Joseph Smith – palautuksen profeetta
Joseph Smithin kautta on palautettu kaikki voimat, avaimet, opetukset ja toimitukset, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle ja korotukselle.
Olettakaapa hetki, että joku kertoisi teille eräästä Uuden testamentin henkilöstä nämä kolme tosiasiaa, eikä mitään muuta: ensiksi, Vapahtaja sanoi tästä miehestä: ”Vähäinenpä on uskosi!” (Matt. 14:31), toiseksi, tämä mies leikkasi vihanpuuskassa irti ylipapin palvelijan korvan ja kolmanneksi, tämä mies kielsi kolmasti tuntevansa Vapahtajan, vaikka oli päivittäin vaeltanut Hänen kanssaan. Ellette olisi tienneet tästä miehestä mitään muuta tai jos olisitte kohdistaneet huomionne vain näihin seikkoihin, olisitte ehkä pitäneet häntä roistona tai kelvottomana ihmisenä, mutta silloin te ette olisi tulleet tuntemaan yhtä suurimmista miehistä, mitä milloinkaan on maan päällä vaeltanut – apostoli Pietaria.
Samalla tavalla jotkut ovat yrittäneet keskittyä joihinkin profeetta Joseph Smithin pieniin heikkouksiin tai suurennella niitä, mutta samalla tavalla heiltäkin on jäänyt huomiotta tärkein – mies ja hänen elämäntehtävänsä. Joseph Smith oli Herran voideltu, jonka tehtävänä oli palauttaa Kristuksen kirkko maan päälle. Kun hän tuli metsiköstä, hän oppi lopulta neljä perustotuutta, joita silloisen kristikunnan enemmistö ei opettanut.
Ensiksi, hän sai tietää, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat kaksi erillistä olentoa. Raamattu vahvistaa Joseph Smithin havainnon. Se kertoo meille, että Poika alisti oman tahtonsa Isälle (ks. Matt. 26:42). Meitä liikuttaa Vapahtajan alistuminen, ja me saamme Hänen esimerkistään voimaa tehdä samoin. Mutta mikä olisi ollut Kristuksen alistumisen syvyys ja halu tai tuon esimerkin motivoiva voima, jos Isä ja Poika olisivat sama olento ja Poika olisi todellisuudessa noudattanut vain omaa tahtoaan eri nimellä?
Pyhissä kirjoituksissa on lisää todisteita tästä suuresta totuudesta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa” (Joh. 3:16). Se, että Isä antoi oman Poikansa uhriksi, on korkein rakkauden osoitus, mitä ihmismieli ja -sydän voi käsittää ja tuntea. Sen vertauskuvana on koskettava kertomus Abrahamista ja Iisakista (ks. 1. Moos. 22). Mutta jos Isä on sama olento kuin Poika, niin tämä kaikkien uhrien uhri menetetään eikä Abraham enää uhraa Iisakia – Abraham uhraakin nyt Abrahamin.
Toinen suuri Joseph Smithin havaitsema totuus oli se, että Isällä ja Pojalla on kirkastettu ruumis lihaa ja luita. Ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja ilmestyi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” (Luuk. 24:39.) Jotkut ovat esittäneet, että se oli hetkellinen fyysinen näyttäytyminen, ja että kun Hän nousi taivaaseen, Hän karisti päältään ruumiinsa ja otti takaisin hengen muodon. Mutta pyhät kirjoitukset kertovat meille, ettei se ollut mahdollista. Paavali opetti: ”Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen” (Room. 6:9). Toisin sanoen sen jälkeen kun Kristus nousi kuolleista, Hänen ruumistaan ei enää milloinkaan voitaisi erottaa Hänen hengestään; muutoin Hän kärsisi kuoleman, juuri sen seurauksen, joka Paavalin mukaan ei enää ollut mahdollinen Hänen ylösnousemuksensa jälkeen.
Kolmas totuus, jonka Joseph Smith oppi, oli se, että Jumala puhuu yhä ihmiselle tänä aikana – että taivaat eivät ole kiinni. Tuohon johtopäätökseen päästäkseen ei tarvitse kuin esittää kolme kysymystä, joita presidentti Hugh B. Brown kerran ehdotti (ks. ”Profeetan henkilökuva”, Liahona, kesäkuu 2006, s. 13). Ensiksi, rakastaako Jumala meitä nykyaikana yhtä paljon kuin Hän rakasti kansaa, jolle Hän puhui Uuden testamentin aikoina? Toiseksi, onko Jumalalla nykyisin sama voima kuin Hänellä oli tuolloin? Ja kolmanneksi, tarvitsemmeko me Häntä nykyaikana yhtä paljon kuin Häntä tarvittiin muinoin? Jos vastaukset näihin kysymyksiin ovat myönteisiä ja jos Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti, kuten pyhissä kirjoituksissa sanotaan (ks. Morm. 9:9), niin sijaa epäilykselle ei jää: Jumala puhuu ihmiselle nykyaikanakin juuri niin kuin Joseph Smith todisti.
Neljäs totuus, jonka Joseph Smith oppi, oli se, että maan päällä ei ollut täydellistä ja kokonaista Jeesuksen Kristuksen kirkkoa. Oli tietenkin olemassa hyviä ihmisiä ja osia totuudesta, mutta apostoli Paavali oli muinoin profetoinut, että ennen Kristuksen toista tulemista ”tapahtuu uskosta luopuminen” (2. Tess. 2:3).
Kristuksen kirkon palauttaminen alkoi Joseph Smithin ensimmäisen näyn jälkeen rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle (ks. OL 98:12).
Joseph Smithin kautta palautettiin oppi, jonka mukaan evankeliumia saarnattiin henkimaailmassa niille kuolleille, joilla ei ollut ollut oikeudenmukaista mahdollisuutta kuulla sitä maan päällä (ks. OL 128:5–22; ks. myös OL 138:30–34). Se ei ollut luovan mielikuvituksen tuotetta; se oli raamatullisen totuuden palautus. Pietari oli opettanut kauan sitten: ”Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset” (1. Piet. 4:6). Tästä Pietarin opetuksesta Frederic W. Farrar, tunnettu Englannin valtionkirkon kirjoittaja ja teologi, on tehnyt seuraavan huomion: ”Tämän kohdan selkeän merkityksen mitätöimiseksi on tehty kaikki mahdollinen. Se on yksi kallisarvoisimmista pyhien kirjoitusten kohdista, eikä siinä ole mitään epäselvää. – – Sillä jos sanoilla on mitään merkitystä, nämä sanat tarkoittavat, että Kristus, kun Hänen Henkensä laskeutui manalaan, julisti pelastuksen sanomaa aikanaan parannusta tekemättömille kuolleille.” (The Early Days of Christianity, 1883, s. 78.)
Monet opettavat, että on olemassa yksi taivas ja yksi helvetti. Joseph Smith palautti sen totuuden, että on olemassa useita taivaita. Paavali puhui miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen (ks. 2. Kor. 12:2). Voisiko olla kolmatta taivasta, ellei ollut toista taivasta ja ensimmäistä taivasta?
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on monella tapaa kuin tuhannen palan palapeli. Kun Joseph Smith astui näyttämölle, kenties 100 palaa oli paikallaan. Sitten Joseph Smith tuli ja pani monet muista 900 palasta paikoilleen, niin että ihmiset saattoivat sanoa: ”Oi, nyt minä ymmärrän, mistä olen tullut, miksi olen täällä ja minne olen menossa.” Mitä tulee Joseph Smithin rooliin palautuksessa, Herra määritteli sen selkeästi: ”Tämä sukupolvi saa minun sanani sinun kauttasi” (OL 5:10).
Huolimatta tästä palautettujen raamatullisten totuuksien tulvasta muutamat rehelliset etsijät ovat sanoneet: ”Voin hyväksyä nämä opit, mutta entä kaikki ne enkelit ja näyt, joita Joseph Smith väitti saaneensa? Niihin tuntuu olevan niin vaikea uskoa nykyaikana.”
Näille vilpittömille etsijöille vastaamme rakastavasti: ”Eikö Kristuksen kirkossa ollut enkeleitä ja näkyjä Uuden testamentin aikoina? Eikö enkeli ilmestynyt Marialle ja Joosefille? Eivätkö enkelit ilmestyneet Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle Kirkastusvuorella? Eikö enkeli pelastanut Pietaria ja Johannesta vankilasta? Eikö enkeli ilmestynyt Corneliukselle, sitten Paavalille ennen kuin tämä joutui haaksirikkoon ja Johannekselle Patmos-nimisellä saarella? Eikö Pietari saanut näkyä evankeliumin viemisestä pakanoille, Paavali näkyä kolmannesta taivaasta, Johannes näkyä myöhemmistä ajoista ja Stefanos näkyä Isästä ja Pojasta?”
Kyllä, Joseph Smith näki enkeleitä ja näkyjä, koska hän oli Jumalan käsissä välikappale sen saman Jeesuksen Kristuksen kirkon palauttamisessa, joka oli ollut olemassa alkuaikoina – kaikkine valtuuksineen samoin kuin kaikkine oppeineen.
Silti, niin murheellista kuin se onkin, toisinaan jotkut ovat valmiit panemaan syrjään Joseph Smithin palauttamat kallisarvoiset evankeliumin totuudet, koska he kääntyvät pois jonkin historiallisen asian takia tai jonkin tieteellisen hypoteesin tähden, joka ei ole keskeinen heidän korotuksensa kannalta, ja niin tehdessään he myyvät hengellisen esikoisoikeutensa papukeitosta. He vaihtavat ehdottoman varmuuden palautuksesta epäilykseen ja erehtyvät menettämään uskonsa niihin moniin asioihin, jotka he tietävät, niiden muutamien asioiden tähden, joita he eivät tiedä. Jokin näennäisen älyllinen kriisi tulee aina häämöttämään horisontissa, niin kauan kuin vaaditaan uskoa ja mielemme on äärellinen, mutta samalla tavalla tulee aina olemaan varmoja ja vakaita palautuksen oppeja, joista voimme pitää kiinni. Ne muodostavat kallioperustuksen, jonka varaan todistuksemme voidaan rakentaa.
Kun monet Kristuksen seuraajista kääntyivät Hänen luotaan, Hän kysyi apostoleiltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?”
Silloin Pietari antoi vastauksen, joka tulisi kaivertaa jokaiseen sydämeen: ”Kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:66–68.)
Jos joku kääntyy pois näistä palautetuista opeista, minne hän menee oppimaan Jumalan todellista olemusta, kuten lehdossa opetettiin? Minne hän menee etsimään oppeja kuolevaisuutta edeltäneestä olemassaolosta, kasteesta kuolleiden puolesta ja iankaikkisesta avioliitosta? Ja minne hän menee etsimään sinetöimisvoimia, jotka voivat sitoa aviomiehen ja vaimon ja lapset haudan tuolle puolen?
Joseph Smithin kautta on palautettu kaikki voimat, avaimet, opetukset ja toimitukset, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle ja korotukselle. Ette voi mennä minnekään muualle maailmassa ja saada niitä. Niitä ei löydy mistään muusta kirkosta. Niitä ei löydy mistään ihmisfilosofiasta tai tieteellisestä lukemistosta tai kenenkään yksityisestä ristiretkestä, näyttipä se miten älylliseltä tahansa. Pelastus voidaan löytää ainoastaan yhdestä paikasta, kuten Herra itse on osoittanut, kun Hän sanoi tämän olevan ”koko maan päällä ainoan toden ja elävän kirkon” (OL 1:30).
Todistan, että Joseph Smith oli palautuksen profeetta aivan kuten hän väitti olevansa. Toistan tämän innoittavan laulun sanat: ”Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran!” (”Kunnia miehelle”, MAP-lauluja, 15.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.