pysymään uskollisina, kun olette saattanut tuntea kiusausta juosta ”vain hetken aikaa”?
Mitä meille on luvattu, jos me pysymme mainiossa Siionin purressa?

Judas kissing the Savior’s cheek — Juudas kavaltaa Vapahtajan Getsemanen puutarhassa. Presidentti Young varoitti, että ”kun ihminen alkaa etsiä vikoja” kirkon johtajista ja opetuksista, ”niin voitte tietää, että siinä ihmisessä on enemmässä tai vähemmässä määrin luopumuksen henki” (DBY, s. 83).