Luku 31: Säästäväisyys, yritteliäisyys ja omavaraisuus

Luku 31

Säästäväisyys, yritteliäisyys ja omavaraisuus

Presidentti Brigham Young tiesi, mikä arvo uutteralla työllä oli pyhien valmistamiseksi Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Hän opetti pioneereja:” Sen sijaan, että kyselisimme, mitä Herra aikoo tehdä hyväksemme, kysykäämme, mitä me voimme tehdä omaksi hyväksemme.” (DBY, s. 293) Presidentti Heber C. Kimball, joka oli presidentti Youngin ystävä ja neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, työskenteli hänen kanssaan päiväkausia pelloilla ja muisteli jälkeenpäin sitä aikaa seuraavasti: ”[Veli] Brigham ja minä teimme työtä uutterasti rinta rinnan ja saimme päiväpalkaksi 50 senttiä ja ylöspidon. Heinäpellolla työskennellessämme me saimme 75 senttiä päivässä. Me teimme työtä auringonnoususta auringonlaskuun, ja iltayhdeksään, jos näkyi sateen enteitä. Me kokosimme viljaa ja sidoimme sitä lyhteiksi niittokoneen perässä saaden palkaksi bushelin [noin 35 l] vehnää päivässä ja pilkoimme puita vyötäröön asti ulottuvassa hangessa 18 sentin sylihintaan ja otimme palkkamme maissina 75 sentin hintaan bushelilta. (DNW, 30. heinäkuuta 1862) Presidentti Young korosti säästäväisyyden, yritteliäisyyden ja omavaraisuuden tärkeyttä sanoessaan: ”Ne, jotka varmistavat itselleen iankaikkisen elämän, ovat sanan tekijöitä samoin kuin sen kuulijoita.” (DBY, 290)

Brigham Youngin opetuksia

Meidän tulee tehdä ahkerasti työtä ja käyttää aikamme viisaasti palvellaksemme perhettämme ja vahvistaaksemme Jumalan valtakuntaa

Mitä meillä on? Aikamme. Käyttäkää se niin kuin haluatte. Aika on teille annettu, ja kun se käytetään parhaalla mahdollisella tavalla totuuden edistämiseen maan päällä, se talletetaan tilillemme ja te olette siunatut. Mutta kun me kulutamme aikamme joutilaisuudessa ja mielettömyydessä, se luetaan meitä vastaan. (DBY, s. 290)

Meidän on tehtävä tiliä mielettömästi käyttämistämme päivistä. (DBY, s. 290)

Siitä ajasta, joka on ihmisen osaksi suotu täällä maan päällä, ei yhtään jouda hukkaan tai tuhlattavaksi. Riittävän levon ja virkistyksen jälkeen meidän ei pidä kuluttaa päivääkään, tuntiakaan tai hetkeäkään joutilaisuudessa, vaan meidän tulee elämämme jokaisen päivän jokaisena hetkenä pyrkiä kehittämään mieltämme ja lisäämään uskoamme pyhään evankeliumiin rakkaudessa, kärsivällisyydessä ja hyvissä teoissa, jotta me kasvaisimme totuuden tuntemisessa sellaisena, kuin se on puhuttu ja kuin siitä on profetoitu ja kirjoitettu. (DBY, s. 290)

Joutilaisuus ja tuhlaavaisuus eivät ole taivaan sääntöjen mukaisia. Pitäkää kaikki, mitä voitte, jotta teillä olisi yltäkyllin siunaukseksi ystävillenne ja vihollisillenne. (DBY, s. 290)

Kaikki Siionin rakentamiseen liittyvä vaatii todellista, ankaraa työtä [ks. 2. Ne. 5:17]. On järjetöntä puhua minkään valtakunnan rakentamisesta ilman työtä. Siihen vaaditaan olemuksemme jokaisen osan työtä, henkistä, ruumiillista ja hengellistä, ja tämä on ainoa tapa rakentaa Jumalan valtakuntaa. (DBY, s. 291)

Eikö Jumalan valtakunnan rakentaminen maan päälle ole koko ajan ajallista työtä? (DBY, s. 290–291)

Tämä on suurin rikkaus mitä meillä on – tieto siitä, miten suunnata työmme oikein, niin että käytämme jokaisen hetken tehokkaasti vaimojemme, lastemme ja lähimmäistemme hyväksi. (DBY, s. 290)

Meidän on ryhdyttävä työhön ja saatava esiin kulta vuorista ja laskettava siitä kadut, jos meidän on joskus määrä astella kullalla päällystetyillä kaduilla. Enkeleiden, jotka nyt käyskentelevät kultaisilla kaduillaan ja joilla on paratiisissaan elämän puu, oli hankittava tuo kulta ja pantava se paikoilleen. Kun meillä on kullalla päällystetyt kadut, me olemme itse ne päällystäneet. Kun me iloitsemme Siionista sen kauneudessa ja kirkkaudessa, se tapahtuu sen jälkeen kun olemme sen rakentaneet. Jos me saamme iloita siitä Siionista, jota me nyt hartaasti odotamme, se tapahtuu sen jälkeen kun me lunastamme ja valmistamme sen. Jos me asumme Uudessa Jerusalemissa, se tapahtuu sen vuoksi, että me laskemme sen perustan ja rakennamme sen. Ellemme me yksilöinä saatakaan tätä työtä päätökseen, me laskemme perustan lapsillemme ja lastemme lapsille, kuten Aadamkin on laskenut. Jos me joudumme pelastautumaan arkissa kuten Nooa ja hänen perheensä, se tapahtuu sen vuoksi, että me rakensimme sen. Jos kansoille saarnataan evankeliumia, se tapahtuu siksi, että Israelin vanhimmat – – saarnaavat evankeliumia maan kaukaisimpiinkin ääriin. (DBY, s. 291)

Uskoni ei saata minua kuvittelemaan, että Herra varaisi meille sianpaistit, valmiiksi voidellun leivän jne. Hän suo meille kyvyn kasvattaa viljaa, hankkia maan hedelmiä, rakentaa asuntoja, hankkia lautoja rakentaaksemme laarin. Ja kun sadonkorjuuaika suo meille viljaa, meidän tehtävämme on säilyttää se – säästää vehnää, kunnes meillä on yhden, kahden, viiden tai seitsemän vuoden varastot käsillä, kunnes ihmiset ovat säästäneet kyllin tätä elämän varaa voidakseen ruokkia itsensä ja ne, jotka saapuvat tänne etsien turvaa. (DBY, s. 291–292)

Herra on suonut maan runsauden meidän käyttöömme

Sanon veljilleni ja sisarilleni, tulkaa ja oppikaamme, miten voimme koota ympärillämme olevista aineksista yltäkyllin kaikkea elämän mukavuutta, ja muuttakaamme ne täyttämään tarpeemme ja luomaan onnea [ks. LK 59:18–20]. Älkäämme jääkö tietämättömien kera tietämättömiksi vaan osoittakaamme tietämättömille, mikä on viisasta. (DBY, s. 294)

Herra on tehnyt oman osansa työstä. Hän on ympäröinyt meidät sellaisilla aineksilla kuin vehnä, liha, pellava, villa, silkki, hedelmät ja kaikki, millä rakentaa, kaunistaa ja kirkastaa viimeisten päivien Siionia, ja meidän tehtävänämme on muokata nämä ainekset oman halumme ja tarpeidemme mukaisesti sen tiedon mukaan, joka meillä nyt on, ja sen viisauden mukaan, jota uskollisuutemme kautta voimme saada taivaista. Tällä tavoin eikä millään muulla tavoin Herra tuo jälleen Siionin maan päälle. (DBY, s. 294)

Meidän velvollisuutemme on olla toimeliaita ja ahkeria ja tehdä kaikki voitavamme elannoksemme, Hänen valtakuntansa rakentamiseksi, puolustautuaksemme vihollisiamme vastaan, viisaiden suunnitelmien laatimiseksi ja kaikkien niiden keinojen käyttämiseksi, joita voidaan keksiä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maan päällä ja itsemme pyhittämiseksi ja valmistamiseksi asumaan Hänen kasvojensa edessä. (DBY, s. 294–295)

Koska meillä on tässä laaksossa hedelmällinen maaperä ja meillä on siementä maahan pantavaksi, meidän ei tarvitse pyytää Jumalaa ruokkimaan meitä tai kulkemaan perässämme leivän kanssa kerjäten meitä syömään siitä. Sitä Hän ei tee, enkä minäkään tekisi, jos olisin Herra. Me voimme ravita itsemme täällä, ja jos me joskus joudumme tilanteeseen, jossa emme sitä voi, niin vielä silloinkin Herra ehtii tehdä ihmeen meidän auttamiseksemme. (DBY, s. 294)

Ihmiset kiistelevät, riitelevät ja tavoitelevat omaa etuaan toinen toisensa kustannuksella ja sitä, miten he saisivat kaiken vaurauden, mitä maailmassa on. – – Mutta olettakaamme, että me ryhdymme työhön kaiken sen kokoamiseksi, mikä on maaemon povessa ja sen pinnalla, ja otamme sen käyttöön, niin puuttuuko joltakulta jotakin? Ei, kaikille on riittämiin. Nähkää siis nämä seikat sellaisina kuin ne ovat. Myöhempien aikojen pyhät ja te, jotka ette ole myöhempien aikojen pyhiä, nähkää asiat sellaisina kuin ne ovat. Ja minä toivon ja rukoilen teidän tähtenne, ulkopuoliset, ja niiden tähden, jotka tunnustautuvat myöhempien aikojen pyhiksi, että meillä on täällä jonkin aikaa hyvä rauha, niin että voimme rakentaa tulisijamme, avata kaivoksemme, rakentaa rautatiemme, viljellä maata ja suorittaa liiketoimiamme keskeytyksettä, jotta voisimme huolehtia työstämme maan kaunistamiseksi. (DBY, s. 295)

Meidän tulisi olla viisaita käyttäessämme Herran meille antamia mahdollisuuksia

Valtakunnan ja kansakunnan rikkaus ei niinkään ole sen aarrekammion runsaudessa vaan sen maaperän hedelmällisyydessä ja sen kansan uutteruudessa. (DBY, s. 297)

Aika ja kyky tehdä työtä ovat koko ihmiskunnan pääomaa kaikkialla maailmassa, ja me olemme kaikki Jumalalle velkaa kykymme käyttää aikaa hyödyksi, ja Hän vaatii meiltä tarkan tilinteon tämän kyvyn käytöstä. Eikä Hän vaadi meitä tilille ainoastaan teoistamme, vaan myös meidän sanamme ja ajatuksemme viedään tuomiolle. (DBY, s. 301)

Työtä tekevien miesten ja naisten lihakset ja jänteet ovat koko se pääoma, joka maan päällä on. – – Työnteolla rakennetaan kokoushuoneemme, temppelimme, oikeustalomme, kauniit konserttisalimme ja hienot koulumme. Työnteolla meidän lapsiamme opetetaan ja tutustutetaan eri oppialoihin, niin että heistä tulee taitavia oman kielensä ja muiden kielten käyttäjiä ja että he edistyvät jokaisella tiedon alalla, johon ihmislapset ovat perehtyneet. (DBY, s. 300)

Älkää koskaan antako minkään joutua hukkaan. Olkaa tarkkoja; säästäkää kaikki, ja kun saatte jotakin enemmän kuin voitte itse käyttää, pyytäkää naapurejanne auttamaan lopun käyttämisessä. (DBY, s. 292)

Suhtautukaa kaikkeen tyynesti ja maltillisesti. Ottakaa kaikki talteen älkääkä antako minkään joutua hukkaan. (DBY, s. 292)

Älkää koskaan ajatelko, että teillä on leipää kyllin salliaksenne lastenne tuhlata kannikkaakaan tai leivänmurustakaan. Vaikka jollakulla olisi kymmeniä miljoonia kiloja vehnää ja maissia, hän ei ole silti kyllin rikas – – lakaista[kseen] siitä jyvääkään tuleen. Antakoon sen jonkun syötäväksi, niin että se pääsee takaisin maahan ja siten täyttää sen tarkoituksen, jota varten se kasvoi. Muistakaa se, älkää tuhlatko mitään vaan pitäkää huoli kaikesta. (DBY, s. 292)

On meille eduksi, että pidämme hyvää huolta Jumalan meille suomista siunauksista. Jos me menettelemme toisin, me hävitämme sen voiman ja kirkkauden, jonka Jumala on aikonut meidän perittäväksemme. Meidän oman, Jumalan meille antaman huolellisuuden, tarkkuuden ja arvostelukyvyn kautta me kykenemme säilyttämään viljamme, lammaskatraamme ja karjalaumamme – – talomme ja maamme, ja kartuttamaan niitä ja saamaan jatkuvasti voimaa ja vaikutusvaltaa itsellemme yksilöinä ja Jumalan valtakunnalle kokonaisuutena. (DBY, s. 292)

Käyttäkää tuloistanne vain sen verran kuin on tarpeen, jotta oma ja perheenne olo olisi onnellista ja mukavaa, ja säästäkää loput. (DBY, s. 292)

Jos haluatte rikastua, säästäkää, mitä hankitte. Hullukin voi ansaita rahaa, mutta vain viisas pystyy säästämään ja käyttämään sitä omaksi edukseen. (DBY, s. 292)

Meidän tulee rakentaa hyviä koteja ja luoda kauniita yhteisöjä

Ihmiset rakentakoot kunnon taloja, istuttakoot hyviä viinitarhoja ja hedelmätarhoja, tehkööt hyviä teitä, rakentakoot kauniita kaupunkeja, joissa on mahtavia julkisia rakennuksia yleiseen käyttöön, kauniita puiden varjostamia katuja, suihkulähteitä ja kirkkaita virtaavia vesiä ja missä kasvaa kaikkia niitä puita, pensaita ja kukkia, jotka menestyvät tässä ilmastossa, tehdäksemme vuoristokodistamme paratiisin ja sydämestämme kiitollisuuden lähteen Josephin Jumalaa kohtaan, kun kiitollisin sydämin iloitsemme tästä kaikesta ja alati sanomme: Isä, tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun. (DBY, s. 302)

Kaunistakaa puutarhanne, talonne, maatilanne. Kaunistakaa koko kaupunki. Tämä tekee meidät onnellisiksi ja saa aikaan runsautta. Maa on hyvä maa, perusaineet ovat hyvät, jos me totuudessa ja vanhurskaudessa käytämme niitä hyväksemme. Olkaamme siis tyytyväisiä ja ryhtykäämme kaikin voimin saattamaan itsemme terveiksi, varakkaiksi ja kauniiksi ja varjelkaamme itsemme parhaalla mahdollisella tavalla ja eläkäämme juuri niin kauan kuin voimme ja tehkäämme kaikki hyvä, mitä voimme. (DBY, s. 302)

Jokainen aikaansaamamme parannus lisää paitsi mukavuuttamme myös varallisuuttamme. (DBY, s. 302)

Teillä, vaimot, on oikeus pyytää miestänne istuttamaan kauniita, varjostavia puita ja hedelmäpuita ja hankkimaan teille köynnöksiä ja kukkia kaunistamaan kotinne ulkopuolta, ja jos miehellänne ei ole aikaa, hankkikaa ne itse ja istuttakaa ne. Jotkut ehkä sanovat: ”Voi, meillä on vain hirsimökki, eikä sinne kannata hankkia mitään.” Kyllä kannattaa. Kalkitkaa se ja istuttakaa köynnöksiä kiertämään oven reunustaa, niin että jokainen ohikulkija sanoo: ”Mikä viehättävä pikku mökki.” Tämä on teidän oikeutenne, ja toivon, että käytätte omia oikeuksianne. (DBY, s. 200)

Tehkää kunnon taloja. Oppikaa rakentamaan. Kehittykää hyviksi tekniikan tuntijoiksi ja liikemiehiksi, jotta osaisitte rakentaa talon, ladon tai aitan, raivata maatilan ja kasvattaa karjaa ja pitää siitä huolta kunnolla, niin että sillä on tarpeellinen suoja ja kaikki, mikä on tarpeen sen pitämiseksi talven yli. Ja osoittakaa olevanne kelvollisia vastaanottamaan teille annettavia suurempia rikkauksia kuin tämä laakso ja se, mitä se voi tuottaa. (DBY, s. 302)

Olen käynyt taloissa, joissa ei ole vähimmässäkään määrin helpotettu naisten työtä, joissa ei ole edes penkkiä, jolle he voivat laskea vesisankonsa, vaan heidän on pantava ne lattialle, ja kuitenkin heidän miehensä vain istuvat siellä vuodesta toiseen eivätkä saa aikaan sen vertaa, että hankkisivat penkin sankojen alle. Eikä kyseessä ole taitojen puute, he eivät vain käytä niitä. (DBY, s. 198–199)

Kohentakoon mies keittiötä, komeroa ja makuuhuoneita perheensä hyväksi ja parantakoon puutarhaansa, käytäviä jne. kaunistaen asuntojamme ja niiden ympäristöä ja laatoittakoon ja istuttakoon varjostavia puita. (DBY, s. 198)

Meidän tulee olla perheinä ja kansana omavaraisia

Me haluamme teidän tästedes olevan omavarainen kansa [ks. LK 78:14]. Kuule, oi Israel, kuulkaa naapurit, ystävät ja viholliset, tämä on se, mitä Herra vaatii tältä kansalta. (DBY, s. 293)

Te myöhempien aikojen pyhät, oppikaa elättämään itsenne, tuottakaa kaikki, mitä tarvitsette syödäksenne, juodaksenne tai vaatetukseksenne, ja ellette voi saada kaikkea, mitä haluatte tänään, oppikaa olemaan ilman sitä, mitä ette voi ostaa ja maksaa; ja alistakaa mielenne siihen, että teidän täytyy elää ja että elätte varojenne mukaan. (DBY, s. 293)

Kummat ansaitsevat kiitosta? Nekö, jotka huolehtivat itse itsestään, vaiko ne, jotka aina luottavat siihen, että Herra suuressa armossaan pitää heistä huolta? On aivan yhtä johdonmukaista odottaa Herran varaavan meille hedelmiä, kun emme ole istuttaneet puita, tai huutaa Herraa pelastamaan meidät puutteesta, kun emme ole kyntäneet ja kylväneet ja olemme säästyneet sadonkorjuun vaivalta, kuin jos pyytäisimme Häntä pelastamaan meidät oman mielettömyytemme, tottelemattomuutemme ja tuhlauksemme seurauksilta. (DBY, s. 293)

Usko ja luottamus Jumalaan merkitsee teille ja minulle sitä, että teemme kaiken mitä voimme ylläpitääksemme ja elättääksemme itsemme. Ja yhteiskunta, joka tässä tarkoituksessa tekee yhdessä työtä yksimielisesti ja yksin voimin, toimii kun sen työ olisi yhden ihmisen työtä. (DBY, s. 293)

Veljet, oppikaa. Olette oppineet koko joukon, se on totta, mutta oppikaa lisää. Oppikaa omavaraisiksi. Pankaa varastoon jyviä ja jauhoja ja säästäkää ne pahan päivän varalle. Sisaret, älkää pyytäkö aviopuolisoanne myymään viimeistä viljasäkkiä, joka teillä on, ostaakseen teille jotakin kaupasta, vaan auttakaa miestänne säilyttämään se pahan päivän varalle ja pitäkää aina käsillä vuoden tai kahden tarpeet. (DBY, s. 293)

Sen sijaan että kyselisimme, mitä Herra aikoo tehdä hyväksemme, kysykäämme, mitä me voimme tehdä omaksi hyväksemme. (DBY, s. 293)

Mitä hyvänsä myöhempien aikojen pyhät ovat saavuttaneet, se on hankittu pelkästään ponnistelun ja lannistumattoman sisun avulla. (DBY, s. 294)

Opiskeluehdotuksia

Meidän tulee tehdä ahkerasti työtä ja käyttää aikamme viisaasti palvellaksemme perhettämme ja vahvistaaksemme Jumalan valtakuntaa

Millaisia neuvoja presidentti Young antoi ”jokaisen päivän jokaisen hetken” käyttämisestä? (Ks. myös Al. 34:33.) Miksi aika on niin kallisarvoinen lahja? Mitkä periaatteet ovat auttaneet teitä käyttämään aikaanne paremmin?
Miksi laiskuus ja tuhlaavaisuus ovat vastoin taivaan sääntöjä? (Ks. myös LK 42:42.)
Miksi Siionin rakentaminen vaatii kaikenlaista työtä? Millä tavoin meidän täytyy työskennellä henkisesti, fyysisesti ja hengellisesti Siionin vahvistamiseksi?

Herra on suonut maan runsauden meidän käyttöömme

Kuinka Herra ”tuo jälleen Siionin maan päälle”? Millä tavoin me voimme auttaa Siionin rakentamisessa?
Presidentti Young sanoi, että ”maaemon povessa ja sen pinnalla – – kaikille on riittämiin”. Miksi sitten maailmassa mielestänne on niin paljon köyhyyttä? Mitä me voimme tehdä perheissämme, kirkon järjestöissä ja yhteiskunnassa jakaaksemme toisille sitä, mitä Herra on antanut meille? (Ks. myös MK Jaak. 2:18–19; LK 104:14–18.)

Meidän tulisi olla viisaita käyttäessämme Herran meille antamia mahdollisuuksia

Miksi meidän ei pitäisi tuhlata mitään vaan pitää huoli kaikesta? Kuinka me voimme soveltaa presidentti Youngin neuvoja tästä aiheesta ruoan varastoimiseen ja hätätilanteiden varalle valmistautumiseen?
Kuinka me ”hävitämme sen voiman ja kirkkauden, jonka Jumala on aikonut meidän perittäväksemme”?
Kuinka me voimme toteuttaa presidentti Youngin neuvon: ”Hullukin voi ansaita rahaa, mutta vain viisas pystyy säästämään ja käyttämään sitä omaksi edukseen”?

Meidän tulee rakentaa hyviä koteja ja luoda kauniita yhteisöjä

Mitä pyhien pitäisi presidentti Youngin sanojen mukaan tehdä, jotta he tekisivät ”kodista[an] paratiisin ja sydämest[ään] kiitollisuuden lähteen”? Miten me voimme tehdä kodistamme ja kotikaupungistamme kauniimman? (Ks. myös LK 82:14.) Kuinka kaunis ympäristö auttaa meitä fyysisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti?

Meidän tulee olla perheinä ja kansana omavaraisia

Millaisia neuvoja presidentti Young antoi meille siitä, miten elää varojemme mukaan? Miksi näitä yksinkertaisia ohjeita on joskus vaikea noudattaa? Millä tavoin me voimme huolehtia siitä, että elämme varojemme mukaan?
Arvioikaa presidentti Youngin sanoja toimeentulon hankkimisesta itsellemme ja pohtikaa sitä, mitä te olette tehneet taataksenne, että perheenne on omavarainen puutteen hetkellä. Laatikaa suunnitelma lisätäksenne perheenne ja yhteisönne omavaraisuutta.
Millä tavalla ahkera työ on uskon osoitus? Miten omavaraisuus ja Kristuksen ansioihin turvautuminen liittyvät toisiinsa?
Presidentti Young kehotti pyhiä pitämään huolta itsestään, mutta hän neuvoi heitä myös olemaan yhtä yhteisöissään. Kuinka pyrkimyksemme huolehtia itsestämme ja vahvistaa asuinyhteisöämme tukevat toisiaan? Millä tavalla toisten ponnistukset ovat auttaneet teitä olemaan omavaraisempia?

stores in Salt Lake City — Osuuskauppoja Salt Lake Cityssä vuoden 1869 aikoihin. Presidentti Young kannusti pyhiä kotiteollisuuteen, yritteliäisyyteen ja omavaraisuuteen.

William Carter plowing — William Carter kyntämässä kotonaan St. Georgessa Utahissa vuonna 1893.