Taloudenhoitajan tehtävä – pyhä luottamustehtävä
Vaikutin lähimmäistemme palvelemiselle on se, että uskomme Jumalan haluavan, että teemme niin.
Me elämme vaikeana aikana, jolloin monet uskovat, ettemme ole tilivelvollisia Jumalalle emmekä ole henkilökohtaisesti vastuussa itsestämme tai toisista eikä meidän tarvitse tehdä selkoa taloudenhoidostamme. Maailmassa monet keskittyvät omaan mielihyväänsä, asettavat itsensä ensimmäiseksi ja rakastavat nautintoa enemmän kuin he rakastavat vanhurskautta. He eivät usko olevansa veljensä vartijoita. Kirkossa uskomme kuitenkin, että nämä taloudenhoitajan tehtävät ovat pyhä luottamustehtävä.
Vastikään ryhmä korkeasti arvostettuja juutalaisia johtajia ja rabbeja vieraili kirkon tiloissa Suolajärven laaksossa, muun muassa huoltotyöaukiolla, humanitaarisessa keskuksessa, sukututkimuskirjastossa sekä Utahin Oquirrh Mountainin temppelin avointen ovien päivillä. Heidän vierailunsa päätteeksi yksi Amerikan huomattavimmista rabbeista kertoi ajatuksiaan siitä, mitä hän oli nähnyt ja tuntenut.1
Hän lainasi Talmudiin2 perehtyneiden juutalaisten ajattelijoiden käsitteitä huomauttaen, että on olemassa kaksi hyvin erilaista syytä, miksi ihmiset osoittavat ystävällisyyttä ja anteliaisuutta. Jotkut ihmiset käyvät sairaiden luona, auttavat köyhiä ja palvelevat lähimmäisiään, koska he uskovat, että niin kuuluu tehdä ja että toiset tekevät vastapalveluksen ja tekevät samoin heille, kun he ovat hädässä. Hän selitti, että vaikka se on hyvä asia, koska se luo huolehtivia asuinyhteisöjä ja sitä tulisi pitää jalona syynä, niin korkeampi vaikutin lähimmäistemme palvelemiselle on se, että uskomme Jumalan haluavan, että teemme niin.
Hän sanoi, että vierailunsa seurauksena hän uskoi, että myöhempien aikojen pyhät tekevät huoltotyötä ja humanitaarista työtä sekä temppeleissämme suoritettavaa pelastavaa työtä siksi, että uskomme Jumalan haluavan, että teemme niin.
Sitä tunnetta tilivelvollisuudesta, joka sisältyy ensimmäiseen suureen käskyyn rakastaa Jumalaa, jotkut ovat kuvailleet sanoilla ”kuuliaisuus ilman pakkoa”3. Yritämme tehdä sen, mikä on oikein, koska rakastamme taivaallista Isäämme ja haluamme olla mieliksi Hänelle, emme siksi, että joku pakottaa meidät tottelemaan.
Sota taivaassa käytiin sen jälkeen kun Saatana sanoi pakottavansa kaikki tottelemaan hänen ajatuksiaan. Ajatus hylättiin. Sen seurauksena meillä on moraalinen tahdonvapautemme ja vapaus valita oma tiemme tässä elämässä. Mutta olemme myös tilivelvollisia tuosta tahdonvapaudesta. Herra on sanonut, että me tulemme olemaan tuomiopäivänä vastuussa omista synneistämme.4 Tilivelvollisuuden ja taloudenhoidon periaatteilla on suuri merkitys meidän opissamme.5
Kirkossa taloudenhoitajan tehtävä ei rajoitu ajalliseen tehtävään tai vastuuseen. Presidentti Spencer W. Kimball opetti: ”Me olemme ruumiimme, mielemme, perheemme ja omaisuutemme huoneenhaltijoita. – – Uskollinen huoneenhaltija on se, joka harjoittaa vanhurskasta hallintaa, huolehtii omastaan ja pitää huolta köyhistä ja tarvitsevista.”6
Vaikka taloudenhoitajan tehtäviä on monilla alueilla, olen päättänyt käsitellä kahta niistä. Ensimmäinen taloudenhoitajan tehtävä koskee itseämme ja perhettämme. Toinen taloudenhoitajan tehtävä koskee köyhiä ja hätää kärsiviä.
Opettaessaan tilivelvollisuutta ja taloudenhoitajan tehtävää Herra käytti usein maahan liittyviä vertauksia. Kun olin pikkupoika, vierailin usein kesällä isovanhempieni luona heidän karjatilallaan. Siellä ei ollut sähköä, juoksevaa vettä eikä viemäröintiä. Heidän pienen maatalonsa lähellä oli kuitenkin lähde. Lähde muodosti pienen lammikon, jonka vesi oli kirkasta ja puhdasta. Monta kertaa päivässä autoin isoäitiäni kantamaan vettä taloon juomista, ruoanlaittoa, kylpemistä ja vaatteiden pesemistä varten. Isovanhempani rakastivat sitä elämää antavaa lähdettä ja suojelivat sitä erityisin toimin.
Vuosia myöhemmin isoisäni oli yli yhdeksänkymmenen eikä asunut tilalla – hän ei kyennyt valvomaan eikä pitämään sitä kunnossa. Vein hänet katsomaan rakastamaansa karjatilaa. Hänen suuret odotuksensa karjatilan näkemisestä kääntyivät pettymykseksi, kun hän huomasi, että lähdettä suojelleet aidat olivat ränsistyneet, lehmät olivat pilanneet lähteen, ja arvokas puhdas lähdevesi oli erittäin saastunutta. Hän oli järkyttynyt vauriosta ja saastumisesta. Hänelle se merkitsi sen luottamustehtävän rikkomista, jota hän oli noudattanut koko työikänsä. Hänestä tuntui jotenkin siltä, ettei hän ollut suojellut sitä elämää ylläpitävää lähdettä, joka oli merkinnyt hänelle niin paljon.
Aivan kuten puhdas lähde saastui, kun sitä ei suojeltu, me elämme aikana, jolloin hyveellisyyttä ja siveyttä ei varjella.7 Henkilökohtaisen moraalin iankaikkista merkitystä ei kunnioiteta. Rakastava taivaallinen Isä on antanut meille keinot tuoda Hänen henkilapsiaan tähän maailmaan täyttämään luomisensa koko tarkoituksen. Hän on opettanut meitä, että nuo elämän lähteet on pidettävä puhtaina, aivan kuin se kaunis lähde karjatilalla tarvitsi suojelua ylläpitääkseen elämää. Se on yksi niistä syistä, miksi hyveellisyys ja siveys ovat niin tärkeitä taivaallisen Isämme suunnitelmassa.
Koska isoisäni reagoi niin voimakkaasti saastuneeseen lähteeseen, tehtiin kunnostustöitä ja alue suojeltiin niin, että lähteen alkuperäinen kauneus ja puhtaus palautui.
Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijoina meillä on pyhä vastuu opettaa Hänen moraalimittapuutaan, joka on sama kaikille Hänen lapsilleen. Kun meidän ajatuksemme tai tekomme ovat epäpuhtaita, me rikomme Hänen mittapuutaan vastaan. Herra sanoi: ”Minä – – en voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin.”8 Jotkut yrittävät keksiä puolusteluja käyttäytymiselleen.
Eräässä John Holmesin runossa nimeltä ”Talk” vanha, kuuro laivanrakentaja Uudesta-Englannista opettaa nuorelle miehelle, mitä puolustelu on. Kuvatessaan yhtä saamistaan opetuksista nuori selittää: ”En olisi tiennyt, että rakensipa laivan miten tahansa, sen täytyy pystyä purjehtimaan. Valtamerelle ei voi selitellä.”9
On väitetty, että mitä tietyssä kaupungissa tapahtuukin, tieto siitä ei leviä muualle. Pidän Sevier Countyssä Utahissa sijaitsevasta kyltistä, jossa sanotaan: ”Mitä Sevier Countyssa tapahtuukin – – voit kertoa siitä ystävillesi!!!” Kun ymmärrämme, että olemme tilivelvollisia Jumalalle, näemme, kuinka typeriä puolustelut voivat olla. Ne, jotka puolustelevat käyttäytymistään, muistuttavat pieniä lapsia, jotka peittävät silmänsä vakuuttuneina siitä, että jos he eivät näe meitä, mekään emme näe heitä. Olen sitä mieltä, että jos ajattelemme esittävämme Vapahtajalle tilinteon teoistamme, meidän puolustelumme näyttäytyvät sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.
Tiedämme, että on olemassa niitä, jotka ovat jo käyttäytyneet tavalla, joka ei ole sopusoinnussa tämän pyhän moraalimittapuun kanssa. Ymmärrättehän, että Vapahtajan sovitustyön ansiosta kaikki voivat tehdä parannuksen ja tulla tuon vesilähteen tavoin jälleen puhtaiksi. On vaikeaa tehdä parannus; siihen vaaditaan särkynyt sydän ja murtunut mieli.10 Mutta kun parannuksenteon askeleita noudatetaan vanhurskaasti, tilanteeseen soveltuvat profeetta Alman pojalleen Koriantonille lausumat sanat, kun tämä oli langennut moraalirikkomuksiin: ”Ja nyt, poikani, minä toivon, ettet enää antaisi näiden asioiden vaivata itseäsi ja antaisit vain syntiesi vaivata itseäsi sillä vaivalla, joka johdattaa sinut parannukseen.”11 Vapahtaja on sanonut: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”12
Perhettämme koskevasta taloudenhoitajan tehtävästä jotkut ovat opettaneet, että kun esitämme selontekoa Vapahtajalle ja Hän pyytää meitä tekemään tiliä maanpäällisistä vastuualueistamme, kaksi tärkeää tiedustelua koskevat perhettämme. Ensimmäinen koskee suhdettamme puolisoomme ja toinen suhdettamme kuhunkin lapsistamme.13
Asioiden tärkeysjärjestys menee helposti sekaisin. Meillä on velvollisuus varmistaa lastemme fyysinen turvallisuus ja hyvinvointi. Jotkut vanhemmat pitävät kuitenkin ajallista ja aineellista omaisuutta tärkeämpänä kuin mitä sen kuuluu olla.
Jotkut eivät ole läheskään yhtä uutteria pyrkimyksissään ympäröidä lapsensa Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla.14 Muistakaa, että uskonnon harjoittaminen kotona on yhtä tärkeää kuin ruoan, vaatetuksen ja suojan tarjoaminen. Vanhemmat voivat myös auttaa lapsiaan löytämään ja kehittämään lahjojaan. Olemme vastuussa niistä lahjoista, joita olemme saaneet. Lapset, joille ei opeteta, että he ovat tilivelvollisia ajastaan ja lahjoistaan, ovat kasvavassa määrin alttiita järjettömyydelle ja jumalattomuudelle, jotka ovat niin vallitsevia maailmassa.15 Perhejulistuksessa varoitetaan, että ne, ”jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä”16.
Toinen taloudenhoitajan tehtävä on köyhistä ja avun tarpeessa olevista huolehtiminen, mikä koskee käytännöllisesti katsoen meitä jokaista ainakin jossain vaiheessa. Herran kehotus olla taloudenhoitajina avun tarpeessa oleville sisältää joitakin kaikkein ankarimpia sanoja, mitä missään pyhissä kirjoituksissa on: ”Jos siis joku ottaa runsaudesta, jonka minä olen tehnyt, eikä anna osastaan minun evankeliumini lain mukaan köyhille ja tarvitseville, hän kohottaa katseensa jumalattomien kanssa helvetin piinassa.”17 Me olemme taloudenhoitajina tilivelvollisia niistä maanpäällisistä siunauksista, jotka Herra on antanut.
Aiemmin mainitsemiini juutalaisiin johtajiin teki erityisesti vaikutuksen paastoamisen ja sitten runsaan paastouhrin maksamisen periaate. Heidän mielestään oli merkittävää, että kirkon jäsenet kautta maailman paastosivat kuukausittain ja antoivat sitten vapaaehtoisen uhrin hädänalaisten hyväksi.
Kun rabbit vierailivat huoltotyöaukiolla, heitä liikutti kuulla, että vaikeinakin taloudellisina aikoina jäsenemme, jotka ovat huolissaan monien kokemista haasteista, antavat edelleen runsaita lahjoituksia köyhien ja puutteenalaisten auttamiseksi.
Muistan, että kun minut kutsuttiin piispaksi, edeltäjäni piispa Russell Johnson varoitti minua, että minun tulisi olla varovainen pyytäessäni jäseniä tekemään jotakin. Hän sanoi: ”Jotkut vastaavat jokaiseen pyyntöön, vaikka se vaatisi suuria uhrauksia.” Hän mainitsi erään yli 80-vuotiaan lesken, joka oli huolehtinut sekä aviomiehestään että pojastaan näiden sairastaessa pitkään ennen kuolemaansa. Piispa Johnson sanoi, että huolimatta vähäisistä varoistaan tuo sisar yrittäisi aina vastata pyyntöön. Huomasin sen pitävän paikkansa. Aina kun mainitsin, että tarvittiin lahjoituksia tai palvelua toisten siunaukseksi, Sarah oli usein ensimmäisenä vastaamassa pyyntöön.
Eräänä lauantaina eräs toinen sisar soitti minulle ja sanoi: ”Piispa, tule pian! Pelasta Sarah!” Tämä sisar ilmoitti, että 80-vuotias Sarah oli ylhäällä tikkailla siivoamassa tuon naapurinsa rännejä. Tämä sisar pelkäsi kovin, että Sarah putoaisi, ja hän halusi piispan puuttuvan asiaan.
En väitä, että jokainen voi tai että jokaisen pitäisi jäljitellä Sarahia. Jotkut tuntevat syyllisyyttä, koska he eivät voi vastata jokaiseen tarpeeseen välittömästi. Pidän kovasti Anne Morrow Lindberghin sanoista, joita vanhin Neal A. Maxwell usein lainasi: ”Elämäni ei voi vastata kaikkien niiden ihmisten vaateisiin, joille sydämeni herkistyy.”18 Kuningas Benjamin opetti: ”Katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa.”19 Mutta hän lisäsi, että meidän tulisi olla uutteria.
Sydämeni iloitsee, kun seuraan pyhien kaikkialla kirkossa tekevän kaiken voitavansa tarjotakseen Kristuksen kaltaista palvelua missä hyvänsä sitä tarvitaan. Jäsenten lahjoitusten ansiosta kirkko voi hiljaisesti ja nopeasti, ilman fanfaareja vastata tarpeisiin kaikkialla maailmassa.20 Kirkko on jo auttamassa luonnonmullistusten uhreja Filippiineillä, Tyynenmeren saarilla ja Indonesiassa.
Viime vuonna jäsenemme vastasivat hurrikaani Gustavin aiheuttamaan tarpeeseen. Kirkko toimi läheisessä yhteistyössä Martin Luther King kolmannen johtaman humanitaarisen järjestön kanssa. Sittemmin herra King vieraili Salt Lake Cityssä ja sanoi: ”Tulin alun perin ilmaisemaan kiitollisuuteni kirkolle jäsenten humanitaarisesta tuesta, mutta huomasin pian, että sen ydin, keitä te olette, on paljon syvempää ja syvällisempää. Kun ajattelen humanitaarista keskusta, huoltotyöaukiota ja temppelin avointen ovien tilaisuutta, arvostan nyt entistä enemmän sitä, miksi te teette sitä, mitä teette.”
Seuraamme Jeesusta Kristusta kaikissa pyrkimyksissämme hoitaa taloudenhoitajan tehtäväämme. Yritämme jäljitellä sitä, mitä Hän on opetuksillaan ja esimerkillään pyytänyt meitä tekemään. Kiitämme kirkon jäseniä koko sydämestämme heidän runsaista lahjoituksistaan ja Kristuksen kaltaisesta palvelutyöstä.
Puhuessaan paastosta sekä nälkäisten ruokkimisesta ja alastomien vaatettamisesta Jesaja lupasi koskettavasti: ”Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä.”21 Jesaja jatkaa: ”Jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, – – Herra on alati ohjaava sinua. – – Sinä olet kuin – – lähde, jonka vesi ei ehdy – – [ja] pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille.”22
Toiveeni on, että jokainen meistä tarkastelee henkilökohtaisesti ja perheen kesken niitä taloudenhoitajan tehtäviä, joista olemme vastuussa ja tilivelvollisia. Rukoilen, että teemme niin tietoisina siitä, että olemme loppujen lopuksi tilivelvollisia Jumalalle ja että tässä elämässä teemme asioita, joihin meitä ei pakoteta.
Olen kiitollinen rakastavan, uskollisen profeetan neuvosta palvella ja pelastaa avun tarpeessa olevia. Kun noudatamme tätä neuvoa, tiedän, että olemme kelvollisia saamaan Herran lupauksen: ”Ja se, joka havaitaan uskolliseksi, vanhurskaaksi ja viisaaksi taloudenhoitajaksi, saa astua Herransa iloon ja saa periä iankaikkisen elämän.”23
Todistan tästä pyhästä totuudesta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.