Itsensä hillitsevä kaikessa
Itsehillinnän oppiminen kaikessa on hengellinen lahja, jonka voi saada Pyhän Hengen avulla.
Vastauksena profeetta Joseph Smithin kysymykseen Herra käski: ”Eikä kukaan voi auttaa tässä työssä, ellei hän ole nöyrä ja täynnä rakkautta, ellei hänellä ole uskoa, toivoa ja rakkautta, ellei hän ole itsensä hillitsevä kaikessa, mitä hänen huostaansa uskotaan.”1
Käsky olla itsensä hillitsevä kaikessa koskee meitä jokaista. Mitä on itsensä hillitseminen ja miksi Herra haluaisi meidän hillitsevän itsemme? Yksi kapea-alainen määritelmä saattaisi olla ”maltillisuuden harjoittamista syömisessä ja juomisessa”. Tämä itsehillinnän merkitys voisi tosiaan olla hyvä resepti viisauden sanan pitämiseen. Toisinaan itsensä hillitsemisellä saatetaan tarkoittaa ”pidättymistä vihaisuudesta eli malttinsa säilyttämistä”. Nämä määritelmät ovat kuitenkin vain muutamia niistä tavoista, joilla tätä ilmausta käytetään pyhissä kirjoituksissa.
Hengellisessä mielessä itsehillintä on Jeesuksen Kristuksen jumalallinen ominaisuus. Hän haluaa meidän jokaisen omaksuvan tämän ominaisuuden. Itsehillinnän oppiminen kaikessa on hengellinen lahja, jonka voi saada Pyhän Hengen avulla.
Kun apostoli Paavali kuvaili tiettyjä Hengen hedelmiä kirjeessään galatalaisille, hän puhui rakkaudesta, ilosta, rauhasta, kärsivällisyydestä, ystävällisyydestä, hyvyydestä, uskollisuudesta, lempeydestä ja itsehillinnästä.2
Kun Paavali kirjoitti Titukselle kuvaillen ominaisuuksia, jotka olivat välttämättömiä seurakunnan kaitsijalle avuksi tässä työssä, hän sanoi, että seurakunnan kaitsija ei saa olla ”ylimielinen eikä äkkipikainen – – [vaan] itsensä hillitsevä”3. Itsensä hillitseminen on sitä, että pysyttelee kohtuudessa kaikissa asioissa eli harjoittaa malttia.
Kun Alma nuorempi opetti Gideonin maassa, hän sanoi:
”Minä luotan siihen, että te ette ole ylpistyneet sydämenne kopeudessa; niin, minä luotan siihen, että te ette ole kiinnittäneet sydäntänne rikkauksiin ja maailman turhuuksiin. – –
Ja nyt minä tahdon teidän olevan nöyriä ja olevan myöntyviä ja lempeitä, sopuisia, täynnä kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, itsenne hillitseviä kaikessa.”4
Eräässä myöhemmässä sanomassaan Alma opetti poikaansa Siblonia – ja hän opettaa siten myös kaikkia meitä – katsomaan, ettei tämä ”ylpisty kopeuteen”5. Sen sijaan meidän tulee olla hartaita ja itsemme hillitseviä kaikessa.6 Itsemme hillitseminen tarkoittaa sitä, että tutkistelemme huolellisesti odotuksiamme ja toiveitamme ja olemme hartaita ja kärsivällisiä pyrkiessämme vanhurskaisiin tavoitteisiin.
Muutama vuosi sitten olin ajamassa töistä kotiin, kun vastakkaiseen suuntaan kulkevasta isosta rekka-autosta irtosi yksi sen paripyöristä. Pyörä lensi kaistoja erottavan keskikaiteen yli. Se poukkoili pitkin sitä puolta moottoritiestä, jota itse ajoin. Autot väistelivät sitä kummallekin puolelle, koska kuljettajat eivät tienneet, mihin suuntaan pyörä kimmahtaisi seuraavaksi. Minä väistin vasemmalle, kun minun olisi pitänyt väistää oikealle, ja pyörä ponnahti lopulta oikealle tuulilasini kulmaan.
Eräs ystävä soitti vaimolleni kertoakseen tälle onnettomuudesta. Myöhemmin vaimoni kertoi minulle, että ensimmäisenä hän oli ajatellut lasinsirujen aiheuttamia syviä haavoja. Minä tosiaan jäin lasinmurukappaleiden alle, mutta en saanut yhtäkään naarmua. Se ei varmastikaan ollut ajotaitoni ansiota. Pikemminkin se johtui siitä, että pienen autoni tuulilasi oli tehty karkaistusta lasista.
Karkaistu lasi, samoin kuin karkaistu teräs, käy läpi tarkasti valvotun lämpökäsittelyn, joka lisää lujuutta. Sen vuoksi karkaistu lasi ei kuormituksen alaisena helposti murru teräväreunaisiksi sirpaleiksi, jotka voivat haavoittaa.
Samalla tavoin itsensä hillitsevä sielu – sellainen, joka on nöyrä ja täynnä rakkautta – on myös henkilö, jolla on enemmän hengellistä voimaa. Lisääntynyt hengellinen voima auttaa meitä kehittämään itsemme hallintaa ja elämään maltillisina. Opimme hallitsemaan eli hillitsemään vihamme, turhamaisuutemme ja ylpeytemme. Lisääntyneen hengellisen voiman avulla voimme suojautua nykypäivän vaarallisilta äärimmäisyyksiltä ja vahingollisilta riippuvuuksilta.
Me kaikki etsimme mielenrauhaa, ja me kaikki haluamme perheellemme turvallisuutta ja onnea. Jos etsimme myönteisiä puolia tämän menneen vuoden laskusuhdanteesta, niin ehkä ne koettelemukset, joita jotkut ovat kohdanneet, ovat opettaneet meille, etteivät mielenrauha, turvallisuus ja onnellisuus tule siitä, että ostaa asunnon tai kerää omaisuutta, josta aiheutunut velka on suurempi kuin mihin meillä on säästöjemme tai tulojemme puolesta varaa.
Me elämme kärsimättömässä ja hillittömässä maailmassa, joka on täynnä epävarmuutta ja kiistelyä. Se on kuin se eri uskonsuuntien käännynnäisten yhteisö, jossa Joseph Smith 14-vuotiaana poikana eli etsien vastauksia kysymyksiinsä. Nuori Joseph sanoi: ”Kaikki heidän ystävälliset tunteensa toisiaan kohtaan, sikäli kuin heillä oli niitä koskaan ollutkaan, olivat täysin kadonneet kiistelyyn sanoista ja riitelyyn näkemyksistä.”7
Perheemme voi kokea turvaa, kun opimme maltillisuutta, vältämme tämän maailman kohtuuttomuuksia ja olemme itsemme hillitseviä kaikessa. Mielenrauha tulee vahvistuneesta uskosta Jeesukseen Kristukseen. Onni tulee siitä, että pitää uutterasti kasteessa ja Herran pyhissä temppeleissä tehdyt liitot.
Mikä olisikaan meille parempi esimerkki itsensä hillitsemisestä kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus?
Kun erimielisyys ja kiistely herättävät sydämessämme suuttumusta, Vapahtaja opetti, että meidän olisi ”tehtävä parannus ja tultava pienen lapsen kaltaisiksi”8. Meidän pitäisi tehdä sovinto veljemme kanssa ja tulla Vapahtajan luokse täysin vilpittömin sydämin.9
Kun muut ovat epäystävällisiä, Jeesus opetti, että ”minun hyvyyteni ei sinusta väisty”10.
Kun meitä kohtaavat koettelemukset, Hän sanoi: ”Ole kärsivällinen ahdingoissa. Älä herjaa niitä, jotka herjaavat. Hallitse perhekuntaasi sävyisästi ja ole luja.”11
Kun meitä sorretaan, voimme saada lohtua tietäessämme, että ”Häntä sorrettiin ja ahdistettiin, mutta hän ei suutansa avannut”12. ”Totisesti hän on kantanut meidän surumme ja ottanut taakakseen meidän murheemme.”13
Kun Jeesus Kristus, suurin kaikista, kärsi meidän puolestamme siinä määrin, että Hän vuosi verta joka huokosesta, Hän ei ilmaissut vihaa tai herjannut kärsimyksissä. Verrattoman maltillisuuden eli itsensä hillitsemisen ansiosta Hän ei ajatellut itseään vaan teitä ja minua. Ja sitten nöyrästi ja täynnä rakkautta Hän sanoi: ”Kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”14
Tämän kuluneen vuoden aikana minulla on ollut etuoikeus todistaa meidän Vapahtajamme todellisuudesta sekä evankeliumin palauttamisesta pyhille ja ystäville eri puolilla Aasiaa. Useimmat ovat myöhempien aikojen pyhien ensimmäistä sukupolvea, jotka asuvat kirkon rajaseuduilla. Tämä myöhempien aikojen matka heidän maailmassaan muistuttaa sitä, jonka ensimmäiset myöhempien aikojen pyhät kokivat menneinä aikoina.
Tässä Aasian ihmeellisessä moninaisuuden maailmassa, jossa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet muodostavat valtavasta väestöstä vain prosentin murto-osan, olen oppinut paremmin arvostamaan Kristuksen kaltaista itsehillinnän ominaisuutta. Rakastan ja kunnioitan näitä pyhiä, jotka ovat opettaneet minulle esimerkin avulla, mitä tarkoittaa olla nöyrä ja täynnä rakkautta, olla ”itsensä hillitsevä kaikessa, mitä [heidän] huostaansa uskotaan”.15 Heidän avullaan olen oppinut paremmin ymmärtämään Jumalan rakkautta kaikkia lapsiaan kohtaan.
Lausun todistukseni, että Lunastajamme elää ja Hänen jumalallinen itsehillinnän lahjansa on jokaisen Jumalan lapsen ulottuvilla. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.